Nyt olisi kirjatoukan kukoistusaika, mutta miksi siitä ei osaa kuitenkaan nauttia aivan täysillä? Huolen vuoksi tietenkin. Ei voi tietää, miten tämän viruksen kanssa käy, kauanko se myllää ja tuleeko heti uudestaan, kun alamme hyvässä uskossa rientää tapaamaan toisiamme. Aina kun luen siitä, mitä alahengitysteihin päässyt covid-19 tekee, saan silmieni eteen kuvan lasten Olipa kerran elämä -videosta, jossa omat hyvisvalkosolut ryntäävät pahisbakteerien kimppuun taistelemaan.
Yksi asia, mitä en tajua koronatiedonannoissa on selitys siitä, miten suojamaskit eivät suojaa itseä, mutta niitä on käytettävä toisten vuoksi. Miten niin eivät muka suojaa itseä? Eikös se homma toimi molempiin suuntiin? Jos kaikki suojaavat toisia itseltään, niin saavathan he samalla itsekin suojaa niiltä toisilta kanssaihmistensä suojelijoilta. Olen huomannut usein aukkoja loogisessa ajattelussani, joten kertoisiko joku, mitä olen ymmärtänyt tässä väärin.
Asiasta toiseen hyppiäkseni, toissapäivänä 9. huhtikuuta oli suomen kielen päivä, se lähes unohtui medioissa koronan ja kiirastorstain teemojen alle.
Minua ärsyttää nykyään englanninkielisten tv-ohjelmien nimien puolittainen ääntäminen, viimeisimpänä Masked Singer, jota kuulee äännettävän 'maasked singer', vaikka se ed-loppu pitäisi ääntää t:ksi, 'maaskt'. Miksei sitten ihan vaan lyhyellä a:lla 'masked', jos sen muuten ääntää kirjoitusasun mukaisesti? Ja miksi 'feispuuki', miksei 'fasepuuki', jos ei kerran 'feisbuk'!
Muutoin olen sitä mieltä, että kielet ovat kansainvälinen asia, ei niitä tarvitse hirveästi varjella ja lainat vain piristävät kieltä. Minusta lainasanat saa myös nopeasti suomalaistaa, jukurtti on parempi kuin jogurtti.
Amélie Nothomb käsittelee kirjassaan Life Form muiden teemojen ohessa kirjeiden kirjoittamista. Hän käy paljon kirjeenvaihtoa kirjojensa lukijoiden kanssa ja tutustuu näin mitä erilaisimpiin ihmisiin. Hän sanoo, että kun kirjeessä antaa pienen osan elämästään toiselle, niin tämä lukiessaan kahdentaa sen ja omassa vastauskirjeessään moninkertaistaa ja niin edelleen. Omien ajatusten jakaminen ja niillä pallottelu ovat eräänlaista fissiota, joka antaa iloa ja merkitystä, tai ainakin merkityksen illuusion. Nothombin mukaan sillä ei ole niin väliä, merkitys tai merkityksen illuusio, vaikutus lukijassa on tärkeä.
Blogikirjoittelussa on minulle samaa kuin kirjeissä. Toivon, että lukija saa jotain ajateltavaa ja ehkä lähettää takaisin jonkun kirjoitukseni synnyttämän ajatuksen, josta minä taas saan innoitusta.
Kirjoitin juuri kirjeen ystävälle. Siitä tuli hyvä olo. Sain järjestellyksi ajatuksiani joidenkin henkilökohtaisten asioiden suhteen, joita en yhteisviesteissä käsittele, ja tiedän, että hän pohtii niitä tykönänsä ja kertoo, mitä ajattelee pohtimistani asioista. Nautin myös siitä, että eläydyin kirjoittaessa hänen elämäänsä ja muistelin pitkään, mitä olemme yhdessä kokeneet.
Kirjoitatko kirjeitä? Olisiko koronakaranteenin aika tähän tehtävään sopivaa aikaa?
Yksi tapa kirjoittaa kirjeitä on se, että kirjoittaa kirjeet niille elämänsä ihmisille, joille ne ovat jääneet kirjoittamatta ja joita ei ehkä edes enää ole. Silloin ne ovat kirjeitä itselle ja niistä voi tutustua omaa persoonaansa. Voihan kirjeen kirjoittaa myös itselleen, nykyiselle, menneelle tai tulevalle. 'Hei Maiju, siellä hoivakodissa... kuinkas 100-vuotisbileissä hurisee?'
Meillä on alakerran kahden huoneen ja keittiön ja saunan lisäksi parvi, joka on puolet alakerran pinta-alasta. Tilaa on näille kirjoille, varovaisesti arvioiden ehkä 7000 kappaletta, monet paksuja ja painavia. Se tässä on onni. Yläkerta on minun työhuoneeni, miehellä on lyhyen matkan päässä oma työhuoneensa, koska ei tähän ihan kuvataiteilijan työhuonetta saa mahtumaan.
