 |
| Kouvolan kävelykatu Manski 6.1.2022, Kuva, Ume |
Alat muistuttaa eläintä. Vauhkoonnut, kun tapaat odottamattoman ihmisen.
(Helena Anhava Sanon silti, 1982)
Kävimme mieheni kanssa loppiaisena päiväkävelyllä vaihteeksi Kouvolan keskustassa, parhaaseen päiväkävelyaikaan. Huomaatte kuvasta, että autiota oli. Seurailimme ikkunoihin laitettua taidepolkua, joka oli niukempi kuin aiemmat. Pandemia sekä autioittaa että niukentaa.
Kävelykadun varrelta on jo ennen pandemiaa alkaneet kadota kaupat, sama ilmiö kuin muissakin kaupungeissa. Onneksi tilalle on tullut uusia kivoja lounaspaikkoja ja jostain syystä monta miesten parturia (olisko maahanmuuttajamiesten ansiosta, he käyttävät parturia tiheään).
Kävelykadulle tuli remontin yhteydessä lämmitys, jossa nyt säästetään, joten katu on talvinen. Aiemmin se oli talvella kyllä lumeton, mutta märkä. Lumi on sekä esteettisempi että jalkineille parempi kuin musta märkyys, joten ihan hyvä näin.
Minä kaipaan vanhaa katua kaarevaselkäisine penkkeineen. Niiden tilalle tuli matalia lieriöitä, joilla ei viitsi istua pitkään.
Puut tekevät Manskista kesällä viihtyisämmän, samoin jäätelökioskit, joita on ollut parhaimmillaan kolme, yksi aseman päässä yksi keskellä ja yksi tässä mistä kuva on otettu.
Muistatteko vielä millaisia jouluvaloja oli ennen nykyisiä digisyheröitä? Siis kaikkialla, ei vain Kouvolassa. Kelloja, tähtiä... Manskilla on pitkiä huiskia, kausivalot, joiden väriä on tarkoitus vaihtaa juhlan mukaan. Niiden värit ovat kylmiä neonvärejä.
Taas ollaan pandemian leviämisvaiheessa.
Monet alokkaat ovat aloittaneet varusmiestaipaleensa karanteenissa, myös oma pojanpoika. Siellä ollaan yhteen tupaan suljettuina kuin vangit ja odotetaan tuleeko lisää sairastuneita ja joutuuko itse makaamaan sairastupaan. Yleensä intti koettelee aluksi fyysistä kuntoa, tässä tilanteessa psyykkistä.
Miten käy huomenna alkavien koulujen? Ilmeisesti useissa kouluissa joudutaan temppuilemaan lähi- ja etäopetuksen kanssa joka päivä vaihtuvissa tilanteissa, kunnes on pakko siirtyä kokonaan etäopetukseen. Sympatiani koko kouluväelle, rehtoreille ja opettajille, jotka eivät tiedä, mitä aamu tuo tullessaan, vanhemmille, jotka koittavat selvitä oman etätyönsä ja kotiin jäävien lasten kanssa ja lapsille, joista pienimmät eivät kohta muista muuta aikaa kuin maskiajan.
Loppiainen ku lopsahtaa, kaali kuppiin kopsahtaa. Sanonta siirtymisestä joulunajan herkuista arkiruokaan on ilmeisesti peräisin Karjalasta. Nykyään syödään paljolti samalla tavalla arkena ja pyhänä ilman erityistä juhla-aikojen mässäilyä, koska kaikkea on saatavilla aina, mutta kotia koristetaan innokkaasti aiheen mukaan.
Tänä vuonna minun alkoi tehdä mieli vähentää joulurekvisiittaa ja purkaa kuusi jo ennen loppiaista. Tyydyin poistamaan aluksi tonttuja ja kynttilöitä, mutta nyt on kaikki klaarattu, keittiön väri muuttunut verhon ja maton vaihtamisen myötä joulunpunaisesta keväisen vihreään ja tulppaanikimppu syrjäyttänyt joulutähdet. Perinteinen joulusta luopumisen päivä on vasta 13.1. Nuutinpäivänä. Minulla ei joulumieltä riittänyt sinne saakka.
