Lomareissulla Turkissa Efesosta ihmettelemässä

Kolme päivää Marmariksen matkalta palattua mietin, mitä kaikkea kertoisin.
Kuvia on noin 400, ja mielessä paljon nähtyä ja mietittyä sekä kohtaamisia, jotka pistivät miettimään.

Aloitan siitä, mikä teki suurimman vaikutuksen - Efesoksen rauniokaupunki, jossa mietin, miten modernia elämää ihmiset ovatkaan eläneet jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Kuvassa 100-luvun alussa rakennettu Celsuksen kirjasto, jossa arvioidaan olleen noin 12 000 kirjarullaa. Kirjastolle johtaa marmorilaatoilla päällystetty katu. 

Efesoksessa on ollut asutusta jo tuhansia vuosia ennen nykyaikaista ajanlaskua. Se oli alunperin kreikkalainen kaupunki, mutta päätyi roomalaisten haltuun 133 eaa ja kehittyi Rooman valtakunnan toiseksi suurimmaksi, kukoistavaksi kaupungiksi, jossa oli yli 200 000 asukasta.

Efesos-retkelle sattui lomaviikkomme ainoa viileähkö ja harmaa päivä, joten kuvanikin ovat harmaita.

Pylväskäytävän, stoan, varrella on joitain melko hyvin säilyneitä osia julkisista rakennuksista. Kaupungissa on ollut kylpylä, yleiset vessat, vesijohtojärjestelmä ja lattialämmitys. 
Roomalaisajan vesijohtoja on yhä käytössä joissain maissa, samoin teitä, siltoja ja rakennuksiakin. Kestävää rakentamista!

Vessat olivat yhteisvessoja ja reiät todella lähellä toisiaan, miten intiimiys?
No, sekä naisilla että miehillä oli pitkät kaavut, ja he olivat myös pienempiä kuin nykyiset jälkeläisensä tai pohjoisemman Euroopan ihmiset jo silloin. 

Kissoja oli kaikkialla. Kun söimme illallista ravintolassa Marmariksessa, tätä ravintolaa reviirinään pitävä kisu tuli kanan tuoksun houkuttelemana heti kärkkymään. Sanoin tarjoilijalle, että voin antaa lopun sille, ja niinpä hän vei minun antini lautasliinan päällä kadun reunalle, ja sain katsella, miten se katosi nopeasti herkuttelijan viiksien väliin. Tämä oli siis ihan kelpo ravintola, jossa viini maistatettiin seremoniallisesti ja tarjoilija kävi kyselemässä, onko kaikki hyvin.  Tällaista rentoa ja mutkatonta toimintaa tuskin tapahtuu meillä suomessa. No, meillä on vähän ulkoravintoloita, sääsyistä, mikä on tässä ratkaiseva asia. 

Keskeisellä paikalla Efesoksen kaupunkia on amfiteatteri, johon mahtuu 24 000 katsojaa. Täällä on kokoonnuttu päättämään poliittisista kysymyksistä sekä nauttimaan teatterista ja konserteista ja valitettavasti myös katsomaan galadiaattoritaisteluita. Raakuus arkisessa elämässä on vähentynyt aikojen saatossa, kun käsitys jakamattomasta ihmisarvosta on hyväksytty yhteiseksi normiksi.  

Efesolaisen kodin jäänteet

Graniitin, marmorin ja tiilen käyttö rakennusmateriaaleina on ollut taitavaa. Asuntojen mosaiikkilattiaiset patiot viehättävät viimeistellyllä kauneudellaan.  

Katujen varsilla on jäänteitä sekä asunnoista että eri ammattikuntien pajoista ja muista työtiloista sekä myymälöistä. 

Oppaamme Ahmed esittelemässä keraamisia putkia, 
joita käytettiin lämmitykseen. Putkiin johdettiin kuumaa 
vettä lattian alle, mikä piti lämmön pitkään. 

 

Oppaitten taso oli ikävä kyllä heikko.
Etsin tähän kirjoitukseeni tietoja eri lähteistä, koska Ahmed oli hyvin ylimalkainen ja puhui niin huonoa englantia, että edes britit eivät saaneet selvää hänen puheestaan. "What language is he speaking?" oli yleinen kysymys.
Yli kahden tunnin bussimatka oli niin pitkä, että siinä olisi voinut paitsi kertoa faktoja Efesoksesta niin myös Turkin nykypäivästä, mutta oppaammepa luennoi pääasiassa jumalatar Artemiista. Sain selvää sanan sieltä toisen täältä. 
Laivaristeilyllä johon osallistuimme oli opas, jonka selostukset olivat kurkkuäänistä monotonista paasausta, josta ei erottanut milloin kieli vaihtui turkista englantiin. Tässä on ilmeisesti kyse kulttuurisesta tavasta. Laivaoppaan puhe toi mieleeni presidentti Erdoganin puhetyylin isoille yleisöille. 

