Nyt on kesä kauneimmillaan ja mieleni täynnä kirjoitusaiheita. Voi miten auringon valo ja lämpö virkistääkään ihmistä!
Lainasin otsikkoon lastenlaulua Ihme ja kumma, jossa lauletaan, miten maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Tarton matkan kokemukset on yksi niistä monista asioista, joista mielin kirjoittaa. Tulossa on... vaatii oman tilansa.
Entä mistä muusta koen tärkeäksi teitä valistaa ja mielipiteitänne kysellä?
Päällimmäisenä mielessäni on monen kirjailijan esiin nostama äänikirjojen negatiivinen vaikutus paitsi kirjailijoiden toimeentuloon niin myös kirjojen sisältöön. Mediaanipalkkio luetusta kaunokirjasta on 0,53 e ja painetusta kirjasta 2,68 e. On ajateltu, että tilanne korjautuisi ajan mittaan, kun äänikirjoja kuunnellaan yhä uudelleen, mutta luulenpa, että niiden elinaika on yhtä lyhyt ellei lyhyempi kuin oikeiden kirjojen; aletaan suosia juuri tästä ajasta kertovaa, helppoa, siivoamisen taustaksi tai seuraksi lenkille sopivaa tarinaa.
Moni kirjailija on puhunut painetun kirjan puolesta jo pitkään. Laura Lindstedt otti romaaninsa Ystäväni Natalia pois äänikirjamarkkinoilta, ja jotkut muut ovat harkinneet samaa. Jos tarpeeksi moni seuraisi Lindstedtiä, niin sillä voisi olla vaikutusta. Entä me lukijat: jos useampi lukisi kuuntelemisen sijaan, niin sehän kääntäisi suunnan printtikirjan hyväksi.
Hyvä on mielestäni myös kustantaja Touko Siltalan idea, että äänitteen saisi julkaista paperikirjaa myöhemmin.
Seuraava asia, josta koen tarvetta kirjoittaa, on Maailma kylässä -tapahtuman yhteydessä esiin nousseet jyrkät kannat. Kirjailija Koko Hubara ja ihmisoikeuskouluttaja Natalia Kallio käänsivät selkänsä koko kaksipäiväiselle tilaisuudelle, jonka yhdessä ohjelmanumerossa, EU-vaalipaneelissa, oli kaikkien puolueiden edustajia. Ei olisi saanut olla kokoomuksen eikä kristittyjen edustajia, koska näiden puolueiden maahanmuuttopolitiikka ei ole boikotoijile mieleen, eikä varsinkaan haluttu Sebastian Tynkkystä, koska hänen läsnäolonsa aiheuttaa "turvattoman tilan" erinäisille vähemmistöryhmille. Järjestäjät saivat sapiskaa myös siitä, että tilaisuudessa ei ollut ketään palestiinalaista esiintymässä. Järjestäjä selitti, ettei ollut saanut ketään.
Jaa-a, Tynkkynen on hassu tyyppi, mutta ei hän nyt uhkaava ole, melkeinpä päinvastoin. Hän hakee aina ja kaikkialla vahvistusta loukatun imagoonsa ja työntyy tilaisuuksiin, joissa toivoo saavansa osakseen epäystävällisyyttä. Eräässäkin mielenilmauksessa hän meni ahtaaseen paikkaan eikä kääntynyt kun muut kääntyivät, vaan yritti, että saisi osuman sateenvarjon piikistä ja vihaisia katseita kuvattavaksi sosiaalisen median sivuillaan. Olin siinä vieressä. Sebastian seisoi kuin toteemi ylhäisessä yksinäisyydessään, häntä väisteltiin ja jotkut hymyilivät hänelle ystävällisesti, tapahtuman vihavastaisen teeman mukaisesti. Seuraavana päivänä hän kertoi tulleensa häirityksi.
Dialogi kuuluu demokratiaan. Kun kieltäydytään kohtaamasta erilaisia ihmisiä ja koitetaan vääntää kaikesta juuri oman mielen mukaista, niin sehän alkaa kuulostaa... niin miltäköhän - yksinvallalta.
