LAPSI, VANHUS
Joulukuun halki minä talutan lasta, ja
vanhusta johon olen menossa,
ja minä, lapsi, vanhus
kävelen päivän vähetessä
joulukuun halki,
maailma käy pitkällä yössä
kahdeskymmnestoinen päivä
ja pysähtyy,
kääntyy pois kuolleista joitten on täysi pimeä.
- Paavo Haavikko
Talvipäivänseisaus, johon Haavikko runossaan viittaa, 22. joulukuuta, on vuoden lyhin päivä. Siitä lähtien valo alkaa lisääntyä. Jospa se lisääntyisi muutoinkin kuin auringonvalona.
Olen ollut jostain syystä hyvin tunteellinen ja tunteissani heiluva viime päivinä. Pimeyskö alkaa painaa mieltä?
Kaiken huippu oli se, kun liikutuin ja hätäännyin, lähes lamaannuin, kuultuani että poikaseni suunnittelevat jotain tulevan syntymäpäiväni johdosta minulle. Eei, ei kai ne nyt mulle... en halua että minun takiani nähdään vaivaa... Mieheni ihmetteli suhtautumistani. Ystäväni sanoi ymmärtäväisesti, että se on kuule nyt sitä satakuntalaisuutta. Erään joulutekstin luettuani hoksasin, että nuo tunteet nousivat syvältä lapsuuden mielipahasta ja pettymyksistä. Lapsuudenkodissani ei juhlittu syntymäpäiviä. Ei siihen ollut mitään erityistä syytä, uskonnollista tai muuta aatteellista, vain yleinen ankeus ja arkisuus.
Olen ollut aikuisena tarkka siitä, että omassa perheessämme muistamme kaikki erityispäivät, syntymäpäivät, isänpäivät ja äitienpäivät, pienesti. Olen ollut itse se järjestäjä tai muistuttaja. Nyt se, että saan olla kohde, järkytti - ensin - mutta alkoi tuntua pian todella hyvältä.
Yhteen aikaan vietimme työpaikan naisporukassa välivuosisynttäreitä, ei pyöreitä. Minullakin oli ihanat 39-vuotiskutsut. Eräs kollega jopa piti ovella leikkisästi juhlavan pönötyspuheen ojentaen lahjaksi paperipussin muotoisen maljakon kukkineen. Pidän yhä siitä maljakosta kovasti. Olin iloinen ja tohkeissani keskipisteenä olemisesta. Tämän illan koreografia oli hallussani enkä liikuttunut tippaakaan.
Se teksti, joka sai minut ajattelemaan lapsuuden vaikutusta kokemuksiimme selittää erään syyn siihen, miksi joillekin ihmisille joulun aika on vastenmielinen.
Hyvää joulua sinulle joka et koskaan ole voinut sietää koko joulua, jolle sen ajatteleminenkin on aiheuttanut väsymystä ja kyllästymistä, pettymystä. Tiedät ehkä itse, miksi näin on - tiedät, että kun petyit silloin, jolloin muut oppivat joulua rakastamaan, sama tunne seuraa sinua nytkin. Sinulla on oikeus sisimmässäsi viettää aivan omalla tavallasi joulua, vapaana siitä, mitä muut tuntevat ja tekevät. Ehkä juuri omaa itseäsi etsiessäsi löydät jotakin joulun sisimmästä rikkaudesta. Eihän ensimmäiseen jouluun kuulunut juuri mitään siitä, mistä ympärilläsi olevat ihmiset iloitsevat. Etsi oma joulusi!
- Irja Kilpeläinen
On ihmisiä, joille joulu tuo mieleen vanhempien riidat ja alakuloisen tunnelman.
On myös niitä, joille joulu merkitsee vastentahtoista, hektistä sukulointia ja niitä, jotka valmistavat hiki hatussa vastahakoisesti joulua toisille. On helppo neuvoa, että valitse toisin, mutta sen idean toteuttaminen ei ole aina ja kaikille helppoa. Perinteet ja suku saattavat olla rikkaus ja rakkaus, mutta myös taakka.
