keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Mark Levengood, Miljoona ruusua (2014), rakastaen kohti uutta vuotta...




Naapuripöydässä istuu kolme miestä. Yhdellä heistä on pipo päässä, hän on ehkä kaksivitonen, ja pipon alta pursuaa kaunista ruskeaa tukkaa. Hänen päänsä ulkopuoli on hieno, mutta en ole varma, onko sisäpuoli yhtä siisti. "Elikkä", hän sanoo, "me siis  tanssittiin ja tansittiin, kaikki oli messissä, ja oli mahtavaa."
     He puhuvat jostain konsertista, ja vaikka saisin selvää bändin nimestä, en todennäköisesti olisi siitä koskaan kuullutkaan.
     "Mut siis", komistus jatkaa, "siellä oli kanssa aika lailla nelikymppisiä ääliöitä, ja nekin halus tanssia, mutta eihän se nyt näytä mitenkään siistiltä. Ja mä kelasin, että eikö teidän pitäis niinku olla kotona kakaroittenne kanssa.
    Hän ei täsmennä, mutta olen ymmärtävinäni, että tarvitsee vain olla neljänkymmenen, niin on jo ääliö.
....
    Juon kahvini loppuun. Ennen poistumista aion kumartua nuorison puoleen ja sanoa: "Nyt minä lähden kotiin lasteni luo. Aion kasvattaa heidät kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, iästä riippumatta, ja opettaa heille, ettei ihminen ole koskaan liian vanha tanssimaan. Ja sinä, joka istut sisällä pipo päässä: jos vielä kerran sanot nelikymppisiä ääliöiksi, saat luvan pussata sitä yhtä mesimätästä."


 

Mark Levengood on kirjoittanut sarjan pieniä, sympaattisia tarinakirjoja:  
* Riemujen rikkaus, surujen summa (2007)/ Sucka mitt hjärta men brist dock ej (2006), 
* Niin pieni ihmissydän on (2008)/ Hjärtat får inga rynkor (2008),
* Missä kukat kauneimmat (2010)/ Och jag läste att det var omöjligt att leva lycklig förutan dig (2010)  

 * Miljoona ruusua (2014)/Rosor, min kära, bara rosor (2012) 

Lueskelin tätä viimeisintä joulunpyhinä kuusen katveessa. Tiesin, että se olisi täydellinen joulukirja, ja hankin sen itselleni hyvissä ajoin.

 

En tunne montakaan naista, joka sanoisi itseään naiseksi. Ehei, kaikki ovat mieluummin tyttöjä ja tekevät tyttöjen juttuja, he ahtavat buffetissa itsensä täyteen rapuja ja laihduttavat itsensä bikinikuntoon ja pitävät poninhäntää kunnes kupsahtavat maahan pieneksi tyttötuhkaksi, joka tuoksuu omenasampoolta. En väitä olevani asiantuntija, mutta eikö olisi hienompaa olla nainen, itsenäinen aikuinen ihminen, jolla on omat valintansa ja oma vastuunsa? 

Minä vastaan Markille, että olisi, kyllä, olen aivan samaa mieltä! 

Voisin kopioida koko kirjan tähän, koska pidän siitä niin paljon. Kirja on kuin koru, kiva koko ja muoto ja kauniit kuvat. Kuvitus on tässä kuten aiemmissakin kirjoissa Ilon Wiklandin. Teksti on täynnä hymyilevää omista elämänkokemuksista syntynyttä viisautta ja positiivisuutta, samaan tyyliin kuin Merete Mazzarellalla teoksissaan. 

Eräässä luvussa Levengood pohtii ruotsalaisten vimmaa työntää sivuun ikävät asiat ja kokea kuolemakin henkilökohtaisena loukkauksena.


Miksi te niin itsepäisesti takerrutte päivään ja aurinkoon, yritätte tehdä elämästä romanttisen komedian, vaikka me kaikki aavistamme, että Ingmar Bergman tämän koko homman on ohjannut? Kyllä ne lopputekstit sieltä tulevat, mutta miksi keskittyä niihin jo etukäteen?
    Joku viisas on sanonut, että "etukäteen murehtiminen on sama kuin maksaisi korkoa lainasta, jota ei ole ottanutkaan".


Miljoona ruusua teille rakkaat lukijat!

 
Näin hieno siitä tuli! Marraskuun lopussa postasin
sipulin kuvan.


Täällä minä lymyän loppiaiseen asti tai ehkä Nuutin päivään!
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.

13 kommenttia:

  1. Kiitos Marjatta -- ihanaa uutta vuotta Sinulle, paljon antoisia päiviä, terveyttä ja rakkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä samaa Sinulle, Sanna!
      Jatketaan lukemisia ja pohdiskeluja vuonna 2015 samalla innolla kuin tänäkin vuonna.

