lauantai 21. maaliskuuta 2015

Hajamietteitä bloggarin elämästä





Alakoululaisen ohjenuora

Anteeksi pitkähkö kirjoitustauko. Ei ollut tarkoitus matkia Putinia ja tehdä itseäni tärkeäksi! Putin ei kertonut, missä hän on ollut ja mitä tehnyt, mutta minä olen rehellinen ja kerron.

Olen siivonnut.

Hirveä Kevätpuuska otti minut valtaansa. Olen nyt käynyt läpi keittiön kaapit, vaatekaapit, vaatehuoneen ja kirjahyllyt. Mieskin sai tartunnan ja kävi läpi omat työhuoneen hyllynsä. Vielä on edessä liinavaatekaappi, lahjakaappi (pitäisi ehkä jaella pois ne lahjat vanhentumasta), lasten lelukaappi ja kellarivarasto - ainakin. Koko ajan silmä osuu johonkin, mikä on tomuista tai epäjärjestyksessä. Ikkunanpesu (miehen hommia), verhot ja muut tekstiilit. Nivelrikkoiset käteni eivät tahdo kestää tätä touhua. Siksi pidän muutaman päivän tauon ja bloggailen. Onneksi tietokone on niin kevyt. Tätä näppäilee huonommillakin sormilla.

Kaiken muun ohessa aloimme tilata kuvia kahden vuoden ajalta. Minä rakennan edelleen vanhanaikaisia kotialbumeita. Niitä on jo viisitoista isoa jättikansiota. Matkakuvat Sisiliasta, Berliinistä, Fuengirolasta ja Mallorcalta saavat jäädä odottamaan, niistä sitten joskus kuvakirjoja.

Siistiä, vai mitä!

 
Mitähän vielä tekisin elämänhallinnan hyväksi?

Pitäisi varmaan lukea vanhat päiväkirjat ja sensuroida niitä, jos vaikka dementoituu eikä muista enää tehdä sitä myöhemmin.

Myöskin sellainen vihko, johon keräisi kaikki tiedot salasanoista, pankkitileistä yms. pitäisi jokaisen tolkun kansalaisen tehdä kupsahtamisen varalle.

Paljon on siis vielä siivoiltavaa, mutta eiköhän se tästä kevään mittaan valmistu.

Jossakin vaiheessa voin huokaista helpotuksesta, koska olen selvinnyt urakasta ja ah ilman järjestyskonsulttia! Voisin melkein itse ryhtyä sellaiseksi!

Kulttuuria on tullut harrastetuksi monipuolisesti, ei tämä elämä ihan pelkkää siivoamista ole ollut.
Jonkin aikaa sitten kävimme Riihimäen teaatterissa katsomassa Harmony Sisters - Kolmannen valtakunnan sisaret. Näytelmä antoi hyvän kuvan siitä, millaista Suomessa oli sodan aikaan ja miten vaikeaa viihdetaiteilijan, naisen varsinkin, on ollut elää perhe-elämää.
Eilen näin Kotkan kaupunginteatterissa Keisarikunnan. En ihan kauheasti syttynyt tälle esitykselle. Musikaali on vaikea laji. Tidjân Ba oli hurmaava roolissaan, hyvä sekä laulajana että tanssijana ja näyttelijänä.
Tänään kävimme elokuvissa katsomassa Klaus Härön Miekkailijan. Se on tasokas, kaunis, puhutteleva elokuva eräästä ajasta Viron historiassa ja sen vaikutuksista ihmisiin.

Edellisviikonloppuna näimme Keravan taidemuseossa Pekka Elomaan ja Lyhdyn upean näyttelyn Kuka painoi nappia, herra Holbein?, jossa on muotokuvia kehitysvammaisista renessanssin hengessä. Siellä sai pukeutua ja ottaa itsestäänkin kuvia silkissä ja sametissa. Mehän otimme. Mies sai lapsenlapsista hienoja kuvia.