Joillekin joulun kaupallisuus on kauhistus. He haluaisivat hartaamman joulutunnelman ilman välkkyviä valoja, ruuhkia ja alennusmyyntejä, jotka alkavat nykyään jo aatonaattona.
On myös ihmisiä, jotka suhtautuvat jouluun aivan neutraalisti. Sen viettämisen muodot eivät heitä kiinnosta, mutta on kiva nähdä, miten toiset intoilevat. Ymmärrän tämän asenteen hyvin. Se on samaa kuin minun suhteeni uskontoihin.
Joillekin joulun kaupallisuus on kauhistus. He haluaisivat hartaamman joulutunnelman ilman välkkyviä valoja, ruuhkia ja alennusmyyntejä, jotka alkavat nykyään jo aatonaattona.
On myös ihmisiä, jotka suhtautuvat jouluun aivan neutraalisti. Sen viettämisen muodot eivät heitä kiinnosta, mutta on kiva nähdä, miten toiset intoilevat. Ymmärrän tämän asenteen hyvin. Se on samaa kuin minun suhteeni uskontoihin.
Itse iloitsen joulun tunnelmista ja pidän joulunaikaa kevyenä, hilpeänä aikana.
Lahjojen antaminen on minusta hauskaa eikä meidän perhekuntamme sisällä ole ollut koskaan vaikeaa sopia, milloin tapaamme kenenkin kanssa.
Kun tullaan lähemmäs joulua, alan tuntea rakkaudellisia tunteita ja muistella aiempia joulujani. Tunnen myös kivaa jännitystä, odotuksen tunnetta, ihan kuin uskoisin joulupukkiin.
Käyn joka vuosi jossain joulukonsertissa. Tänä vuonna kävin Tarja Turusen konsertissa Kotkan kirkossa.
Käyn joka vuosi jossain joulukonsertissa. Tänä vuonna kävin Tarja Turusen konsertissa Kotkan kirkossa.
En liitä jouluun mitään tiukkaa 'aina samalla tavalla' -vaatimusta. Voisin aivan hyvin viettää jonkun joulun ajan vaikka etelän lämmössä. Kyllä se pukki sinnekin löytäisi. Ja jos ei, niin voisin vaihtoehtoisesti kuunnella calypsoa ja siemailla jotain eksoottista juomaa lämpimässä palmujen katveessa unelmoiden.
Toivon, että Sinä, lukija, saat viettää joulua omalla valitsemallasi tavalla, joka tuottaa Sinulle iloa. Meillä Suomessa joulua vietetään pitkästi, monilla on työstä vapaata useampi päivä. Toivottavasti tämä perinne säilyy ja joulun aika antaa lepoa pimeän väsyttämille.
Minulle tuottaa parhaillaan suurta iloa se, että lapsia on alettu hakea pois al-Holin vankileirin kurjuudesta. Liitän tämän asian joulun kristilliseen sanomaan, vaikka kaikki kristityt eivät niin tekisikään.
Minulle tuottaa parhaillaan suurta iloa se, että lapsia on alettu hakea pois al-Holin vankileirin kurjuudesta. Liitän tämän asian joulun kristilliseen sanomaan, vaikka kaikki kristityt eivät niin tekisikään.
Kiitos Marjatta!
VastaaPoistaTaidan lukea. Niin paljon kuin jaksan. Sitten sateen välillä käyn keskustelemassa sorsien kanssa rannalla.
Ovat nekin sitä mieltä että lasten on päästävä turvaa. Ja äitiensä kanssa, jos mahdollista. Syy on yksinkertaisesti se, että lapsen pitäisi aina saada pitää ensimmäinen suhteensa ihmiseen. Eiväthän ihmissuhteet ole täydellisiä, mutta lapsi tarvitsee aikuisen tai aikuisia kasvaakseen ihmiseksi.
Pyhäpäiviksesi rauhaa!