VastaaPoistaSauna on ollut se ainut autuus, kun uimahalli meni kiinni, lukeminen ja kirjoittaminen ovat olemassa aina. Pystyn keskittymään lukemiseen, mutta sen on oltva jollain lailla ketjutettua. Kun Jörn Donner kuoli, se kuolema laukaisi minussa halun lukea viimeinkin hyllyssä olleen tätini omistaman kirjan Siperia, jonka oli kirjoittanut Kai Donner, Jörnin isä.
Se kirja johti nopeasti muihin kirjoihin. Juuri sain luetuksi Juri Rytheun kirjan nimeltä Kun valaat lähtivät (kaksi pienoisromaania). Rytheu oli tsuktsi, joka päätyi Neuvostoliitossa Leningradiin ja oppi uuden kielen ja elämän. Jotenkin se menee niin, että tuli kysyneeksi että kannattiko. Ja siihen se kirjailija oli asettunut vastamaan, vaikka en ole ikinä sitä ihmistä nähnyt. Kirjan oli suomentanut Esa Adrian ja se julkaistiin siinä Neuvostokirjallisuutta-sarjassa vuonna 1980.
En minä näitä ketjuja suunnittele, ne syntyvät.
Mutta blogit ovat olemassa yhtenä osana näitä ketjuja, niin että niistä tulee sitten taas uusia ketjuja. Tässä minä olen sinulle selittämässä sitä miksi sinä kirjoitat blogia ja minä kans!
Pitäkää huolta toisistanne, älkääkä kovin kovasti surko! Tulevaisuus tulee sitten jos on tullakseen ja kertoo itse että mitä on!
Ripsa, ketjuuntuminen on oikein hyvä termi lukemisessa ja kirjoittamisessa. Kirjat johtavat toisiinsa ja usein myös siihen, että haluaa lukea kirjan tekijältä ja tekijästä kaiken ja sen ohessa tietää kirjailijan ajasta ja sen hengestä ja mitä toiset silloin kirjoittivat. Usein myös aihe vie mukanaan (kukas toinen kirjoittikaan tästä samaa tai eri mieltä ollen tai miten ko aiheeseen on eri aikoina reagoitu) ja johtaa myös toisiin taiteen lajeihin. Näin kirjat avaavat isoja maailmoita.
PoistaBlogeissa viehättää se, miten toiset kokevat saman, minkä minä koen näin.
Kun katselee taaksepäin, niin huomaa, että tulevaisuus on usein yllättänyt.
Koitetaan pärjätä!
Kirjoille on aina päivästä oma aika, e- kirjat pelastavat nyt tilanteen.
VastaaPoistaToivotaan, että tämä eristys päättyisi vielä kevään aikana, ikävä kasvaa päivä päivältä, on läheisiä joita ei ole voinut tavata kuukausiin. Terveyden puolesta siitä huolimatta on taisteltava. Iloa ja valoa
Iloa ja valoa sinulle myös!
PoistaToisella puolen Suomea hoitokodissa oleva sisareni ei ymmärrä, miksi emme voi tulla vierailemaan. Hän ei ole kuunnellut uutisia niin tarkkaan, mikä kävi ilmi siitäkin, että hän kysyi puhelimessa, olemmeko me menossa ravintolaan syömään. Ehkä hän on onnellisempi tietämättömänä kuin minä, joka seuraan tilastoja.
Pieni pojantytär kävi äsken ulkona vanhempineen noidan asussa varovasti virpomassa. Minusta tuntui, että hän jo vähän ujosteli, ja minulle tuli kova ikävä kaikkia lapsenlapsiani. Olen kyllä hurjan onnellinen sitten kun saamme olla kuten ennen. Mutta terveys edellä tässä on mentävä, kuten sanot.
Mitähän ne eristyksissä olevat ihmiset oikein tekevät, jotka eivät ollenkaan lue? Liikkuvat paljon varmaan ja laittavat monimutkaisia ruokia. Käsitöiden tekeminen on vähentynyt, se olisi enemmän tyydytystä antavaa kuin suoratoistosarjojen katselu. Paras on tietysti sopiva yhdistelmä tekemistä, jossa kaikelle on päivässä aikansa. Mieheni on löytänyt kotoa kaikenlaista pientä korjattavaa.
Hyvä postaus taas kerran. Kyllä minä saan joka kerta uutta ajateltavaa kirjoituksistasi. Sinulla on myös taito siirtyä aiheesta toiseen siten, että ne samaan aikaan myös liittyvät jotenkin toisiinsa.
