Marjatan kirjat ja mietteet: Näin vietän joulua

lauantai 16. joulukuuta 2023

Näin vietän joulua

Brittiläisessä joululaulussa kerrotaan tontun tehtävistä "...on niitä seitsemän, seitsemän tontun tehtävää, ne luetelkaa...". Eei, kyllä meillä joulun valmistajilla on ainakin 37 tontun tehtävää.
Pidän tunnelmasta joulun alla, kodin koristelusta ja lahjapakettien valmistamisesta läheisille. Minusta tuntuu, että ihmiset ovat joulun alla kaikkialla tavallista sosiaalisempia ja iloisempia.
Löysin alkukuvani pikkuisen muotilehteä lukevan tontun Helsingin kauppatorilta. Myyjä kertoi, että näitä eri asioita harrastavia tonttuja on valmistettu hänen firmassaan jo nelisenkymmentä vuotta.

Bloggari Joululainen (klik) pisti taannoin (ajat sitten, joululainen kun on) alulle kyselyn jouluun valmistautumisesta ja joulun vietosta.
Jos sinulla on aikaa ja intoa kertoa omasta joulustasi lukijoittesi iloksi, niin nappaa kysymykset kyselyn lopusta, laitan ne sinne listana.

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?

Miten milloinkin.
Lähellä asuville saatan hankkia lahjoja vaikka viimeisellä viikolla. Tänä vuonna vein lahjapaketit sukuloimiskierroksellani kolmeen kaupunkiin jo marraskuun puolivälissä, koska se viikonloppu sopi kaikille vierailuajaksi.
Paketoin lahjoja 17 lähisukulaiselle; ystävien kanssa on sovittu, ettei anneta lahjoja jouluna vaan muulloin tavatessa, jos keksii jotain kivaa.
Kaikkein helpointa on lahjojen antaminen alle kouluikäisille. Yhtenä jouluna annoin kirjakaupan lahjakortteja. Joskus suosin urheilukauppoja tai otan osaa kimppalahjaan, jos jollekulle hankitaan jotain isompaa.
Mieheni kanssa puhumme aina etukäteen, että ei osteta lahjoja toisillemme, mutta toisin käy. Minun pitää antaa tarkkoja vihjeitä tovomuksistani, silti lahja on aina yllätys.

2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset?

Tänä vuonna lähetin kolmisenkymmentä korttia, puolet vähemmän kuin parhaina korttivuosina. Korttien määrä on vähentynyt osin siksi, että ihmisiä on poistunut tästä maailmasta ja osin siksi, että niin moni on luopunut tästä perinteestä. Uudempien tuttavuuksien kanssa vaihdamme joulutervehdyksiä somessa. Mieheni suunnittelee nettikortin, joka on kiva lähettää myös perhe-whatsapp-ryhmiin.

3. Joululehdet vai somen jouluryhmät?

Ei kumpaakaan. Joululehdet ovat aika vähäisiä anniltaan: upeita isoja kuvia, vanhoja ruokaohjeita pienin muunnoksin ja vinkkejä, jotka ovat yhtä toimimattomia kuin Niksi-Pirkan vitseiksi muuttuneet ideat.
Minun someni on blogit, omani ja toisten, tänne laitan sen meidän nettikortin.

Olen ollut facebookissa muutaman vuoden, olisko kolme - ja muutama viikko sitten yllätin sekä itseni että ystäväni liittymällä kertaheitolla sekä Instaan että X:ään. Kyllä vaan!
Valitin pojalleni, että bloggaajia ja lukijoita on siirtynyt paljon muualle ja harva palaa takaisin bloggailemaan, vaikka heiltä sitä pyytelen, ja hän sanoi, että jos haluat blogillesi lukijoita, niin usko pois, sinnehän sinunkin on mentävä. No, tottakai haluan lukijoita! Ajattelin myös, että on hyvä kokeilla kaikkea ennen kuin arvostelee tai sanoo jyrkän ein. Niin sitten otin sen askeleen - vastoin periaatteitani.
Olen käynyt linkittämässä blogijuttujani noille alustoille, en paljon muuta, koska ensiksi en todellakaan ehdi kirjoittaa joka taholle ja toiseksi koska blogi ja blogiystäväni ovat ne rakkaimmat. Ja tulos: en ole addiktoitunut enkä vietä aikaani somessa yhtään enemmän kuin ennenkään ja - härregyyd, blogini ampaisi vauhdilla suosituimpien kulttuuriblogien joukkoon. Ihmeellinen on some!
Ja vielä pitää lisätä nöyränä, että omasta mielestäni "kulttuuri" on iso sana ja minun blogini on sekoitus kirjajuttuja lukijan näkökulmasta ja kaikkea mahdollista mietittyä, otsikkonsa mukaisesti.

