Onpas kirjassa kauhea kansi. Ei se ole pensaspalo Australiassa, vaan helvetin lieskat, joihin suurin osa maapallon ihmisistä joutuu. Vain Suomen Pohjanmaalla on ryhmä oikeita ihmisiä, joita odottaa ihana paikka, Taivas, jos vain noudattavat sääntöjä. Jos he hairahtuvat rikkomaan niitä, niin ei kun tunnustavat vain nopeasti jollekulle toiselle heimon jäsenelle, ja kas taivaspaikka säilyy. Romaanin toinen päähenkilö Vilja uskoo tiukasti oman heimon paremmuuteen: "Uskovaiset ovat kauniita kuin kansanlaulu. Metsän puista he ovat pitkiä suoria mäntyjä." Aviomies Aleksi sen sijaan on alkanut epäröidä ja ryhtyy pohtimaan, sopisiko metsään ehkä monenlaisia puita.
Viljalla ja Aleksilla on jo neljä lasta, joiden kanssa Vilja juuri ja juuri jaksaa. Sitten Viljan pelko toteutuu: viideskin on tulossa, viides ja kuudes, kaksoset. Ai, miten niin on tulossa? No, kun yksi tärkeimmistä säännöistä on ehkäisykielto. Uskotaan, että jossain henkimaailmassa on olemassa vauvavarasto, josta putkahtaa kullekin naiselle hänelle sopiva määrä lapsia. Lapset on otettava vastaan, vaikka äidin terveys olisi uhattuna. Jos äiti kuolee synnytykseen, niin sehän ei ole mikään paha juttu; hän pääsee automaattisesti hyvään paikkaan.
Yhteisön ihmisten seksuaalisuutta valvotaan tarkasti. Murrosikäisiä poikia varoitetaan onanoinnista - se on vanha sana, joka tarkoittaa itseensä tutustumista itsetyydytyksen kautta - siemenen hukkaan heittämisestä. Oikein kasvatetut tytöt eivät tietenkään ajattele seksiä ennen avioliittoa. Seksistä tulee ryhmän nuorille ahdistava asia. Rakastuminen saattaa Aleksinkin paniikkiin. Kun ollaan avioliitossa seksiä saa ja pitääkin harrastaa yllin kyllin. Vähän aikaa on ihanaa, mutta pian lapsia on liikaa ja ollaan tilanteessa, jossa koko perhe kärsii. Vilja joutuu sairaalan psyykkiselle osastolle ja Aleksi harkitsee suurta syntiä, vasektomiaa. Aleksin kirjoiteltua nimettömänä blogia, jossa selvittelee ajatuksiaan, toiset heimolaiset saavat asiasta vihiä ja järjestävät nuhteluryhmän paikalle, kuten tapana on. Yksi ryhmän aktiivisista jäsenistä on Aleksin oma isä, joka ei edes huomaa kaksosvauvoja, niin kova huoli hänellä on poikansa taivaspaikan säilymisestä.
Tämä kuulostaa dystopialta tai muinaistarinalta, mutta sitä se ei ole. Tällainen kuva tämän päivän vanhoillislestadiolaisuudesta aukeaa lukijalle Rauhalan kirjasta.
Yksijumalaisissa uskonnoissa on yliluonnollinen olento jumala - Jumala, Jahve, Allah - joka näkee kaiken ja jonka tuomion pelossa toimitaan oikein. Tämä ei ole kovin kestävä periaate, valvonnan takia oikein toimiminen. Ihmisen pitää toimia oikein, koska niin on kaikille hyvä. Vanhoillislestadiolaisuudessa on keksitty kätevä vippaskonsti, maallikkorippi, jossa valitaan kuka tahansa uskovainen, esim. oma puoliso, jonka niskaan syydetään tehty rikos, jolloin hänen on annettava se jumalan edustajana anteeksi. Tällaisia anteeksiannettuja rikoksia ovat olleet mm. pedofilia ja insesti, mutta ehkäisy ilmeisesti ei. Se on siis pedofiliaakin pahempaa. Mielestäni tämä on niin hirveää naisten oikeuksien loukkaamista, että minun on melkein mahdoton kirjoittaa tästä!
Olen elämän ja kasvun kuluttama nainen, nuorena vanhentunut. Peilistä näen vieraan kalpean hahmon, jonka sameisiin silmiin on vaikea kohdistaa katsetta ja jonka kirsikkasuuhun on kasvanut riisipiirakkareuna. Keho, jolle on tapahtunut liian paljon liian lyhyessä ajassa, kohmettuu. Sen täytyy vaientaa sisältä kantautuva meteli.
Itken jo etukäteen katkerasti sitä päivää, kun joku hymähtää minunkin olevan eriparinen mieheni kanssa, toinen vanha, toinen nuori.
Jotkut blogistit ovat tarkastelleet kirjaa ylipäänsä kenen tahansa väsyneen äidin näkökulmasta ja jopa todenneet, että on ihan sama, onko lapsia yksi vai tusina, joku kestää joku ei. Huh huh! Älkää tehkö tätä! Teette hallaa Rauhalan vienolle yritykselle nostaa esiin vanhoillislestadiolaisen liikkeen isoja ongelmia. Jos äidillä on kymmenkunta lasta, on mahdotonta, että hän pystyisi huomioimaan heitä kaikkia. Ei uskovaisuus ylitä ihmisen biologisia ominaisuuksia. Vanhoillislestadiolaisella äidillä ei ole monta syliä eikä moninkertaisesti tunteja päivässä. Vanhoillislestadiolaisilla isovanhemmilla ei myöskään ole mitään mahdollisuutta viettää laatuaikaa monikymmenpäisen lapsenlapsijoukkonsa kanssa. Myös isät väsyvät. Rauhalan kirjan isä on samanlainen moderni isä kuin muutkin nuoret isät Suomessa. Hän haluaa huomioida lastensa yksilölliset tarpeet.
Taivaslaulun kieltä on kehuttu. Minä pidän kirjan perusproosasta. Lasten leikkien kieli on hauskaa. Tulee mieleen Laura Gustafssonin Huorasadun jotkut tarinat. Sisältö näissä leikeissä on kauhea. Lapset on aivopesty luokittelemaan jopa nukkensa puhtaiksi ja syntisiksi. Ainoita hyviä ovat mollamaijamammat, tavalliset nuket ovat jo pikkuisen liian kevytmielisiä, meikkaavat barbit näitä pahempia ja syntihoukutuksiin, kuten diskotansseihin ja mökämusiikkiin, langenneet bratzit kauheita letukoita. Lapset uskovat etuoikeutettuun asemaansa, mikä näkyy leikeissä uskottomien kanssa.
Ja nyt sää, Anni, yrität kans kiivetä tänne taivaaseen. Me pukataan sut tuliseen järveen, kun sää et oo uskovainen. Pois minun tyköäni, te kirotut! ja sitten sää sanot auts ja oijoijoijoi.
