Tämä on Positiivarit-kortista ja ehkä paras yhteisöllisen elämän ohje. Tällä pärjää aika pitkälle porukoissa.
Toinen ystävyyteen liittyvä miete, mistä pidän ja minkä olen kokenut todeksi, on lainaus Armi Ratialta.
Ystäviä ei hankita.
He liukuvat elämäämme miltei huomaamatta
ja vähitellen he jäävät siihen.
Elämän suurimpana lahjana.
Eräs tutkija jaotteli lehtihaastattelussa ystävyyden kolmeen lajiin: lapsuudenystävyys, oikea ystävyys ja tilanneystävyys.
Lapsuudenystävyys syntyy sen kanssa kuka on saatavilla, asuu naapurissa tai kulkee samaa koulumatkaa, ja se saattaa jatkua läpi koko elämän, vaikka ystävyksillä ei olisi paljonkaan muuta yhdistävää kuin se yhteinen lapsuus.
Oikea ystävyys on sielunkumppanuutta.
Tilanneystävyyttä syntyy tilanteissa: kursseilla, synnytyslaitoksella, hiekkalaatikon reunalla, työpaikalla, matkoilla.
Sekä lapsuudentutusta että jumppakaverista voi tulla myös oikeita ystäviä.
Tällaisia jaotteluja voi tietenkin tehdä monella tavalla. Tärkeintä on, että kokee ystävyyttä ja tietää olevansa tärkeä jonkun mielessä.
Ystävänpäivä on tullut meille muunneltuna amerikkalaisesta Valentine's Day -perinteestä. Se on siis USA:ssa ja muissa anglosaksisissa maissa romanttisen rakkauden päivä. Sitä se oli myös jo ennen Amerikkaan rantautumistaan antiikin Roomassa ja keskiajan Euroopassa.
Amerikan kautta uudelleen Eurooppaan tuotuna (kaupallisena tuotteena, mutta voimmehan me tehdä siitä ei-kaupallisen!) päivä pysyi osassa maita edelleen rakastavaisten päivänä, mutta mm. Suomessa se muuntui ystävyyden päiväksi. Meillä Ystävänpäivää alettiin viettää 80-luvulla. Ruotsissa on Alla Hjärtans Dag, jota juhlitaan kuten Suomessa sekä ystävien että rakastavaisten kesken.
Odotamme viikonloppuvieraiksi kahta 13-vuotiasta rakasta. Käymme taidenäyttelyissä ja teatterissa, päivitämme kuulumisia. Eläköön sukupolvien välinen ystävyys!
Eläköön myös blogiystävyys! Blogiystävät ovat juuri sellaisia ystäviä, jotka liukuvat elämäämme vähitellen blogikirjoitusten ja kommenttien muodossa.
Malja blogiystävyydelle!
---------------------------------
14.2. Tämä ystävällinen, paratiisillinen minimaailma syntyi Unto-vaarin ja lasten yhteistyönä. He rakensivat erilaisia ympäristöjä punaisen puusydämen ympärille.
 |
| Ilo irti kamerasta |
Kippis ja skål! Minua vähän tökkii tämä ystävänpäivänvietto kaikki härpäkkeineen, mutta siitä huolimatta toivotan sinulle hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaNo juu, onhan siinä sellaista. Ja vähän imelyyttäkin saattaa olla ja samanlaista vastavuoroisuuden vaatimusta kuin joulussa. Ihmisiä pitää huomioida arjessa eikä tiettyinä päivinä. Minä en käy edes haudoilla, koska tykkään vaalia kuolleiden rakkaiden muistoa mielessäni.
