Bloggaajan kuuluu pitää lukijansa ajan tasalla, eikä jättää heitä epätietoisuuteen. Siksi tämmöinen pieni tilannekatasaus ja alkupaloja tulevasta.
Uskomatonta. Sain Italian lomamme loppupäivinä oireita, joista selvin oli massiivinen uupumus, ja kotiin palattua nuosi kova kuume ja yskä, keuhkokuume. Taas! Juhannuksen alla toissakesänä kävi samoin. Matkassa ei ollut mitään rasittavaa, matkaseura oli upeaa ja elämä helppoa. Pitää varmaa seuraavalle matkalle (en kait minä tähän kuole!) varautua hengityssuojalla ja käsineillä. Oikeastaan tämä tauti teki kyllä tuloaan lisääntyneinä aamuyskinä jo paljon ennen matkaa.
Nyt käyn päivittäin tiputuksissa, muun ajan luen ja nukun. Tänään olo koheni hieman, jaksoin jo tehdä muutaman kuvan ja kirjoittaa tämän. Useimmat tämän postauksen kuvista ovat kyllä mieheni ottamia ja tekemiä.
Mies laittaa ruuat, hoitaa kaupassakäynnit ja muut. Siivota ei tarvitse, koska putkiremontti on menossa ja kaikki muutoinkin sekaisin. Olemme ilman omaa vessaa, mikä ei ole mukavaa. Tuleehan siinä vähän kuntouttavaa liikuntaa, kun käy saunaosaston vessassa alakerrassa.
Minulla jalat painavat tonnin.
Laitan tähän perään muutaman matkakuvan. Palailen paremmin toivuttuani kertomaan kaikesta matkalla koetusta ja ajatellusta ja jotain niistä monista kirjoista, joita olen lukenut matkalla ja toipilaana. Hurjasti olisi asiaa ja palava halu kirjoittaa, mutta käsi ei jaksa kauaa näpytellä. Sellaista on fyysinen uupumus.
Veriviljely on menossa, toivottavasti ei löydy mitään ikävää. Täydellinen toipuminen keuhkokuumesta vie ainakin kuukauden päivät, mutta heti kun tulehdusarvo laskee normaalin lähelle, alkaa elämä luistaa. Sitä odotellessa sydämelliset terveiset täältä toipujalta teille lukijat!
Asuimme vuokratalossa maaseudulla Castagnetto Carduccin kylässä, Livornon eteläpuolella.
Pihan katos toi mieleeni Fellinin elokuvien isot perheet omituisine perheenjäsenineen sukupäivällisillä. Mekin söimme tässä viidestään.
Mieheni tuumaili, että mökille voisi tehdä tällaisen kesähuoneen, mutta katto pitäisi olla jotain muuta materiaalia Tässä se on meriruokoa.
Pisan tornin vieressä tyypit poseerasivat yksilöllisesti samalla tavalla tornia käsiensä välissä pidellen tai sitä tukien. Tätä performanssia oli hauska katsella. Huomasin, miten eräs kiinalaistyttö sätti äitiään, kun tämän kädet eivät taipuneet kuvassa juuri oikeaan kulmaan.
Itse en välittänyt niinkään kellotornista, vaan sen vieressä olevista huikaisevan kauniista tuomiokirkosta ja kappelista. Kaikki tämä kauneus mitä upeimpine yksityiskohtineen on kaiverrettu esiin marmorista ja kivestä. Kaupungissa on muutakin hienoa arkkitehtuuria. Miten vanhoja rakennuksia ja yhä meidän ihailtavanamme! Tuhat vuotta sitten panostettiin rakennusten kestävään kauneuteen.
Ja tässä uudempaa kaunista samalla Piazza del Miracol -aukiolla kirkkorakennuksia vastapäätä, puolalaisen kuvanveistäjä Igor Mitorajin teos Angelo Caduto, Fallen Angel, vuodelta 2012.
Tsemppiä ja parempia vointeja <3
VastaaPoistaKiitos Mai, tästä se lähtee. Tänään tapahtui käänne.
PoistaVoi että, keuhkokuume on kurja sairastaa. Hyvää toipilasaikaa! ♥
VastaaPoistaJa oi että noita kuvia! Minulla on ollut ihan hurja Italia-ikävä, olen katsellut paljon kuvia Toscanan naapurista Emilia-Romagnasta, jossa mieheni oli töissä vuosina 2003-2005. Minä asuin silloin Suomessa, mutta kävin hänen luonaan seitsemän kertaa. Nyt en ole käynyt Italiassa 13 vuoteen ja sellainen isompi ikävä on tullut vasta nyt. Jospa joskus!