VastaaPoistaIhanaa, kun nostat esiin kirjeiden kirjoittamisen. Kaipaan sitä todella. Nuorempana minulla oli kirjekavereita ympäri maailmaa. Erään srilankalaisen tytön kanssa kirjoittelin niin kauan, kunnes hän valitettavasti, todennäköisesti menehtyi tsunamissa vuonna 2004. Tämän jälkeen kirjoittelin vuosia kirjeitä ulkomailla asuvan siskoni kanssa. Ne ovat hauskaa luettavaa näin jälkikäteen. Tapa keskeytyi vauva-arkeen, mutta ehkä kirjetarinointi saa vielä jatkoa. Nyt monilla ihmisillä olisi todella aikaa keskittyä kirjoittamiseen (tai lukemiseen), mutta niin - pystyykö nyt keskittymään? Olen huomannut tässä ajoittain suuria haasteita, kuten sinäkin. Ehkä kohta totumme tähän poikkeustilaan ja alamme taas löytää voimavaroja asioihin.
Tulipa nyt kova tarve etsiä vanha VHS-nauha, josta löytyy Olipa kerran elämä :D
Kiitos! Jotkut kirjoittavat eri aiheista selkeästi omia pakinoitaan, mutta minulle on kehittynyt semmoinen tyyli, että yhdistelen välillä sitä sun tätä. Joskus se onnistuu paremmin joskus huonommin.
PoistaVoi miten surullista, että menetit srilankalaisen kirjeystäväsi tsunamille. Hänen kirjeensä ovat nyt tosi arvokkaita.
Säilytetyt kirjeet ovat yhtä kiinnostavia kuin päiväkirjatkin. Niitä ei pitäisi hävittää.
Sähköpostikirjeaikaan siirryttyä tulostin alkuun erästä kirjeenvaihtoa ja tein kansioita, koska epäilin, että ne kirjeet katoavat koneen uumeniin, ja kun lopetin tulostamisen, niin niinhän ne ovatkin kadonneet. Olen tosi laiska siirtämään kirjoituksia ja kuvia talteen ulkoisille kiintolevyille ja muutaman kerran on tapahtunut sellainen katastrofi koneen kanssa, että kaikkea ei ole saatu pelastetuksi.
Me hankimme Olipa kerran elämä, Olipa kerran ihminen ja Olipa kerran Amerikka -sarjat DVD-muodossa lapsenlapsille nettikirppikseltä, omien lasten kanssa katsoimme niitä tv-lähetyksistä ja VHS-nauhoille tallennettuina. Hyvä hankinta! Varsinkin ihmisen keho on selitetty kuin jännityskertomus. Moni lapsi on varmaan oppinut näistä videoista paljon.
Minä en ehtinyt kirjastoon ennen sulkua, ja se kyllä harmittaa. Onneksi omassakin hyllyssä on vielä lukemattomia kirjoja. On totta, että virus ja tämä tilanne kyllä huolettavat sen verran, että lukemiseen on aika vaikea keskittyä - edes silloin kuin olisi vähän aikaa. Luin jostain muualtakin, että en ole vaivan kanssa yksin, sillä tämä tilanne verottaa ihmisten keskittymistä paljon, monet huolehtivat ja selaavat somea normaaliakin enemmän.
VastaaPoistaMinulle jäi harmikseni kirjaston varaushyllyyn neljä kirjaa, jotka olisivat juuri olleet noudettavissa, kun kirjasto suljettiin, ja monena päivänä olen tehnyt blogikirjoitusten innoittamana uusia tilauksia, joten kirjastoväellä on kova suma purettavana sitten joskus.
PoistaMinä huomaan, että jähmetyn usein tuijottamaan paikalleni, ja hajamielisyyskin on lisääntynyt. Sellainen kirjallisuus tuntuu hyvältä, joka sieppaa mukaansa vahvasti.
Ne kankaiset maskit ovat vähän ongelma. Pitävät ehkä ne omat suuremmat roiskeet sisällä ja näin voivat jossain määrin suojella muita. Kun maski kontaminoituu viruksista, ne saattavat mennä kankaan läpi kun se kostuu. Maskia ei saisi koskea, eikä laittaa pois suun edestä tai jos laittaa, sitä ei saa pistää takaisin vaan se pitäsi ensin taas keittää. Maski voi antaa turhan turvallisuusen tunteen niin, että turvaväli unohtuu. Missään ei ole taidettu tehdä ihan oikeaa tutkimusta siitä onko maallikkojen maskeista ihan todella hyötyä. Oikein käytettynä ei ilmeisesti suurta haittaa. https://www.ttl.fi/itse-tehty-maski-ei-suojaa-koronavirukselta/
VastaaPoistaKiitos Heidi vastauksestasi ja linkistä, jossa maskit onkin selitetty perin pohjin.