PoistaTässä ystävänpäivässä on kuitenkin myös kiva karnevaalimahdollisuus. Kuhmon isolla yläasteella arvottiin salaiset ystävät koko rakkausviikoksi, myös opettajille, ja se aiheutti paljon iloa. Päivittäiset viestit kehuineen, lahjat, jollakin ylisuuret, koska oli nostanut oman nimensä eikä kertonut kenellekään, vaan otti leveästi vastaan opettajainhuoneeseen ilmestyneet ruusut ja konjakit. Se oli hauskaa. Oli halipäivä ja kaverikuvapäivä ja vaikka mitä. Minähän heittäydyin tuohon ihan täysillä. Tämä homma oli tukioppilaiden järjestämää ja tuotti lämmintä yhteisöllisyyttä.
Inkeroisten yläkoulussa teetin ystävänpäivänä luokissa oppilailla "diplomit", joihin jokainen kirjoitti jokaisesta hyvää, jonkun kehuvan lauseen. Nämä paperit olivat joillekin yhtä tärkeitä kuin todistukset.
Samoin sinulle Omppu, kivaa ystävänpäivää ja viikonloppua!
Hyvää ystävänpäivää Sinulle Marjatta! Minusta meistä on tullut virtuaaliystäviä näiden blogien kautta. Ehkä jonain päivänä tavataan oikeastikin!
VastaaPoistaRomanttisen rakkauden päivä on tosiaan muuntunut täällä Suomessa tällaiseksi ystävänpäiväksi. Muistan kun kauan sitten Saksassa sain tajuttoman muhkean kukkakimpun exältä, sellaisen, joka sai kämppäkaverin kateelliseksi kun oma poikaystävä ei tajunnut muistaa häntä kyseisenä päivänä... Totuus paljastui kun soitin ja kiitin kimpusta: exän sveitsiläinen työnantajapankki oli maksanut kimpun :).
Sama tunne täällä Sanna! Luulen, että tapaamme jossain monikulttuurisuustapahtumassa. Nyt olen ajatuksin mukana siellä Syyrian orpolasten hyväksi järjestettävässä talviriehassa, mistä kerroit viimeksi blogissasi.
PoistaSinulla on hauska Valentiinin päivän muisto! :)
Minä luulen, että pitäisin tästä alkuperäisestä eroottisen vipinän päivästä. Pieni flirtti, aikuisten leikki, sitä ei ole koskaan liikaa. Tuossa koulun tapahtumassa, josta kerroin vastauksessani Ompun kommenttiin, me kokeilimme leikkisästi opettajainhuoneerssa sitä. Minäkin sain lokerooni viestin "Aah...ooh, sieltä hän tulee, minä sulan..." Katselin posket punaisina ympärilleni. Minun salainen ystäväni oli sitten naispuolinen kanslisti. Hän piti yllä jännitystä loppuun saakka. :)
Noinkin paljon jo ihmisillä kertynyt kokemuksia ystävänpäivästä. Minulla vain joitakin sähköposteja viimeisinä vuosina työssä. Mutta enpä niitä ole osannut sen enempiä kaivatakaan, kun olen tätä sukupolvea, joka on aina aika varautuneesti suhtautunut noihin 'amerikkalaisiin hömpötyksiin'. Ja täällä Varsinais-Suomessa se erityisesti osataan, tuo varautunut suhtautuminen vähän liiankin kanssa :-) Pisara leikkimielisyyttä olisi paikallaan tähän ei sunkkaa-meininkiin.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
Kiitos Leena!
PoistaNo, minäkin olisin varmaan ohittanut koko päivän, ellen olisi ollut työssä koulussa. Oppilaskunnat ja tukioppilaat ovat tarttuneet innolla ystävyysteemaan.
Lapsenlapset, seiskaluokkalaiset juuri kertoivat, että heillä oli halailtu koulussa tänään.
Yläastelaiset ovat niin hauskoja, että heistä saa jotain murrosikäistä itseensä loppuelämäkseen. Joskus ihan kaipaa sitä pelleilyä ja tilannehuumoria, jossa parikymmentä nauroi yhdessä jollekin sattumukselle.
Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaBlogiystävyys on hieno asia!
Kiitos Serentis! En osannut ajatella bloggausta aloittaessani tätä ystävyyspuolta ollenkaan. Monet ihmiset blogien takana ovatkin yhtä kiinnostavia tai kiinnostavampia kuin ne asiat, joista he kirjoittavat. Kirjoittajien elämä ja heidän kirjoitustyylinsä ovat niin persoonallisia. Ja yllättävästi sielunsukulaisuuttakin löytyy bogikirjoittelun kautta.
PoistaHyvää ystävänpäivää ja hyvää sunnuntaita rakkaittesi kanssa!
VastaaPoistaKiitos Marjatta! Nyt on lapset viety junalle. Suhde lapsenlapsiin on niin upea asia. Saa seurata eri ikäisten elämää ja nähdä maailmaa lasten silmin. Ei voi kuin todeta, että nykyajan 13-vuotiaat ovat hyvin älykkäitä ja koulussa opitaan aina vain enemmän.
PoistaHyvää ystävänpäivää! Ystävyys on vaikea laji. Kyseenalainen sosiaalinen lahjakkuuteni ei meinaa riittää siihen. Yleensä ongelmana on, etten luota ihmisiin ja tuntuu, ettei ole tarpeeksi yhteistä, koska olen niin omituinen.
VastaaPoistaOlen myös miettinyt, mitä nämä blogijutustelut ovat. Jos jutustelee vain netissä, eikö sillä ole mitään merkitystä? Pitäisikö aina olla myös livetapaaminen, jossa pääsisi tarkkailemaan ilmeitä ja eleitä ja kuulostelemaan äänenpainoja yms. Heitän kysymyksen ilmaan ja jään odottamaan asiantuntevaa kommenttiasi ;)
Hah Tuija, se on just hyvä, että olet omituinen, oma special ja precious itsesi! Sinun sanakeksintösi ym. oivalluksesi eivät ihan tavalliselta tallaajalta synny, joten siinä saatat tuntea neron yksinäisyyttä.
PoistaJa toinen hah, minä asiantunteva :D!
Blogiaika on saanut minut kääntämään kelkkani tässä jutusteluasiassa. Luulin, että vain livetapaamiset tai yhteydenpitio tuttujen kanssa on tärkeää. Nyt ajattelen toisin. Monet bloggaajaystävät tuntuvat hyvin tärkeiltä (sinäkin), vaikka en ole tavannut heitä. Samalla kun käyn läpi mielessäni sukulaisia ja ystäviä, mietin myös monesti mitä blogiystäville kuuluu.
Kaiken huppu on se, että kävin jonkin aikaa pitkiä keskusteluja myös keksittyjen hahmojen kanssa, joiden takana oli eräs fiksu ihminen, eräänlainen kokeilu. Ne hahmot kyseenalaistivat minua ja kehuivat minua, yllyttivät ajattelemaan, ja itse tunsin sympatiaa, ärtymystä ym. tunteita. En välittänyt siitä, että ne olivat näytelmähahmoja. Se oli hyvin kiinnostavaa. Aloin ymmärtää sivupersoonia ja kiintymystä niihin. Aloin myös ymmärtää liveroolipelien lumoa.
Vastaukseni siis on: pidän blogijuttelua tärkeänä.
Toivottelen minäkin hyvää yöstävänpäivää -sillä sehän voi olla vaikka joka päivä! 3
VastaaPoistaKaunis ystävänpäiväpostaus - paratiisilinen minimaailma toi hymyn huulille! <3
Niinpä voikin! Kiitos toivotuksesta Kaisa Reetta ja sinulle samoin, jos vielä ohjaudut tänne katsomaan.<3
PoistaJoo, minimaailma on hauska. Tuon pikku-ukkelin ilme on niin mainio. En muista, mistä se on meille ilmestynyt, mutta kutsumme sitä Lilleri Lalleriksi.