Lukeminen on joulunakin ihan parasta herkkua. Kun yhdistää siihen vielä yhteyden luontoon, sinulla sorsien tapaaminen ja tunnelmointi rannalla, niin asetelma on täydellinen.
PoistaKatselin eduskunnan Välikysymyspuheenvuoroja suomalaislasten poishakemisesta sieltä al-Holista, äiteineen tai ilman, ja tuntui kauhealta, kun jotkut eivät ottaisi vastaan edes niitä lapsia eikä äitejä ollenkaan. He jättäisivät lapset kylmästi sinne, jos äiti ei halua erota lapsistaan. Lastahan ei revitä irti äidistä, jonka ei ole todistettu kohdelleen kaltoin lastaan. Kristillisdemokraattien johtonaiset ovat ainakin tässä hyvin armottomia. En tiedä sitten, miten paljon heidän uskonnollisuudessaan on sijaa kristinuskon rakkauden sanomalle.
Aika vähän puhutaan siitä, miten kärsivällisesti kurdit ovat odottaneet. He ovat avainasemassa Isisin kukistamisessa ja nyt tässä vankileirien järjestämisessä. Siihen pitäisi saada apua. Kiittääkö edes kukaan? Suomikin on terroristien rekrytointi-, kohde- ja läpikulkumaa. Me emme ole sivustakatsojia, vaan ongelma on myös meidän.
Ripsa, kiitos! Ja sinulle myös mukavia lähipäiviä!
ripsa, marjatta
VastaaPoistaolen täysi pakana, mutta jotekin on silti ihanaa, että siellä joulutähden taivaassa on niitä enkeleitä, joilla on asiaa paimenille ja maailmalle.
katson usein jouluna yhden tietyn sotaleffan, koska siinä on niin järkyttävän kaunis tulitaukokohtaus. rintaman molemmat puolet päättävät yhteistuumin tulitauosta ja taisteluissa ryytyneet ja uupuneet sotilaat tekevät varovasti tuttavuutta toistensa kanssa ei-kenenkään maalla.
mietin aina siinä kohdassa, voisiko joulun tulitauko toistua vaikka syyriassa, ja jos voisi, saisivatko ne vastakkaisten leirien miehet takaisin ihmisyytensä toistensa silmissä.
ps. vaikka tietäisi mitä säätä on luvassa, niin jouluaattona on ihan pakko katso ikkunasta pihalle ja tarkistaa, miten on maan kanssa.
meri
Taitaa olla aika vesisateinen jouluaatto suuressa osassa Suomea.
PoistaLuulen, että olen nähnyt tuon elokuvan. Se kertoo ensimmäisen maailmansodan ensimmäisestä joulusta, Joyeux Noël. Sen voisi näyttää tv:ssä aina jouluisin. Toinen olisi Berliinin taivaan alla, jossa kaksi miesenkeliä vaeltaa maan päällä ihmisen muotoisina.
Onko nykyajan sodissa tulitauot mahdollisia?
Onko edes someilkeilyssä taukoa jouluna? Eiköhän siellä joku irvistele toisten tavalle viettää jouluaan ja nosta itseään yläpuolelle.
No, nyt lopetan tämän pessimistisen höpinän. Joulumieli ei ole vielä päässyt näemmä mieleeni...
Meillä on kuusessa yksi hauska koriste. Se on nuorimman pojan koulussa askartelema enkeli, jota kutsumme partaenkeliksi, koska se on niin skroden äijän näköinen. Laitan kuvan siitä seuraavaan kirjoitukseeni.
