tiistai 6. lokakuuta 2015

Henning Mankell, 1948 - 2015



Suuresti arvostamani kirjailija ja hyväntekijä Henning Mankell on kuollut varhain eilen aamulla, nukkuessaan.

Moni tuntee Mankellin hänen rikoskirjoistaan. Minä en ole lukenut niitä, toistaiseksi, vain hänen Afrikka-romaanejaan, Tuulten Poika, Nimeltään Tea-Bag ja muutaman muun sekä muistelmakirjan Juoksuhiekka

Olen seurannut Mankellin työtä kehitysmaissa, mistä hän kertoo myös Juoksuhiekka-kirjassa. Kirjoitin Juoksuhiekasta kesällä (täällä). Luin puhuttelevaa tekstiä siitä, miten me olemme kaikki samaa ihmisyyttä ja mitä tapahtuu yhdelle, tapahtuu kaikille. Samaan aikaan alkoivat rasistiset piirit järjestäytyä meilläkin näkyvästi monikulttuurisuutta vastaan pöyristyttävine "one true nation" -hokemisineen.
 
Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla Antti Majander otsikoi muistokirjoituksensa 'Ruotsin ja maailman omatunto' ja toteaa, että Mankell ei ollut nojatuolihumanisti, vaan tekojen mies. 
Hän asui pitkään puolet vuodesta Mosambikissa, kirjoitti, johti teatteria, osallistui avustustöihin ja jakoi omaisuuttaan erilaisiin projekteihin. Suurin lahjoitus oli 1,5 miljoonaa euroa lapsikylän rakentamiseen. 
Mankell oli myös mukana Ship to Gaza-järjestön avustuslaivassa, joka yritti vuonna 2010 murtautua Israelin saarron läpi Gazaan auttamaan palestiinalaisia. Israelin joukot surmasivat yhdeksän laivassa ollutta. Mankell selvisi tästä.
Vuonna 2014 alussa paljastuneelle syövälle hän ei mahtanut mitään. 

Vielä kaksi viikkoa sitten jo kunnoltaan heikentynyt Mankell oli sanonut haastattelijalle, että unohtaa sairastavansa, koska on niin paljon muuta ajattelemista. Juoksuhiekka-kirjassa näkyi sama tyyni asenne. 

Eihän hyviä ajatuksia herättänyt ihminen oikeastaan koskaan kuole lopullisesti, vaan hänen ajatuksensa jäävät elämään ja vaikuttamaan.

Kävin juuri hakemassa kirjastosta pikalainana Mankellin viimeisimmän, elokuussa ilmestyneen Ruotsalaiset saappaat. Siirrän mieluusti muut lukemiseni sivuun ja syvennyn Mankellin ajatuksiin. 

Kirjan alussa on lainaus Rolandin laulusta.
Paljon on se oppinut
joka tuntee surun.

Kuvista kiitos miehelleni, joka lähti varhain liikkelle
   ja tallensi huurteen. Taisi olla ensimmäinen pakkasyö.

14 kommenttia:

  1. Suru-uutinen todella tällaiselle pitkäaikaiselle Mankell-fanille. Olen lukenut lähes kaikki (ellen jopa kaikkia) Mankellin aikuisille suunnatut romaanit - sekä dekkarit että muut. Luin vastikään Ruotsalaiset saappaat ja pidin kovasti. Siitä nousi esiin eräs sitaatti, josta tein "taulun" myös postaukseeni.

    "Ihminen kuolee yksin. Kun syntyy, silloin on sentään seuraa."

    Kiitos Mankellille kaikista elämyksistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taulusi sopii todella kirjan henkeen. Kaunis!

      Olen nyt päässyt sisälle Ruotsalaisiin saappaisiin. Pitää keskeyttää, kun telkkarista tulee Pakolais-ilta. Milenrauhan takia olisi kyllä parempi pysyä Mankelliin seurassa.

