Laululyriikka on kirjallisuuden genre, joka arvostettiin korkealle viiime vuonna, kun yhdysvaltalainen folk- ja rocklaulaja Bob Dylan sai sanoituksistaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
No, nyt en kuitenkaan eläydy Dylanin, vaan suomalaisen trubaduurin Tuure Kilpeläisen lauluihin. Minulla on Kilpeläisen muitakin albumeja, mutta eniten pidän Erämaasta, jonka hän on tehnyt vuonna 2011 yhdessä yhtyeensä Kaihon Karavaanin kanssa.
Osassa Erämaan kappaleista on maailmanmusiikin sävyjä, osassa muuta.
En puutu musiikkipuoleen, vaan sanoihin ja tarkastelen tätä albumia laulettuna runokokoelmana, jonka runot muodostavat juonellisen tarinan.
1. Bonsaipuu
Olen matkalla sun luoksesi sylissäni pieni bonsaipuu
bussin takaikkunassa loistaa viittä vaille täysikuu
anna vähän vettä, anna rakkautta ja valoa
niin se pitää aina kotonansa sinun sydämesi taloa
Nuori mies muuttaa tyttöystävän luo, huonekasvi sylissä, luottavaisena.
Herkkä, hellänhaikea tunnelma
2. Erämaa
Nyt tarvotaan erämaassa, on kuljettu yhdessä jo kauan ja alun keveys on poissa. Ollaan risteyksessä.
Huoneessa pariterapeutti piirtää paperiin ympyrän
sanoo tuolla juokset sinä ja tuossa istuu hän
on ikkunalaudalla kaktus, pölyinen, sitkeä
ja minä kaipaan rakkauden vettä, niin että voisin itkeä.
Kappaleen tunnelma on levoton, musiikin rallityyli korostaa sitä.
3. Ystävänpäivä
Kadulla nuoripari, vaunuissa nukkuva lapsi
narussa ilmapallo, sydämenmuotoinen
hyvää ystävänpäivää, huutaa naapurin mummo
ja sä oot mun ystäväni, uskollinen yksinäisyys
Koskettava kappale. Kirjoittaja saa yksinäisyyden seuraansa heti aamulla jakamaan kanssaan lehden ja jäähtyneen kahvin.
Sä oot mun kun valot on sammuneet
sä oot mun kun pöytiä siivotaan
sä oot mun, se mitä viivan alle jää
kun muut ovat menneet
mun juhannusheilani
sä oot mun viimeinen valssini
sä oot mun, voin syliisi mä painaa pään
voin luottaa ystävään, sä luokseni jäät
Miten on käynyt bonsaipuulle?
4. Pelko pois
Pelko pois
menen päin sen seiniä
ja halkeamista valo paljastuu
5. Ajatuksen voima
Ajatuksen voimalla voi jakaa rakkautta
tai pitää yllä vihaa, hautoa kostoa
ja kun painat liipasinta niin mielessäsi on ensin
ajatus
Tämän laulun sanoma on tärkeä. Ajatus on voimakas, koska se ohjaa meitä ja se on teon alku.
6. Tämä tie
Kirjoittaja pohtii omaa soraista tietään ja koittaa vakuuttaa itselleen, että tie vie valoon. Äärimmäisen kaunis laulu.
Tämä tie tämä tie tämä tie tämä tie on se oikea
vielä keri vielä keri vielä keri sitä lankaasi punaista
Aina mene aina mene aina mene kohti tähtesi hehkua
tämä tie tämä tie tämä tie on ainoa mut oikea
Ainoa mutta oikea
7. Yksinäisen miehen puku
Siis juhlin yksin yksinäisyyttäni. Narrista nousee tänä yönä kuningas!
Povitaskussa rakkauden mentävä reikä. Narikkalappuja rillumareitä.
