torstai 23. toukokuuta 2024

Vain kolme kuvaa - toukokuu

Tämä on toinen kerta, kun kirjoitan aiheesta, jonka pani alulle Kristiina blogissaan (klik)  Kolme kuvaa, joista kertova sana alkaa kuukauden ensimmäisellä kirjaimella, nyt siis T niin kuin toukokuu.

1. TAIDE

Ilmar Malin Hüpe/Leap, 1970

Kävin äskeisellä Tarton matkallani Tarton taidemuseossa Tartmusissa. Ihastuin erityisesti Ilmar Malinin töihin, joille on omistettu kokonainen kerros. Malinin näyttelyn nimi on Igaviku hõõg/ The Glow of Eternity.
Tässä maalauksessa näen hypyn pois jostain tutusta ja suloisesta, edessä valtava, pohjaton äärettömyys, joka tuntuu ihan mahan pohjassa vääjäämättömänä, väistämättömänä kohtalona.
Tarttoon matkalla pysähdyimme käymään läpi myös Helsingin taidetarjonnan. Ateneumin Eero Järnefelt -näyttely on upea. Kannattaa käydä. 
Nämä molemmat näyttelyt ovat menossa vielä, Ilmar Malin Tartossa 21.7. asti ja Eero Järnefelt  Helsingissä 25.8. asti.  


2. TALVI


Dianaa saattamassa, 1982, Kuva: Ume

Talvi, huh, taas kerran siitä päästiin. Kyllä nautin, kun saan kulkea kevyissä vaatteissa, syödä ulkona, pyöräillä ja tuntea kaikki ihanat kesän tuoksut. Tuoksukin voisi olla yksi t-sanani, niin paljon nautin luonnon tuoksuista. Juuri nyt tuomet, syreenit, omenankukat ja ruoho. 
Mutta siis, tässä kuvassa on talvi, Kuhmossa. Olen saattamassa kahden vanhemman poikamme kanssa englantilaista ystäväämme Dianaa Kajaanin bussiin. On hiihtoloman aika. Lontoolaisen taidecollegen väkeä vieraili Kajaanissa ja mieheni oli siellä yhdellä valokuvausretkellä tulkkina. Eräs osanottajista, Diana, oli alkanut kysellä, miten hän pääsisi tutustumaan ihmisiin heidän omissa kotiympäristöissään. No, mieheni siihen, että ootappa hetki. Hän soitti minulle ja minähän heti innostuin, varsinkin kun meillä oli sopimus yläkerrassa asuvan ystävämme kanssa, että jos hänen poissaollessaan saamme vieraita, niin sinne vain nukkumaan. Reilua, kiitos ystäväni Raisa, vielä takautuvastikin. Meillä oli kaksi lasta ja asuimme yhden makuuhuoneen asunnossa. Pojat nukkuivat makuuhuoneessa, me vanhemmat olohuoneessa. 
Mieheni kuljetti Dianaa tapaamassa "oikeita immeisiä". Hän pääsi seuraamaan rönttösten (ruistaikinapohjaisia puolukkapiirakoita) valmistamista ja metsurien työtä perukassa. 
Olemme tavanneet Dianan kanssa muutaman kerran tämän jälkeenkin ja suunnitelmia uusille tapaamisille on laadittu.
Katsokaa kuvan vaatteita: pojilla on turkislakit, pienemmällä kelkassa naapurin tytöiltä saatu ja isommalla hangessa koivistolaismallinen, jossa nahkainen yläosa ja turkisreunus, minulla lapikkaat ja perulaismyssy, Dianalla turkki.  


3. TYYLI



Tämä kuva on Tarton Supilinn-kaupunginosasta. Vanhoja puutaloja on alettu rakentaa tänne 1700-luvulla. Osa taloista on kunnostettu, osa vielä kunnostamatta ja yksi oli tuunattu tällaiseksi iloiseksi hippitaloksi. 

Tartossa on monenlaisia kaupunginosia.
Mieleeni jäivät Karlova, joka on maailman isoimpia puujugendtyyliin rakennettuja kaupunginosia ja Tammilinn, jossa on eri tyylisiä komeita taloja isoine pihoineen, jugendia, funkkista, vanhaa ja uutta.
Minusta on hienoa, että saman kadun talot saavat olla keskenään erilaisia, vaikka monen kaupunginarkkitehdin mielestä pitää katsoa isoja kokonaisuuksia ja noudattaa alueittain samaa tyyliä ja värimaailmaa.
En pidä myöskään mustan värin käytöstä suomalaisissa rakennuksissa nykyään. Meillähän on muutoinkin pimeää suuren osan vuodesta. Onneksi ei nyt! Kesä, kesä, kesä...
 

T-tarina toteutui täten.
Olisin halunnut vielä tarinoida Turkista, turkista ja talviturkin heittämisestä, mutta hyvä, että on rajoitus, 3 kuvaa!

   

12 kommenttia:

  1. Hauskaa luettavaa muistoista kuvineen. Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu! Näitä kirjaintarinoita on kiva tehdä.

      Poista
  2. tykkään hurjasti tuosta diana-kuvasta, siinä on älykästä huumoria ja elämäniloa. ume on viisas ja tarkkanäköinen kuvaaja, hänellä on taito löytää ihmisten visuaalinen hienous ja tavallinen arki ilman erityisiä temppuiluja. ei kliseitä eikä pehmeäpiirtosuotimia.

    dianan-kuva voisi olla mukana ylen 'kuusi kuvaa' -podcastissa, jossa katsellaan valokuvia ja käydään elämää läpi valokuvia katselemalla. "kuusi kuvaa kouvolalaisen unto mentulan elämästä".

    ps. kolmen kuvan haasteen voisi koota sadoin tavoin, joista jokainen olisi vähintään yhtä hyvä ja oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri siitä kiva kuvahaaste, että se antaa vapauden kertoa kuvilla ja sanoilla mitä vain. Pelkillä sanoilla löytyisi kaikenlaisia ilmiöitä, joita olisi hauska pohdiskella, esim. tuttuus, tavat ja tosi - ja miksei noihinkin kuvia löytyisi.