PoistaKun kävin keuhkokuumeen vuoksi tiputuksissa, niin silloin näitä suosituksia oli jo alettu antaa. Joku hoitaja kehotti minua ottamaan sinne tullessa aina kertakäyttömaskin ja joku toinen taas sanoi, ettei kannnata käyttää. Minä en saanut niitä suojia edes pysymään paikallaan, kun nauhoissa ei ollut mitään joustoa. Kuusankoskella tiputuksiin piti kolmesti päivässä ilmoittautua päivystyksessä ja odottaa jonkin aikaa. Pienessä odotustilassa oli flunssaisia varusmiehiä ja vanhuksia, kenelläkään ei ollut maskia. Pidin etäisyyttä. Omassa lähiterveyskeskuksessa, johon pääsin viikonlopun jälkeen sain mennä suoraan tiettyyn huoneeseen, mikä tuntui paljon turvallisemmalta. Sen koommin ei ole tarvinnut ajatella maskeja, kun en ole käynyt missään ihmisten lähellä. Unto käy kaupassa ilman maskia hiljaisena aikana ja käyttää joka kerta parin kertakäyttöhanskoja. Sellaiset minullakin oli, kun yhden kerran poikkesin lenkin varrella pakettiautomaatilla, jossa ei ollut ketään muita lähelläkään. Meillähän täällä maalla pystyy asioidessakin välttämään ihmiskontakteja. Katsoin äsken tallentamani ohjelman 'Italia koronan kourissa'. Siellä on aivan toista, ihmiset jonottavat kärryineen maskit kasvoilla tunteja kaupan ulkopuolella, heitä on niin paljon ja sisälle päästetään vain muutama kerrallaaan.
Hei Marjatta!
VastaaPoistaEt ole ymmärtänyt mitään väärin. Päinvastoin looginen ajattelusi toimii aivan oikein. Kiinalaiset ovat parhaita asiantuntijoita maskien käytössä. Aasialaisessa kulttuurissa ajatellaan lähimmäistä niin, ettei ainakaan itse levitetä sitä pisaratartuntateitse. Sitä paitsi maski suojaa käyttäjää koskemasta kasvojaan itse. Itse käytän toistaiseksi rautakaupasta saatavaa FFP1-luokan maskia, koska parempia en löytänyt. Apteekista myytävät olivat loppuneet heti ensimmäisestä kättelystä eli tarkemmin -silloin kun kättelyt loppui. Tuo käyttämäni maski on tukeva kuppimainen pölysuoja, joka istuu hyvin eikä painu suuhun kiinni. Pidän sitä vain vähän aikaa kaupassa nopeasti käydessäni. Pois tullessani desinfioin sen välittömästi sumuttamalla sen molemmin puolin spriillä. Muitakin tapoja on. En ole vielä kokeillut, kestääkö se 90-asteisen pesun, joka sille olisi tehtävä kohta.
Maskien käytöstä minun mielestä perusteellisimmin on saarnannut lääkäri Pekka Reinikainen. Hän suhtautuu kriittisesti juuri tuohon Heidin mainitsemaan väärän turvallisuudentunteen luomiseen, josta viranomaiset ovat varoitelleet. Ei se ainakaan minulle tuo väärää turvallisuuden tunnetta, koska tiedän miten se toimii.
https://www.youtube.com/watch?v=ALGXxfpdoS8
Hei Raimo!
PoistaSiis maskia pitää käyttää oikein, muuten siitä ei ole mitään hyötyä, joko kertakäyttöinen suoja tai jos tukevampi, niin jatkuva pesu ja desinfiointi.
Tuon videon lääkäri sanoo, että kassatyöntekijöillä pitäisi olla tukeva suu-nenä-maski ja suojalasit, mutta kuka jaksaa olla asiakaspalvelussa koko päivän sellaisissa varusteissa! Pleksilaseja kai nyt on jo joka paikassa.
Euroopan komission pj Ursula von der Leyen sanoi uutisissa, että riskiryhmiin kuuluvien olisi oltava karanteenissa vuoden loppuun, jolloin ehkä olisi saatu rokote kehitetyksi. Juuri olin päässyt huokailemasta, kun poika sanoi, että eiköhän me jo syksyllä voida kokoontua tapaamaan toisiamme. Ja nyt tämä lääkäri sanoo, että kaksi vuotta pitää piilotella, koska virus voi iskeä yhä uudelleen.
Näinköhän me enää saamme entistä maailmaa...meillähän piti olla luokkatapaaminenkin.
Kaikesta löytyy aina myös huumoria. Tuolla videolla lääkäri selittää ihan pokkana, että maskista on tartunta-aikana sekin hyöty, ettei tule niin höpötellyksi kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Suurikin vaara meidän suomalaisten kesken.
