Syömällä syöpää vastaan, Syöpätarinani osa 6

Nykytila

Tavataan hyväkuntoinen aikaan ja paikkaan orientoitunut nainen, WHO 0. Iho siisti, sädehoidetulla alueella tarkkarajaista punoitusta, iho ehyt, ei sekundaari-infektioon viittaavaa. Yläraajojen liikeradat täydet, ei lymfastaasia. Sydämestä sivuäänetön säännöllinen rytmi, keuhkojen auskultaatiossa ei poikkeavaa. Verikokeissa ei moitittavaa.

Siinä osa onkologin loppulausuntoa sädehoitojaksoni jälkeen. Vielä mainittiin mm., että letrotsoli on aiheuttanut hikoilua, mutta tilanne on jo helpottumassa.
Nyt vain viiden vuoden seuranta ja parin vuoden kuluttua luuntiheysmittaus, koska tuo viideksi vuodeksi määrätty antiestrogeenilääke koettelee luustoa.

Päivittäinen sädetyksissä käynti yli sadan kilometrin päässä oli rankkaa. Väsyin tylsiin samanlaisena toistuviin päiviin, joihin toi aluksi stressiä aina uuden taksikuskin tapaaminen. Totuin tilanteeseen ja aloin ajatella sitä rikkautena: sain tutustua uusiin ihmisiin. Yleensä tapaan nykyelämässäni  vain omiani ja omanlaisiani, noilla matkoilla kuulin monta erilaista elämäntarinaa. Kuskeissa oli mielenkiintoinen kirjo. Nuoret miehet kertoivat unelmistaan ja suunnitelmistaan, vanhemmat saavutuksistaan, pettymyksistään ja sairauksistaan. Kaksi naiskuljettajaakin osui kohdalleni. Toiselta kuulin uskomattoman rasistisia käsityksiä pakolaisista. Yli kaksikymmentä taksimatkaa, ja vain kahdella niistä lueskelin, koska havaitsin, että kuljettaja ei ollut puhehaluinen. Mieheni lähti kuskiksi muutaman kerran, silloin minä nukahdin luottavaisena autoon kuten yleensä viidenkymmenen kilometrin jälkeen. Osalla taksimatkoista minulla oli myös matkakaveri, keuhkosyöpäpotilas, jonka kanssa juttu luisti. 

Sädetys kesti riisuutumisineen ja muottien asetteluineen vajaa kymmenen minuuttia. Se olisi ollut pikkujuttu, jos asuisin sairaalan lähellä. Olin viiden viikon sädetysten loputtua niin uupunut, että viimeisen reissun jälkeen putosin sikeään uneen sohvalle useaksi tunniksi.

Kun lääkäri sanoi lopputarkastuksessa, että nyt sitten vain elämään normaalia elämää, minä koin helpotusta, mutta myös pikkasen masennuin. Ai, minäkö olen nyt sitten omillani! Osaanko olla? Pitäisi siivota ja olla sosiaalinen, tavata taas muitakin kuin taksikuskeja ja sädehoitajia. 

Jään välillä kylpyhuoneessa katsomaan ihmetellen rintakehääni. Siinä missä oli ennen vasen rinta on nyt litteä paikka, jossa näkyy selkeästi tasaiset voimakkaat sydämenlyönnit. Mahtavaa - kiitos sydän!

Olen ulkoillut ja käynyt jo kahdesti pilateksessa, jossa pärjään samalla tavalla kuin ennenkin. Pian lähden uimaan. Hyvinhän tässä on asiat "aikaan ja paikkaan orientoituneella naisella"!

Luin tasokkaan kansantajuisesti kirjoitetun tietokirjan siitä, miten syöpää voidaan ehkäistä ja hoitaa oikealla ravinnolla, Richard Béliveau ja Denis Gingras, Ruokavalio ja syöpä (2007), ranskalainen alkuteos Les aliments contre le cancer (2005).

Tämä kirja avaa silmät ajattelemaan, miten tärkeää ihmisen terveydelle on syödä hyvin. Kirjan ensimmäisessä osassa selitetään, mitä syöpä on, toisessa osassa esitellään seikkaperäisesti syövän torjunnassa tärkeät, bioaktiivisesti terveyteen vaikuttavat elintarvikkeet ja kolmannessa puhutaan elintavoista ja varoitetaan ravintolisistä. 