4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

Olen aika suurpiirteinen. Pölyä ja sotkua ei saa olla, mutta en myöskään pidä mistään korostetun steriilistä ja tyhjästä. Kotona pitää olla kodikasta ja eletyn näköistä, sohvatyynyjä ja torkkupeittoja mukavasti siellä missä niitä tarvitaan ja kirjoja sekä lehtiä käden ulottuvilla.
Suursiivouksia ei meillä harrasteta, vaan siivotaan silloin kun on tarpeen ja vähän kerrallaan.

5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?

Molempia. Kuusessa on kiva olla sähkökynttilät ja siellä täällä turvallisia ledejä kirjahyllyn reunalla ja muilla tasoilla sekä ikkunoissa, ruokapöydässä aidot kynttilät.

6. Vihreä vai punainen?

Molemmat ovat joulun värejä. Keittiössä meillä on pirtsakkaa kirkkaan punaista tekstiileissä ja amarylliksissä. Olohuoneen vihreä kuusi on koristeltu pääasiassa viininpunaisin, vihrein ja kullanvärisin koristein, joukossa tietysti perinteiset lasten askartelemat tontut ja kellot, olkoot mitä väriä tahansa.
Kuopuspojan ekaluokalla askartelema Partaenkeli lahjoitettiin tekijälleen, joka täyttää näinä päivinä jo neljäkymmentä. Uskonnottoman perheen lapsi ei nähnyt enkeliä keijuhahmona vaan mustapartaisena äijänä. Nyt tämä hahmo koristaa pojan työpaikan joulupuuta, johon jokainen toi mielikoristeensa.

Ostin nämä pallot kuuseen paikallisesta käsityöläisten myymälästä sen vuoksi, että vihreä muistuttaa silkkisamettimekkoa, jonka äitini ompeli minulle kuusijuhlaan, kun olin pieni koululainen ja viininpunainen kukkakirjailuineen japanilaistyylistä pitkää kotelomekkoa, jonka ostin uuden vuoden juhlaan vuonna 2000.
Olen kiinnostunut vaatteista ja muodista, siksikin tuo alkukuvan tonttu on minun tonttuni.

7. Jouluneule vai ehdottomasti ei?

Minulla on kaksi jouluneuletta, Lidlin sammalenvihreä, jossa edessä söpö peura ja punainen neule, jossa iso rusetti rinnan päällä kertomassa "olen lahjapakettinne, olkaa hyvä!".

8. Koristelussa överit vai vajarit?

Sopivasti.
Parvekkeella on tähtinauha, ripustettuna niin, että kuvio muistuttaa tähtitaivasta sekä Turkista lomamatkalta hankittu tiffanytekniikalla tehty iso pallo. Valot moninkertaistuvat kauniisti ikkunalaseissa.
Ostan joka vuosi jonkin uuden kauniin kuusen koristeen. Vanhojakaan en heitä pois, joten kyllä niitä aika paljon on. Kaikki eivät ole aina esillä. Tänä vuonna kaivoin esiin olkikoristeet, jotka ovat olleet käytössä viimeksi varmaan 70-luvulla. Oi, miten kauniita ne ovat!
Keittiöön olen vaihtanut maton, verhokapan, pöytäliinan ja kukat, olkkariin vaihdan vielä pöytäliinat. Ikkunalaudoilla on kyntteliköt. Joulukuusi saa olla itsenäisyyspäivästä nuutinpäivään 13.1. Sen katveessa luen lukutuolissani.
Ovikranssin vaihdoin joulukuun alussa havukranssiksi ja jos siltä tuntuu sen tilalle saattaa vielä ilmestyä ennen joulunajan loppua veikeä tontttukoriste.

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

Katson jouluaattona tai jonain muuna joulunajan päivänä haikean kauniin animaatioelokuvan Lumiukko, jonka tunnussävelmän on laulanut skottikorostuksella kuoropoika Peter Auty, nykyään oopperalaulaja.
Romanttisia chicklit-elokuvia en katso, mutta muistan katsoneeni joskus lämminhenkisen brittielokuvan Rakkautta vain, Love Actually.
Frank Capran 40-luvun elokuva Ihmeellinen on elämä herkistää yhä, vaikka olen katsonut sen moneen kertaan joulun aikaan.

10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?

Länsi-Suomesta kotoisin olevana pidän maustelimpuista, joissa on anista, fenkolia ja rusinoita. Olen jo syönyt muutaman maustelimpun,yksin, koska mies ei syö näitä. Saaristolaisleipä on hyvää pieninä alkupaloina, kuten myös kainuulaiset rönttöset ja lohikukot. Linnan juhlissakin on ollut pieniä rönttösiä nimellä puolukkapiiraat.

11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit?

Ennen tein lasten kanssa pieniä piparimökkejä, nykyään en enää. Tein paljon muutakin mitä en enää tee: charlotte russeja, viktoriahyytelöitä, kuivakakkuja. Ehkä olen tehnyt niitä oman osuuteni, eikä noille olisi nykyään syöjiäkään. Teen kyllä joulupipareita, torttuja ja pieniä sahramipullia tuoksun ja perinteen vuoksi.

