Lomareissulla Turkissa: kaikkea kaunista

Kerään tähän toiseen Marmaris-juttuuni kaikkea, mitä ihastelin lomamatkallani.

1. Auringonnousut

Marmaris sijaitsee Välimeren ja Egeanmeren yhtymäkohdassa lahdenpoukamassa.
Ranta on aina tyyni ja pitkälle matala.
Parvekkeeltamme paikallisen perheen omistamassa hotellissa avautui näkymä merelle ja Taurus-vuoristoon, jonka alaosan pinjametsiköt ulottuvat veteen asti. 
Aurinko kultasi noustessaan vuorenrinteitä ja sai aikaan uskomattoman kauniita sävyjä, jotka eivät kuvissani oikein toteudu. Matkakumppanini on parempi kuvankäsittelijä, mutta nyt kiinni muissa kuvaprojekteissa, joten saatte tyytyä minun kuviini. 

2. Moskeijat ja hautausmaat

Marmariksen alueella on yksitoista moskeijaa. Viimeksi kymmenen vuotta sitten kaikki olivat auki, ja kävinkin useammassa. Nyt kävimme ihailemassa kahta kiinni olevaa ulkoapäin; kolmas, johon osuimme, Vihreä moskeija, oli auki.

Marmaris on kiva lomakaupunki, koska hotellit ovat osa normaalia kaupunkia asuintaloineen, moskeijoineen, kouluineen ja tavarataloineen. Nykyään moni kaupunki on mennyt pilalle, kun se on omistettu turisteille ja väki on joutunut siirtymään loitommas. 
Marmaris oli kyllä muuttunut länsimaisemmaksi. Basaarin itämaisuus oli kadonnut. Kauppiaat eivät enää pyydystäneet asiakkaita liikkeittensä edustalla, eikä siellä näkynyt paljon väkeä. Tunnelma oli kuin missä tahansa ostoskeskuksessa, tyylikästä ja hiljaista elämänmenoa. Tuskin siellä nykyään enää kovisteltaisiin yksinäistä naismatkailijaa siitä, että kulkee ilman aviomiestä, kuten minulle tapahtui edellisellä reissullani. Se komentelija oli kyllä ikivanha mies, varmaan jostain konservatiivisemmalta alueelta rannalle matkustanut.
Vanhassa kaupungissa ja siellä sijaitsevassa linnoituksessa, pienissä pimeissä kahviloissa ja erikoiskaupoissa oli vanhan ajan tunnelmaa. 
Ilmeisesti matkailulla on mennyt huonosti liian kuuman kesän takia jo useampana vuonna.

Moskeijoitten arkkitehtuuri ja väritys on uskomattoman kaunis. Kaikkialla on hohtavia jalokivivärejä, mosaiikkia, tilaa ja  valoa.

Jotkut matkailijat ärsyyntyvät minareeteista lähetettävistä rukouskutsuista. Minusta niiden äänimaailma on  kaunis ja niissä on kaunis ajatus. Vaikka ihmiset olisivat pitkälle maallistuneita eivätkä rukoilisi, kuten kutsu ehdottaa, niin onhan se muistutus siitä, että meillä on myös henkistä elämää ja on hyvä pysähtyä hektisestä menosta mietiskelemään aika ajoin. Minusta rukouskutsu on myös kehotus hyvään.
Kun rukouskutsut lähtevät eri paikoista hieman eri aikaan, muutaman sekunnin tai minuuttienkin viiveellä, niin ne ikään kuin keskustelevat ja jatkavat toistensa sanomaa muistuttaen kuorolaulun kaanonia.  

 

Islamilaisen hautausmaan väri on valkoinen. Katselin pitkään hautojen estetiikkaa, ihmisten nimiä ja sukuja miettien heidän elinvuosiaan.