Pojantytär Holbeinin tyylisenä

Olen lukenut paljon, vaikka en ole kirjoittanut. Siivouksen keskellä kadotin lukupäiväkirjani, siis ihan kunnon paperivihon, johon merkitsen juoksevalla numerolla lukemani kirjat. Onneksi se löytyi! Näyttää siltä, että bloggaan noin 60 - 70 prosentista lukemastani.
Eniten blogissani koko aikana on käyty lukemassa seuraavia: Jonas Gardell, Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (klik), Sarianna Vaara, Huomenkellotyttö (klik) ja Pauliina Rauhala. Taivaslaulu (klik).
Näissä kirjoissa on tunnetta ja omissa kirjoituksissani niistä on tunteikasta suhtautumista ja omakohtaisuutta. Jatkan sillä linjalla. 

Alkukuva on Kuhmon Mielenterveysseuran järjestämän korttikilpailun satoa kaukaa 90-luvulta. Kuuluin silloin seuran hallitukseen ja olin valitsemassa julkaistavia. Tämä elämänmyönteinen hahmo on suosikkini ja on edelleen virttyneenä tärkeällä paikalla työhuoneeni hyllyssä.

Mukavaa viikonloppua!



23 kommenttia:

  1. Jossakin vaiheessa tuo siivousinto tai -pakko tarttuu itse kuhunkin. Täällä on vaihteeksi ollut niin kaunis ja houkutteleva ulkoilusää, etten ole malttanut.
    Sinä olet siinä hommassa jo voiton puolella.
    Älä ihmeessä sensuroi päiväkirjojasi. Sen jälkeen ne olisivat torsoja. Mutta varmaan on aiheellista laittaa muistiin paremmin salasanoja ja muuta semmoista, mikä on vain mielen päällä. Muisti vääjäämättäkin iän myötä tahtoo heiketä. Salasanojen kanssa minulla on jo usein ongelmia. uudet joudun tilaamaan.
    Kaiken touhujesi keskellä olet viettänyt monipuolista kulttuurielämää. Omalle kohdalleni joskus kaipaan edes teatterikäyntiä. Teatterit ovat vaan niin kaukana, kesäteatterit poikkeuksena.
    Vaikka minä en aivan hirveästi lue, niin nuo Gardellin ja Rauhalan kirjat olen lukenut. Kummastakin pidin. Aiheet olivat jokseenkin ajakohtaiset. Paljon on ollut esillä niin lestadiolaisuus, kuin samaa sukupuolta olevien suhteetkin. Olen odotellut Gardellin jatkoa tuohon- Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Onko jo ilmestynyt?
    Hyvää sunnuntaita ja ota siivoukset rauhallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kaivella esiin vanhat päiväkirjat ja lukea harkiten. Ilmeisesti tunnen sympatiaa sitä tyttöä/naista kohtaan, joka siellä tuskailee itseensä tyytymättömänä.

      Meillä on kaikki isommat raha-asiat, vakuutukset yms miehen hallussa ja hoidossa. Olisi ihan järkevää, että minäkin "emansipoituisin" ja ottaisin selvää kaikesta.

      Minä pidin Gardellin kirjasta, mutta en Rauhalan. Tai osittain pidin siitäkin, osittain en.
      Minulla on toinen osa Gardellin kirjasta lainassa, osa 2 Sairaus. Sitten on vielä kolmas osa, Kuolema.

      Juu, pahin riehunta on ohi. Nyt vain hienosäätöä.
      Mukavaa sunnuntaita ja viikon alkua sinne pohjoiseen!

      Poista
  2. Moi, Marjatta! Huomasin, että meillä molemmilla on ollut ihmeinen puuska: siivoaminen. Minulla se rajoittui tähän kaupunkiasuntoon, jossa olemme aina silloin tällöin kaikessa kiireessä, eikä koko talvena ole tullut täällä paikkoja kunnostettua. Mutta eräänä päivänä viime viikolla minuun iski siivousvimma. Kävin ensin läpi omat vaatekomeroni ja poistin sellaisia, joissa oli jotain vikaa. Ne pääsivät maaliräteiksi. Komeroista iskin silmäni kylppäriin ja ei kun täysi puhdistus. Seinät siihen asti kun ylettyi. Katto liian korkealla. Sitten huoneet läpi. Koko päivä siihen tuhraantui. Mutta kirjahyllyyn se pysähtyi. Kun katsoin tuosta kuvasta teidän kirjahyllyä, tunsin ihmeellistä kateutta. Kai minä jossain vaiheessa yritän käydä tuon meidän isomman hyllyn kimppuun, mutta siihen tarvitaan jo henkinen LATAUS. Kaikkia paperipinoja en jaksa edes ajatuksissa käydä läpi. Tai jos sentään yrittäisin samalla kun kuuntelen musaa ja esitelmiä Ylen Ykköseltä. Jos se onnistuu. Molemmat tarvitsevat huomiota, kuunteleminen ja paperit.