      Poista
  2. Missä kukat kauneimmat on tullut luettua. Pitääpä lukea tuo uusinkin, kun on noin hyviä ajatuksia :) Iloa alkavaan vuoteen sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen varmaan pitänyt eniten tuosta ensimmäisestä Riemujen rikkaus, surujen summa. Kaikki nämä ovat hyviä, koska kirjoittaja on niin valloittava persoona.
      Hyvää tulevaa vuotta Joululainen sinulle!

      Poista
  3. Marjatta ihana kuva ja sinä siellä kuusen takana. <3 <3 Kivaa nähdä tälläisiä tosielämän otoksia.

    Voi mahoton nuo lainaukset kolahtivat täysin, tämä kirja olisi suoranainen täsmäisku minulle... Loistavia juttuja ja naulitsevia, hyvin menty naisen ihon alle. :)

    Upea kansi muuten. <3

    Ihanaa uutta vuotta ja kiitos niin kauniista ja lämpimästä uuden vuoden toivotuksesta blogiini, sydämessä läikähti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittelyistä, Tiia!
      Levengood on niin sydämellinen, että se melkein tarttuu. Hän osaa kääntää kaikki onnettomatkin muistot hassuiksi tarinoiksi, kuten noissa aiemmissa kirjoissa boheemin äidin, joka ei osannut keittää edes pussikeittoa, vaan heitti sen pussin sisältöineen kiehuvaan veteen ja karisteli sinne vielä tupakan tuhkaa vahtiessaan, tuleeko sopasta valmista.

      Poista
  4. No jopas vaikuttaakin kiintoisalta, vaikka tunnustan aluksi olleeni hieman epäileväinen ihan vain kirjan nimen takia. Miljoona ruusua tuo aina ja ikuisesti mieleeni sen laulun, joka on kyllä kaunis mutta miellän sen lapsuuteeni kun sain jostain tapahtumasta kyseisen mini-lp:n ja se oli "aikuisten musiikkia" ja petyin. :D

    Mutta siis tämähän oli mainio kirjoitus mehukkaine lainauksineen, ja Miljoonaa ruusua olen sittemmin kuunnellut mitä erilaisempina versioina. Tämän omistan nyt sinulle tuoreen vuoden kunniaksi!

    https://www.youtube.com/watch?v=9MHNqU7SIMw&list=LLAVzirbPaGXy5yXdnQYnCvQ&index=4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hieno versio kappaleesta, josta en pidä Alla Pugachevan esittämänä.
      Levengood on nimennyt kirjansa romanttisten vanhojen laulujen nimillä, ehkä se on Suomi-kaipuuta. Hänellä oli rankkaa nuorena homona Suomessa, kasvatti-isä ajoi tiehnsä ym., mutta hän kertoilee tällaisistakin asioista korostaen, miten ihanaa oli asua rakkaansa kanssa rottia vilisevässä mörskässä, koska tärkeintä on rakkaus.

      Poista
    2. Lisään vielä, että tästä teini-iän kriisistä, joka hänestä oli siis seikkailu, hän on kertonut haastatteluissa, ei tässä kirjassa.

      Poista
  5. Kaikkea hyvää Sinulle vuodelle 2015! Terveyttä, kirjoja, iloa ja lähimmäisten läheisyyttä. Mark on aika söpö ja ainakin haastatteluissa rohkean positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Inna! Kaikkea samaa Sinulle!

      Joo, minusta häntä kuvaa hyvin sana suloinen. Hän korostaa aina sitä, että ihmeitä tapahtuu. Hänelle on tapahtunut. Eräs miljonääri lahjoitti Markin ja Jonaksen perheelle hienon merenrantahuvilan, koska oli niin otettu Markin ystävälllisyydestä tv-ohjelmien juontajana.

      Poista
  6. Levengood on ihana persoona <3 Olen lukenut häneltä Niin pienen ihmissydämen. Tämä kirja tuntuisi myös mitä mainioimmalta.

    Toivotan sinulle ja läheisillesi kaikkea hyvää uuteen vuoteen... Iloa, rakkautta terveyttä, kuten myös monia, monia ihania lukuhetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä (kuten nuo muutkin kirjaset) on sen oloinen, että on syntynyt vaivattomasti, rupatellen, mutta lukemisen edistyessä huomaa, että lankoja kudotaan yhteen, esim. alun hurja keinuminen leikkikentällä toistuu taas lopussa. Samanlaista kivaa "juttelua" kuin Mazzarellalla ja välistä Pirkko Saisiolla.

      Onnea uuteen vuoteen, Kaisa Reetta! Hyviä lukuhetkiä, ilman muuta!

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...