Miksi meidän nuoret kulttuuri-ihmisemme ovat niin kärsimättömiä ja yhteistyökyvyttömiä?
Ei ikkunoiden sulkemisella ja ovien säpittämisellä ole koskaan saatu mitään hyvää aikaan.
Yhdessä täällä ollaan, ei siitä pääse mihinkään!
Olimme upean toukokuun lopun helleviikon saaressa Taavetissa. Lämpötila oli lähellä 30 astetta ja pintavesikin jo 23 astetta.
Ihme tapahtui: minä viihdyin mökillä!
Vertasin itseäni ruotsalaisen Bertin päiväkirjan (nuorten kirja- ja televisiosarja) erääseen vihaiseen Klimpen-nimiseen kaveriin, joka saa tällin päähänsä kesäleirillä ja muuttuu kiltiksi. Entinen yrmy kantaa lauhkeana essu päällä lautasia pöytään keittiöväen apuna toisten leiriläisten tuijottaessa epäuskoisina.
Minun nopean kyllästymiseni mökkielämään hyvin tietäen mieheni kyseli jo toisena päivänä, haluanko lähteä käymään Lappeenrannassa. No, en tietenkään. Minusta oli mukavaa haravoida aamuisin pihaympäristöä puhtaaksi lehdistä, kerätä käpyjä ja kaisloja ja asettua lounaan jälkeen lukutuoliini rantaan kaikki tarvittava tarjotinpöydällä vieressäni. Laskin pihan kukkivat kasvit, kirjoitin mökkipäiväkirjaa, kuuntelin lintuja ja katselin, miten ne touhusivat pöntöissä. Käki kukkui tuhansia elinvuosia, kuikka huusi nimeään ja isokoskelo ui poikue perässään, kymmenkunta pientä palleroa. No, kävimmehän me Taavetissa sentään, äänestämässä, kirjastossa ja jäätelöllä "al chiosco da Massimo", Massimon kahvilassa.
Kuulin, kun mieheni sanoi puhelimessa jollekulle, että nyt siitä on tullut vihdoin Mökki-Maiju.
 |
| Mökki-Maiju 80-luvun shortseissa, ostettu Rodokselta, ja pojan kesätöistään Museoliitossa vähän myöhemmin äitilleen tuomassa paidassa |
Luin Saara Turusen omaan elämään pohjautuvan romaanin Hyeenan päivät, jossa aiheena on lapsettomuus ja äitiys sekä siihen liittyvät monenlaiset ajatukset ja epävarmuudet. Ei huono.
Luin myös Amélie Nothombin hämmästyttävän romaanin Jeesuksen elämästä, Thirst (suomeksi jano, ei ole suomennettu, harmi). Upea teos! Näinhän se olisi voinut mennä, ajattelin. Tiheää tekstiä, piti välillä kävellä katselemassa metsätähtiä ja mietiskellä. Kirjoitan tästäkin vielä.
Kesä jatkuu. Nyt lukeminen tapahtuu parvekkeella, kunnes taas lähden Mökki-Maijuksi.
 |
Julkaisukynnys voisi olla myös ehkä korkeampi. Nimikkeitä tulee todella paljon per vuosi. Satoja näinkin pienessä maassa. Seuraan paljon kirjamaailmaa lehdistä, kirja-alan omista lehdistä, muusta mediasta, blogeista jne. ja kustantamojenkin sivustoilta ( yhä enemmän myös monien pienkustantamojen ), mutta jokaisella kirjakauppa ja kirjastokäynnillä silmiin osuu liuta uutuuskirjoja joista en ole kuullutkaan. Todennäköisyys että joku kaveri joka myös lukee paljon olisi lukenut saman kirjan, on olematon. Jää paljon yhteistä jaettavaa jakamatta. Mielestäni tämäkin on muuttunut. Kirjallisuuskeskusteluja valtakunnallisella tasolla ei taideta käydä juuri lainkaan enää. Onko niille enää edes paikkaa missään mediassakaan?
VastaaPoistaNo, löydän oman luettavani kyllä, mutta jokin yhteinen kokemus jää puuttumaan nykyään.
Pienten "indie"- kustantamojen teoksissa on kuitenkin vielä sitä jotakin, parhaimmillaan ainakin. Mutta julkisuuttahan ne jutut eivät juuri saa.