Kirjan runollisista kappaleista en pidä ollenkaan. Yhtäkkiä tavallisen proosan ohessa on kappaleita, joissa lainataan Kalevalaa, Salomon korkeaa veisua Raamatusta, kansanlauluja, tunnettuja runoja ja Siionin virsiä, monesti niin, että puolet lauseesta on lainattua ja puolet uutta; vakuutellaan, miten kaikki on niin hyvin ja oikein. Luontokuvaukset muistuttavat Aleksis Kiven kuvausta Jukolan pihan autereisesta onnesta. Nämä tekstit vesittävät vakavan asian. Vilja on juuri oivaltanut olevansa kahlittu nainen ja sitten se oivallus häviää suloiseen sanahelinään.
Olen äitimaa. Olen musta multa ja kylvetty siemen. Olen kohoava oras ja keltainen tähkä. Olen elonleikkuu ja viluinen pelto. Olen lumen alla lepäävä routamulta.
Tällainen teksti herättää, varsinkin tässä yhteydessä, imelyydellään minussa myötähäpeää.
Maailma kulkee radallaan ja päivä purona uomallaan. Kun katson lammessa räpiköiviä linnunpoikia, heinäsorsia ja allin lapsia, en tiedä Syyrian sodasta, Kreikan tukipaketista enkä Costa Concordian karilleajosta, en perhesurmista, presidentinvaaleista enkä kruununprinsessan syntymästä. Kuu hymyilee pilven takaa, ohrasuurimopuuro hautuu leivinuunissa ja luumukiisseli liedellä, eikä mikään voi viedä rauhaani.
En ymmärrä, miten tällainen voisi olla ihanne!
Mieleeni on tullut, että ehkä Rauhalan on kirjoitettava näin, korulausein pehmitellen ja suostutellen, että liikkeen sisällä edes vähän ajateltaisiin hänen kirjansa sanomaa. Näihin ajatuksiin olen päätynyt, kun olen käynyt lukemassa toisten bloggareiden postauksien synnyttämiä keskusteluja ja huomannut, että vanhoillislestadiolaiset ovat heti loukkaantuneet, jos ei ole vain ja ainoastaan ihailemassa tätä kirjaa. Ihan kuin he haluaisivat omia kirjan ja kieltää sen sisältämän kritiikin.
On omahyväistä kieltäytyä keskustelemasta tasavertaisesti muiden kuin samanlaisen elämänkatsomuksen omaavien kanssa. Niinhän se tietysti on, ihan kuin Viljan ja Aleksin lasten leikeissä: on turhaa leikkiä niiden kanssa, jotka joutuvat helvettiin. Minun on vaikea ymmärtää, miten ihminen voi toimia tässä meidän demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassamme, jos on mielestään harvinainen uljas suora mänty sekametsän viallisten puiden joukossa.
Oi, Marjatta, kirjoitat niin totta. Kirjoitat sen, mitä ehkä monet muutkin ajattelevat, mutta eivät osaa/tohdi tuoda esille.
VastaaPoistaKiitos! Minä tuohduin niin, etten voinut muutoin kirjoittaa. Olin myös hyvin tyytyväinen, kun kävin sinun blogissasi ja huomasin, että sinulla oli samoja ajatuksia.
PoistaJoku oli siellä sinun postauksesi kommenteissa vielä selittänyt, että samanlaista se oli ennen ehkäisyjen keksimistä kaikilla - ja varmasti ei ollut, jos ei ollut sitä painolastia niin kuin lestadiolaisilla ja mm. katolisilla, että itsetyydytyskin ja kaikki järjen käyttö on kielletty.
Olen lukenut kirjasta kymmeniä postauksia. Leenan, Marjatan ja Sallan postaukset ovat jääneet mieleen erityisen vl-kriittisinä. Mistä kriittisyys johtuu? En usko Leenan väitteeseen, että muut eivät osaa/tohdi tuoda esiin asioita. Olen törmännyt selvästi postiivisiinkin postauksiin, joissa vl-uskon kauneus on tuotu esiin. Ehkä te kuulutte sittenkin vähemmistöön? :)
PoistaLeenan kommenttiin: Mikä on toiselle totta, on toiselle valetta. Kirjailijat kuvaavat monesti itselle merkityksellisiä asioita - eivät välttämättä kokototuutta.
PoistaEn välitä, vaikka kuuluisinkin vähemmistöön. Monet valtauskontomme piiriin kuuluvat ihmiset ovat kaiken suvaitsevia ja pehmoilevia. Monet kirjabloggarit ovat keskittyneet kieleen - tietysti, kirjoista kun kirjoittavat - minusta asia menee aina muun ohi. Jos joku kirjoittaisi kauniin koristellusti murhaamisesta, pitäisin moraalista kannanottoa tärkeämpänä kuin tyylin kehumista.
PoistaKirjailijat eivät kuvaa aina koko totuutta - hyvin sanottu ja niin totta - ja mikä se koko totuus edes on!
Marjatalle lohdutukseksi: Me vl:t ollaan myös vähemmistöä. Ehkä ymmärrämme siis jotain toisistamme.
PoistaItsekin luen kirjasta yleensä enemmän asiaa kuin kieltä, mutta kieli voi olla tehokeino niin kuin ehkä tässä Rauhalan kirjassakin. Usko on moniulotteinen asia.
t. Edellinen anonyymi
Hei, olen samaa mieltä tuosta lapsimääräongelmasta ja etenkin siitä, että jos väliä lasten syntymissä ei ole, ei sitä voi verrata siihen, että asia on omassa kontrollissa, vaikka miten olisi väsymystä. Sen sijaan olen eri mieltä tuosta kielestä, mielestäni kirjassa yhdistyy taitavasti eri tyylit ja pidin kyllä intertekstuaalisuudesta ja runollisuudesta. Kyllähän aiheesta olisi voinut kirjoittaa raadollisrealistisemmankin, mutta sitten olisi kyseessä eri teos ja eri vaikutukset; voi olla, että olet oikeassa, että näin itse yhteisö voi paremmin ottaa vastaan itse sanoman. Minusta taide voi tuoda juuri tällaisenkin ulottuvuuden itse asian yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei asia välttämättä vesity kauniin kielen taakse. Luumukiisseli liedellä saattaisi hyvinkin olla ihana hetki tässä ja nyt. Viimeinen lauseesi on myös osuva.
VastaaPoistaNiin, kyllä naisen pitää saada suojella itseään - ja lapsiaan, niin että jaksaa heidät hoitaa.
