Matkakirjeitä Benalmádenasta 2: Kirjastosta, lukemisista ja buddhalaistemppelistä

Kuva on paikallisen kirjaston ulkoseinältä, jossa muutama kirjailija on nostettu esiin erityisesti tänä vuonna nautiskeltavaksi. Hyvä, että joukossa on myös lastenkirjailija Roald Dahl. Kaikki tietävät Cervantesin ja Shakespearen, mutta Blas de Otero lienee tuntemattomamapi. Hän on espanjalainen runoilija (1916 -1979). Otero on kirjoittanut uskonnollisia ja vasemmistorunoja, joista jokin löytyy yhteiskokoelmista Matti Rossin suomentamana.

Tämä  kirjasto näytti monipuoliselta ja hyvin toimivalta. Erona suomalaiseen kirjastoon oli se, että ihmiset lukivat lainausosastoilla pitkien pöytien ääressä ja moni opiskeli kuulokkeet päässä. Hiljaisuus oli siis välttämätön.

Espanjankielinen kertomakirjallisuuden jaottelu on helppo ymmärtää englannin pohjalta. Vain 'Novela de Autoayuda' on ongelmallinen. Kyse on elämäntaito-oppaista.
Espanja tarttukoon minulle vähitellen ja pakottomasti kuin lapsella, katselemalla ja kuuntelemalla. 

Hiippailin tutkimassa ulkomaisten kirjojen osaston. Englanninkielisiä oli eniten, ja mitkäs kielet tulivatkaan seuraavaksi - ranska ja suomi, yhtä paljon molempia. Sitten melko paljon hollannin kielellä ja vähän joillain muilla kielillä, mm. venäjäksi.

Löysin Laura Honkasalon kirjan Perillä kello kuusi

Luin tullessa jo lentokenttähotellissa ja koneessa Heidi Mäkisen romaanin Ei saa mennä ulos saunaiholla ja täällä perillä kaksi Janet Framen kirjaa, joista kaikista olen kirjoittanut. Vain yksi mukaanottamistani kirjoista on lukematta, Coetzeen kirjallisuusesseitä sisältävä Stranger Shores. 
Miehelläni Untolla on espanjan oppikirjojen lisäksi Annie Proulxin novellikirja Close Range, joka sisältää myös pitkän novellin Brokeback Mountain. Sen voisin minäkin lukea uudestaan. Se on novellina vahvempi kuin elokuvana.

Ei ole pelkoa lukemisten loppumisesta. Tässä asunnossa on nimittäin pieni kirjakaappi, ilmeisesti edellisten lomailijoiden jättämiä taskukirjoja. Suurin osa kirjoista on viihdekuningatarten Ruth Rendellin, Danielle Steelen ja Catherine Cooksonin bestsellereitä. En ole koskaan lukenut heiltä mitään, ja takakannen tekstit eivät houkuta, mutta jos ei muuta löydy, niin voisihan noitakin kokeilla. Jotkut jättävät lähtiessään myös ala-aulaan samantyyppisiä kirjoja sekä juorulehtiä Hello! ja Closer. 
Kaapin löytö minulle on Sue Townsendin romaani The Woman Who Went to Bed for a Year, naisen kasvutarina. Olen aloitellut sitä. Townsendin Adrian Molen päiväkirjat ovat mielestäni parasta ja hauskinta päiväkirjamuotoista kaunokirjallisuutta. Vaikka niiden päähenkilö on teinipoika olen lukenut niitä nauttien aikuisena.  
Mies löysi kirjojen joukosta Alistair Macleanin sotakirjan Partisans.

Tämä pieni kirjakauppa on Arroyo de la Mielissä, joka on Benalmadenan hallinnollinen kaupunginosa, pari kilometriä Benalmadena Costasta, rannalta, vuorille päin. Kaupungissa on myös kolmas osa Benalmadena Pueblo, pieni valkoinen kylä, jonka liepeillä kävimme läntisen maailman suurimmassa buddhalaistemppelissä eli stupassa.  

Stupa on rauhan ja sopusoinnun vertauskuva, johon mennään mietiskelemään. Stupia on kahdeksaa erilaista symboloiden Gautama Buddhan elämänvaiheita. Benalmádenan stupa on valaistumisen temppeli. Sen ympäristössä todella tunsi rauhaa ja henkisyyttä. Mietiskelymusiikki, ympäröivä puisto ja maisema alas kaupunkiin ja merelle lisäsivät tyyneyden ja ajattomuuden tuntua. Tällaisia pysähtymispaikkoja tarvitaan, ei väliä, minkä uskonnon.

Luemme tarkkaan viikottaisen englanninkielisen Costa del Sol News ja suomenkieliset lehdet SE, Suomalainen Espanjassa ja Fuengirola.fi, joista löytyy kaikki tapahtumat.
Kävimme tänään Arroyo de la Mielissä kulttuuritalolla tutkailemassa konserttitarjontaa. Suunnitelmissa on mennä copla-musiikin konserttiin ja flamencoesitykseen (toisen kerran!). Ensi viikkoon olemme kaavailleet paljon kulttuuria ja retkiä eri kaupunkeihin: Sevilla, Malaga, Marbella. 
Rantakausi on nyt ohi, mutta ehdinpä nauttia sitäkin, monena päivänä. 

Lehdistä vielä sellainen huomio, että täällä ei ole isoa valikoimaa kiiltäviä naistenlehtiä kuten meillä Suomessa. Ei paljon missään ole. Meillähän on isot lehtihyllyt pienissä ruokakaupoissakin täynnä aikakaus- ja naistenlehtiä, kassoilla vielä joitain houkutuksena. Suomalaiset lukevat edelleen paljon, ja meidän lehtemme ovat melko tasokkaita. Niissä on asiajuttujakin, ei vain julkkisten kuvia, mutta ei niiden kertakäyttötavarana silti pitäisi olla niin kalliille paperille painettuja. Suomessa käytetään paperia ulkomaihin verrattuna monella tavalla holtittomasti. 

Vietän iltaa jalkapalloleskenä. Mies lähti Malagaan katsomaan ottelua. Lämmin ilta. Kirjoittelen parvekkeella. Mukava olla ja elää. Kaupungin valot loistavat alapuolella. On hiljaista. Sesonki alkaa olla ohi.  

Terveisin, 
Benalmádenan kirjeenvaihtajanne Marjatta