Kesä on nyt hieno!
jope
Näin on, valitettavasti. Lukeminen on eriytynyt, ja lahjakirjoja on vaikea ostaa, ainakaan itse ensin kirjaa lukematta.
PoistaEniten epäilen uusissa kaunokirjoissa juuri sitä, että ne ovat tasoltaan huonoja, ja usein käykin niin, että luen kirjaa muutaman kymmenen sivua ja siirrän syrjään.
Katselen juuri uutta Parnassoa. Koin heti kiinnostavaksi kaksi Kyösti Niemelän juttua, Miksi Tuntematon sotilas loppuu "Aika velikultia"? ja Pohjantähden alku: uusi tulkinta.
Mutta missä on kunnon kirjallisuukeskustelu, väittely jopa? On vain kirjojen suositteluja ja esittelyjä.
Rentouttavaa kesää ja kesälomaa, Jope!
(Lyhyesti vielä jatkan kommettiani, että toisaalta: kyllä maailmaan ja hyllyille kirjoja mahtuu, saavatkoon tekijät teoksensa julki, mutta olen sen verran myötätuntoinen että toivon hyvin tehdyille teoksille myös lukijoita.)
Poistajope
Ääni/sähkökirjoihin en ole tutustunut, kaipausta siihen suuntaan eikä välineitäkään ole, ei pädiä eikä älykännyä (eikä hankinnassakaan) mutta täällä meillä kirjasto toimii käsittämättömän nopeasti ja tehokkaasti, kaikki löytyy ja kuljetaan suurella nopeudella kotikaupunginosaan, vain joitakin uutuuksia joutuu odottamaan (mikä on ihan oikein: jos ei aina jaksa odottaa, tulee siten ostetuksi).
Minulla on sama hyvä tilanne Kouvolassa. Pistän kirjoja varaukseen ennen kuin niitä on ehditty laittaa hyllykuntoonkaan ja saan sitten uutuuskirjojakin ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa. Osa varaamistani kirjoista lähtee selailun jälkeen takaisin, mutta aina löytyy myös kiinnostavaa yllin kyllin.
PoistaIsoilla kustantamoilla on julkaisukiintiö joka genreen, siksi on ikävää, jos julkaistaan huonoa. Olen huomannut, että huonoissa kirjoissa on a) omaelämäkertoja tai muuta joiltain pintajulkkiksilta b) mitä tahansa joiltain vanhoilta kuuluisilta kirjailijoilta, jotka eivät tajua lopettaa ja c) pinnalla olevista aiheista nopeasti koottuja kirjoja, vaikka se nopeus näkyisi huonona tasona.
Onneksi on laadusta kiinni pitäviä pienkustantamoja!
Luin juuri Lector Kustantamon julkaiseman Tomi Norhan romaanin Naarasperho ja olen lukemassa Matti Reinikan hersyvän satiirista romaania G. B. Ryynäsen erinomainen ratkaisutoimisto, jonka julkaisee Momentum Kirjat.
Äänikirjojen suosio voi osittain johtua myös siitä, että niiden pariin on löytänyt sellaisia ihmisiä, jotka eivät fyysisiä kirjoja lue (eli äänikirjoille on myös ihan oma kohderyhmänsä). Minulla on muutama tällainen kaveri: eivät ole “ikinä” lukeneet, mutta ovat hurahtaneet äänikirjoihin. He tuskin alkavatkaan koskaan fyysisiä kirjoja lukea.
VastaaPoistaItse tykkään lukea eivätkä äänikirjat ole minulle ainakaan toistaiseksi vaihtoehto. Pitäisi lukumaun ja -tyylin ja koko elämän muuttua, että siirtyisin äänikirjohin. Muutosta odotellessa :D
Suomi on haastava maa kirjailijalle pienen kielialueensa takia.
Tuo onkin äänikirjojen plussapuoli.
PoistaOn myös näkövammaisuutta ja muita tiloja ja tilanteita, joissa lukeminen on mahdotonta, silloin kuunteleminen on suuri apu.