Nike, voiton jumalatar

Efesoksessa sijaitsi suuri Artemiin temppeli, joka laskettiin maailman seitsemän ihmeen joukkoon.

Artemis on alunperin kreikkalainen metsästyksen neitsytjumalatar. Efesoksessa hänestä tehtiin hedelmällinen äitijumalatar ja kaupungin suojelja.
Artemiista ja hänen temppelistään ei ole jäljellä kuin jokin yksittäinen pylväs. Raknnuksen kattoa on kannatellut yli sata veistoksen koristeltua pylvästä. 

Miksi näin upea kaupunki on tuhoutunut? 
Se kesti goottien hyökkäyksen 262 jaa ja rakennettiin uudelleen. Se kesti kulttuurin muutoksen kristilliseksi bysanttilaiseksi kaupungiksi 395 jaa säilyen edelleen alueellisena keskuksena.
Mitä se ei kestänyt oli luonnon muuttuminen, maanjäristykset ja varsinkin se, että joki liettyi ja kaupunki menetti yhteyden mereen, jolloin sen asema tärkeänä kauppakaupunkina jäi historiaan. 
Arabit hyökkäilivät rappeutuneeseen kaupunkiin ja asukkaat muuttivat vähitellen läheiselle kukkulalle, nykyisen Selçukin kaupunginalueelle. 
Efesoksen alue siirtyi lopullisesti bysanttilaisilta turkkilaisille vuonna 1304.

Efesos on nykyään Turkin suosituin arkeologinen nähtävyys.

Oppaamme painotti, että menemme lopuksi museoon, mutta ei kertonut, milloin sen jälkeen kokoonnumme ja missä. Tämä epätietoisuus mukana astuimme sisään ja kävikin ilmi, että kyseessä oli visuaalinen 360 asteen mukaansatempaava esitys selkeine selostuksineen ja ääniefekteineen, jossa päästiin mukaan kaupungin rakentamiseen ja tuhoutumiseen. Tuntui kuin olisi siirtynyt vauhdilla eteenpäin, vaikka seisoimme koko ajan samassa tilassa ja tulimme ulos yhtä aikaa.
Tämä oli tasokasta.

Matkatoimistot yhdistävät yleensä Efesoksessa käyntiin myös vierailun muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa talossa, joka erään saksalaisen nunnan näyn mukaan on Jeesuksen äidin, Marian, talo, jossa hän olisi asunut viimeiset vuotensa yhdessä apostoli Johanneksen kanssa.
Odotin vuoristopolun päässä olevaa vaatimatonta kivimökkiä tai sen raunioita, mutta mökille veikin leveät portaat ja siitä oli tehty kappeli, jossa oli alttari Neitsyt Maria -patsaineen ja pari istumapaikkaa.
Sekä kristityt että muslimit tekevät pyhiinvaellusmatkoja tähän täysin kaupalliseen paikkaan.
Mökistä vei portaat alas "pyhälle lähteelle". Eihän siellä mitään lähdettä ollut, vaan kolme hanaa, joista sai liruttaa vettä pulloonsa. En liruttanut. 

Mietin uskontoja. Miltä efesoslaisista on tuntunut, kun Jeesukselta oppinsa saaneet kristinuskon lähettiläät Paavali ja Johannes tulivat tekemään käännytystyötä ja kertomaan, että heidän jumalansa on kaupungin jumalia parempi?

Nykyään Turkin pääuskonto on islam, mutta se on muslimimaailman erikoistapaus, koska kirkko on erotettu valtiosta ja maassa on uskonnonvapaus. 
Turistikaupungit ovat hyvinkin maallistuneita, mutta isossa valtiossa on erilaisia osia ja kulttuureja. 
Minun on aina tehnyt mieli matkustaa konservatiiviseen Konyaan vastakohtana länsimaistuneille rantakaupungeille.

Lisää elämyksiä, tuokiokuvia ja ajatuksia matkustamisesta tulossa myöhemmin, kun siltä tuntuu. Oman juttunsa ansaitsevat ainakin matkalla lukemani kirjat, moskeijassa käynti ja se, etten yllättäen enää viihdy niin paljon rannalla kuin ennen. Talviturkin kuitenkin heitin, ihan Turkkiin asti piti tulla se heittämään.

Matkalaiset MM ja UM Celsuksen kirjaston
edessä.