PoistaOlisin varmaan muussa yhteydessä pitänyt kielestäkin, mutta tässä se tuntui niin pahalta. Nyt kun tarkemmin ajattelen, luulen, että Viljan (Rauhalan) on vaikea todeta valheeksi kaikki se, mihin hänet on kasvatettu ja siksi hän toistelee noita Siionin virsiä ym. ikäänkuin puolustellakseen, että on tässä tämä kauneus. Aleksi on tällaisen ohittanut. Mutta miksi aina mies on uljaampi ja rohkeampi! Todella vanhanaikainen asetelma, totta sekin varmaan tällaisissa ääriliikkeissä.
Minusta oli ristiriitaista, että Aleksi päätti lapsiasiasta yksin. He olivat kuitenkin avioliiton alkuaikoina päättäneet, että sopivat asiasta tarpeen tulleen yhdessä. Itse olisin masennuksen lisäksi varmasti kokenut avioliiton olevan kriisissä Aleksin kirjeen jälkeen. Aleksin päätös oli niin lopullinen ja Vilja oli kuitenkin vasta 29 v. Kummallista, että Rauhala kirjoitti naisen itsemääräämisoikeuden puolesta ja päätti kirjan siihen, että mies teki päätöksen naisen puolesta.
PoistaJututin vasta erästä kymmenlapsisen perheen äitiä, joka on löytänyt vl-liikkeen vasta kahdeksannen lapsen synnyttyä. Hän sanoi, että häntä ei kyllä pysty miehet määräilemään ja jatkoi, että hän on miestään jopa fyysisesti vahvempi. :) Meitä vl-mammojakin on siis moneen junaan. Itse elän tasa-arvoisessa, keskustelevassa parisuhteessa. Varmaan alistettujakin vl-naisia löytyy, mutta toisen ihmisen, aviopuolisonkin, kunnioitus on Raamatun opetuksen mukaista.
Vl-äiti Pohjois-Suomesta taaseen
Minuakin ärsytti kirjassa se(kin), että mies on taas se urhea ratkaisujen tekijä ja tiennäyttäjä. Miksei Vilja voinut olla radikaali ja rohkea! Vanhanaikainen asetelma kerrassaan.
PoistaKaikki eivät ole vahvoja ja saattavat heikkoudessaan toimia itseään kohtaan vahingollisesti. Jollei Aleksi olisi toiminut, niin Viljahan olisi antanut mennä samalla tavalla kuin ennenkin, uupunut ja kukaties kuollut taakkansa alle. Siksi on vaarallista pitää suurta perhettä tavoiteltavana. Olen kuullut tuttavan kautta työpaikan lestadiolaisäidistä, joka on haamumainen ja vaisu. Minkä muun johtopäätöksen kollegat voivat tehdä kuin että hän toimii yhteisönsä ihanteen mukaisesti mutta itseään kohtaan väärin.
Onnittelut sinulle vahvuudesta ja hyvästä parisuhteesta! Toivoisin, että tämä asenne ja tämä avioliittomalli olisi yleinen vl-yhteisössä.
”Lapset on otettava vastaan, vaikka äidin terveys olisi uhattuna.” Minä ja tuntemani uskovaiset ystävät ja sukulaiset eivät ajattele näin. Toivoisin, että osaisit ajatella asiat yleistämättä. Jos äidin psyykkinen tai fyysinen terveys on huono tai vaaraksi äidille/lapselle, ei raskaus ole järkevä vaihtoehto. Näin on lukenut Päivämiehessäkin, mutta taidat enemmän lukea keskustelupalstoja?
VastaaPoista”Jos äiti kuolee synnytykseen, niin sehän ei ole mikään paha juttu; hän pääsee automaattisesti hyvään paikkaan.” Uskallan sanoa, että harva uskovainen ajattelee näin kärjistetysti. Olet oikeassa, että usko Jumalaan ja Jeesukseen syntien anteeksiantajana pelastaa ihmisen, oli se lapsi tai aikuinen. Ikinä äidin kuolema synnytykseen ei kuitenkaan ole pieni asia! Se on iso kriisi perheelle ja läheiselle. Iso, vakava ja surullinen paikka. Pistää vihaksi, kun luin tuon kohdan tekstistäsi. Onneksi äitien kuolemat synnytyksessä ovat kuitenkin aika harvinaisia ja tiedän sen, koska toimin lääkärinä.
”Jos äidillä on kymmenkunta lasta, on mahdotonta, että hän pystyisi huomioimaan heitä kaikkia.” Minun lapsuudenperheeni oli 13-henkinen, oikea suurperhe siis! Näin suuret perheet olivat jo silloin ja ovat edelleenkin aika harvinaisia. Kellään ei taida olla kymmenkunta lasta, liiottelua siis. Yleisin lukumäärä lienee joku kuusi lasta per perhe, nykyään se on varmasti kuitenkin vielä pienempi. Vaikka kasvoin isossa perheessä, sain silti huomiota äidiltäni ihan tarpeeksi. Ei se tarkoita sitä, että mitä vähemmän on lapsia, sitä enemmän on äidillä aikaa huomioida heitä. Äidin lisäksi minua huomioi kummini, sukulaiseni, naapurit,isovanhemmat, opettajat, sedät ja tädit ja niin edelleen. Eniten kuitenkin rakkaat vanhempani! Ei uskovaisilla mitään supervoimia ole, mutta päivässä on kuitenkin aika monta tuntia, varsinkin kun monet äidit ovat kotimammana. Jokaisella vanhemmalla on omat ”heikkoutensa”, ajanpuute, rajojen vähyys, ylihuolehtivaisuus ja niin edelleen..
”Vanhoillislestadiolaisuudessa on keksitty kätevä vippaskonsti, maallikkorippi, jossa valitaan kuka tahansa uskovainen, esim. oma puoliso, jonka niskaan syydetään tehty rikos, jolloin hänen on annettava se jumalan edustajana anteeksi. Tällaisia anteeksiannettuja rikoksia ovat olleet mm. pedofilia ja insesti, mutta ehkäisy ilmeisesti ei. Se on siis pedofiliaakin pahempaa.”
Jos sinä todella ajattelet noin, ei mieleni tekisi edes vastata tähän, mutta vastaan silti. Ensinnäkin, pedofiili/insesti on sata kertaa pahempi synti mitä ehkäisy! Tuntuu uskomattomalta, että ajattelet noin! On ripin väärinkäyttöä, jos yrität sillä pyyhkiä pois rikoksia. Pedofiilia on syntiä ja rikosta. Se pitää hoitaa Jumalan edessä mutta myös ennen kaikkea lain edessä!