Kirjailijoiden palkkiot myös äänikirjoista ja suoraan kuunneltavaksi kirjoitetuista teksteistä pitäisi saada kuntoon. Kuka pystyy tekemään tai tuntee motiivia tehdä laadukasta palkkioilla, jotka muistuttavat lasten viikkorahoja!
Äänikirjojen kuuntelijat ovat tottuneet siihen, että kirjat ovat äänikirjapalveluissa täysin tai lähes ilmaisia. Tilanne on outo.
Joo, minuakaan äänikirjat eivät houkuttele yhtään. Tykkään kotitöissä ajatella omia ajatuksiani ja kuunnella uutislähetyksiä tai musiikkia, kävelylenkeillä haluan nauttia luonnosta, enkä mitenkään pystyisi istumaan kädet sylissä ja kuuntelemaan toisen minulle lukemaa kirjaa. Haluan lukea sen itse. Siis muutosta odotellessa minäkin... jos vaikka tapahtuu samanlainen muutos kuin suhtautumisessani mökkielämään.
Kai se on vain ajateltava niin, että äänikirjat on ihan oma lajinsa, pian lähes yhtä kaukana painetuista kirjoista kuin esim digitaaliset pelit, kun kuunneltavan tuotteen ominaisuudet otetaan kunnolla huomioon.
Valo ja lämpö teki tänne pesänsä. Kesä tuli aikaisin, monet pensaat ja puut ovat jo kukkineet, tavallisesti kukinta on juhannuksen aikoihin.
VastaaPoistaMukavia kesäpäiviä
Kesä taitaa olla pari viikkoa etuajassa siihen mitä se on pitkään ollut. Juhannusruusut ovat nyt parhaasssa kukassa.
PoistaMinä olen iloinnut siitä, että nytpä ei tarvitsekaan mennä kesän kaipuussa etelään aurinkolomille, kun etelä on tullut meille ja kesä pidentynyt molemmista päistä, mutta sitten iskee huoli - se tarkoittaa sitä, että samalla kun meillä on entistä lämpimämpää niin jotkut muut alueet muuttuvat asumiskelvottomiksi.
Mutta - sitä en ajattele nyt, olen ansainnut tämän auringon. Muistan monta Kainuun kesää, jolloin ei ollut yhtään hellepäivää ja kylmä viima esti pitämästä edes kesävaatteita.
Kesäisiä ovat näkymäsi, joihin minunkin on helppo solahtaa, samoin kirjapohdintoihin. Kiva, että olet palannut ja tuotat taas juttuja blogiin.
VastaaPoistaKiva on kirjoitellakin. Mökillä vain luen, vaikka tällä kertaa minulla oli läppärinikin mukana. Ei vain tunnu siltä, että siellä istuisi koneen ääressä.
PoistaMökki-Maiju 😀 Hauska juttu tuo Klimpen ja mukavalta kuulostaa myös sinun mökkielämäsi 🍎
VastaaPoistaBertin päiväkirjat on hurjan hauskoja alakouluikäisille pojille. Bert on sarjan alussa 11-vuotias. Ostin niitä yhteen aikaan lapsenlapsille. Kurkkasin googlesta, että viimeisimmissä osissa Bert onkin jo 16v, joten aiheet ovat varmaan hieman erilaisia.
PoistaKlimpen on Bertin inhokki-ihminen, oikealta nimeltään Klas Svensson.
Oli helppo muuttua Mökki-Maijuksi, kun oli niin upeat säät. Pidän varani ja lähden mökille vain helteillä, niin imagoni säilyy.