PoistaNiin, siitä luokkatapaamisesta mainitsit. Se ei varmaan aivan pian onnistu. Ajattelin viime vuoden joulukuussa kutsua porukkaa Hämeenkyrön reserviupseerien 70v-juhliin kutsun saatuani, että siinä olisi ollut oiva tilaisuus pitää yhteiset 70V-synttärit, joista puhuit. Pääsyvaatimuksena oli vain isänmaallisuus eikä siitäkään vaadittu mitään näyttöä. Minä olisin kuitenkin ollut vastuussa porukastani.:) Juhlat ovat vuosittaiset ja nimeltään "Linnan juhlat" ja pidetään Hämeenkyrön Koskilinnassa marraskuun lopussa. Pukukoodikin on kuin presidentin linnan juhliin. "Tumma puku ja isot kunniamerkit". Naisille ei ollut muistaakseni mitään erikseen mainittua koodia. Liekö tuo miehille asetettu vaatimus riitä? Ylöjärven upseerien puheenjohtaja ollessani sain kutsun Puolustusvoimien Tutkimuskeskuksen vuosijuhlaan. Siinä oli pukukoodiksi mainittu arkipuku. Minulle arkipuku merkitsi, että menin juhliin vähän siistimmissä housuissa ja mustassa villatakissa, mutta olin onneksi laittanut myös valkoisen paidan ja kravatin. Joku katsoi pitkään, mutta ei se mua haitannut. Seuraavana vuonna oli kuitenkin pukukoodiksi laitettu tumma puku, että tyhmempikin tajuaa, ha-ha.
PoistaOlisitko, Marjatta, kiinnostunut tulemaan marraskuun lopussa noihin juhliin, jos ne järjestetään ja saataisiin viime vuoden riemuylioppilaat innostumaan, vaikka eipä taida olla korona ohi vielä silloin. Toivossa on hyvä elää.
Joo, ei vielä osaa suunnitella syksyä eikä paljon mitään. Katsotaan, ketä on elossa ja minkälaisin keuhkoin. :)
PoistaKävin tuulettamassa keuhkojani tänään kiipeämällä Mielakan laskettelumäen huipulle. Ei yskittänyt eikä ahdistanut. Jospa tästä selvitään.
On hyvä, että jaksat aina suunnitella. Toivossa on hyvä elää ja optimistillahan on aina kivempaa kuin pessimistillä.
Kertakäyttöhanskojakin pitää käyttää oikein. Ennen kuin hanskat ottaa laatikosta pitää kädet desinfioida huolellisesti ja taas uudestaan kun on riisunut hanskat. Hanskat pitää ottaa kädestä oikealla tavalla niin ettei koske hanskojen päällyspuoleen paljain käsin. Ammatti-ihmiset harjoittelevat hanskojen käyttöä, mutta ei moni silti käytä niitä oikein. Minusta on melkein helpointa käyttää paljaita käsiä ja sitten puhdistaa kädet huolellisesti. Samoja hanskoja ei saa koskaan käyttää uudestaan!
VastaaPoistaHelpompi kuin hanskoja on ehkä käyttää kaupassa muovista pussia, joita on esim. kauppojen hedelmäosastoilla (meillä on kotona sellaisia iso rulla, joskus ostettu markkinoilta), koska sellaisen voi vain pudottaa helposti roskikseen. Kauhea muovinkulutus tämän koronan vuoksi.
PoistaNyt kun tilauksissa on keräilijöinä vapaaehtoisiakin, niin toivottavasti kaikki noudattavat hygieniasääntöjä. Minä taidan luottaa U Mentulaan. Hän astelee suoraan ovelta käsien pesulle ja minä desinfioin ovenkahvan. Tavaroita tietysti on voinut käpälöidä kuka tahansa. Pitäiskö ryhtyä paastoon...
Minulle tuli semmoinen olo, niin "viisaana" kuin täällä esiinnynkin, että lyön kohta ranttaliksi, lähden iloisesti vaatekauppoihin sovittelemaan, teen kierroksen poikien perheissä ja lähden kesän alussa Mallorcalle tai Marmarikselle, joissa minulla on ollut parhaat aurinkolomat.
Juuri kun olin kirjoittanut Raimolle tuosta kassojen suojautumisesta, niin luin Kouvolan Sanomien nettilehdestä erään kaupanmyyjän purkauksen ihmisten holtittomasta käyttäytymisestä. Edelleen ollaan laajennetun perheen voimin kaupoissa seurustelemassa ja jäädään kassan viereen vaihtamaan kuulumisia tuttujen kesken. Jos urheilukentän laidalla kokoontuu kymmenen nuorta, niin heidät ajetaan pois, mutta hypermarketeissa on perheillä villi meininki. Lapset juoksentelevat hyllyjen välissä ja koskevat kaikkea ja aikuiset puristelevat hedelmiä ja tiputtelevat nenäliinojaan lattioille.