Sellainen on yksinäisen miehen puku
yksinäisen miehen puku
Hieno uhmakas ralli, kovaa menoa. Yksinäinen mies rällää kapakassa ja pyytää porukkaa arvioimaan pukunsa, jolle "puistelee päätään entisen anopin suku".
On vilu ja haleja kaivataan.
8. Tanssi minun kanssani
Tämä on näistä lauluista suosikkini, romanttinen, ihana. Tekee mieli kirjoittaa tähän koko biisi. Mikä minua estää. Ajatusvirtaani en tohdi kirjata.
Tuol on miehii joilla on mielipiteitä
saaristomökki ja lasikuituveneitä
suutelevat poskille sukulaisten kesken
ja säästöjä kasvaa kolmella tilillä
Minä olen mies joka katselee kadulla
salaa sinua kauneuttasi ja vien sinua
juhliin jossa tanssimme ystävien kesken
kuin viimeistä päivää tai ensimmäistä
Tanssi minun kanssani, tanssi ja tiedä
minä olen se mies, joka tahtoo sua viedä
Älä kätke siis kauneuttasi vakan alle
vaan tanssi ja näytä se koko maailmalle
Tanssi minun kanssani
Tanssi minun kanssani
Tuol on naisii joilla on äänekäs nauru
merkintöjä CV:ssä, ystäviä tv:ssä
suutelevat poskille tapaamishetkellä
ilmaisevat itseään viidellä kielellä
Sinä olet nainen, joka kävelee kadulla
kannat sinun kauneuttasi ja viet minua
paikkaan jossa tanssimme vain kahden kesken
kuin viimeistä päivää tai ensimmäistä
Tanssi minun kanssani, tanssi ja tiedä
minä olen se mies, joka tahtoo sua viedä
Älä kätke siis kauneuttasi vakan alle
vaan tanssi ja näytä se koko maailmalle
Se tarvitsee sinua ja jalkojesi tahdissa
se pysyy taas hetken paremmin kasassa
Tanssi minun kanssani
Tanssi minun kanssani
Ja nämä rakkauden juuret ovat tähdistä tehdyt
ja taivas se vain laajenee
ooo - ooo - ooo
Minä tarvitse sinua ja jalkojesi tahdissa
pysyn taas hetken paremmin kasassa.
9. Hamahelmisydän
Pieni tyttö on askarrellut isälle lahjaksi hamahelmisydämen. Tiedättehän hamahelmet, pienet osaset, joista kootaan tauluja ja pieniä lahjaesineitä.
Isä ikävöi tytärtään.
Osani on, osani on sietää luopumista ja ikävää
Osani on, osani on kestää kaipauttani kipeää
osasi on
osasi on
se kaunein helmi
keskellä mun sydämen.
Kyseessä on ehkä eroisä.
Tulee mieleen äskettäinen kauhea tapahtuma Porvoossa, jossa isä murhasi erotilanteessa pienen tyttärensä. Miten hän saattoi?
Mietin myös viimeaikaista keskustelua, jossa isänpäivä on haluttu korvata läheisenpäivällä. Ei saa tehdä niin, ei.
Laulun isä vakuuttaa, että tyttö elää aina hänen sydämessään ja että hän suojelee tätä vielä vanhana miehenäkin, matkan päästä salaa. Hän suunnittelee myös tytön häitä, joihin teettää parhaimman puvun, pitää lyhyen puheen ja ojentaa puvun taskusta tytölle hamahelmisydämen.
Tässä on kaikuja musikaalista Viulunsoittaja katolla, jossa vanha Tevje ja vaimonsa laulavat Nousee päivä, laskee päivä.
10. Uskoton
Viettää voi koko elämänsä vinossa
Voi mennä väärästä talosta
autolla väärään toimistoon
Voi syödä väärässä pöydässä illallista
aina väärässä seurassa
sanoa selkä väärään suuntaan
kauniita unia
Laulu sanoo, että ihminen voi pettää viidelläkymmenellä tavalla ja olla uskoton omalle tähdelleen, omalle tielleen, lapsuuden haaveilleen, tunnolleen, äänelleen ja uskolleen.