Valon lisääntyminen on suuri ilon aihe. Valo on merkki toivosta. Siispä ei hätää, voihan sitä olla välillä melankolinenkin. Parempaa kohti...
Ja loppuun vielä kuva joulun viimeisestä amarylliskaunottaresta.
 |
| Amaryllis, 8.1.2022, Kuva, Ume |
Saa nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Omikron on pelottava rajulla leviämisellään.
VastaaPoistaAmaryllis on onneksi kovin kaunis!
Nyt tarkkaillaan kai jotain IHU-varianttia, joka on saanut nimensä sen löytäneen ranskalaissairaalan mukaan. IHU ei ole niin herkästi tarttuva kuin omikron, mutta väistää sitä ovelammin rokotteita. IHUn oletetaan olevan peräisin Kamerunista, jossa vain päälle 2 prosenttia väestöstä on rokotettu. Jospa se alunperin väkevä wuhanilainen laimentuu mutatoituessaan.
PoistaNyt pitää todellakin nauttia pienistä asioista, kuten kukista.
Tässä meidän viimeisessä amarylliksessä on neljä kukkaa, vaikka kuvassa näkyy vain kolme ja lisäksi kaksi aukeamatonnta nuppua. Pidän tästä sen todellisuudessa kuvan väriä paljon hennomman värin vuoksi.
Eilen näyttivät televisiossa millaisia on Kiinan rajoitukset, kun yrittävät saada koronan kuriin ennen olympialaisia, aivan kamalaa, rakentavat isoja containervarastoja, jonne ihmiset tungetaan eristykseen. Me sentään saadaan vielä kävellä ulkona ja kolmen rokotuksen saaneena pääsee aika moneen paikkaan sisällekin.
VastaaPoistaNiinpä. Huh! Kiinalaiset eivät edes uskalla raportoida oloistaan, kun heidän Weibo-somessaan vartioi poliisi, joka ei siedä minkäänlaista kritiikin sanaa.
PoistaMeillä on hyvin, kun päästään ulos luontoon, mutta kyllä tämä sotatilalta tuntuu. Omakohtaisesti harmittaa, että ikää karttuu eikä ehkä jaksa sitten enää matkustaa kun / jos tämä joskus loppuu. Tärkeintä on tietysti yrittää pysyä terveenä. Kaikkea hyvää tälle vuodelle Marjatta.
VastaaPoistaTuntuu minustakin. Ja sekin huolettaa, että onko mikään paikka enää sama tämän "sotatilan" jälkeen.
PoistaReissu Teneriffalle, jonka teimme juuri ennen kuin korona iski (ja oli silloin jo Kiinassa) tuntuu nyt kuin joltain unelta tai kangastukselta.
Me yritämme välttää tartuntaa kahden hengen kuplassamme siihen asti, että mies on selvinnyt runsaan viikon kuluttua tehtävästä leikkauksestaan. Sitten olen valmis vaikka kohtaamaan sen pirun, lievänä toivon, koska olen astmalääkityksessä. En siedä olla niin tyly, että välttelen omia lapsiani.
Kaikkea hyvää myös sinulle, Riitta! Jaksetaan...
Hiljaista on Kouvolan keskustassa. Ja todellakin, kaupat vähenevät ja parturit lisääntyvät, sama ilmiö täällä.
VastaaPoistaYritän vielä jaksaa noita vähiä joulujuttuja Nuutin päivään, mutta tiukille ottaa. Kevään vihreää kaipaan jo.
Värit on jännä juttu. Aloin kaivata keltaista, hennonvihreää ja valkoista - kaikkia valon värejä. Vaihtelenkin sohvatyynyjen päällyksiä ja torkkupeittoja mielialojen mukaan.