Olen myös itse käyttänyt hedelmäpusseja. Kauppaan neuvotaan menemään aina puhtain käsin tai vielä puhtaat vinyylihanskat käsissä. Minulla on tietenkin vielä desinfioitu maski päässä. Marketteihin pääsee yleensä automaattisesti avautuvista ovista, eli ei tarvitse koskea ensimmäiseen virusansaan, ovenripaan. Seuraava ansa on ostoskärryt, joita tuhannet kädet ovat kopeloineet, eikä kärryjä taatusti desinfioida välillä. Nyt kiistellään siitä, voivatko virukset elää pinnoilla kauaa. Joka tapauksessa olen alkanut kerätä ostokseni vaimon tekemään kangaskassiin. Ennen sitä kiedoin hedelmäpussin ostoskärryn kahvan ympärille. Seuraava viruspyydys on pakastealtaiden ym. ovien kahvat. Olen yrittänyt pitää mielessä, että käytän oikeaa kättäni ovien avaamiseen ja vaakojen näpelöintiin ja vasemmalla kädellä otan tuotteen kassiini. Siinä onkin tekemistä, mutta pitää harjoitella, että siitä tulisi rutiini nyt, kun virus ei ole vielä laajasti levinnyt Ylöjärvellä, tai kuka sen tietää? Kassahihnoilta ovat sentään älynneet poistaa välikapulat ja lattiaan on teipattu 1,5 metrin päähän teipit kassalta alkaen jonon suuntaan - ainakin Lidlissä ja S-marketissa. Maksu onnistuu pankkikorttia vilauttamalla alle 50euron ostoksista. Sen ei tarvitse edes koskea maksupäätettä. Kerään sitten tavarat hihnalta, joka ei välttämättä ole puhdas viruksista? Sen jälkeen autoon, jonka ripaan tartun vasemmalla puhtaalla kädellä. Autossa mulla on penkillä spriisumutin valmiina, jolla desinfioin ensin käsineet. Kyllä niitä vinyylihanskoja voi käyttää uudelleen, kun pesee ne heti käytön jälkeen spriillä. Ne on jopa helpompi pestä kuin kädet, koska sprii ei imeydy niihin kuten käsiin, vaan siinä on aikaa hieroa hansikaskäsiään yhteen spriissä, kunnes sprii on haihtunut. Vinyylikäsineet voi myös pestä vedellä ja saippualla ennenkuin ne poistaa käsistä puhtaana. Sen jälkeen poistan maskin ja desinfioin spriisumuttimella. Missä kohtaa virus iski? Kassahihnalta ostoksiin mahdollisesti. Kotona pitäisi siis kiehuvalla vedellä huuhdella kaikki. Kerran teinkin niin ja vaimo ihmetteli salaattia tehdessään, miksi näistä tomaateista lähtee kuori. Sanoin, että ne on käsitelty kuumalla vedellä.
Poista-Siis kaltattu, sanoi vaimo:)
Olin keksinyt jotain ruuanlaittoon liittyvään ihan itse:) Ks.seuraava linkki:
https://www.youtube.com/watch?v=OJz5Dvudb4g
Hyvin suunniteltu kauppareissu, ei voi muuta sanoa. Tästä voisi tehdä vaikka opetusvideon. Mutta entäs kotiin tultua? Onko ideoita?
PoistaMinä avaan Untolle valmiiksi vessan oven, niin voi ostoskassit eteisen rahille mätkäytettyään astella suoraan käsipesulle, mutta ehkä kokosuihku olis parempi, kalttauskuumalla vedellä.
Olen nyt aivan herpaantunut hihitystasolle tämän koronan välttelyn kanssa. Kaikki naurattaa. Äsken nauroin Unton ilmettä, kun uutisten alareunassa kulki teksti, että meilläkin olisi paras lähteä siitä, että vanhukset ovat karanteenissa vuoden loppuun. Hän alkoi äkkiä selittää, että eiks vanhuksia olekin 90-vuotiaat.
Olen vakaasti sitä mieltä, että suojamaskit ja hanskat ovat hyvät käyttää, mutta pitää käyttää oikein, että suojaa itsensä ja muut. Näkee kyllä, että samoilla hanskakäsillä käsitellään ruoka-aineita ja sitten rahaa/maksukortteja??? Kyllä maski suojaa sen minkä suojaa puolin ja toisin, kunhan vaihtaakin maskia välillä.
VastaaPoistaMinä olen pysytellyt syrjäisessä kolossani vailla ulkopuolisia kontekteja. Ainoan riskikohdan tällä haavaa aiheuttaa miheni, jonka on kerran viikossa tehtävä kauppareissut. Raastan varmaan hänen hermojaan jatkuvilla muistutuksilla, miten hänen tulee toimia!