Tähti on eräs Kilpeläisen paljon käyttämistä kielikuvista. Erämaan laulujen lyriikassa toistuvat myös tie ja puku.
11. Sairasloma
Kun ihminen sairastuu rakkauteen hän saattaa tarvita sairaslomaa. Kilpeläinen käyttää tätä vanhaa muotoa, nykyään sanotaan sairausloma. Turha siinä on töistä soitella ja kysellä, kun toisella on rakastumisen kuume. Tämä iloinen laulu tuo mieleen Eddie Cochranin rock'n'roll menestysbiisin Summertime blues. Pomo laittaa ylitöihin ja vanhemmat nihkeilevät auton lainaamisessa, ja rakastuneella on mielessä vain deittailu oman kullan kanssa:
Well, I didn't go to work
Told the boss I was sick.
"You can't use the car
Cause you didn't work a lick"
Toivon että musiikkia myydään edelleen jossain esinemuodossa, ei vain pilvessä.
Kiitos Tuure Kilpeläinen!
Kysymys tämän kirjoitukseni lukijoille: kenen laululyriikkaa ihailette?
Minä pidän Kilpeläisen ohella mm. Björkin (I've Seen It all) ja Nina Simonen (Fodder On My Wings) kirjoittamista ja laulamista tarinoista.
Kiitos tästä perinpohjaisesta bloggauksesta. Kuuntelen Kilpeläistä vain radiosta, mutta lyriikat näyttävän toimivan.
VastaaPoistaOlen taas viime aikoina kuunnellut niin paljon Kilpeläistä, että teki mieli ryhtyä kirjoittamaan, vaikka kynnys oli kova, koska musiikin tuntemukseni on niin heiveröinen.
PoistaNoita mainitsemiasi kuuntelen minäkin. Myös Sadella ja Kentillä on upeita sanoituksia. Kotimaisista sanoittajista Paula Vesala, Toni Wirtanen sekä Sinikka Svärd nousevat ykkösiksi. 🎶
VastaaPoistaOhho, kaksi minulle ihan uutta nimeä, Kent ja Sinikka Svärd. Kiitos Joululainen!
PoistaOlen aina vain lukenut, musiikin kuuntelu on jäänyt vähälle. Minulla ei varhaisnuoruudessa ollut edes laitteita, joilla kuunnella musiikkia. Opiskeluaikani oli viihdemusiikin nousun aikaa, The Beatles, The Rolling Stones ja suomalaiset bändit, mutta harva niistä kiinnosti. The Doors oli silloin suosikkini.
Nykyään olen kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista. Käyn erilaisissa konserteissa ja koitan löytää mieleistäni kuunneltavaa. Joskus jokin kappale radiossa pysäyttää minut ja toivon, että esittäjän nimi sanottaisiin, niin osaisin etsiä juuri sen artistin musiikkia.
Jazziin olen tutustunut mieheni kiinnostuksen kautta, ja Björkiin tykästyin Lars von Trierin elokuvassa Dancer in the Dark.
Hieno idea tarkastella lyriikoita runoina. Monet lyriikathan ovat kuin runomuotoisia tarinoita. Tuure Kilpeläistä en ole kuunnellut. Nimi on etäisesti tuttu eli olen kuullut sen, mutta mitään muuta sitten en. Olikin mielenkiintoista lukea näitä Kilpeläisen sanoituksia, koska en voinut kuvitella päässäni niille melodiaa: runomaisuus korostui siis lukiessa. Täytyypä kuunnella Youtubesta jokunen Kilpeläisen biisi ja katsastaa natsaako kokonaisuus makuuni.