PoistaOranssin ja keltaisen kirjavat tulppaanit aivan tihkuvat elämäniloa.
Meillä pidetään kuusi vielä ensi viikonloppuun tosin se on viileällä verannalla, jossa se on pysynyt freessinä. Ostin alennuksesta vielä pari hyasinttiakin kun lapsi murehti ensimmäisten kuihtumista. Mutta pian meilläkin sitten kevättä kohti!
VastaaPoistaOnko niin, että hyasinteissa ei enää ole sitä voimakasta tuoksua mitä niissä ennen oli? Joku kertoi, että näin olisi. Tuoksun takia jouduimme aikanaan luopumaan niistä.
PoistaMinusta hyasintti on todella herttainen joulukukka.
Kevättä kohti!
Itse asiassa, nyt kun sanot tämän niin tulee mieleen, että epäilin jouluna saaneeni jo koronan kun en tuntenut hyasintin hajua! Vasta kun menin aivan lähelle tunsin tuoksun, mutta on tosiaan lievempi tuoksu. Nenässäni ei siis mitään vikaa!
PoistaJep, ensi jouluna on sitten meilläkin hyasinttikori.
PoistaItsekin ajattelin kukkakaupassa, että en tunne hyasintin tuoksua, mutta mietin, että se johtuu maskista, enkä rohjennut alkaa sitä raotella.
Ruusuja on myös jalostettu niin, ettei niissä ole voimakasta ruusun tuoksua, sellaista kuin luonnossa kasvavilla. Onkohan ajateltu, että sopivat paremmin allergisille vai onko tuoksu jäänyt ikävästi pois kestävyyden kustannuksella?
Minusta intti silloin kun itse kävin koitteli enemmän psyykkistä kuntoa. Nyt toki palvelukseen astuvat ovat huonommassa cooper-kunnossa. Jo silloin oli vatsatautiepidemioita, a-influenssaa, eli porukkaa passitettiin sairastuvalle.
VastaaPoistaKaupunkien keskustat täyttyvät kahviloilla ja matkailukaupungeissa turisten rihkamakaupoista.
Toivotaan, että mentäisiin jo parempaan suuntaan
Niin, se on varmaan kiinni tyypistä, mikä on vaikeinta. Nykyään on huonokuntoisempaa porukkaa enemmän kuin esim. 70-luvulla jolloin mieheni on käynyt armeijan. Se oli minulle yllätys, että Lapin ja Kainuun pojat, jotka ennen ovat olleet hyviä kestävyysurheilijoita, hiihtäjiä ja ulkoilmaihmisiä on nyt todettu kaikkein heikoimmiksi. Harvasta asutuksesta johtuva kimppaurheilun puute ja muu liikkumattomuus lienevät syynä.
PoistaMieheni koki intin turhauttavana. Hän kävi sen vasta opintojen jälkeen, me olimme juuri tutustuneet ja hänellä oli intoa päästä nopeasti elämään oikeaa elämää.
Pojistamme taas siviilipalvelun suorittanut saattoi turhautua eniten, koska ei saanut koulutusjakson jälkeen mieluista työtä, toiset pääsivät armeijassa sinne minne halusivat, Ilmasotakouluun ja Ruotuväki-lehteen.
Perinteiset keskustat, joissa oli myös oikeita kauppoja, olivat viihtyisämpiä ja monipuolisempia kuin nykyiset. Kouvolan keskustassa on enää kolme vaatekauppaa, yksi kenkäkauppa ja pari käsityökauppaa sekä tietenkin kirppareita. Suurin osa kaupoista on siirtynyt kolmen kilometrin päähän kauppakeskukseen. Jopa kirjakauppa ja elokuvatetteri ovat siellä. Minusta ne kuuluisivat kaupunkikuvaan kuten kirkko, koulut ja kaupungintalo. Pidän kauppakeskuksista, lämpimässä ilman ulkovaatteita on kiva asioida, mutta pitääkö siirtymän olla niin totaalinen?
