No niinpä niin, ei riittänyt, että sairastin keuhkoputkentulehdusta. Kymmenen päivän antibioottikuuri oli lopuillaan, kaksoisrokotus saatu ja olo toiveikas, kun tuli kurkkuoireita ja lihas- sekä nivelkipuja.
Mies sairasti edellä. Hänelläkin tauti alkoi kurkkukivulla ja eteni vauhdikkaasti, toisena päivänä nenäoireet ja kolmantena yskä, päivän kutakin, sitten ohi. Minulla on kolmas päivä menossa ja minulle tyypillinen oire uupumus alkaa jo hellittää. Eilen katsoin YleTeeman elokuvafestareiden aikana näytetyn japanilaisen elokuvan Drive My Car, pituus kolme tuntia. Muutaman kerran piti kelata taaksepäin, kun olin torkahtanut. Mies kävi jo (6 päivää taudin alusta) kuntosalilla ja menee tänään viron tunnille - niin ne vahvat. Minulla menee tässä pitempään ja enemmän erakkona.
 |
| Marraskuu, kuva: Ume |
Luin loppuun Thomas Mannin romaanin Kuolema Venetsiassa, jossa kolera saapuu Venetsiaan. Heh, onpa taas yksi oikein sopiva kirja luettavaksi syysflunssien aikaan. No, onhan siinä kirjassa paljon muutakin, kolera on taustalla. Upea teos, kirjoitan siitä myöhemmin. Ehkä katson elokuvankin, jonka Luchino Visconti on tehnyt tämän kirjan pohjalta. Se näkyy löytyvän eräästä suoratoistopalvelusta. Elokuva vaikutti minuun vahvasti, 70-luvullako se oli, kauneudellaan ja surumielisyydellään.
Nyt kiinnostaa pohdiskella Finlandia-ehdokkuuksia. Palkintojen julkistushan on lähellä, 29.11.
Tilaisuus on hauska katsoa televisiosta perusteluineen ja kiitospuheineen.
Kaunokirjallisuuden ehdokasteoksista en ole lukenut yhtään. Mieheni sai juuri päätökseen Sirpa Kähkösen romaanin 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia ja piti sitä tasokkaana. Minä olen aloittanut lukea sitä, vahva alku.
Luin HS:sta palkintoraadin perusteluja valitsemilleen kirjoille. Niissä minua harmitti arvosteluissa loppuunkulutettu termi "vimmainen" ja uusi "omalakinen". Miksei omalaatuinen, vai omaperäistäkö, persoonallista tarkoitetaan? Siitäkin käytetään paljon uutta termiä "omaääninen".
Arveluni on, että tanssitaiteilija Jorma Uotinen antaa palkinnon Sirpa Kähköselle tai Iida Turpeiselle romaanista Elolliset.
Muut ehdokkaat:
- Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa
- Antti Hurskainen: Suntio
- Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia
- Miki Liukkonen: Vierastila
- - - - - - -
Tietokirjallisuuden ehdokkaista olen lukenut Tuomas Kyrön kirjan Aleksi Suomesta ja ihmetellyt kirjakaupassa Heini Junkkaalan teosta Pirkko Saisio - Sopimaton. Kumpikaan näistä ei mielestäni ole oikeastaan tietokirja tai sitten hyvin kevyt sellainen. Aleksi Suomesta on kuin pidennetty lehtiartikkeli ja Pirkko Saisio - Sopimaton on määritelty fiktiiviseksi elämäkerraksi, jossa on iso annos fiktiivisyyttä.
Tieto-Finlandian valitsee lastenkirjailia Linda Liukas. En osaa ennustaa hänen valintaansa. Olisiko Suomen luonnonvaraisista metsistä kertova Pohjoistuulen metsä, jonka ovat kirjoittaneet Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo tai tuo Junkkaalan teos?