      Tuo Umen kuva on minustakin hyvin hellyttävä. Hän kuvaa mielellään ihmisryhmiä ja joskus löytyy herkullista kuvattavaa. Nyt hän on kuvannut vanhoja ihmisiä arjessaan ja harrastuksissaan. Eilen tuli semmoinen pyyntö meidän talon kolmelta noin yhdeksänkymppiseltä naiselta, että Unto ottaisi heistä samantyyppisen kuvan mitä oli otettu yhden viisikymppisjuhlissa, "kun vielä kaikki elossa ollaan". No rouvat järjestäytyivät riviin puun varjoon ja ei kun räpsimään rinta- ja kokovartalokuvia. Minä sain olla assitenttina.

      Poista
  3. Miten hienot kuvat ja miten hienosti kuvailet niiden sisältöä. Tuossa taulussa tosiaan tulee juuri tuollainen tunne kuin kuvailet. Hieno, mutta samalla hiukan pelottavakin.
    Mustavalkokuvassa on ihanaa menneen ajan tunnelmaa. Ja muistuipa oma nuoruusaika mieleen kun piene perheemme, äiti, isä ja kaksi tytärtä asuimme mekin yhden makuuhuoneen asunnossa. Ja niin nukuimme mekin vanhemmat olohuoneessa.
    Tuonne Tarton Supilinn-kaupunginosaan haluaisin päästä kiertelemään. Löytyisi varmaan paljon katsottavaa ja kuvattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluaisin palata Tarttoon vielä, koska niin paljon jäi näkemättä: eräs vanha kahvila, Kirjallisuuden historian museo, nuo kaupunginosat lähemmin.

      Meidän nuoruudessa asuttiin ahtaasti eikä silti pelottanut saada lapsia. Hypättiin rohkeasti, jos yhdistäisi tuohon tauluun. Tiesimme, että siitä mennään eteenpäin.
      Nyt jopa opiskelijat asuvat tasokkaasti ja tilavasti - ja kyllähän mekin nyt.

      Taulun hyppääjä näkyy sameana. En tiedä, onko se taulussakin niin, vai enkö vain tarkentanut oikein (kuvaan edelleen vain puhelimella). Siinä on kädet polvien ympärillä ja pää alaspäin - ja miten pieni onkaan ihminen tuossa äärettömyydessä.

      Poista
  4. Talvikuvasi näistä kolmestaihastuttaa minua kovin. Siinä on todellista talven tunnelmaa.
    Taidekuva tuo mileen Munchin Huuto-maalauksen. Tunnelma molemmissa on ihokarvat kanaanlihalle nostava.
    Talon tyyli on vapaa, ehkä omistajat ovat nykytaiteen harrastajia.
    Mukavaa tarinaa toukokuun kuvista ja hyvät kuvavalinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silloin oli pyrypäivä. Onneksi ei satanut sakeammin, saatiin tämä hyvästelykuva.

      Tällä taiteilijalla oli muissakin tauluissaan kosmista yksinäisyyttä ja erilaisia asioita yhdistelty surrealistisesti.

      Tuo talo oli niin hauska. Kuva piti rajata näin ahtaaksi, koska edessä kadulla oli autoja. Pihassa oli kaikenlaisia jänniä pikkutavaroita, myös patsaita eli talossa voi hyvinkin asua taiteilijoita.

      Poista
  5. Minä kävin heittämässä talviturkin eilen. Vesi oli kylmää, mutta ei oikeastaan niin kylmää kuin sen olisi näin myöhäisen kevätkesän aikaan vielä pitänyt olla. Jäät lähtivät Pyhäselästä joskus kaksi viikkoa sitten vasta!

    Tuo talvikuva on tyylikäs. Yllätyin vuosikymmenestä, ajattelin jo mustavalkoisuuden perusteella, että kuva olisi jostain 60-70-lukujen taitteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, aikamoista urheutta, Anki!
      Menen ensi viikolla mökille, 27 astetta lämmintä luvassa, mutta olen varma, että minun ei tule heitetyksi talviturkkia ennen heinäkuuun loppupuolta.

      Ume teki mustavalkokuvia pitkään ja tekee edelleenkin, siis ihan itse kehittäen. Joskus esim henkilökuvissa piirteet pääsevät paremmin esiin, kun värit eivät vie huomiota.

      Poista
  6. Olen käynyt kerran Tartossa mutta se oli talvella (vieläpä erittäin runsaslumisena, tulee nyt mieleen tuosta talvikuvastasi) ja nyt kun näin tämän hienon puutalokuvasi niin päätän, että Tarttoon on lähdettävä uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartto on kyllä varmaan kesäkaupunkina parempi kuin talvella. Nyt siellä on kaikenlaista liittyen kulttuuripääkaupungiksi nimeämiseen. Meille saattui Suudlev Tartu eli Suuteleva Tartto, euroviisuja parin päivän ajan Raatihuoneentorilla ja kesäkuun 10. on Stingin konsertti My Songs, joka näyttää tulevan myös Tampereelle syyskuussa.

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...