Valosta kiitän
VastaaPoistaValo on siemen
josta kasvavat ilo
ja toivon sitkeä puu,
joka siipinä, siltana
yli päiväsi ojentuu.
Alakulon sumu laskeutuu aika- ajoin päivän ylle
peittää valon. Voimia me tarvitsemme kaikki arjen väsyttämät.
Runoista saan lohdutusta ja voimia surutyöhön.
Kaikkea hyvää ja iloa ja valoa.
Kiitos runosta! Onko Maaria Leinosen?
PoistaVastaan toisella, taas Helena Anhavan, Vuorosanoja-kokoelmasta:
Äänen väri, hiljaisuus,
silmien hymy,
musiikki,
etäinenkin,
unenlämmin lapsi,
kosketus,
pikainenkin.
Kiinnitin huomiota samaan autioitumiseen, kun kuljin lauantaina Turun keskustassa. En tosin tiedä kovin hyvin verrokkia, kun olen aiemmin ollut lauantaisinkin töissä. Kuitenkin koin olevani yksin jossain tieteiselokuvan maailmassa, jossa vastaan polkevat vain maskitta ravintoloissa käyvät Wolt-kuskit. Nyt on jo kaksi läheistä perhettä kaikki koronassa, omikronia tottakai. Jostain syystä minua ei silti lohduta hirveästi tämä, että olen nyt itse suojassa kotona. Kai se on taisteluväsymystä. Mikään muu kuin "normaali" ei lohduta. Amarylliskin on tuttuun tapaan vasta aukeamatta. Täällä on niin kylmä. Se vain kasvaa kepiksi ja aukeaa joskus tammikuun puolivälissä. Iloa ja hupia pitkäksi aikaa. Hauska tuo sanonta, se onkin päivän paras asia sen lisäksi, että kuusen jouluvalot heräsivät henkiin kuusta purkaessa. Voimia ja rattoisia päiväkävelyitä, kun ei muutakaan voi tehdä!
VastaaPoistaNe harvat ihmiset ketä me ohitimme Kouvolassa kävellessä käyttivät maskia ulkonakin ja minulle tuli ihan sellainen olo, että me olemme huolimattomia. Kaupungin autius on paljon lohduttomampaa kuin maaseudun, koska kaupungisssa kuuluisi olla ihmisiä.
PoistaTaisteluväsymystä täälläkin. Tapahtumattomuuden aiheuttamaa flegmaattisuutta ja oikean elämän odotusta. Jotenkin vielä muistaa, että joskus elämä oli huoletonta, hauskaa ja kevyttä, sai valita mihin tapahtumiin osallistuu ja suunnitella matkoja.
Mutta hei, hyvä, että kuusen valot heräsivät viime hetkellä ilmoittamaan, että pidä meidät ensi jouluun.
Onpa upea amaryllis! 🤩
VastaaPoistaMeillä kuusi irtisanoi sopimuksensa tavallista aiemmin, ja se riisuttiin jo sunnuntaina eikä Nuutin päivänä.
Kyllä vaan keskustat joka puolella tyhjenee. Ja tilalle tulee thaihierontapaikkoja keskustoihin. 🙄 Mihinkähän keskustojen näivettäminen perustuu? Liiketilojen omistajien koviin vuokriin vai? Itse emme edes viitsi usein lähteä sinne muutaman kilometrin päähän. Mutta niin moni varmasti viitsii, että on kannattavaa.
Ihan uudenlaista ajattelua tarvittaisiin kaupunkisuunnitteluun. Keskustoista voisi tehdä viihtymis- ja harrastuskeskuksia, kun kaupankäynti on siirtymässä verkkoon ja automarketteihin. Puistoja, kylpylöitä, ulkokuntosaleja, taidegallerioita, koko kaupungin olohuoneita, kirja-, käsityö- ja kissakahviloita, ulkoilmateattereita, joogasaleja, ruokakojuja...