E-kirjoja rupean pohtimaan, joko liittyisin palveluun? Netistä olen niitä testaillut.
Kirjeitä on tullut minullakin kirjoitettua. Olen melko ahkera kirjeiden kirjoittaja, siis ihan etanapostitsekin, mutta myös s-postina. Taannoin kyllä hidastin kovasti tahtia, sillä rupesin ajattelemaan, että kiusaan kirjeen saajia liiaksi, vaikken koskaan lopetakirjettä pyyntöön toiveesta saada vastaus. Ehkä minusta vain tuntui sellaiselta.
Minä kanssa miestäni ohjeistan, varmuuden vuoksi. Nyt kun hän käy kaupassa ja tykkääkin siitä (vaihtelua!), niin ei ole enää mitään, mikä olisi minun erikoisalaani, paitsi silittäminen.
PoistaTässä tulee pian varmaan sellainen kyllästyminen, että aletaan käydä varomattomiksi, kun kevät etenee. Myös se, että ulkohanskoja ei tarvita saattaa lisätä tartuntoja, vaikka suurin osa niistä tulee tietysti pisaratartuntoina.
Minä olen lukenut muutaman kirjan e-kirjana miehen lukulaitteelta. Ei ole oikean kirjan voittanutta, mutta miksei korvikkeena poikkeusoloissa.
Etanaposti oli parasta, siinä oli niin paljon enemmän kuin s-postissa, paperin ja kuoren valinta, postimerkilläkin oli merkitystä. Vähän sama kuin ero kirjan ja e-kirjan välillä. Kirjassa on kannet ja kolmiulotteisuus, e-kirjassa vain teksti.
Mutta kaikkeen tietysti tottuu.
Hih, vai meinaat pistää ranttaliksi ja lähteä shoppailemaan. Mitenkäs pääset Marmarikseen, jollei koneet lennä? No vitsailla pitääkin, se virkistää mieltä. Isäntä on lähdössä hakemaan Kuopiosta laudepuuta rautakaupasta ym. Minä toitotan, että ottaa käsidesin autoon ja kysyy, onko niillä kasvosuojia.
VastaaPoistaJotenkin niin ihmeellistä, että niitä ei saada valmistukseen ja myyntiin. Onkohan niitä nettiapteekeissa?
Olen parista nettiapteekista katsellut, ei ollut kasvosuojia eikä käsidesiä. No, tullaan toimeen sitten saippualla ja vedellä. Kai tästä piilottelusta pitää jossain vaiheessa siirtyä normaalimpaan elämään ja silloin olisi ehkä hyvä olla naamalla joku kätevä suoja, joka myös pysyisi paikallaan.
PoistaJuu, ei pääse Marmarikseen, ja jos pääsisi, niin se olisi kolkko paikka verrattuna entiseen. Kaupungeissakaan ei ole mitään kaupunkielämää tällä haavaa. Pitää katsella sellaista elokuvista.
Minulle jäi kauhean haikea olo, jopa vähän järkyttynyt, siitä kun näin nuoremman pojan perheen muutaman metrin päästä. Pikkuiselle lapselle läheisyyys on aina fyysistä läheisyyttä ja syliinhän minun olisi pitänyt pikkuinen ottaa. Sen jälkeen aloin suunnitella ryhtyä "lainrikkojaksi" ja antaa mennä.
Aina saa runsaasti hyvää ajateltavaa näistä kirjoituksistasi. 💕
VastaaPoistaMinuakin askarruttavat monet asiat korona-ohjeissa ja lausunnoissa. Miten tosiaankin on niin että suojamaskit eivät suojaa meitä vaan ainoastaan muita? Asiantuntijoiden lausunnoissa on sitä paitsi eroja jotka johtavat ajatukseen että ovatkohan vain mielipiteitä eivätkä faktaa. En kovasti viitsi noita asioita pohtia. Parempi keskittyä elämään parasta mahdollista elämää näissä oloissa.
Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Äsken juuri kirjoitin kirjeen serkulleni Maijalle. Sähköposti mahdollistaa nopean perilletoimituksen. Sunnuntaisin olen ottanut tavaksi meilata Ruotsin serkulle Jannelle. Hän vastaa aina nopeasti. Ne ovat lyhyitä muutaman rivin viestejä. Piristävät, eivät ole rasitukseksi. Saan harjoittaa ruotsiani.