Näissä merkkipäivän vietoissakin välillä käy niin, että kun noudattaa ohjetta "tehkää muille, kuin toivoisitte itsellenne tehtävän", kukaan ei saa sitä mitä haluaisi. Minusta kaikki juhlat ovat tosi kivoja - niinpä tuppasin touhuamaan kaikkien läheisteni merkkipäiviin jotain huomiota. Ikävästi vaan läheiseni ovat sitä sorttia, jotka eivät huomioinnista ja juhlimisesta ja lahjoista nauti... väkinäisesti hymyillen pitkin hampain kestivät, mutta kärsivät. Ja koska he eivät juhlimisesta pidä, he eivät koskaan ikinä milloinkaan ole järjestäneet minun merkkipäivikseni mitään. Tiedän, että ratkaisuksi voi ehdottaa, että järjestä itse itsellesi... no, olenkin järjestänyt jonkun kerran, mutta jostain syystä tuntuisi mukavammalta, jos joku muukin jotain ihan vähän joskus... Kovalla itsekurilla ja kieltäymyksellä olen opetellut olemaan juhlistamatta läheisteni päiviä muuten kuin sanomalla tai tekstaamalla aamulla puolihuolimattomasti onnittelut. Ankeaa ja arkista. Mutta minkäs teet.
VastaaPoistaIhmisillä on niin eri käsityksiä ja tottumuksia juhlien suhteen. Pitäisi ehkä löytää kompromisseja. Pitäisi myös kertoa selkeästi, mitä haluaa. Näin sinä olet kyllä varmaan tehnytkin.
PoistaOlisi hienoa olla sellaisen yllätysjuhlan kohteena, mitä näkee amerikkalaisissa elokuvissa. Menet arkisesti otsa huolten rypyssä kotiisi ja - tadaa, siellä onkin pistetty pystyyn party juuri sinulle. Tärkeimmät ihmisesi ovat koolla, pöytä notkuu herkkuja ja lahjapöytä paketteja. Kaikki ovat yhtä hymyä ja sinä antaudut hemmoteltavaksi. Tällaisiahan lasten syntymäpäivät parhaimmillaan ovat, mutta kyllä aikuisellekin tekee hyvää olla keskipisteenä ilman omaa panosta.
Meillä on Suomessa vahvojen naisten perinne. Eräskin tuttava sanoi, että aina hän on itse leiponut äitienpäiväkakkunsa ja kestinnyt muita. Ei sen niin pitäisi mennä! Ehkä pitäisi olla heikompi. Ja miehet pitävät myös kukista, ei vain kalsareista.
Joskus on kivaa ostaa itselle kukkakimppu ja leivos, mutta ei se ihan korvaa toisilta saatua huomiota.
Itsensä kanssa naimisiinmeno ja määmatka häämatkan tilalla on jotenkin surullista. Toisaalta ne osoittavat urheutta ja 'pää pystyssä eteenpäin' -menoa.
Minä myös olen ajatellut tuota kurdien asemaa näissä keskusteluissa. He ovat olleet koko ajan eturintamassa nujertamassa Isisiä, sen jälkeen turkkilaiset ovat alkaneet pommittaa heitä ja kaiken lisäksi heidän käsiinsä on jätetty 70.000 Isisin kannattajaa! Ja meillä vain keskustellaan siitä, halutaanko takaisin suomalaiset. Leirihän puretaan joka tapauksessa eikä muuta kansainvälistä lakia ole kuin lasten oikeus ja se, että kukin maa vastaa kansalaisistaan.
VastaaPoistaSuomalaisten palauttamisesta neuvotteleva kurdijohtaja on sanonut, että koska leiri puretaan, niin Suomen on otettava kaikki kansalaisensa tai saatava joku muu maa ottamaan heidät. Näinhän se tietenkin on.
PoistaAika raukkamaista nipottaa ja erotella vielä orpoja ja sairaita lapsia puoliorvoista ja vähemmän sairaista tässä tilanteessa ja tietäen nämä ihmismäärät, joista kurdit ovat pitävät huolta jo kuukausia.
Juuri luin Hesarista, miten Kanada ei muka voi hakea yhtä 4-vuotiasta orpoa sukulaisten luo.