Olen itse kolmikymppinen nainen, nuorin meidän perheestä. Olen ollut naimisissa jo reilu kolme vuotta ja minulla on ainoastaan kaksi-vuotias tytär. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista! Vanhempani ovat jo 80-vuotiaita ja arvaa miten iloisia ne ovat isosta perheestään, aina on joku joka käy heitä katsomassa, ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä. Ympärillä on pieniä lapsia, nuoria ja aikuisia. Iso perhe voi myös olla rikkaus! Itse olen surullinen niistä vanhuksista, jotka joutuvat olemaan laitoksissa, heillä ei ole sukulaisia, ei ystäviä ja he kärsivät yksinäisyydestä. tämä on harvinaista lestadiolaisuudessa ja pidän sitä älyttömän ihanana asiana! Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että ne kasvattimat minut kunnioittamaan muita ihmisiä, erilaisuutta, esivaltaa. Opettivat ettei pinnallinen elämä ole arvokasta, vaan se, mitä tunnet sisimmissäsi ja miten kohtelet muita ihmisiä. He antoivat minulle elämääni oikeat arvot ja siksi rakastan heitä ihan suunnattomasti. Toivon, että osasin kirjoittaa sinulle asiallisesti vaikka välillä kiehahtikin päässä, mutta tälläsiä monet asiat ovat, uskot ja politiikka ;)
Jessika
Kiitos Jessika pitkästä kommentistasi!
PoistaEivät nekään esiintulleet tapaukset varmaan ole keksittyjä, joissa pedofilia on käsitelty vain omassa vl-yhteisössä viemättä sitä olenkaan viranomaisten tietoon ja uhri on nöyryytetty antamaan anteeksi pahantekijälle.
En yhtään epäile etteikö vl-vanhemmat antaisi lapsilleen myös oikeita arvoja. Ne samat arvot, pinnallisuuden välttämisen, rehellisyyden ym. voi antaa myös ilman uskontoa, ja lisäksi sen, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Tämä viimeinen ei toteudu, jos opetetaan, että vain miedän porukkaan kuuluvat pääsevät taivaaseen, ovat siis eliittiä. Muut eivät ymmärrä parastaan ja ovat siis vähintään tyhmiä. Jos lapselle taas opettaa, että on erilaisia katsomuksia, joista hän voi aikuisena valita ja nyt lapsena on tärkeintä, että toimii kaikkia kohtaan hyvin, niin hän ei ahdistu vaan suhtautuu uteliaana elämää ja ihmisiä kohtaan.
Marjatta! Postauksesi luettuani mietin, että oletko tosiaankin opettaja. Kirjoitettu kieli on kyllä sujuvaa melkein niin kuin Rauhalan kirjassakin. Asiaakin on kympin edestä. Vaikeaa on käsittää, että kollegoideni joukossa on ihminen, joka maalaa ilmeisesti itselleen tuntematonta herätysliikettä noin yksioikoisesti. Mietin, etkö ole urallasi kohdannut aitoja vl-lapsia, nuoria tai aikuisia niin, että tietäisit, ettei asiat ole noin mustavalkoisia.
VastaaPoistaToivottavasti en loukkaa kommentillani. Itse olen opettajana kohdannut lestadiolaislapsiakin laidasta laitaan. Enimmästen he ovat onnellisia, saaneet rakkautta ja rajoja sopusuhdassa. On myös niitä, jotka ovat levottomia ja tarvitsisivat apua. Näin voisin sanoa kaikista muistakin lapsista.
Itse tulkitsin Rauhalan kirjaa erään nuorenparin tarinana. En yleistänyt tätä koskemaan koko vl-väestöä. Toisaalta luin kirjasta myös vl-uskoon liittymätöntä "puppua". Tyypillistä, että kirjailijan pitää liioitella, että tarinasta tulee mehevä. Helpottaako tieto yhtään?
Juu, kyllä on tullut toimittua kielten opettajana, noin 35 vuotta, nyt olen ollut kolme vuotta eläkkeellä. Opetin elämänkatsomustietoakin kymmenisen vuotta. Pääsin opettamaan sitä, koska itse olen uskonnoton, kiinnostunut erilaisista katsomuksista ja olin innokas opiskelemaan uutta. No, en ehtinyt paljon pureutua lestadiolaisuuteen, koska oli esiteltävänä suuret maailmanuskonnot ja muut elämänkatsomukset ja teemat.
PoistaEi tosiaankaan ole tullut vastaan yhtään lestadiolaislasta. Jehovia oli niin englannin kuin et:n -ryhmässänikin. He halusivat tietoa eri katsomuksista ja vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä minun opetukseeni. Jehova-lapset olivat aina myös tilaisuuksissa, jotka järjestin koulun uskonnollisten tilaisuuksien tilalle.
Tarkoitukseni ei kyllä ole Taivaslaulu-romaanista kirjoittaessani ollut mustamaalaus vaan kyseenalaistaminen. Myös Rauhala kyseenalaistaa kirjassaan. Sanot, että kirjailijan pitää liioitella, että tarinasta tulee mehevä. Ehkä hänen on pitänyt liioitella, että tarina herättäisi ajattelemaan ja - kyllä - kyseenalaistamaan!
Vau! Onnistuit muuttamaan asetukset niin, että "nimettömätkin" pääsevät mukaan keskusteluun. Kiitos Juhanin!
VastaaPoistaKommentoin postaustasi osissa, koska en halua vangita itseäni lasten takia kovin pitkäksi ajaksi koneelle. Jatkoa on siis luvassa myöhemmin.
Tartun heti tuohon postauksesi alkuun: "Onpas kirjassa kauhea kansi. Ei se ole pensaspalo Australiassa, vaan helvetin lieskat, joihin suurin osa maapallon ihmisistä joutuu. Vain Suomen Pohjanmaalla on ryhmä oikeita ihmisiä, joita odottaa ihana paikka, Taivas, jos vain noudattavat sääntöjä. "
Onko yllä oleva Sinun tulkintaasi Marjatta? Vai sanottiinko kirjassa noin? Luin kirjan huolella, mutta en muista tuota kohtaa. Joka tapauksessa se, että vain Suomen Pohjanmaalla on ihmisiä, jotka pelastuavat, ei kuulu vl-oppiin eikä käsittääkseni minkään muunkaan ryhmän oppiin. Juuri eilen illalla seuroissa puhuja sanoi, että Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen ja että, mikään ulkoinen piirre/asia määritä pelastavaa ihmistä. Tulkitsen itse asian niin, että vain Jumala tietää jokaisen ihmisen sydämen tilan - onko ihmisellä uskoa vai ei? Vl-liikkeeseen kuuluminen ei automaattisesti pelasta ihmistä eikä se, että joku ei kuulu liikeeseen tarkoita sitä, etteikö hänellä voisi olla sydämen usko ja taivaspaikka luvassa. Maailmassa on hirveästi pieniä lapsia (Raamatun mukaan uskon esikuvia), jotka eivät ole kuuleet koskaan mitään vl:stä, heitä odottaa vl-opin mukaan taivas. Jeesus oli juutalainen - ei vl. Kukaan vl ei ole luultavasti koskaan väittänyt, että Jeesus ei olisi päässyt pilven mukana helatorstaina taivaseen. Vl usko opettaa, että oikea usko on säilynyt kautta aikojen. Oikea uskon opetus on siirtynyt sukupolvien ketjussa tännekin Pohjolaan, jossa meitä vl:ä on ilahduttavan paljon. Jeesuksen toista tulemista odottaa silti taatusti eri puolilla maailmaa lukematon määrä ihmisiä. Hyvä näin! Jumala on lähettänyt poikansa Jeesuksen kaikkien ihmisten pelastukseksi ja vl-uskovaiset toivomme vilpittömästi, että mahdollisimman moni löytäsi uskon, joka vie perille taivaaseen.