Kun yhä useampi liike muuttaa ostoskeskukseen, niin niihin harvoihin keskustaan jääneisiin ei enää riitä ostajia ja lopulta niiden on loprtettava tai seurattava perässä.
PoistaOnhan nämä keskukset mukavia varsinkin talvisaikaan, voi jättää ulkovaatteet lukolliseen kaappiin, kiertää vertaillen useamman liikkeen kerrallaan, käydä ostosten lomassa lounaalla tai kahvilla ja elokuvissa. Lapsille on leikkipaikat ja aikuisille penkkejä joissa levähtää tai vaikka istahtaa lukemaan ostoskumppania odotellessa. (Siis sitten taas kun virus on häipynyt ja pääsemme lähemmäs normaalia.)
Kivoja ideoita nuo mitä esität keskustojen elävöittämiseksi. Edellyttävät sitä, että ihmiset myös liikkuvat eivätkä tykkää liiaksi kotona olosta. Meillä suomalaisilla on taipumus rakastaa kotona oloa ja ihmisten tapaamista kotona, mitä ilmasto tietenkin vahvistaa. Kesäisin torikahvilat ovat ihanasti täynnä ja elämä yhteisöllisempää ja kevyempää, jopa koronavirus on laskenut aseensa ja pitänyt taukoa jo parina kesänä.
Ihana amaryllis. Meillä sama fiilis, joulutavarat vaihtuivat keväisempiin ja joulukukat tulppaaneihin. Meillä on kylmä kesähuone, jossa kuusi on jouluisin, joten sitä ei olla vielä purettu pois.
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista korona-aikaan.
Amaryllis on nyt availemassa kahta viimeistä nuppuaan, kun annoin niille hieman hierontaa.
PoistaTulppaanien ohella ostin saintpaulioita keittiön ikkunalle. Ne ovat myös niin kauniita. Vaaleansininen muistuttaa sinivuokkoa.
Koitetaan jaksaa. Onneksi sää on lauhtumaan päin ja valoa on selvästi lisää.
Eikös loppiainen ole pyhä siellä ja suunnilleen kaikki paikat kiinni? Ei kai silloin paljon liikuskelua kauppa-alueilla esiinny. Itse muistelen jopa Helsingin olleen kuin autiomaa joskus aikoja sitten, kun siellä asuin. Nykyään se ei tietenkään hiljene samalla tavalla kuin joskus ennen. Ilmeisesti ei edes juhannuksena.
VastaaPoistaTäältäkin ovat kyllä ihmiset kadonneet - ainakin alennusmyynneistä. Yleensä joulun ja uudenvuoden välillä olevat päivät ovat ruuhkaisimmat shoppauspäivät, mutta aika tyhjää oli ja on edelleen. Toisin sanoen kerrankin tällainen ryysiksiä inhoava ihminen viitsi mennä alejuttuja katsomaan. Olen käynyt oikein monta kertaa, kun saa lähes yksin olla :D Juuri mitään en ole ostanut (muutaman kirjan ja säilytysrasioita, joille oikeasti on tarve), mutta tykkään joskus kierrellä kaupoissa muuten vain.
Minun silmiini kaunis ja avara tuo Kouvolan kävelykatu. Hentoinen lumivaippa tuo valoa.
Kaupat eivät ole olleet kiinni vuosiin pyhäpäivinä, ei varsinkaan ruokakaupat, mutta ei muutkaan.
PoistaLoppiainen on kirkollinen pyhä, joka oli muutaman vuoden ajan siirrettynä lauantaihin, mutta nyt se on oikealla paikallaan 6.1. Joulun jälkeen alet alkavat heti joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Aleja on kyllä koko ajan muutoinkin, joten ei kausialeilla ole niin merkitystä.
Olimme joulun jälkeen yhtenä päivänä elokuvissa kauppakeskuksessa ja hämmästelimme, miten autiota, vaikka kaikki kaupat olivat kutsuvasti auki ja alekyltit houkuttelemassa. Nyt ei mene kaupoilla hyvin.