12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit?

Ei kumpaakaan. Toffifee-suklaa on hyvää, samoin monet konvehdit, mutta ei likööriä sisältävät.
Marmeladikuulia ja myös sydämen mallisia hyviä hedelmämarmeladeja meillä on aina jouluna. Ne ovat paitsi maukkaita, niin myös kauniita lasikulhossa.

13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei?

En sauno aattona, koska saunailta ei oikein sovi minun jouluuni. En halua pestä hiuksiani ja laittautua uudelleen, kiireisesti. Saunon sen sijaan mielellään aatonaattona, jolloin voi viettää saunailtaa leppoisasti ilman muuta ohjelmaa. Nykyään kerrostalossa asuessa saunomme omien vuorojen puitteissa. Tällä kertaa meillä onkin sopivasti vuoro aatonaattona. Talossa on kyllä perinteiset vähän käytetyt naisten ja miesten saunat aattona päivällä, ja osa meillä joulua viettävistä käyttää niitä.
Vastat ja vihdat ovat minulle kuin museojuttuja. Mies teki viime kesänä nopeasti vihdat, joissa näytti olevan pihlajanoksiakin, kun meillä oli mökillä vieras Englannista ja minun tehtävänäni oli opastaa häntä suomalaisen saunaperinteen saloihin.

14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle?

Pukki tulee aina silloin, kun joulua on kanssamme viettämässä pukkiuskoinen pikku ihminen. Ehkä tämä joulu on viimeinen. Kun vietämme aattoa kaksin mieheni kanssa viemme lahjat kuusen alle houkuttelemaan.

Yksityiskohta Stockmannin jouluikkunasta 13.12. 23.
Kävimme Helsingissä parin päivän lomalla jouluhyörinöistä,
näyttelyissä ja elokuvissa

15. Lahjoja lemmikille vai ei?

Ei ole lemmikkiä. Joskus oli kissa, mutta siihen maailman aikaan lemmikkejä ei pidetty niin ihmisen kaltaisina, että niille olisi annettu lahjoja.

16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Meillä toiset availevat yhtä aikaa tai limittäin, minä katselen ja kuulostelen ja alan availla omiani kun toiset availevat viimeisiään. On niin kiva katsella toisten iloa.

17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?

Mitäh? Unboxaus - onko tuo tonttukieltä, siis pakkausten avaaminen. Eiköhän niitä tule availluksi ja tutkituksi, ja siitä sitten vähitellen sinne minne kuuluvat, vaatekaappiin, kirjahyllyyn, kylpyhuonen kaappiin jne.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

Meillä kuvataan joulupuuron nautiskelijat ja mantelinsaajan onnellinen ilme sekä pari kuvaa pukkiseremoniasta.
Silloin kun oli oikeat videokamerat ja tehtiin kotivideoita, niin minähän haastattelin perheenjäseniä pitkin aattoa. Tosi huvittavia videoita, koska haastattelija on niissä niin vakavissaan.
Uudenvuoden aattona teemme mieheni kanssa edelleen videon, jossa vuorotellen kyselemme toisiltamme kuluneesta vuodesta ja toiveista tulevalle vuodelle.

19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

Ei kumpaakaan.
Kuuntelen mielellään vähäisen määrän joulumusiikkia ennen joulua. Olen käynyt Johanna Rusasen, Waltteri Torikan ja Tarja Turusen vahvatunnelmaisissa joulukonserteissa. Tänä vuonna kävimme Diandran konsertissa Sippolan kirkossa. Se ei sytyttänyt ollenkaan kuten nuo aiemmat konsertit, joten ensi joulun alla ostetaan taas liput jonkun oopperalaulajan konserttiin.

Kävelylenkkini varrelta, Kuva: Ume

20. Tapaniajelu vai -kävely?

Kävely, semmoinen flaneeraustyylinen, seurassa tai yksinäni tuumaillen. Ei missään nimessä mitään kuntokävelyä eikä todellakaan kuntosalia tai muuta katumusoperaatiota, johon media alennusmyyntien ohella hoputtaa. Iisisti vain, joulunaika kestää minulla pitkään, kun töihin menokaan ei enää sitä katkaise.

Oma extra-kysymykseni:
Mikä on päällimmäisin joulutunteesi: rakkaudellisuus, haikeus, surumielisyys, iloisuus, ärtymys, ahdistus, yksinäisyys, kaikkia näitä, vai joku aivan muu?

Minulla on yleensä vallitsevana iloisuus, mutta joskus on ilon keskellä elämän tuomaa suruakin.

Muisto 80-luvun alusta. Pukkina taisi olla sama kiva
koulupoika, joka kävi joskus omasta aloitteestaan
hoitamassa poikia.

Kysymykset kopioitavaksi, mikäli haluat pohtia näitä asioita omalla kohdallasi.