    Tuossa siivousvimmassa tulin reväyttäneeksi jonkun lihaksen, koska toinen lonkka oli kipeä enkä päässyt moneen päivään lenkille. Nyt onneksi kipu lonkasssa on vaimentunut, ja kävely sujuu entiseen tapaan.

    Kirjoja olen kyllä lukenut muitten hommien ohella, pääasiassa iltaisin. Kaksi, joihin olen uponnut sisään niin täysin, että tunsin itseni lopulta yhdeksi sen henkilöksi. Sellaista tapahtuu harvoin. Kirja oli Ulla-Lena Lundbergin JÄÄ.
    Monen muun paksukaisen jälkeen luen parhaillaan hitaasti paksua TIKLIÄ (Donna Tartt). En pääse siinä nopeasti eteenpäin, vaikka mainoksessa sanotaan että se on nopealukuinen.

    Täällä etelässä (tällä hetkellä Hesassa) paistaa nyt jo pilviverhon laannuttama aurinko, aamulla se oli vielä kirkas. Eilen paistoi koko päivän, mutta tuuli oli voimakas ja jäätävän kylmä. Tänään en ole käynyt vielä ulkona. Maanantaina on Musiikkitalon Camerata-salissa pianokonsertti, jonka pitää yksi lähituttu. Sitä varten me oikeastaan tänne stadiin työnnyttiin, vaikka työt jäivät lepäämään muualle. Helsinki on meille tärkeä henkireikä. Täällä on tarjolla kaikkea sitä, mitä ihmismieli kaipaa.

    Toivotan sinullekin työntäyteisiä päiviä, mutta pitäisiko meidän molempien hiukan hillitä siivousvimmaamme. joka minulla ainakin onneksi on vain satunnainen liikuntamuoto, melkein se käy urheilusuorituksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, ai teilläkö on Helsingin asunto loma-asuntona?
      Sellainen olisi minunkin haaveeni. Asunnot ovat vain Helsingissä niin kalliita, että tyydyn tähän 140 km:n päässä asumiseen. Meiltä käy helposti päiväseltäänkin Helsingissä.

      Siivouksessa pitäisi malttaa edetä pienin askelin, mutta siihen tulee se Nälkä kasvaa syödessä -reaktio, mikä panee etenemään turhan kiihkeästi.
      Minulla on nyt väljä aikataulu, pääsiäiseksi valmista. Urheilusuoritus, kyllä ... ;)

      Poista
  3. Minä niin tykkään katsella järjestystä. Tuo sinun kirjahyllysi saa minut huokailemaan ihastuksesta. Kevät usein tekee meistä siivous- ja järjestelyintoisia. Lisääntyvä valo näyttää kaikki kodin kökköpaikat ja heräävä luonto inspiroi uudistuksiin myös kotona.
    Ihanan aikaansaava olet ollut.
    Äitini kuoleman jälkeen tajusin, kuinka tärkeää on pitää omat tärkeät asiat sellaisessa järjestyksessä, että jälkipolvella on mahdollisuus saada niistä kaikista selvää. Ja että tietävät mitä mistäkin löytyy. Mietteesi näistä asioista ovat kannatettavia.

    Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on kyllä kirjat ojennuksessa kuin sotilaat! ;)
      Kevät saa kaiken näyttämään nuhjuiselta. Tekee mieli sekä uusia vaatteita että jotain uutta kotiin. Aurinko lisää energiaa. Tulee ihan mieleen, että miten me pohjoisten maiden ihmiset selviämmekin näin hyvin pitkästä pimeästä kaudesta. Voisi vaikka kiittää itseään, että on jaksanut talven yli.