Itseäni kiinnostavat Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia, jossa tutkijat Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari tarkastelevat sitä miten Raamatun tekstejä on muovattu kunakin aikana ja Sonja Saarikosken tutkimus suomalaisista naisvangeista, Naisvangit - Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa.
Näiden lisäksi ehdokkaana on:
- Antti Järvi, Minne katosi Antti Järvi? - Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä.
- - - - - - -
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian soisin menevän Jukka Behmille kirjasta Ihmepoika Leon. Leon on poika, josta kasvaa jalkapallotähti. Perustelen tätä valintaani sillä, että nyt olisi erityisesti pojille suunnattu kirja, jonka kuvataan pitävän otteessaan sellaisenkin viikarin, jonka on vaikea asettua lukemaan. Poikien vähentyneestä lukemisestahan on oltu pitkään huolissaan ja tällaisia perinteisiä kirjoja on julkaistu vähän. Monena vuonna on palkittu fantasiakirjoja, olisiko nyt toisenlaisen kirjan vuoro?
En ole näitäkään kirjoja lukenut, vain katsellut kirjakaupassa. Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen kuvakirja Kaksi tätiä nimeltä Veera vaikuttaa kirjalta jonka haluaisin lukea yhdessä lapsen kanssa.
Muut ehdokkaat:
- Ted Forsström, Åsa Lucander (suom Johannes Ekholm): Snälla Stella, sluta skälla! / Hissun kissun, Hilja!
- Magdalena Hai: Sarvijumala
- Sanna Isto: Näkymättömät
- Meri & Aleksi Korpela: Peloton peltohiiri - Lumilabyrintti
Minkä muusikko ja taiteilija Herra Ylppö valitsee palkinnon saajaksi? Jää nähtäväksi.
 |
| Väreilyä, kuva: Ume |
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkaisutilaisuudessa finaaliin asti päässeet teokset valinneen palkintoraadin puheenjohtaja lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen puhui lastenkirjallisuuden tasosta mainiten puutteet ja isot laatuerot, joita tässä genressä nykyään on. Raadin jäsenet olivat saaneet luettavakseen kustantamoiden tarjoamat 200 tänä vuonna julkaistua teosta, joista se oli erotellut mielestään parhaat finaaliin. Pekkarinen mainitsi nimenomaan, että korkeatasoisia teoksia oli paljon enemmän kuin valitut kuusi.
Ja tästä puheestahan nousi äläkkä! Ei olisi muka saanut haukkua. Haukkua?
Olen ollut monissa palkintotilaisuuksissa, joissa kaikissa selviteltiin ennen palkintojen jakoa kilpailuun osaaottaneiden tasoa ja annettiin asiantuntevaa kritiikkiä. Pekkarisen puhe ei ollut edes palkintojuhlan puhe vaan lautakunnan perusteluja kuuden ehdokkaan valintaan selittävä puhe. Mietin, miten hulluksi aikamme herkkähipiäisyys vielä meneekään! Onko kaiken oltava pelkkää hymistelyä. Tylsää!
Eikö olisikin ollut perin outoa, jos juuri lapsiasiavaltuutettu ei olisi puhunut hyvän lastenkirjallisuuden puolesta.
Elina Pekkarinen kirjoittaa HS:n mielipidesivun kirjoituksessaan 21.11. olevansa hämmentynyt ja surullinen siitä, että myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden ympärillä näkyy "samaa toksista uupumusta ja vihaa", mitä hän on kohdannut muualla eri kentillä.
Tämä lopuillaan oleva viikko on lastenkulttuurin viikko. Toivon, että edelleenkin lastenkulttuuria arvostetaan niin paljon, että sen tuotteisiin kohdistetaan paneutunutta kritiikkiä, joka paitsi että on kiinnostavaa, niin myös vie asioita eteenpäin ja nostaa tasoa.