      Poista
  2. Luin myös tuon Majanderin jutun. Olin jo unohtanut tuon Gaza-laivan. Mankell oli todella aktiivinen, esimerkillinen tässä globaalissa toiminnassaan ja auttamishalussaan. Italialaiset kengät oli minun ensimmäinen Mankell-romaanini pari viikkoa sitten, dekkareita en ole lukenut, mutta onhan muutama Wallander tullut TV:sta katsottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin lukea myös tuo Italialaiset kengät, jossa on sama päähenkilö Fredrik Welin. Ilmeisesti ei haittaa vaikka lukee tässä järjestyksessä.
      Varmaan Wallandereja uusitaan lähitulevaisuudessa, joten minäkin pääsen tutsutumaan häneen.

      Poista
  3. Tuli surullinen olo eilen. Olen kulkenut pitkään Mankellia lukien, Luin kesän ja syksyn aikana 3 kirjaa häneltä. Aloittelen elämäkertaa.

    Sinulle on haaste blogissani. http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/10/kysymyksia-ja-vastauksia-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Mankellin Hesarissa julkaissut syöpäpäiväkirjajutut ovat olleet
      kiinnostavia. Olikohan niitä Göteborgs Postenissa enemmän?

      Kiitos haasteesta ! Kivaa!

      Poista
  4. "Paljon on se oppinut, joka tuntee surun." Se on siinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, kyllä! Luulen, että mekin molemmat tiedämme, että mikään ei opeta niin kuin suru.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus Mankellista. Hän on yksi dekkaristisuosikeistani, ellei peräti the suosikki. Olen lukenut myös hänen Afrikka-kirjojaan. Minullakin on kirjaston Ruotsalaiset saappaat odottamassa.

    Nyt on haikea ja surullinen olo. Ei enää uusia Mankellin kirjoja, paitsi jos on vielä julkaisemattomia käsikirjoituksia. Kirjastoon olivat koonneet esille hänen kaikki kirjansa. Komea kokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan komea kokoelma, Mankell oli niin tuottelias.
      Kävin tutkimassa Wikipediassa, ja minua rupesivat kiinnostamaan hänen nuortenromaaninsa (sopisi varmaan myös joululahjaksi kohta 13 täyttäville lapsenlapsille) sekä essee- ja artikkelikokoelma 'I sand och i lera'. Sitä ei ole suomennettu, joten pitäisi lukea ruotsiksi.

      Poista
  6. Henning Mankell oli minun dekkaribuumini ensimmäisiä kirjailijoita. Kaikki Menkellit sekä dekkarit että muut on luettu ja kovasti olen pitänyt. Hänen afrikkasarjansa kirjat ovat todella puhuttelevia. Ruotsalaiset saappaat on juuri yöpöydällä odottamassa vuoroaan.
    Nuorten kirjat ovat lukematta, mutta Marjatta, uskon että kiinnostaa varhaisteinejämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, sinähän olet lukenut paljon dekkareita. Minä olen lukenut vain harvoja ja valittuja. Ruotsalaiset saappaat on rikosrmaani, mutta paljon muuta. Mankellilla lienee mietiskelevä sävy lisääntynyt näissä viimeisissä kirjoissa. Juoksuhiekka on hieno yhteenveto elämästä, ja sitten ilmestyi vielä tämä.

      Luulen, että Mankellin nuortenkirjoihin voi luottaa. Kun sinäkin annat suosituksen, niin minäpä taidan siirtyä suunnitelmasta toteutukseen. :)

      Poista
  7. Henning Mankell jätti jälkeensä suuret saappaat.

    Muistan innostuneeni ruotsalaisista dekkareista juuri hänen kirjojensa kautta, mutta mitään vastaavaa en kuitenkaan hänen dekkareidensa jälkeen löytänyt. Muukin tuotanto on toki tuttua, kirjahyllystäni löytyy muun muassa Italialaiset kengät. Ruotsalaiset saappaat kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kutkuttaa nyt tietää, millainen Fredrik Welin oli ennen Ruotsalaisia saappaita, etenen siis taaksepäin ja hankin luettavakseni Italialaiset kengät.

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...