      Tuota minäkin olen ajatellut. Olisi hyvä, kun kaikki tärkeä tieto olisi samassa paikassa. Oma isäni kuoli kaksi vuotta sitten. Olin aina ajatellut, että olisimme vaikeuksissa maatilan kanssa, mutta kaikki sujuikin yllättävän hyvin. Isäni oli hoitanut asiansa ja paperinsa kuntoon.

      Poista
  4. Niin, se toinen kirja johon uppouduin harvinaisen voimakkaasti oli NÄLKÄVUODET. Sen kun luki, tunsi saaneensa uuden ja tärkeän näkökulman koko elämää ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitat varmaan Aki Ollikaisen romaania Nälkävuosi? Se on mielestäni ihana helmi, aivan täydellisen kaunis kirja. Se on ensimmäinen, josta olen kirjoittanut blogiin.
      Noita ylempänä kommentissasi mainitsemiasi Jäätä ja Tikliä en ole lukenut. Molempia on kovasti kehuttu arvosteluissa.

      Poista
    2. Joo, mä huomasin itsekin virheen, kirjoitin kiireessä. On ollut mukava päivä, tunti sitten alkoi sataa lunta, toistaiseksi kadut vielä paljaina.
      Onhan se vähän omituista, että on "kesämökki" Kruununhaassa ja työpaikka jossain muualla, mutta hullumminkin voisi olla. :)

      Poista
    3. Se on ihanteellista! Minä olen aina ihmetellyt, että ihmisillä on hyvinkin eristyksissä maaseudulla vielä mökki erikseen syvemmällä korvessa. Kainuussa asuessa ajattelin, että jos tulee lottovoitto, niin eipä tarvitse miettiä, mitä haluaa - "mökin" Helsingistä ilman muuta!

      Poista
  5. Meilläkin on jonkinlainen siivousvimma, en ole ennen sellaista tautia tuntenutkaan, mutta nyt on käyty jo pari kertaa kaatopaikalla. Meidän ongelmamme on se, että emme ole muuttaneet vuosikymmeniin eli ei ole ollut tarvetta heittää kovasti turhaa tavaraa pois.
    Holbein ♥ KLIK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, Allu! Onpa taitava tämä Hans Holbein nuorempi.

      Tavaraa näyttää kertyvän aina niin paljon kuin on tilaa. Muuttotilanteet saavat aikaan inventaarion. Meilllä oli sellainen 15 vuotta sitten, kun muutimme isosta omakotitalosta kerrostaloasuntoon. Pidimme oikein kotikirppiksen, ja silti tuli mukaan paljon tavaraa, joka ei sopinut uuteen kotiin.

      Poista
  6. Aika hedelmällinen viikko sinulla takana kun on sekä kulttuuria että siivousta. Minulla vain flunsaa, ällöä. Olen sensuroinut eli tuhonnut varmaan 15 päiväkirjaa. Ne olivat terapiakirjoja, en missään nimessä haluaisi että niitä luettaisiin jälkeenpäin, koska olen huono ihminen. Koko ajan syntyy kuitenkin uutta viisastelua elämästäni, koska se kirjoittamisen tapa on jäänyt. Niin varmaan sinullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua huono ihminen! :D Toivottavasti pääset pian flunssasta eroon.
      Sellaisia terapiakirjoja ne minunkin ovat. Muistelen, että komentelin aina itseäni ja laadin listoja, raukka. Ja nyt vanhempana syntyy viisastelua - osuvasti ilmaistu - kyllä!

      Poista
  7. Ehdinkin jo huolestua, että Marjatta on poissa heti kun Putinkin. Siitähän voisi vedellä kaikenlaisia johtopäätöksiä, mutta jospa en nyt vetele. ;) Sen sijaan on mukava kuulla sinusta!

    Komea kirjahylly, sitä kun pääsisi tutkimaan. Kirjahyllyt ovat ihania aarreaittoja! Westö osui heti silmääni: minulla on samainen kirja. Vielä kun saisi sen luettua. Kiinnostusta ja halua on, mutta jostain syystä aina joku muu kiilaa eteen.