Kirjoitin edellä olevan monessa erässä, virkeystason mukaan. Nyt olen kahvini ansainnut - jos se jo maistuisi. Minulla sairastamiseen liittyy aina se, että kahvi ei maistu ja muutoinkin haluan vain jotain lasten ruokaa. Taannun hoidettavaksi pikku potilaaksi.
 |
| Fuengirolan kaupungin patsas kiitokseksi terveydenhoidon henkilöille hyvästä työstä covid-pandemian aikana |
Lopuksi tällä kuvalla kiitokseni Suomen terveydenhoidolle. Olemme mieheni kanssa päivitelleet moneen kertaan, mitä ihmiset oikein valittavat.
Onko nyt niin hirveän paha, jos joutuu odottamaan puoli tuntia rokotusta tai laboratorioon ei kutsuta ihan viiden minuutin tarkkuudella. Niissä odotustiloissa voisi rupatella niitä näitä eikä vain tuijottaa puhelintaan ja välillä sihahdella hampaitten välistä moitteita terveydenhoitajille.
Aikaa varatessa voi laittaa puhelimen kaiuttimen päälle ja lukea rauhassa aamun lehtiä tuskittelematta, miksi sieltä ei vastata.
Siitä ei ole kauan,kun päivystäjälle mentiin ilman mitään varausta tuntikausiksi odottamaan omaa vuoroa.
Kouvolastakin oli (taas kerran negatiivisia) uutisia ruuhkista rokotuspaikalla. Miksi ihmeessä kaikkien pitää mennä sinne ensimmäisenä aamuna. Jo muutaman päivän päästä ei ollut jonoa ollenkaan.
Pikaista toipumista!! Hyvä, että voit kuitenkin jo nauttia elokuvista ja kirjoista. Ja odotan jännityksellä mitä mieltä olet Kuolema Venetsiassa -kirjasta :) Täytyy minunkin nyt katsoa se elokuva, vihdoin ja viimein...
VastaaPoistaTutkin, ettei ole missään mitä meillä on (Netflix ja Mubi), joten pitää ehkä vuokrata AppleTV:sta. Kirja Der Tod in Venedig on vuodelta 1912 ja leffa Morte a Venezia vuodelta 1971, joten ehkäpä huomaan eroja nyt peräkkäin lukiessa ja katsoessa. Entäpä jos elokuva tehtäisiin nyt, nykyajan moraalikäsitysten rajaamana? Epäilen että olisi ahdasmielisempi kuin 70-luvun elokuva.
PoistaKiitos Mari, kyllä tämä tästä!
Katoin elokuvan. Koin kirjan maailman hienostuneempana ja täydempänä, mutta elokuvassa tuli kyllä hyvä ajankuva pukuineen ja tapoineen. (Seuraavassa kirjoituksessani lisää... )
PoistaNo voi sinua. Toipumista. Marraskuu on levon kuukausi, mutta terveenä lepokin on mukvampaa. Kuolema Venetsiassa on vanha elokuva, kaunis ja herkkä. Helsingissä asuessani kävin katsomassa.
VastaaPoistaMinäkin koin elokuvassa paljon kauneutta. Siinä pääsi ikään kuin tarkkailemaan ympäristöä sivuhenkilönä kirjan päähenkilön kanssa. Kun se kaunis lapsi Tadzio tuli ensimmäisen kerran kuvaan ja valo osui häneen, niin piti aivan pidättää hengitystä.
PoistaNyt on semmoinen aikataulu, että torstaina pitäisi olla valmis ajelemaan Kainuuseen. Mies pitää Kuhmossa Yläaste-näyttelynsä avajaiset, koska kuvat on otettu siellä 80-luvulla. No, onhan tässä vielä päiviä...
Minusta on vähän ongelmallista se, että lasten- ja nuortenkirjallisuudet kilpailevat samasta Finlandiasta. Miten voi asettaa samaan kategoriaan jonkin alle kouluikäisen värikkäästi kuvitetun ohuen kirjan ja toisaalta yleensä monisataasivuisen nuortenkirjan? Minusta nämä kaksi genreä ovat selkeästi kaksi eri asiaa.