Ilmeisesti isoisä ja nuorena kuollut poika peräkkäisissä
haudoissa

3. Nuoret ihmiset

Yhtenä päivänä osallistuimme risteilyyn, jossa käytiin Dalyan-joella katselemassa isoja merikilpikonnia, joita ei näkynyt (eipä tietenkään, totta kai ne pakenevat veneitä) ja parantavassa mudassa, joka oli matala, haiseva lätäkkö (en mennyt, eikä kovin moni muukaan), mutta ei se mitään. Laivalla oli kiva katsella ihmisiä. Monelle sisämaan asukkaalle jo veden päälle pääseminen on elämys, meillä Suomessa on joka paikassa vettä jokina, järvinä, lampina ja merenrantoina.
Koitimme jutella turkkilaisen eläkeläispariskunnan kanssa, mutta meillä ei ollut yhteistä kieltä. Aistin kuitenkin heistä ystävällisyyttä ja hengenheimolaisuutta siinä, että olimme samanikäisiä. Ikä yhdistää mielestäni ihmisiä paljon enemmän kuin kansallisuus.
Palatessa istuimme ison italialaisperheen kanssa samassa pöydässä. Vanhat pysyivät paikoillaan, mutta nuoret kimpoilivat sinne tänne ja isovanhemmat kannustivat heitä osallistumaan discotanssiin, jonka laivan toimelias, kiva nuori työntekijä, tarjoilija ym. ohjasi erittäin taitavalla tyylillään. Siinä mentiin välillä piirissä ja välillä jammailtiin yksin.
Katselin poikaa (nuori mieshän hän oli), niin elementissään show-isäntänä. Ja mikä nätti tyttö (nuori nainen siis) keltavalkoisessa minimekossaan, hiukset ponnarilla, kuin päivänkakkara. Välillä kaveri nousi pöydälle, riisui paitansa ja kieputti sitä ilmassa. Tämä ei ollut mikään party boat, semmoisiakin näkyi laiturissa, mutta ilmeisesti discomeininki kuuluu kaikkiin laivaretkiin. Nyökyttelimme nonnan ja nonnon kanssa hyväntahtoisesti iloiselle tunnelmalle, vähän heiluimmekin siinä paikoillamme.
Nuoret ihmiset ovat ihania.

4. Siivoojan pyyhetaide

Kun tulimme retkiltämme sängyllä odotti aina erilainen pyyheasetelma. Välillä pyyhkeestä taiteltu joutsen oli saanut kukkiakin koristeekseen. Kiitos siivoojallemme tästä ekstrasta!

5. Lämpimät illat

Iltakalastusta

 

Iltapalavereja

6. Kukat

Kuivankin kesän lopussa jotkut kukat jaksavat kukkia.

Aluksi olin vähän huolissani, kun en enää viihtynyt niin paljon meressä. Kymmenen vuoden takaisella soolomatkallani samassa paikassa ja samassa hotellissa kävin pulahtamassa meressä jo ennen aamiaista ja vietin kaikki iltapäivät rannalla.
Mietin, enkö enää lumoudu mistään muustakaan. Luin ennen matkaa Eeva-lehdestä Hannu-Pekka Björkmanin kolumnin, jossa hän käsittelee sitä, miten ikääntyessä kaikki alkaa tuntua tutulta ja elämään tulee harvoin mitään odottamatonta.
"Iän karttuessa odottamaton muuttuu odotetuksi. Se tulee tutuksi - kuin aluksi tuntematon ihminen, johon törmää aina uudestaan ja jonka kanssa alkaa vähitellen tervehtiä. Yksi vanhenemisen hyvistä puolista lienee, että lopulta on nähnyt niin paljon, että kaikki tuntuu jo tutulta. Elämä toistaa itseään lukuisina variaatioina. Niistä alkaa nähdä läpi ensin oman elämänsä, sitten kaikkien." 
Minusta tässä ajatuksessa on totta, mutta se on myös kauhean surullinen. 
Tiedän, että joskus tulee aika, jolloin fyysisen kunnon heiketessä saatan pitää matkan rasituksia suurempina kuin sen antia, mutta toistaiseksi näin ei ole.
Minä virkoan uusista huomioista ja erilaisten ihmisten näkemisestä ja tiedän, että matka kaikkine odottamattomuuksineen on minulle lääke nuutumiseen.   

Kohti uusia seikkailuja, Kuva: Ume

 

Tässä linkit juttuihin, joita kirjoitin Marmariksesta syksyllä 2016:

Marmaris mielessäin 1
Marmaris mielessäin 2

Ostoskeskuksen edessä ei ollut enää suihkulähdettä, sen paikalle on istutettu kasveja. Vettä pitää säästää. Koulujen pihat olivat kiinni, koulut jo alkaneet, pihassa oppilaita kauniissa koulupuvuissaan.