    Kevät taitaa aiheuttaa monessa siivousvimmaa. Minullakin sellainen oli, mutta se loppui ennen kuin sain kaiken valmiiksi. Vaihtelin siis tavaroiden paikkaa ja nyt kaikki ovat sikin sokin olleet jo viikon, kun odottelen tässä uutta inspiraatioaaltoa. :D

    Suloinen pojantytär, hyvin sopii vanhan ajan vaatetus hänelle. :) Mukavaa sunnuntaita toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yhdessä Vladimirin kaa kadottiin medialta. Se on salaisuus...

      Meidän kirjahyllyssä on ihan omituinen valikoima kirjoja, mm. paljon opiskeluaikaisia, resuisia taskukirjoja. Työhuoneessa on uudemmat ja suurin osa englanninkielisiä. Huomaathan oikeassa yläkulmassa uskontojen pyhät kirjat. :) Siellä on Raamattu ja kaksi Koraania, englanninkielinen ja arabiankielinen, Bhagavad-Gita ja vaikka mitä. Hankin nämä ET:n opetukseen. Kun käsittelmme isoja uskontoja, vein ne luokkaan ja läjäytin pöytään: Tällaisia oppeja, tutustukaamme!
      Westö on minullakin lukematta, se on miehen kirja.

      Juu, se inspiraatio on tärkeä. Sinun pitää ehkä antaa esteettisen silmäsi vähän levätä ennen uutta vimmaa.
      Minulla on nyt sellainen vauhti päällä, että huomenna jatkuu.

      Pojantytär on hyvä kuvissa. Tuo kuva on rauhallinen, kuten tyyliin kuuluu. Nykyään poseerataan paljon riehakkaammin.

      Poista
  8. Olen huomannut, että siivotesssa puhdistuu ja järjestyy kodin lisäksi myös oma mieli - tulee tuntu, että kun koti on kunnossa, muukin elämä on hallinnassa.

    Minun 'täydellinen kevätsiivoukseni' ajoittuu usein pääsiäisen ja vapun välimaastoon, eli ensi kuussa alkavat siivouskellot kilistä täälläkin...

    Joskus mietin minäkin sitä, mitä tehdä lukuisille päiväkirjoille, joita olen pitänyt 6-7-vuotiaasta saakka. Sensuroidako vai jättää jälkipolville luettavaksi. Huomaan, että olen ajatellut asiaa jo hyvin nuorena: luin juuri muutama aika sitten erästä päiväkirjamerkintääni, jonka jälkisanoiksi olin kirjoittanut : 'Haluanko todella, että joku lukee näitä ajatuksiani vielä sadan vuoden kuluttua vai heitänkö kirjan tuleen' Kuinka dramaattista! :)

    Hieno postaus jälleen, Marjatta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta!

      On tosiaan hyvä tietää, mitä kodissa on. Tulee hallittu olo. Se järjestys voi olla ulkopuolisen mielestä epäjärjestystäkin, tärkeintä on, että se on itselle loogista. Muistan oman pojan huoneen, jossa tavaroita oli kasoina tuoleilla ja lattialla, ja hän varoitteli koskemasta, koska silloin hän ei tiedä, missä mikin on.

      Minullakin on vähän aikaisessa tämä vimma. Olen hyvin monena keväänä varannut kirpparipaikan toukokuussa. Työaikana suursiivous oli kesäkuun alussa, kun loma alkoi.

      Heti tuli tunne älä-älä, kun mainitsit päiväkirjojen sensuroinnista. Itseään kohtaan vain on ankara, vaikka yleisesti pitää aitoja päiväkirjoja arvokkaina. Dramatiikka kuuluu asiaan ilman muuta. <3

      Poista
  9. Marjatta, minulla ei ole vuoteen mahtunut noin paljon kulttuurimenoja kuin sinulla! Luen tosi paljon ja muu aika vain katoaa jonnekin liian ison talon ja sen ympäristön katveeseen. Elokuvissa käynti on herkkua. Osan ajasta vie suhaaminen pienen, mutta toisistaan kaukana asuvien perheenjäsenten luona, Tulimme tyttäreltä, lähdemme äidille ja sitten taas tyttärelle. Sitten onkin jo kesä, jolloin meitä ei helposti saa täältä saarelta minnekään. Ja puutarhakin pitää aloillaan.