VastaaPoistaNuortenkirjoissa on selkeästi epämääräistä liukumaa aikuisten puolelle varsinkin fantasian genressä. Olen sujuvasti lukenut vaikkapa Siiri Enorannan kiintoisia, usein vähintäänkin fantasian kanssa flirttailevia teoksia. Muutama niistä taitaakin meilläpäin olla sekä nuorten että aikuisten hyllyissä. Mutta kuka aikuinen tarttuu varsinaiseen lastenkirjaan itsenäisesti, jos ei ole lasta jonka kanssa lukea yhdessä?
Ihan samaa olen ajatellut. Joku vuosi sitten näin kirjakaupassa kaikki la-nu- ehdokkaat vierekkäin pöydällä, siinä oli Marja Björkin raju Poika ja Heli Laaksosen lempeä Aapine. Mietin, että toivottavasti joululahjakirjojen ostajat katsovat tarkkaan mitä ostavat, koska monesti tästä palkinnosta puhutaan lyhentäen lastenkirja-Finlandiana.
PoistaNuortenkirjat ovat tosiaan monet yhtä hyvin aikuisten kirjoja. Kirjastossa olen huomannut erikseen vielä hyllynimikkeen "nuoret aikuiset". Nuorena monet lukevat aikuisten kirjoja.
Ei kai tätä nuorten genreä ole kovin kauaa ollutkaan. Ainakin omassa lapsuudessani siirryttiin suoraan lastenkirjoista aikuisten romaaneihin ja luettiin niitä myös limittäin.
Tsemppiä ja toipumista molemmille! Samaa mieltä noista ihmisten purnaamisista koskien rokotuksia. Vaativia ollaan mut missä oma järki kun mennään ekana päivänä seisomaan tunneiksi rokotusjonoon!
VastaaPoistaDrive my car oli vaikuttava ja kuinka hieno äänitausta: hiljaisuutta, tekemisen ääntä ja musiikkia sopivassa suhteessa. Nyt on leffojen aika ja hyvä seurata myös noita Teeman elokuvakeskusteluja.
Minulla tallennuksissa koko Teeman viiden päivän elokuvafestivaali ja sen jälkeenkin tulleita hyviä japanilaisia elokuvia ja keskusteluja. En varmaan ehdi koskaan katsoa kaikkea, mutta siellä on.
PoistaDrive My Car tulee usein mieleeni, isot teemat ja henkilöhahmot, joihin syntyi hitaan elokuvan aikana kunnioitus.
Koronasta toivutaan, astma panee vastaan paranemiselle.
VastaaPoistaTäälläkin olivat käsirysyssä tapelleet rokotusjonossa, mikä siinä on, että ei voi vähän malttaa.
Finlandia ehdokkaista Kähkösen romaani on varauksessa.
Vähän on odotuksia kirjan suhteen, mitä olen lukenut sen arvioita.
Minulla nyt Kähkönen melkein lopussa. Mikä upea kirja!
PoistaJuu, ja jos siellä on joku nuorempi, niin heti kyräilyä ja motkotusta, että on väärällä vuorolla, ikään kuin ei parikymppiselläkin voisi olla huonot keuhkot tai jokin muu immuniteettia alentava tila.
Sama tilanne kuin sinulla. Luulin eilen illalla, että olisi jo ohi, mutta aamulla tulikin uusi oire, vuotava nenä.
Hyvä, että on muitakin kotitestejä kuin niitä nenänraapimisia, koska kaikilla ei virusta ole nenässä. Olen tehnyt sellaisen, jossa näyte otetaan syljestä ja nyt pari, joissa syljetään ysköstä pienen suppilon kautta koeputkeen.
Toivotan sinulle paranemista ja kärsivällistä toipumista.