"Jos he hairahtuvat rikkomaan niitä, niin ei kun tunnustavat vain nopeasti jollekulle toiselle heimon jäsenelle, ja kas taivaspaikka säilyy."
Niitä sanalla, viittaat sääntöihin. Mitä lie tarkoitat niillä? Vl:llä ei ole mitään sääntöluetteloa. On vain Raamattu, jota luetaan ja yhdessä mietitään Jumalan sanan valossa, mikä on uskovaisen elämässä sopivaa/sopimatonta. Mikä auttaa meitä pysymään Jumalan lähellä? Elämäntapaan/käytäntöihin liittyvät asiat varmasti vaihtelevat eri puolilla Suomea ja maailmaa, ihan ymmärrettävistä syistä. Jossakin puolella Suomea rahapelien pelaaminen on nähty ongelmaksi, koska niihin on kulunut perheen vähäisetkin rahat. Rauhanyhdistyksellä on voitu puhua, että on parempi, ettei niitä pelata. No, tämä ei tarkoita sitä, etteikö rahapeliä pelaavat voisi päästä taivaaseen. Yhteisten keskustelujen avulla pyritään vain viitoittamaan tietä taivaaseen niin, että sekin heikoin lenkki selviäisi perille.
Tuon viimeisimmän lainauksen loppuosan olet oivaltanut oikein. Vl-usko opettaa Raamatun mukaisesti, että Jumalan valtakunnan avaimet on anettu Jeesuksen seuraajille. Jos ihminen katuu syntejään, toinen uskova voi ne julistaa anteeksi annetuiksi. Ne synnit, jotka on maanpäällä anteeksiannetut, ovat anteeksiannetut myös taivaassa. Tämä ei tarkoita sitä, että anteeksiantamusta tulisi käyttää väärin. Kun ihmisen katuu tekojaan ja saa ne anteeksi, hän haluaa myös välttää tilanteita, joissa joutuisi uudelleen syntiin. Anteeksi pyytäminen ei ole rutiinisuoritus. Se on meistä monelle vaikeaa, vaikkakin anteeksi saatuaan olo on tosi helpottunut.
Minusta on tahditonta alkaa tuomitsemaan kenenkään uskoa. Jumalan armo kuuluu kaikille sitä janoaville.
t. Vl-äiti Pohjois-Suomesta
ps. Jos Sinua häiritsee se, että tämä on enemmän keskustelua vl-uskosta kuin Taivaslaulu-kirjan arviointia, olen valmis heittämään ajatukseni jonnekin muualle.
Ihan mielenkiintoista keskustelua tämä on sekä kirjasta että sen pohjalta heränneistä ajtuksista vl-uskosta.
PoistaKyllä kirjassa oli tarina oikean uskon saapumisesta Pohjanmaalle. Oli eriväriset ratsut, ja sen valkean oli määrä laukata Pohjan Maalle. Näin Aleksille opetettiin, ja hän olikin oikein hyvä uskovainen, kunnes alkoi epäillä satumaiselta tuntuvia opetuksia.
Vl-uskossa siis ei epäillä, etteikö juutalainen Jeesus olisi noussut pilven mukana helatorstaina taivaaseen. Minusta myös tällainen kuulostaa sadulta. En siis ole ev.lut-seurakunnan jäsen, enkä minkään muunkaan. Luulen, että monet uskovaisetkin nykyään tulkitsevat nämä Raamatun kuvat symbolisina, pitkälle uskontoa lukeneet varsinkin; ns. lapsenuskoiset varmaan uskovat kaiken sanatarkasti.
Tuo maallikkorippi on minusta ihan kauhea käytäntö. Tottakai sillä on helpottunut olo, joka on päästetty pälkähästä näin helposti. Mutta entäs sen olo, jota vastaan on rikottu ja jota sen lisäksi vielä nöyryytetään sillä, että pyydetään antamaan anteeksi pahantekijälle. Minusta anteeksiantaminen ja -saaminen ei ole mitään teatteria. Oikea anteeksiantaminen tapahtuu aina mielessä. Rikokset on vietävä oikeisiin tuomioistuimiin.
Tuo helatorstaina pilven päällä ajelu on tietysti Raamatun kielikuva, jonka kirjoitin hetken mielijohteesta. Ei takerruta siihen, jokainen voi kuvitella halutessaan Jeesuksen taivaaseen siirtymisen laillaan. Pointtini edellisessä jutussa oli se, että vaikka Jeesus oli juutalainen, varmasti jokainen kristitty on sitä mieltä, että Jeesus oli oikein uskovainen. Me vl:t ei ajatella, että taivaaseen pääsyn ehtona on vl-liikkeen jäsenyys!
PoistaSitten maallikkoripistä: vl usko opettaa, että kenellä tahansa uskovaisella ihmisellä on mahdollista antaa toiselle ihmiselle synnit anteeksi. Meidän tulee myös korjata asiat niiden henkilöiden kanssa, joita vastaaan olemme rikkoneet. Monesti nöyrtyminen anteeksi pyyntöön voi olla vaikeaa. Niin on varmasti myös anteeksi antaminen, kun on tehty jotain todella pahaa. Jos on tehnyt jotain sellaista, mikä rikkoo lakia, on tietysti sovitettava rikos myös maallisen lain edessä. On väärin, jos rikoksia peitellään anteeksiantamuksella. Olen lukenut, että sellaista on valitettavasti tapahtunut, mutta toivottavasti tämä mediamylläkkä saa sen aikaiseksi, että ihmiset tulevat tietoiseksi asian vakavuudesta, olipa rikos sitten mikä tahansa.
Syntien anteeksi antaminen perustuu Jeesuken opetukseen. Se on vl-uskonkin ydin. Tästä asiasta Rauhala kertoi kauniisti kirjassa.
t. Vl-äiti Pohjois-Suomesta
Minä en ymmärrä, mihin tämmöisiä välittäjäihmisiä siinä anteeksipyytämisessä ja antamisessa tarvitaan.
PoistaMielestäni ei myöskään tarvitse antaa anteeksi, jos ei niin tunne. On kauheita tekoja, joita ei voi eikä pidä antaa anteeksi, voi vain unohtaa. Saahan sitä aina pyydellä.