Kiitos Katja! ♥
PoistaMinä en ollut tätä ennen käynyt kuin Sisiliassa, jonne halusin mennä katsomaan Palermon katakombeja, mutta tulihan siellä nähdyksi paljon muutakin.
Pikaista toipumista!! Olen sairastanut keuhkokuumeen kerran ja tiedän kuinka rankka tauti se on. Toipuminen kestää todella pitkään. Eli rauhallisesti eteenpäin. Italian-raporttia odotellessa :) /Mari
VastaaPoistaMulla oli ensimmäinen tosi repivä opiskelijana. Muut kolme on olleet vasta 2000-luvulla. Alttius sairastua on näemmä lisääntynyt. Jotain pitäis tehdä.
PoistaNäin juuri ennen heräämistä aamulla sellaista unta, että selitys löytyi, keuhkorakkuloissani oli helmi. Siis helmi - ja miten se sinne oli joutunut? Helmen poistaminen onnistui, ja operaatiosta tuli kansainvälinen sensaatio. Katselin unessa sitä helmeä ja sanoin:"Sinuako minä olen yskinyt pois koko aikuisikäni?"
Kirjoittamisella o parantava vaikutus, koska nyt on iltaa kohti tarmo lisääntynyt. :)
Aloin minäkin jo ihmetellä, että mitä siellä Toscanassa on tapahtunut, kun olet yleensä niin ahkera kirjoittaja. Olipa kurjaa, että sait noin rankan taudin. Mekin saimme Genovan -matkallamme flunssan jo menomatkalla lennolta, mies on vieläkin kipeänä.
VastaaPoistaTake care, pikaista paranemista!
Matkalta en aikonut muutoinkaan nyt kirjoittaa, kun oli perhematka, mutta yleensä olen kyllä täpinöissäni kirjoittamaan heti reissun jälkeen. Niin olin nytkin. Jotakin olen raapustanut kynällä muistilehtiöön, mutta en saa siitä mitään selvää.
PoistaLentokoneen ilma on sellaista, että kytevä tauti iskee helposti. Menomatkalla sairastuminen on vielä inhottavampaa ja harmillisempaa kuin paluulla.
Minulla olisi toinenkin matka tiedossa, oikein toipumislomaksi sopiva terveellisessä Espanjan ilmastossa, mutta saa nyt nähdä, kuinka käy. Terveys edellä. Siellä oli toissasyksynä parempaa flunssarokotettakin kuin meillä. Kannattais mennä.
Toipumisia Marjatta, toivottavasti olet pian paremmassa kunnossa! -- mielettömän upeita kuvia! Italia on suuri rakkauteni, kesällä pääsin Roomaan, Napoliin ja Caprille. Ensi vuonna tahtoisin tutustua Sisiliaan, siellä en ole vielä koskaan ollut.
VastaaPoistaKiitos Sanna!
PoistaTuo katoskuva ja puu taitavat olla minun ottamiani, muut Unton.
Kaikki nuo mainitsemasi paikat tuovat mieleen viehättäviä kuvia kirjoista ja elokuvista.
Sisilia on kiinnostava ja poikkeaa vähäisen kokemukseni mukaan aika paljon muusta Italiasta. Me vietimme vuonna 2013 viikon Cefalun kaupungissa, josta käsin kävimme muualla.
Toipumista Marjatta :)
VastaaPoistaKiitos Jokke! Hitsi miten tällainen myötätunto auttaa kuin lääke. :)
PoistaToipumisia sinulle, Marjatta! Ikävä juttu, että sairastuit. Kävin lisäämässä siihen yhteen ikäväksi kokemaasi juttuun selitysosion ironiasta. Luehan se ihan rauhassa. Voimia sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Vesa! Ainahan sitä haluaisi olla terve, mutta elämä ei mene niin.