Antaapa taudin aaltoilla aikansa ja ollaan varovaisia vielä oireitten katoamisen jälkeenkin.
Toivottavasti olosi on jo parempi. Tsemppiä paranemiseen.
VastaaPoistaLuulenpa, että Liukkonen voittaa postuumisti. Olen lukenut Elolliset, joten siinä olisi kyllä upea kirja voittajaksi. Melkein osaan sanoa, että kuka saa palkinnon, kun valitsija on tiedossa. Edellisestäkin tiesin heti, että minkä piispa valitsee ja sitä edellisestä, että minkä Lintu valitsee. Makuja on monia. Ehkä äänestämisessä tulisi kansan ääni kuuluviin.
Nythän se näkyy ostoksina. Finlandia-kirjaa ostetaan, mutta ei siitä välttämättä pidetä.
Kiitos Mai! Olin jo eilen konsertissa enkä yskinyt kertaakaan, mutta yksi erikoinen oirehdinta on vielä, huimaaminen.
PoistaJuttelin erään ihmisen kanssa, joka sanoi olleensa kolme päivää 39 asteen kuumeessa ja joutuneensa aiemmasta koronasta kaksi vuotta sitten sairaalaan. Voin vain todeta, että olen päässyt vähällä. Nyt luulisin olevani turvassa jonkin aikaa: kuusi rokotusta, kaksi todettua koronaa ja ehkä yksi testeillä toteamaton.
Kyllä ehdokkaaksi nostettuja kaikkiakin ostetaan.
Sirpa Kähkösen kirja vaikutti minuun syvästi. Miten tyylikäs ja kaunis kirja läheisestä ihmisestä ja omasta kivusta sekä samalla iso selonteko Suomen lähihistoriasta oman suvun kokemusten kautta tarkasteltuna.
Hei Marjatta!
VastaaPoistaToivottavasti korona on jo teillä helpottanut. Minä en vielä sitä ole ehtinyt sairastaa (koputan päätäni). Tykästyin Sirpa Kähkösen Kuopio-kirjoihin ja nyt piti heti saada käsiin tämä uusi. Jos minä valitsisin Finlandian, se menisi Kähköselle. Siinä on paljon suomalaisia koskettavaa asiaa. Yhden yön aikana kuljetaan monen vainajan matkassa; ja niin elävästi. Petyn, jos Sirpa ei voita.
Hyvää joulun odotusta!
t. manu
Hyvä Manu, sinä onnekas!
PoistaKorona on kyllä outo tauti, minulla edellisen kerran vain valtava uupumus ja tällä kertaa jälkihuimausta. Pitää vielä varoa puhumisen kanssa, etten innostu, kun pääsen tapaamaan ihmisiä ja käheytä ääntäni.
Minä en ole lukenut Kähköseltä mitään tätä ennen, mutta tämä kirja oli iso elämys. Ilmeisesti noissa aiemmissa on samanlaista työväen historiaa kuin tässä uusimmassa, mutta tässä kirjassa se on omakohtaisempana. Upea, seesteinen kirja, jossa kirjailija kutsuu vainajansa esiin, rauhoittelee heitä ja päästää lepäämään. En yleensä pidä yliluonnollisista elementeistä romaanissa, saati sitten elämäkertaromaanissa, mutta tässä juuri tämä käsittelytapa on toimiva ja oikea.
Minäki petyn, jos...
Hyvää joulunalasuaikaa sinne myös!
Löysin postauksesi vasta nyt, kun seuraan Finlandia-palkintojen jakoa. Jännä nähdä, kuinka ennakointisi osuvat kohdalleen. Onneksi jo tiedän paranemisestasi. Lissu
VastaaPoistaAloin olla yhä varmempi, että Jorma Uotinen valitsee Sirpa Kähkösen kirjan, koska se teki minuun niin ison vaikutuksen. Se on ollut jatkuvasti mielessäni.
PoistaMuut ennustukseni eivät osuneet.