VastaaPoistaArvostan biisejä, joissa sanoitukseen on nähty vaivaa ja niissä on tunnetta. Näinhän ei aina ole: joskus biisit ovat pelkkää yhden säkeen toistamista ja oooh babya siihen päälle. Melodia voi olla kaunis, mutta mitään ajatusta tai sanomaa ei ole.
Minua miellyttävimmät sanoitukset läytyvät usein death metallista ja ns. gothic rockista (pidän synkistä sanoituksista). Ja toki muualtakin, muun muassa Pink Floydin sanoitukset miellyttävät. Pari esimerkkiä Tiamatilta. Joidenkin mielestä kuulostaa varmaan teiniangstilta, mutta eipä paljon kiinnostele muiden mielipiteet.
"The more I drink, the more I see
That suicide could be the key
To the place called paradise
Where pain not dwells, not hate nor lies"
(Tiamat: The Sleeping beauty)
"I wanna crush all bones in you
'Cause I've got nothing better to do
Well, I'm no son of Aquarius
I think the world is too small for both of us
[Chorus:]
Hug me till you drug me, honey
Kiss me till I'm in a coma.
Hug me, honey, snuggly bunny,
Love is as good as soma."
(Tiamat: Love is as Good as Soma)
Kuuntelen monipuolisesti musiikkia. Myös instrumentaaleja (jolloin keksin biisille itse tarinan sitä kuunnellessani) ja musiikkia kielellä (esim. vietnam), jota en ymmärrä. Käytän röyhkeästi musiikkia hyväkseni herättääkseni itsessäni tiettyjä tunteita ja tiloja, joita tarvitsen esim. taidetta tehdessäni. Musiikilla voi manipuloida tunnetilojaan.
Elegia, kuuntele Bonsaipuu ja Erämaa, kaksi aivan erilaista biisiä, niistä saa jonkinlaisen käsityksen Kilpeläisen tyylistä. Hän on laulanut myös mm Leinon Hymyilevän Apollon. Pidän hänen tulkinnastaan enemmän kuin Vesa-Matti Loirin pateettisemmasta.
PoistaMinäkin pidän synkästä, Nightwishiä olen kuunnellut, ja olihan se nuoruuden The Doors rajumpi kuin kiltit Beatlesit.
Pink Floyd on tuttu. Näytin osan hänen The Wall -albuminsa pohjalta tehdystä elokuvasta elämänkatsomustiedon oppilaille jonkin keskustelun pohjaksi.
Tiamat on uusi nimi. Nuo sanoitukset ovat kiinnostavia. Aion tutustua.
Sinä olet ihailtavan monitaiteellinen.
Musiikki iskee kyllä suoraan tunteisiin, enemmän kuin mikään muu taidelaji. Tanssi tulee ehkä kakkosena.
Joskus olen istunut klassisen musiikin konsertissa kyynelet valuen kaulaan asti, kun en ole huomannut pyyhkiä. Mutta kenen säveltäjän sekin oli - ei aavistustakaan. Joskus istuu konsertin läpi ilman että mikään koskettaa, joskus olen nukahtanut - sekin oli hyvä vaikutus.
Kiitos Marjatta, laululyriikka on minulle tärkein elementti nykymusiikissa. Rakastan monia Juicen tekstejä ja aina silloin tällöin törmään myös muihin sellaisiin, jotka sillä elämänhetkellä koskettavat. Eva Dahlgrenilla on huikeita, kuten Vem tänder stjärnorna tai Kentin Utan dina andetag...
VastaaPoistaAi niin Juice! Hänellä on paljon nerokkaita sanoituksia.
PoistaEva Dahlgreniä olen kuullut vähäsen ja pidän.
Kävin lukemassa Vem tänder stjärnorna, hieno laulu, 'tähti' kuten Kilpeläisellä. Ja tuo loppu:
Måste våga bara vara
Med minnet av det barn
Som lät livet välja
Och våga säga :ja
Sinä olet jo toinen, joka tuo esiin Kentin. Googlailen ja tutustun.