Ei niitä välittäjäihmisiä tarvitakaan välttämättä. Jos valehtelet jollekin, totta kai voit kertoa totuuden valheen kohteeksi joutuneelle ja voit pyytää tekoasi anteeksi häneltä. On kuitenkin asioita, jotka voivat vaivata mieltäsi ja joissa ei ole varsinaisesti toista osapuolta. Silloin voit kertoa kelle tahansa uskovalle asian ja keventää näin mieltäsi. Rippi ei ole autuuden ehto vaan armoetu.
Poistat. sama
Hienoa huomata, että kirjan teema saa aikaan kunnon väittelyä. Minusta ihmiset saavat uskoa mihin vain kunhan eivät tyrkytä oppejaan toisille eivätkä pyri saamaan uskostaan toisia ihmisiä kahlitsevia lakeja. Valitettavasti tämä on esimerkiksi kristinuskon lahkoissa ja varsinkin
VastaaPoistaislamissa pelottavan yleistä. Lestadiolaiset voivat tästä vetää johtopäätöksensä.
Syysterveisin,
Manu
Manu. En tiedä, millaisia johtopäätöksiä viestistä halusit vedettävän, mutta jos viittasit meihin vl:iin, älä käytä sanaa lahko vaan herätysliike. Me vl:t olemme luterilaisen kirkon jäseniä, mutta kuulumme myös herätysliikkeeseen nimeltä vanhoillislestadiolaisuus.
PoistaMissä menee tyrkyttämisen raja tai toisia ihmisiä kahlitsevien lakien tekeminen?
Teille Manu ja Manulle vastannut Anonyymi
PoistaMinusta vl-herätysliikkeessä tyrkyttäminen kohdistuu lähinnä omiin lapsiin. Soisin, että kaikki lapset saisivat kasvaa uskoen vain ihmisyyteen ja yhteiseen hyvään ilman että heitä ahdistetaan helvetinkuvauksilla ja pelotellaan henkimaailmalla.
Ajattelisin, että ei ole yhtään oikeampaa kasvattaa lasta uskonnottomuuteen kuin uskonnollisuuteen. Turvallisuuden ja rakkauden välittäminen lapselle ovat tärkeitä asioita. Uskontokasvatuksen myötä välittyvät parhaimmillaan molemmat asiat. Mitä pahaa on Jumalan rakkaudessa tai enkelin varjelussa? Eihän me muistakaan asiosta voida tietää varmuudella, onko ne totta. Suhteellisuusteoriakin on totta vain toistaiseksi.
PoistaPelottelu on pahasta. Siinä olen samaa mieltä, mutta pelottelevatko vl-vanhemmat/yhteisö? Kirjassa yhteisössä peloteltiin, mutta tarinahan on fiktiota. Todellisuus on varmasti kirjava.
Kirjan positiivinen pointti lienee se, että asioista keskustellaan ja jokainen (vl ja myös muut) voi arvioida omaa toimintaansa ja sen seurauksia entistä kriittisemmin.
Sama vl-äiti Pohjois-Suomesta
Minä kyllä kärsin lapsena uskonnon aiheuttamista peloista. Pelkäsin pimeässä Jumalan silmää, sopotin jotain rukouksia ja pyysin olemattomia syntejäni anteeksi. Aaveitakin pelkäsin, jotain kuolleitten sieluja, jotka eivät ole päässeet taivaaseen. Pelkäsin, että Jumala lähettää ukonilmoja. Pelkäsin enkelin ilmestyvän kahahtaen yhtäkkiä jostain tielleni. Henkimaailmaan uskominen ei ollut minulle yhtään hyväksi. Vasta kun oivalsin, että nämä minulle uskotellut hahmot ovat samanlaisia kuin keijut ja Joulupukki, vapauduin ja lakkasin pelkäämästä pimeää.
PoistaKuka sinua oli pelotellut? Oliko perheesi tavis luterilainen?
PoistaSinulla oli varmaan hyvä mielikuvitus. Itse olin jo lapsena realistinen. Muistan sellaisen pelon, että pimeässä ilmestyy nurkan takaa vaarallinen mies. Lisäksi pelkäsin auto-onnettomuuksia, koska olin joutunut sellaiseen. En muista pelänneeni mitään henkiolentoja tai esim. helvettiä. Muistan kyllä, että jo pienenä sisinpäni kehotti pyytämään syntejä anteeksi, silloin kun niitä oli tosiaan tullut tehtyä. Huono omatunto oli ilkeä tunne, mutta siitä onneksi pääsi, kun uskalsi kertoa valheesta, näpistyksestä tms. jutusta, joita lapsille luonnollisesti sattuu. Vanhemmat antoivat aina rakkaudella anteeksi kaikki erehdykset. Tietysti tuo sisimpäni oli kehittynyt vl-vanhempieni arvopohjan perusteella.
No, mummoni, tavisuskovainen, oli hieman liian uskovainen, heittäytyi polvirukouksiin ukkosilmalla ym. ja pyyteli ääneen varjelusta. Perheraamattu oli täynnä pelottavia kuvia. Omien lasteni ei ole tarvinnut tutustua sellaiseen kuvastoon eikä heillä ole ollut yliluonnollisen pelkoa.
PoistaMinun mielestäni omatunto on ihmisessä ilman mitään uskontoa. Samvete eli yhteinen tietoisuus, conscience eli tietoisuus, Suomessa käytetään sanaa, joka ikäänkuin antaa ymmärtää, että asia ei olisi yhteinen. Ihmiset haluavat toimia oikein, koska elävät yhdessä toisten kanssa.
Minunkin mielestäni omatunto on jokaisessa ihmisessä sisäsyntyisesti. Omantunnon toimintaan vaikuttaa tietysti kulttuuri, jossa elät. Näin myös vl-perheissä vanhempien arvopohja vaikuttaa lapsen omantunnon kehittymiseen.
Poistat. Vl-äiti Pohjois-Suomesta
Jatkanpa taas tuota postauksesi analysointia.
VastaaPoista"No, kun yksi tärkeimmistä säännöistä on ehkäisykielto. Uskotaan, että jossain henkimaailmassa on olemassa vauvavarasto, josta putkahtaa kullekin naiselle hänelle sopiva määrä lapsia. Lapset on otettava vastaan, vaikka äidin terveys olisi uhattuna. Jos äiti kuolee synnytykseen, niin sehän ei ole mikään paha juttu; hän pääsee automaattisesti hyvään paikkaan."