Oi kiitos, Elegia! Minäkin alan nyt katsoa meidän kävelykatua uusin silmin. Tästähän voisi tulla vähän kuin Barcelonan La Rambla, kun puut kasvavat, mutta ne kauniit vanhat penkit pitäisi kyllä saada takaisin.
marjatta
VastaaPoistasuomalaiset kävelykadut ovat yleensä aika ankeita ja ne ovat kotiutuneet meille kivuliaasti. kävelykadut muistuttavat enemmän parkkipaikkaa kuin kävelykatua. niissä ei ole häivääkään viihtyisyydestä ja elämänilosta. katukalusteiden arkkitehtuurikin on suorastaan rupuista. en haluaisi olla mikään visuaalipoliisi, mutta kyllähän kävelykatujen katukalusteet ovat kamalan rumia.
nyt tuli hirveä ikävä henrik tikkasen helsinkiä. hänen piirustuksissaan oli aina lokkeja, ratikoita, katulamppuja, kaupunkivilloja ja puistoja.
meri
Jos saisin päättää, niin laittaisin kävelykadulle istuimia, mieluiten selkänojallisia ja mukavia, ryhmiksi, niin että ihmiset voisivat katsoa toisiaan keskustellessaan. Sitten tietysti myös erillisiä penkkejä niille, jotka haluavat olla itsekseen. Ja pöytiä, ettei katuruokaa tarvitse syödä vaikeasti sylissään taiteillen.
PoistaKunnon suihkulähteitä omituisten vesiteosten sijaan. Joistain nykyisistä vesiteoksista vettä ei edes huomaa, kun se liruu vähäisenä jotain kiven pintaa pitkin.
Kauniita lamppuja.
Ja mitä muuta - vihreää, paljon, ja kukkia. Lapsille leikkialueita.
Ja jos saisi taikoa parhaan mahdollisen kävelykadun, niin siinä kulkisi kaiken näköisiä ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Paljon. Ja olisi lämmin... ja niinpä me emme enää olekaan Suomessa, jossa lämmin aika on lyhyt eikä kannata investoida kovin paljon vain sitä varten.
Amarylliksesi on kaunis. Oma joulukukkani on valkoinen joulutähti. Hyasintti muuten, mutta kaikki olivat niin kitukasvuisen näköisiä. Kuusi lähti pirtistä jo joulun jälkeen, kun varisti. Syytän vähän itseäni siitä, sillä kuusessa palloivat oikeat kynttilät. Kuusi ei kylläkään kärähtänyt. Loppu joulun siivous laatikoihin on huomenna.
VastaaPoistaKoronahiljaisuus on tosiasia, mutta muutenkaan syrjäseudulla ei ole erikoisemmin liikettä.
Jotenkin alan kokea itseni kummajaiseksi, kun en kaipaa yhtäkään ulkomaan reissua. En ostoksilla käyntejäkään. Viihdyn meidän kahden kuplassa.
Kouvolassa en ole käynyt, mutta tuo keskuskatu näyttää ihan hyvältä.
Remontoitu kävelykatumme on monen mielestä tyylikäs.
PoistaMeillä on Kaunisnurmen kaupunginosassa kiva museokortteli ja keskustan ulkopuolella on upeita nähtävyyksiä kuten tehdas- ja kartanomiljööt, Verlan paperimuseo, Kuusankosken Taideruukki ja Repoveden kansallispuisto. Jos joskus tulet Kouvolan seudulle, niin näissä kannattaa käydä.
Valkoinen on kaunis jouluväri. Yhtenä jouluna minulla oli useampi valkoinen amaryllis.
Se harmittaa, että me hävitimme aikanaan ne perinteiset klipsut, joihin voi kiinnittää oikeat kuusen kynttilät. Kuuseen voisi aina laittaa muutaman oikean kynttilän muistoksi menneistä ajoista.