Kyllä, tuo viimeinen säkeistö Dahlgrenilla vertautuu minulla puolestaan Edith Södergranin runoon "Livet", joka päättyy: "livet är att tro sig vara svag och icke våga". Vanhenemisen hyviä puolia on se, että uskaltaa enemmän tehdä rohkeita juttuja ja ratkaisuja, sellaisia mitä nuorena naisena ei vielä tohtinut :)
PoistaKylläpä sopiikin rinnakkain Södergarnin runon kanssa. Kirjallisuus on hienointa juuri silloin, kun löytää näitä yhteyksiä.
PoistaJa sanopa muuta! Tärkeintä on elää omaa elämäänsä ja "våga säga:ja". Milloin sitten, jos ei edes vanhana!
Olen huomannut, että vanhetessa tulee myös itsevarmuutta ilmaista tietämättömyytensä.
Tuure Kilpeläinen oli äitini lempiartisti mutta en koskaan älynnyt kysyä mikä niissä lauluissa häntä viehätti. Itselleni laulut ovat olleet ennen kaikkea musiikkia, liikutun melodiasta, harmoniasta, yllättävistä sointusiirroista. Mutta aloitettuani kuorolaulun muutama vuosi sitten sain ihan uuden väylän musiikkiin ja nyt liikutun myös sanoista. Yksi suosikkejani on klassikkogospel If I can help somebody, joka kuulemma oli myös Martin Luther Kingin suosikki. Niinä päivinä kun epätoivo iskee, muistelen tuon laulun sanoja. Ei, ei ole elämä ollut turhaa jos pystyn matkallani auttamaan vaikkapa vain yhtä ihmistä. /Mari
VastaaPoistaIhana kommentti Mari!
PoistaJoskus melodia on niin vaikuttava, ettei sanoilla väliä. Samoin soitinten välinen vuoropuhelu klassisen musiikin konserteissa ja minkä tahansa musiikinlajin improvisoinneissa.
Gospeleissa löytyy upeita sanoituksia. Olin kerran Pori Jazzin kirkkokonsertissa, jossa Mahalia Jacksonin näköinen laulaja esitti niistä tunnetuimpia. Vaikutuin.
marjatta
VastaaPoistalyriikoiden puolesta meinasin ensin laittaa leonard cohenin ykkössuosikikseni, mutta vaihdoin sitten bob dylaniin. kuulin dylania ensimmäisen kerran 70-luvun alussa ja ihastuin häneen samantien. luin rivi riviltä hänen kirjoittamiaan sanoja ja liikutun niistä vieläkin. hänen lyriikoissaan ei ole oikein mitään liikaa tai liian vähän. läpihuutojuttujakaan ei juuri löydy, vaan jokaisesta kappaleesta tarttuu jotain mukaan.
dylanilla on taito havainnollistaa ympäröivä maailma ja ihmiskunnan meno ja laittaa se kaikki sanoiksi niin, että ne puhuttelevat melkein pyörryksiin. d:n lyriikat ovat kuin ristikko, jossa sanat kietoutuvat toisiinsa antaen vastauksia, mutta luoden samaan aikaan uusia kysymyksiä.
leonard cohen oli toinen tärkeä teinivuosien ihastus, oikea lyyrisen euforian täyttymys. hänen melankolisessa kärsimyslaulannassaan oli jotain, joka viehätti melankolista ja haaveilevaa mieltäni. joka kuuntelukerralla biiseistä löytyi jotain uutta. cohen muuten inspiroi mua kirjoittamaan pöytälaatikkooni tekstejä englanniksi.