Tästä kaikesta hyvivointivaltioiden ymmärtämättömyydestä ja sydämettömyydestä ja suoranaisesta mielikuvituksen puutteesta tulee mieleen, miten Khao Lakin tsunamin uhrit raahautuivat verissään ylöspäin ja ylempänä tuhon ulottumattomissa hienostohotellin terassilla istuskelevat kielsivät heitä tulemasta sotkemaan paikkoja.
Hyvää yhteenvetoa joulun vastaanotosta ja sen eri muodoista. Se on tosiaan tärkeintä, että joulu on sen näköinen, jonkalaisen itse haluaa viettää. On harmi, ettei se voi koskaan toteutua kaikilla, mutta onneksi joulu on myös toivon aikaa. Olen myös todella iloinen, että al-Holin lapset pääsevät Suomeen, jossa lapsella on toivo.
VastaaPoistaJoulun hartaus sykähdyttää joka kerta (uskonnollisuuden asteesta riippumatta mielestäni) - se öinen hetki kuusen ympärillä, kun koko talossa on hiljaista.
Vaikka lumihiutaleet eivät leiju muualla kuin ehkä olkapäillä, se ei estä joulutunnelmaan virittäytymistä. Odotan jo kuvaa partaenkelistä :)
Hyvää joulua sinulle ja perheellesi!
Niin, hartaus ei ole vain uskonnolliseen elämykseen kuuluva sana.
PoistaKun katselen illan hämärässä kuusemme kauneimpia, ohuesta lasista valmistettuja palloja, jotka liikkuvat hiljaa kynttilöiden valossa, niin tunnen hartaudeksi kokemaani rauhaa, josta tulee mieleen englannin kielen sana 'bliss'.
Toivo on elämänmyönteisin asia mitä on. Se liittyy vahvasti jouluun ja vuoden vaihteeseen.
Kiitos Esmeralda ja hyvää joulua myös sinulle ja miehellesi sekä jouluvieraillenne!
MInä viihdyn tässä "kaamoksen" ajassa, hämärissä päivissä ja kiireettömässä ajassa. Joulukin tuntuu joulummalta, kun saa sytytellä lamppuja ja kynttilöitä. Eläkkeelläjäätyäni minä olen muuttunut vuosi vuodelta enempi jouluihmiseksi. Eli kuta pienempi on itse, sitä isompi tulee joulusta, mutta näyttää se toimivan näinkin päin, kuta vanhemmaksi tulen, sitä syvemmin tunnen joulun.
VastaaPoistaEi minun jouluni ole tavarajoulu, enempi oleilujoulu, ulkoilua, lukemista, ei edes kyläilläkään.
Lumijoulun kyllä saan, vaikka sää ilmeisesti on hyvin lauhaa, mutta lunta yli puoli metriä reippaasti.
Niin kotikissa olen, että melkeinpä ainut paikka minulle on viettää joulu on uuninpankolla, jos sellainen olisi!
Onnea sinulle, sinähän vietät syntymäpäivääsi ennen vuoden loppua. Niin minäkin ja muistan, että olen lapsena saanut yhden ainoan kerran syntymäpäivälahjan, Se oli 15 vuotta täyttäessäni, kun sain ensimmäisen rannekellon!
Enää ei lahjojen saaminen ole ollenkaan tärkeää.
Hyvää joulua sinulle.
Minulla on syntymäpäivä vasta ensi vuoden puolella, loppiaisena. Hyvä päivä, silloinhan Itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle arvolahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
PoistaVanhempana lahjojen antaminen on antoisampaa kuin saaminen, koska voi itse hankkia kaikkea. Lapsi on muiden armoilla ja hänelle lahjoilla on isompi merkitys. Muistan, kun yksi pojistani tunnusteli itseään nuorena tämän asian suhteen ja kertoi, että kyllä hänestä vaan vieläkin on kivampi saada lahjoja kuin antaa.
Uuninpankko olisi mahtava paikka pakkasella. Toinen on sauna. Minä en kesällä välitä saunasta, mutta talvella se on ihana.
Hyvää joulua, aimarii, ja hyvää tulevaa syntymäpäivää!