PoistaSelittelysi ei auttanut yhtään, kuten huomaat. En pidä siitä, että suomalaista hyvää moniarvoista kouluakin nyt jo vedetään omaan poliittiseen agendaan värittäen ja vääristäen. Kuten siellä blogissasi sanoin, oppilas saa kysyä, lapsi on yhtä kuin kysymys, hän harjoittelee ja kasvaa. Suomen koulussa oppilaat ovat väitelleet ja olleet montaa mieltä aina, jo minun kouluaikanani ja läpi työvuosieni. Alaikäisten oppilaiden työn käyttäminen omiin poliittisiin tarkoitusperiin on minusta niin alhaista, etten sanotuksi saa. Huhtasaarelle ei tullut mieleen vastata siihen nuorten ksyymykseen, vain paheksua. Mutta sehän on niin tätä aikaa...
Tsemppiä. Ja sehän on pääasia että mies tekee sapuskat ja käy kaupassa.
VastaaPoistaNiin että uusiin reissuihin vaan...
Kiitos tsempistä, Kyösti! Ilman huolehtijaa ne olisivat pistäneet makaamaan sairaalaan johonkin ahtauteen. Kuusankosken sairaala on aivan tukossa.
PoistaKuulin eräältä ystävältäni, että Pirkanmaalla pistetään naiset ja miehet samoihin huoneisiin. Hänen 96-vuotias äitinsä on joutunut tai päässyt (miten sen nyt ottaa) kahden miehen väliin. Uutta sukupuolineutraaliutta!
Nyt kun kuume on poissa, niin mulla on hurja ruokahalu ja himo sellaisiin lapsuuden ruokiin kuten sipulinen ja kermainen jauhelihakastike keitinperunoiden kera. Sairaus taannuttaa lapseksi.
Juu, ilman muuta lähdetään. Huomaan, että paraneminen edistyy siihen malliin, että estettä ei ole. Välimerellehän sitä keuhkotautiset menivät ennenkin toipumaan.
MM
VastaaPoistamiulla vain ahvenenruoto kurkussa, ollut hankaamassa eilisestä - siulla sentään ihan eriluokan sairastelu menossa. Kun lukee Sinua niin tuo ruoto ei tunnu missään!
Kokeiles joskus matkustaa yhtä matkaa monena minänä, tulee matkoistasi vieläkin moniulotteisempia. (eli käypä istahtamassa iloksesi potallani. ;) )
Toipumista toivottaen
hj
Mutta hikkaj, ahvenenruoto on paha!
PoistaMoniminäisyys, monena matkustaminen, tulee ihan mieleen se Bernard Quirinyn novelli monikehoisesta piispaparasta, josta huvituimme taannoin.
Mutta nyt on siis kyse monesta minästä yhdessä kropassa. Minusta olisi hauska kokea kaikki niin pirskahtelevasti kuin nuorempana, kun lähdin Kainuun viimasta Kreikkaan, ensimmäiselle aurinkolomalleni, enkä meinannut nahoissani pysyä. Lauhkea tuuli, joka tuntuu silkin hyväilyltä iholla, varma aurinko, lämmin meri ja aallot...paratiisi. Silloin ajattelin, että jos joskus masennun, niin tiedän, mikä parantaa.
Toivottavasti ruoto on jo poissa!
MM
Poistaruoto tuntuu yhä, kumma kyllä korvassa! (nieleskellessä)
Sama oli suunta Kreikka minullakin, Rodos eka matkalla, ja samat tunnot.
Ja miten ujo ensimmäinen 'englantilainen' ulostulo, kun hattukaupassa myyjälle kuiskasin: - Mirror.
Enkä ollut yhtään varma että toimiiko sana. Toimi!
Eei, korvassa. se on varmaan jonkinlainen haamukipu, kivun muisto.
PoistaParanemisia. Oletko muuten ottanut pneumokokkirokotteen? Ei se tietenkään kaikilta keuhkokuumeilta suojele, mutta kannattaisi ehkä kuitenkin ottaa. Rokote on kyllä melko kallis.
VastaaPoistaKiitos Heidi! Juu, olen ottanut. Kyselin sitä jo ennen kuin sitä alettiin suositella, ja silloinen lääkärini sanoi, että eihän sitä kannata ottaa. Myöhemmin otin; tiedä, vaikka olis suojannut joltain sairastumiselta.
PoistaMinulla on ainakin kaksi syytä, jotka altistavat tulehduksille. Vasen keuhkolohko, johon nämä tulehdukset aina iskevät kärsi vaurioita ensimmäisessä pahassa keuhkokuumeessani, siellä on kiinnikkeitä ja keuhko "tuntuu" ja on erilainen kuin toinen puoli, jota ei tarvitse ajatella.