Ehkäisykieltoa ei ole vl-liikkeen säännöissä. Uskomme, että Jumala päättää elämästä ja kuolemasta. Haluamme ottaa vastaan lapset Jumalan lahjoina, jos Hän niin hyväksi näkee. Liike ei kontrolloi lasten saantia. Tahditon kanssamatkustaja voi sitä udella tai juoruilla asiasta, mutta sehän ei tietysti ole fiksua. (Näitä tahdittomia löytyy niin vl:stä kuin muistakin.) Usko on henkilökohtainen asia, samoin ne petipuuhat. En usko, että kenenkään makuukammariin tullaan tirkistelemään tai järjestämään ristikuulusteluja ehkäisystä tai ehkäisemättömyydestä. Itselle lapsiasia ei ole ollut vaikea, vaikka muuten on elämässä ollut välillä raskasta. Siksi en ehkä ole oikea henkilö kirjoittamaan tästä. Nytkin minulla on vauvakuume. Koen, että siihenkin on oikeus, mutta en syytä Jumalaa, jos en enää vauveleita saa. Ikinä en ole ehkäissyt enkä edes harkinnut sitä. Luotan todella, että Jumala antaa minulle sopivankokoisen perheen.
Ehkäisy ei ole anteeksiantamaton synti niin kuin otaksuit postauksessasi.
Vielä vauvavarastosta. Sitä hömpötystä on tullut tuutin täydeltä joissakin blogikeskusteluissa. Ehkä olet jo törmännytkin käsitykseeni asiasta. Olen lukenut siitä ensimmäisen kerran täältä netistä pari vuotta sitten. Minulle se tuli täytenä yllätyksenä. Vl-liike ei opeta vauvavarastoista mitään. Liike kyllä opettaa, että Jumala on kaikkitietävä ja siten tietää ennalta meidän elämän kulkumme. Vauvelit ei odota kuitenkaan syntymää "Taivaan Isän taskussa" niin kuin joku kommentaattori väitti meidän opettavan. Kyllä se on niin, että vl lapsikin lähtee kehittymään (Jumalan tahdosta) naisen ja miehen sukusoluista.
Äidin rooli on vl-perheessäkin tärkeä. Äidin ei tarvitse synnyttää silloin, kun se riski hänen terveydelleen. Äidin kuolema olisi varmasti suurperheessä katastrofi. Yhden tällaisen tapauksen tiedän. Tapaus johtui kuitenkin hoitovirheestä - ei äidin terveydestä.
t. Vl-äiti Pohjois-Suomesta
Ero meidän ajattelussamme on siinä, että sinä uskot, että on Jumala, joka näkee ja tietää kaiken. Sinut sellainen ajattelu tekee onnelliseksi. Minä taas uskon vain ihmisyyteen.
PoistaHyvä, että olen saanut näistä kommenteista, ja varsinkin sinulta, Vl-äiti Pohjois-Suomesta, ajantasaista tietoa. Näkisin, että vl-liike on menossa modernimpaan suuntaan, mikä on hyvä.
En olisi jaksanut kirjoittaa näin paljoa, ellen olisi huomannut, että luet kommenttini ja vaivaudut vastaamaankin niihin. Kiitos positiivisesta palautteestasi.
PoistaItsekin törmäsin tuossa omaa kommenttiani kelatessani siihen, että oikeastaan minun on turha selittää, kun sinulla ei ole Jumalaa ja minulla on, mutta...
alunperin halusin oikoa Taivaslaulun pohjalta syntyneitä käsityksiäsi ja mahdollisesti muidenkin lukijoiden vastaavia minulle tärkeästä herätysliikkeestä. En koe, että vl-liike olisi menossa varsinaisesti moderninpaan suuntaan, vaikka varmasti muutosta tapahtuu kuten kaikialla yhteiskunnassamme. Sen sijaan ajattelen, että Rauhalan kirja ei ollut kaikilta osin tältä vuosituhannelta. Siinä oli kuvattu epäkohtia myös kymmenien vuosien takaa ja sijoitettu tähän päivään. "Tämä kuulostaa dystopialta tai muinaistarinalta, mutta sitä se ei ole." Josko Taivaslaulua voisi kuitenkin kuvata monilta osin muinaistarinana?
t. Vl-äiti Pohjois-Suomesta
Kirjoitan vielä yhden uuden avauksen postauksestasi, koska kohta sai minut ymmälle.
VastaaPoista"On omahyväistä kieltäytyä keskustelemasta tasavertaisesti muiden kuin samanlaisen elämänkatsomuksen omaavien kanssa. Niinhän se tietysti on, ihan kuin Viljan ja Aleksin lasten leikeissä: on turhaa leikkiä niiden kanssa, jotka joutuvat helvettiin. Minun on vaikea ymmärtää, miten ihminen voi toimia tässä meidän demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassamme, jos on mielestään harvinainen uljas suora mänty sekametsän viallisten puiden joukossa."
Minulla on lähisuvussani molempien vanhempien puolelta toisella tavalla uskovia ihmisiä kuin minä. Minut on kasvatettu kunnioittamaan heitä ihmisinä ja osoittamaan jopa suurempaa rakkautta heitä kohtaan kuin vl-sukulaisia kohtaan. Minulle myös opetettiin lapsuuskodissa, että me vl:t emme ole yhtään parempia ihmisiä kuin muutkaan. Joudumme syntiin kuten kaikki muutkin, vaikka pyrimmekin elämään Raamatun "ohjeiden" mukaisesti. Tämän saman viestin olen yrittänyt välittää myös lapsilleni. Minusta ei ole hyvä, jos lapseni leikkivät vain vl-lasten kanssa, vaikka toki samoinajattelivista lähimmäisistä on monissa elämäntilanteissa hirveän suuri tuki. En halua, että lapseni kasvavat irrallaan yhteiskunnasta.
Raamattukin opettaa, että joka itsensä ylentää, se alennetaan ja ensimmäiset tulevat viimeiseksi...
Uskovana ihmisenä olen en ole kokenut olevani se metsän suora uljas puu vaan mieluummin se pohjoissuomalainen männyn käppyrä, joka on joutunut nöyrtymään monessa tuulen tuiverruksessa ja taipunut lumikuorman alla. Tällä tarkoitan sitä, että en onnistu elämään Jumalan sanan mukaisesti. Tarvitsen armahtavan Jumalan, joka hyväksyy minut kaikkine vikoineni.
En ymmärrä, mistä Rauhala on ammentanut noita suoria mäntyjä. Täällä Pohjoisessa niitä on vain vähän :)
Ystävällisesti Vl-äiti Pohjois-Suomesta
No, minä olin ymmälläni, kun tuolla Lue ihminen -blogissa Juhani ja muutama muu ärähti minulle sen sijaan, että olisi keskustellut avoimesti ja rehellisesti. Tuntui, että jos olisin ollut vl-ihminen, olisin voinut esittää ihan samoja epäilyjä, mutta ulkopuolisena minua ei haluttu kuulla vaan pidettiiin ikäänkuin lähtökohtaisesti vihollisena.
PoistaNo, se käsitys on kyllä nyt täysin muuttunut. Ehkä sitä ennakkoluuloa on tullut vl-ihmisiä kohtaan niin paljon, että ei enää uskota vilpittömään kyselijään.