kolmas on joni mitchell. hänen musiikissaan on se taika, että levollisten ja tyylikkäiden sävellysten ja sovitusten alla piilee varsin väkevät sanoitukset. suomalaisista naisartisteista en tykkää juurikaan. varsinkin maija vilkkumaa on suuri inhokkini. hänen juttunsa kuulostavat siltä kuin nelikymppinen aikuinen yrittäisi samaistua alle parikymppisen sielunelämään. hänen äänensä on omiin korviini todella ärsyttävä, ellei peräti sietämätön.
meri
Leonard Cohen on myös minun suosikkejani. Meillä on häneltä kaksi LP-levyä. Hyvä, meri, että muistutat Cohenista. Sain nuorilta viime jouluna lahjaksi hänen elämäkertansa I'm Your Man, mutta en ole vieläkään lukenut sitä. Silloin ajattelin myös lukea hänen runojaan, ja onhan hän kirjoittanut kaksi romaaniakin.
PoistaHain tähän pöydälle nyt tuon elämäkerran.
Cohenista tulee elokuvan Naisen tuoksu ansiosta mieleeni aina hänen kirjoittamansa tango Dance Me To The End Of Love. Ja nyt yhdistän sen Kilpeläisen kappaleeseen Tanssi minun kanssani.
Minulta on Bob Dylan mennyt aivan ohi.
Voi kun olisi aikaa tutustua kaikkeen mikä kiinnostaa.
No, jos elää saa, niin ehtii, varsinkin kun priorisoi.
Nämä kommenttien suositukset auttavat osaltaan siinä.
Ihana kirjoitus. Kilpeläistä en ole juurikaan kuunnellut, mutta nuo lyriikat toimivat upeasti luettuna.
VastaaPoistaVaikean kysymyksen esitit. Äkkiseltään vastaisin, että Patti Smithin lyriikat ovat vaikuttaneet kaikkein järisyttävämmin. Osuivat oikeaan aikaan korvaani, räpistellessäni teiniydestä aikuisuuteen.
Mutta oikeastaan ihan mahdotonta vastata, sillä musiikki on kokonaisuus: esittäjä, lyriikka, sävellys. Yhdenkin osa-alueen pettäminen voi saada inhoamaaan :D
Totta, kyllä sävellyksen pitää myötäillä hyvää sanoitusta ja päinvastoin. Hyvän lyriikan taustalla saa olla myös vaimennettu musiikki, niin että sanat kuuluvat ja niihin voi keskittyä.
PoistaPatti Smithiltä olen lukenut kaksi elämäkertaa Just Kids ja M Train, mutta en yhtäkään runoa. Kylläpä alkoi houkuttaa lukea/kuunnella Pattin musaa.
Marjatta, kuuntelin tätä albumia paljon matkoilla pitkin hiekkateitä, kun rakensin mökkiä joskus 2013-2014. Liki jokainen kappale on pieni helmi. Parhaimmillaan Tuure K. ja Kaihon karavaani on aivan mahtava!
VastaaPoistaToinen hyvä suomalainen on Pariisin Kevät - Arto Tuunelan sanoitukset ovat hienoja, joskaan eivät ehkä aina aivan yhtä kiteytyneitä kuin Kilpeläisellä.
Marjatta,
VastaaPoistakuuntelehan Pariisin keväältä esimerkiksi youtubesta kappaleet Matkalla etelään, Kesäyö, Kevät ja Mielikuvituksen tuotetta, niin saat hyvän kuvan millaisesta musasta on kyse. Myös Eppu-cover Pimeyden tango on hieno zombivideoineen.
Vesa, kiitos!
PoistaKuuntelin ja katselin sanoja. Kelpaavat minulle, mutta Kilpeläinen vie vielä voiton.
Hyviä tekstejä. No. 10 muistuttaa anopistani, joka istui aina kylpylälomillaan väärässä pöydässä, kaikissa muissa pöydissä istui kivoja ihmisiä, vain hänen pöydässään ei ja tätä joka vuosi varmaan 20v ajan.
VastaaPoistaNäitä ihmisiä on. Onkohan takana pettymyksiä vai mitä?
Poista