(Kerron sulle näin seikkaperäisesti, jos sulla vaikka olis lääkärinä joku keino :)).
Toinen altistava tekijä on tämä hiton rintasyövän jälkihoito, joka on vahvistanut minun kaikkia puutteitani. Ennen minulla oli muka-astma, nyt oikea astma.
No kylläpäs sattuikin taas. Sinänsä onni, että keuhkokuume innostui vasta reissun loputtua, ettei mennyt retki pilalle. Paranemisia toivottelen! Komeita kuvia reissusta, silmä lepäilee niissä <3
VastaaPoistaOli kyllä kivoja retkiä ja hetkiä matkalla. Katselen lisää kuvia, kun ehdin.
PoistaSinun kovan tason patikointireittisi tulivat mieleen, kun kävelimme eräällä retkeilyalueella, jossa oli polun vieressä rivi opastauluja terveydestä ja jopa särettävän lasin takana defibrillaattoreita siltä varalta, että patikoijalla ottaa sydämestä. Meillä oli pieni lapsi selkärepussa ja muutoinkin reippailimme seurusteluvauhtia. Nuorempi pariskunta on kyllä tosi kovakuntoinen.
Kiitos, Elegia! <3
Vaasan erakkokin täältä kaupungin korvesta lähettää paranemisterveisiä tehden myös ortodoksisen ristinmerkin Sinua ajatellen.
VastaaPoistaJari Ranta.
Kiitos Jari terveisistä ja ristinmerkistä! On iso asia, että antaa aikaansa ja ajattelee toista. Arvostan.
PoistaNostan vielä hattua sille, että taudista huolimatta jaksat keskustella sitkeästi muuallakin, vaikka olet siinä joutunut heittäytymään aika sameisiin vesiin. Olet varmaan ollut tosi hyvä ope!
VastaaPoistaHih, Leena, joskus olin joskus en.
PoistaIhminen lähtee opettajan hommasta, mutta opettajuus ei noin vain lähde ihmisestä. :) Niinpä minäkin aina silloin tällöin lähden suorittamaan välituntivalvontaa ja katsomaan, ettei pojat kastelisi jalkojaan sameavetisissä lammikoissa.
Nyt lähden katsomaan, mitä sinä olet kirjoitellut.
Minäkin palailen kesän jälkeen blogimaailmaan. Vaikka kivoja juttuja tapahtuu, niitä ei saa siirrettyä tänne kuin viiveellä. Joku 'juju' on kuvien sekaan löydyttävä. Sinä muistat ihmeen hyvin kuvien paikat ja nimet. Minä jätän ulkomaanmatkailun muille ja en ole ollenkaan kade. Jotenkin vaan en jaksa sitä kaikkea ryysistä, mitä pitää muistaa, kun lähtee kauemmaksi ja Kuopiosta on aika vähän suoria lentoja.
VastaaPoistaToipumista sinulle. Keuhkojen puolella ei ole minulla ollut ongelmia eikä vielä syöpää mutta vaikean 'endon' vuoksi jouduin leikkauspöydälle jo alle nelikymppisenä ja sappirakkokin on poistettu.
Ihmettelen aina jälkeenpäin, kun katselen reissukuvia, että mitenkä sitä jaksoi ja kotona saatan olla ihme köntys. Tässä yksi päivä kiirehdin ovea avaamaan pojalle ja kas vain, liukas laminaattilattia ja matto mukaan, niin jysähdin vauhdilla toiselle polvelleni ja kitka vei polvesta nahkaa kera mojovan mustelman. Hyvää syksyn jatkoa sinulle.
Pieni muistilehtiö mukana, eihän niitä muuten muistaisi.
PoistaMinä olen ajatellut, että vielä menen, kun jaksan. Nyt tuli tosin sellainen olo, että ensi syksyn voisin olla kotona ja käydä kirjamessuillakin. Nyt on kolmas vuosi, kun ne jäävät väliin. Turun messut jäivät sairastamisen alle ja Helsingin messujen aikaan olen Espanjassa - jos nyt kaikki menee hyvin.
Kansalaisopiston kurssit tulee maksetuksi turhaan, kun käyntikerrat jäävät alle puoleen.
Sinulla tuli tsekatuksi, ettei ilmeisesti ole osteoporoosia, jos luut kesti tuon kaatumisen. :)