Kiitos jälleen kiinnostavista aiheista, joista voisin tarttua moneen kohtaan. Olen kirjaston kirjojen suurkuluttaja, maksan veroja, joista maksetaan kirjastomaksut kirjailijoille. Kirjastoja on kuritettu vuosi vuodelta yhä enemmän. Myös lukemisen taso on laskenut oppilailla, mikä heijastuu kaikkeen oppimiseen. Kirjastoista saa lainata myös äänikirjoja ja e-kirjoja. Uskoisin, että niistäkin menee maksu kirjailijoille lainausten määrän mukaan. Tämä eri kirjojen alasajo kirjastoissa ja ylipäätään yhteiskunnassa on valitettavaa. Nousua oli koronan aikana, kun ihmisillä oli aikaa lukea. Nyt haetaan säästöjä ja se tulee näkymään oppilaiden osaamisessa. Enää ei näkynyt suomalaista yliopistoa sadan parhaimman yliopiston joukossa, sen sijaan opettajat antavat hälyttäviä tietoja oppilaiden lukutaidoista. Lukiosta valmistuneista vain viidesosa sai jatko-opiskelupaikan. Opiskelu on vaikeampaa, koska opiskelutaidot vertaa lukutaidot, ovat heikentyneet. Se johtaa lisääntyneeseen jaksamattomuuteen ja ahdistukseen.
VastaaPoistaHaluaisin kommentoda myös ihmisten suvaitsemattomuudesta mikä on lisääntynyt todella paljon. Haukutaan kärkkäästi toinen toisia. Positiivisuus ja kohteliaisuus sekä hyvät tavat ovat hävinneet mollaamisen jalkoihin. Minusta on pelottavaa, kun ihmiset käyvät toisten ihmisten päälle. Julkisuuden henkilöt ja poliitikot ovat henkilöitä, joiden kimppuun käyminen näyttäisi olevan suurikin meriitti. Minusta se on surkeaa ja ala-arvoista käytöstä. Mistä sellaiset käytösmallit opitaan? Eräs nimeltä mainitsematon ex-pääministeri sanoi pääministerin paikan olevan "julkinen kusitolppa", ja mielestäni hän oli oikeassa. Aikuiset ihmiset kuitenkin tietävät ja ymmärtävät mitä tekevät tai ainakin pitäisi.
En tajua, miksi Suomessa ei voida kieltää oppilailta kännyköitä koulupäivien ajaksi, kun monessa muussa maassa voidaan. Lontoossa opettajana toimiva suomalainen juuri kirjoitti HS:n mielipideosastolla, ettei hän voi kuvitella opettavansa luokkaa, jossa oppilaat viestivät oppitunneilla tosilleen, katsovat videoita puhelimiltaan ja ottavat kuvia toisistaan, opettajasta ja opetustilanteesta.
PoistaDigin yliarvostus näyttää meillä vieneen oppimisen arvostuksen.
Kirjastojen lainauskorvaukset kirjailijoille äänikirjojen ja e-kirjojen osalta ovat tietääkseni uusi asia. Vuodenvaihteessa päätettiin jostain summista. Pitääkin tutustua asiaaa tarkemmin. Ainakin siitä nousi kohu, että äänikirjojen lukijoille suunniteltiin lohkaista melkoinen osa kirjailijan saamasta korvauksesta. Kirjailija on tehnyt kirjaansa ehkä 2- 4 vuotta ja lukija lukee sen viikossa parissa, joten ei se noin voi mennä.
Aiemmin kirjasto toimi vain välittäjänä e- ja e-äänikirjapalvelulle, joka oli tehnyt sopimuksen kirjailijan ja hänen kustantamonsa kanssa, mikä on melko vaikea juttu, koska etukäteen on vaikea tietää minkään kirjan suosiosta.
Ne jotka haluavat pelleillä lynkkaushaaveillaan jossain Ylilaudassa tai muissa vastaavissa eivät tajua, että on ihmisiä, jotka ottavat nämä puheet tosissaan ja alkavat toteuttaa toisten tunteidenpurkuna pitämää lätinää.
Mikä tahansa keskusteluketju ajautuu helposti epäasiallisuuksiin (trollit!) ja hyväkin asia muuttuu huonoksi.
Olen itse ollut nyt mukana meidän terveyskeskuksen yöpäivystyksen säilyttämistä ajavassa kansalaisryhmässä. Ajamme faktaperustein tärkeää asiaa ja nettikeskustelu on ollut asiallista, vaikka välillä kiihkeääkin.
Maanantaina ojennetaan lähes 40 000 nimikirjoitusta sisältävä adressinippu sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolle, joka perussuomalaisten tapaan välttelee mediaa, mikä taas on kansalaisliikkeen tärkein ase. No, ei se mitään, ryhmä voi pitää oman mediatapaamisen.