    Meikin teimme massiivisen kirjahyllyn siivouksen ja laijittelun.Sitten oli puusavotta. Seuraavaksi kai sitten vaatekomeroiden kimppuun. On järkyttävää huomata, miten paljon on vaatteita ja miten suurta osaa ei käytä ollenkaan

    Hyllysi on nyt tosi cool <3 Mukavaa alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niitä on nyt tullut vähän kasapäin. Tiistaina mennään vielä naisporukassa katsomaan Kuusankoskitalolle Vesa Vierikon Mielipuolen päiväkirja. Sitten pääsiäisenä vähän erilaista, kun viedään pieniä pojanpoikia Kouvolan Taikapäivien tapahtumaan. :)
      Kesällä on meilläkin vähemmän kulttuuria ja enemmän luontoa.

      Iso talo ja puutarha vievät kyllä oman aikansa. Minulla on väljästi sisustettu kerrostalokoti ja parveke - helppoa.

      Minä huomasin saman, paljon on vaatteita, joita ei käytä. Sitten on taas sellaisia, joista ei ostaessa tiennyt, miten ajattomia ne ovatkaan, mieluisia vuodesta toiseen. Pitäisi vain ronskisti heittää pois kaikki epämukavat ja epämieluiset.

      Hylly oli alunperin tummanruskea. Kuhmossa meillä oli pimeämpi olohuone, johon minä halusin hyllyn värin muuttamisella valoa. Nyt meillä on hyvin valoisa olohuone ja hylly kylpee valossa.

      Mukavaa viikkoa myös sinulle Leena! Huomasin blogissasi mielenkiintoisen keskustelunavauksen. Seuraavaksi sinne oman mielipiteeni kanssa.
      <3

      Poista
    2. Korjaus: tiiistaina mennään katsomaan Mielipuolen päiväkirja Martti Suosalon esittämänä eikä Vesa Vierikon. Olin juuri keskustellut Vierikon roolista tv-elokuvassa Katsastus eräässä blogissa ja se jäi mieleen. Ja Vierikkohan esittää tätä 35-vuotisjuhlanäytöksenään Ryhmäteatterissa. Molemmat miehet ovat valtavan hyviä näyttelijöitä. Olispa hauska nähdä myös Vierikon esitys!

      Poista
  10. Huoneiden vaihdon myötä aloitin minäkin tavaran raivaamisurakan. Haluan hävittää kaiken turhan ja selkeyttää huushollia. Tätä vaihetta on kestänyt pari vuotta, mutta kun on iso talo, hommaa riittää. Usein jälkipolvelle tulee liian iso urakka (tai tappelu) jäämistöjen kanssa, joten itse käyn roinaa säännöllisesti läpi. Ja yhtään ei halua lisää tavaraa, kun tätä kamaa aikansa lamoaa. Lasten lelukkaappeja pitäisi myös alkaa karsia. Se on vaikeampaa, kun lapsille (ja vanhemmille) iskee nostalgiapuuskia :) Mukavaa (talviseksi palannutta) viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno verbi "lamoaa". Me hävitimme aika paljon lasten tavaroita muuttaessa, mutta sen jälkeen on hankittu harkiten uusia lapsenlapsille.

      Tavaran kanssa pätee se, että vähempi on enempi. Liiallisuus tukahduttaa. Aika uskomatonta, että olen tässä kirjoittamassa näin, kun teininä minulla oli niin vähän vaatteita, että vaihdoin välillä villatakin niin, että nappipuoli oli selässä ja tuntui siltä, että oli uutta päällä. Äiti hankki meille lapsille kauniita vaatteita, mutta kun hän kuoli, niin isä ei ymmärtänyt vaatteista mitään ja hänestä kaikki rahan käyttö oli turhaa.
      Mukavaa viikkoa myös sinulle! Meillä mättää lunta oikein kunnolla. Siivousintokin lopahti, voisi mennä talviunille. Kaipaan hurjasti aurinkoa!

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...