Sinun kanssasi Vl-äiti on ollut tosi kiva jutella.
Minulla heräsi mielenkiinto Juhani blogin kautta sinun blogiisi juuri siksi, että kyselit. Alkuun minäkin epäröin, melko pian minulle selvisi, että olet tosiaan suostuvainen vuorovaikutteiseen keskusteluun. Kovin moni blogisti ei ole osoittanut varsinaista kiinnostusta uskoamme ja elämäntapaamme kohtaan- enemmän on ollut niitä, jotka ovat vain ilmaiseet mielipiteensä/kokemuksensa meistä. Sekin toki suotakoon.
VastaaPoistaMinusta on ihailtavaa, että Sinä pystyt myöntämään sen, että keskustelu on muokannut käsityksiäsi, ja vielä positiivisempaan suuntaan. Tavoitteeni on ollut kertoa, että vaikka usko on minulle ja monelle vl:lle tärkeä asia, emme elä umpiossa tai toisten yläpuolella, haluamme elää yhteiskunnassa lähimmäisen rakkautta kokien ja toisista välittäen. Vl-perheiden todellisuuksia on varmasti monia. Yksikään perhe ei ole kopio toisesta. Silti uskon vakaasti, että useampi vl-perhe muistuttaa enemmän omaa, onnellista perhettäni kuin Viljan ja Aleksin perhettä kaikkine kahleineen. Ajattelisin, että Viljan ja Aleksin kaltaiset perheet tarvitsivat pikaisesti apua heidän omista lähtökohdistaan ja arvomaailmastaan käsin.
Lopetan nyt tämän postauksesi kommentoinnin, jotta ei mene (Manunkaan mielestä) tyrkyttämisen puolelle.
Kiitos Sinulle Marjatta! Mielenkiintoisia lukuhetkiä edelleenkin!
t. Vl-äiti Pohjois-Suomesta
kylläpä on hauskoja kertomuksia!!!Mielipiteensä kullakin , mutta nykyaikana täytyy muistaa myös historia! Milloin lestadiolaisusko tuli markkinoille omine sääntöineen Lars Leevi Lestadiuksen ansiosta, vähän yli sata vuotta sitten ja ihmiset hurmiossa kirkuvat ja syyttävät sekä kuulustellaan ihmisiä yötä myöten, millä valtikalla?Onpa tosi sairasta touhua ja ihmiset menevät pelosta tähän koukkuun...eikö olisi jo aika ottaa järki käteen...kukaan ihminen ei ole oikeutettu kuulustelemaan yötä myöten jopa vanhuksia ja pelottelemalla helvetin tulella..onko Suomen kansa vielä niin yksinkertaista ettei älyä ole nimeksikään.Itsehän kukin vastaa tekonsa eikä siihen maallikkosaarnajia tarvita...oi, oi,en kestä näin tyhmiä ihmisiä!!!!
VastaaPoistaYmmärrän hyvin ärtymyksesi. Nyt on juuri tullut tietoa, että vl-nokkamiehet eroavat yksi toisensa perään ennen kuin väärinkäytöksiä ehditään saada enempää julkisuuteen. Muutosta näkyvissä?
PoistaMarjatta! Kaksi eroa on tiedossani. Pääsihteeri erosi työuupumukseen vedoten. Puheenjohtaja eläköityy 73 vuoden iässä. :) Eikö se ole jo korkea aika. Kaikki muu muuttuu, mutta Raamatun sanaa tuskin lähetään korjailemaan. Kukin uskoo sielä osansa - niin halutessaan.
VastaaPoistaVl-äiti taasen
Niin, olen huomannut nuo kaksi tapausta. Toivotaan, että tilalle nousee parempia henkilöitä.
PoistaAinahan voi toivoa parempia, mutta en kyllä tiedä, mitä vikaa eroavissa liene. Ei ainakaa Rauhala kirjoittanut heistä mitään. :)
PoistaJuorulehdet ja nettifoorumit toki kirjoittavat heistä monenlaista sontaa. Niin kauan kuin oikeuslaitos tekee rangaistuspäätöksiä, jätän jutut omaan arvoon. Huvittava, että osa ihmisistä tekee srk:n johdosta pedofilejä suuremia syntisiä, jos he eivät ole osanneet toimia tahdikkaasti tai riittävän ammattitaitoisesti kuullessaan pedeofilia -tapauksista. Puheenjohtaja on pappi, jota koskee samanlainen vaitiolovelvollisuus ripittäytymistilanteissa kuin muitakin luterilaisen kirkon pappeja. Onko tehty tilastoa, kuinka moni pappi tietää tapauksia eikä ole voinut niistä kertoa? Saas nähdä tuleeko tähän rippisalaisuus -asiaan kirkon sisältä muutosta?
Pääsihteeristä voin sanoa sen, että on äärimäisen herkkä ja nöyrä ihminen. Varmasti on oikeasti väsynyt median myllytyksessä. Viisaasti teki, kun jäi pois, vanha mies hänkin.
Come on! Olen lukenut HS:n arvostetuimpien toimittajien tekemän artikkelin, jossa oli tehty laaja taustatutkimus ja haastateltu lukuisia henkilöitä. Eihän juorulehdissä tällaisista kirjoiteta. Niissä kirjoitetaan silikonirinnoista ja Matti Nykäsen uusista naisista.
PoistaVaikea liikkeen on uusiutua, jos ei nähdä väärää toimintaa vääränä!
Kiitos hienosta arviostasi, sain juuri romaanin luettua ja lähdin etsimään muiden lukijoiden tuntemuksia.
VastaaPoistaHaluaisin vielä kommenttiketjuusi lisätä ja vl-äidin raamattuun tukeutumiseen huomauttaa, että minä tavisluterilaisena luen eri raamattua kuin hän. He käyttävät v.1776 ilmestynyttä käännöstä, minun käännökseni on vuodelta 2012. Sanavalinnat ja niistä johtuvat painotukset ja tulkinnat ovat erilaisia. Heitä ei myöskään kannusteta tutkimaan raamattua omin päin vaan seuroissa ja raamattupiireissä. Näin kontrolloidaan raamatun oikeaa likkeelle myötämielistä tulkintaa.
Olen kotoisin Oulusta ja osa suvustani on vl-uskovaisia.
Kiitos hienosta blogistasi,
Harri
Kiitos kommentistasi, Harri!
PoistaVarmaan on hyvä, että pyhiä kirjoja tulkitaan uudestaan ajan henkeen sopien. Silloin vältytään ihmisten piinaamiselta ja käytänteiltä, jotka eivät sovi aikaan. Minusta myös kontrolli, oikean tulkinnan tajoavat "imaamit", on aina pahasta.
Minun blogistani on tullut kiinnostava hyvien kommentoijien ansiosta, jotka vievät keskustelua eteenpäin ja nostavat esiin uusia näkökulmia.