"Oikeissa" kirjeissä on se mahtava puoli, jonka mainitset, että niissä saa järjestetyksi omia ajatuksiaan. Voivat olla terapeuttisiakin. Samoin kuin blogikirjoittelu. 🙂
Kirjoitellaan ja pysytään terveinä ❤️ 🍷 🌹
Maskiasioista tulee kuulemma lisää tietoa ensi viikolla. Katsoin tämänpäiväisen Ylen erikoislähetyksen, jossa oli hallituksen uusi tiedonanto Uudenmaan rajojen avaamisesta. Minusta hallitus on tiedottanut hienosti, aina mukana useampi ministeri ja asiantuntijoita, kun joissain maissa vain johtaja puhuu ja kaiken lisäksi kaikkivoipaan ja vähättelevään tyyliin. Sellainen ei minua kyllä vakuuttaisi ollenkaan.
PoistaMaskeista on ollut erilaista tietoa. Tuntuu näin maalaisjärjellä, että tiheissä ihmisjoukoissa ne ovat tärkeitä. Sellaisia meillä Suomessa ei paljon ole, varsinkaan jos noudatamme ohjeita. (Minäkin jo rauhoituin uhoamispuuskastani takaisin kiltiksi ja kuuliaiseksi kansalaiseksi.)
Kaikki kirjoittaminen on kivaa, ja s-postissa om tosiaan etuna nopeus. Sekin viestintä on kivaa, että keskustelee tekstiviestein reaaliajassa, siinä toteutuu se pallottelu, mitä termiä Nothomb käyttää, tulee mietityksi paremmin kuin puhuessa eikä tule puhutuksi päälle, kun odottaa ensin, mitä toinen heittää takaisin.
Terveyttä! ♥
Minua tämä korona-aika on muuttanut niin, että olen alkanut lukea myös päiväsaikaan. Yleensä luen vain iltaisin, mutta nyt kun liikkumista ja ulkona olemista on rajoitettu, olen paennut kirjoihin. Nyt kun asiaa ajattelen, niin olen hankalina aikoina aina käyttänyt kirjoja “lääkkeenä”: pakenen kansien väliin ja piilottelen siellä. Jostain kumman syystä minulla riittää keskittymiskykyä lukemiseen ja onnistun katoamaan maailmasta siten. Sama ei toimi telkkaria katsoessa enkä juuri koskaan mitään katsokaan (seuraan muutamia sarjaa, joita katson lähinnä viikonloppuiltaisin).
VastaaPoistaTykkään kirjoituksistasi, usein syntyy itsellekin jotain ajatuksia tai sitten vain nauttii lukemastaan kuin “ystävää kuuntelisi”. En aina jaksa sanoa mitään, koska en tykkää väkisin vääntää juttua. Minulla on kausia, kun en jaksa “puhua” ja se nähtävästi koskee myös blogeja (eli en jaksa kommentoida, vaan olen hiljaa läsnä).
Itse kutsun Facebookia Naamalaksi tai Naamakirjaksi. Jos suomea puhuessani käytän enkunkielisiä sanoja, äännän ne siten kuin kieleen kuuluu. Paitsi että jos käytän sanaa “Facebook”, niin äännän “buukin” pitkänä, koska se jotenkin sopii suomen kieleen paremmin :D
Varsinaisia etanapostikirjeitä en ole kirjoittanut ikuisuuksiin. Maileja kyllä vaihtelen tiettyjen kavereiden kanssa, koska väimatkan takia emme näe usein. Myös vanhempieni kanssa mailailen ja nyt koronan aikana on tullut kirjoiteltua enempi.
Niin, siellä teillähän on liikkumistakin jouduttu rajoittamaan toisin kuin meillä, jossa oikein kehotetaan liikkumaan, kunhan ei kokoonnuta kaikki samoihin paikkoihin. Tällä hetkellä pitää oikein patistaa itseään ulos, kun meillä on niin koleaa, luntakin on satanut Etelä-Suomessa. Uutisten Lontoon kirjeenvaihtaja kertoi upeasta parinkymmennen asteen lämmöstä, joka houkuttelee ulkoilmaan.
PoistaKukin menee tyylillään näissä kommentoinneissa. Minä jään joskus pitempään johonkin blogiin, jos innostun sen keskusteluista ja jossain toisaalla taas en osaa sanoa mitään, vaikka pidän kirjoituksesta. Joskus tulee vain silmäillyksi blogiotsikoita. Meneehän näissä aikaa, jos käy monessa blogissa peräkkäin lukemassa ja kommentoimassa.
Naamakirja on kätevä ilmaisu ja voitaisiin ihan hyvin ottaa suomen kieleen. Turhaan otin esimerkiksi tuon feisbuukin tai feispuukin, se on jo niin kotoutunut kieleen.
Kuoressa lähetetyssä kirjeessä on jo jotain juhlallista, niin harvinainen se on. Myös postikortit ovat vähentyneet, sain sentään yhden oikean pääsiäiskortin.