Jokaisessa meissä on jopa hämmästyttävän paljon syövän esiasteita, jotka joskus joissakin tilanteissa lähtevät muuntumaan syöväksi. On olemassa elintarvikkeita, joilla on syöpää ehkäisevä vaikutus. Kun niitä käyttää säännöllisesti, syöpä saattaa jäädä uinumaan, jolloin järeitä aseita ei tarvita. 

Syövässä kuriton solu alkaa jakautua hallitsemattomasti ja kasvattaa ympärilleen verisuonia. Jos näiden suonten ravinnonsaanti estetään, ne tukehtuvat hapenpuuteeseen.

Ravitsemushoidolla vaikutetaan suoraan syöpäsoluihin, ehkäistään verisuonten muodostumista ja stimuloidaaan puolustusjärjestelmää. Se on ikäänkuin myrkytöntä kemoterapiaa. 

Nykyään suhtaudutaan ravintoon välinpitämättömästi. Tärkeänä pidetään energian saamista, syödään mättöruokaa ja napsitaan vitamiineja purkista. Ennen ruoka nähtiin - ja edelleen monissa osissa maailmaa nähdään - terveyden ylläpitäjänä. 

Suomi kuuluu siis pahimpiin syöpäalueisiin!

On virhe ajatella, että kasvikset ja hedelmät ovat tärkeitä vain vitamiinien, hivenaineiden ja kuitujen vuoksi. Appelsiini ei ole vain C-vitamiini. Syövän torjunnassa tärkeitä ovat appelsiinin biomolekyylit. Kun haukkaa sitrushedelmää, se pisaroi tuhansia hyödyllisiä, syöpää ehkäiseviä biomolekyylejä. On outoa, että meillä hyvinvointiyhteiskunnassa on saatavilla valtava kirjo terveellistä ruokaa, ja me kuvittelemme, että voimme syödä mitä sattuu ja pelastautua muutamalla pillerillä.

  

Tässä kirjassa on niin paljon kaikkea, että sitä on mahdoton tiivistää. Luettelen vain kaikkein eniten syöpää estävät elintarvikkeet ja kaikkein kartettavimmat. Näistä "hyviksistä" on kirjassa paitsi asiatietoa, kemiaa, niin myös hieno historiallinen tausta, kauniita valokuvia, runoja ja mietelauseita. 

Nauti suklaasta täysin rinnoin, estottomasti ja ilman turhaa häpeilyä, sillä muista: Viisas tarvitsee mukaansa ripauksen hulluutta.
(Francois de la Rochefoucauld" (1613-1680)
Täysin rinnoin? Noo, anyway!

Suositeltavia:
Kaalit, sipulit, soija (erityisesti hormoniperäisiin syöpiin sekä naisilla että miehillä), kurkuma, vihreä tee, marjat, omega 3, tomaatti (tomaattikastikkeet jopa tehokkaampia kuin raaka hedelmä), sitrushedelmät, punaviini (lasillinen päivässä) ja tumma suklaa.

Kartettavimpia:
Marinoidut ruuat, säilykkeet, savustetut ruuat, einekset, punainen liha (kohtuus), alkoholi (kohtuus).

En aio ryhtyä noudattamaan orjallisesti mitään ruokavaliota enkä ole syönyt kovin väärin tähänkään mennessä. Kirja herätti minut kuitenkin kiinnittämään huomiota ruokaan terveyteni ylläpitäjänä. 

Miksi hylätä sellainen perimätieto, jota on käytetty hyväksi ammoisista ajoista? Kurkuma esimerkiksi mainitaan jo 5000 vuoden takaisissa assyrialaisissa lääketieteellisissä teksteissä, joissa kuvataan 250 lääkekasvia. Nämä nuolenpääkirjoituksella kootut tekstit on koonnut yhteen kuningas Assurbanipal (669-627 eaa). Arkeologi R. C. Thompson löysi hänen muistiinpanonsa 1900-luvun puolivälissä ja julkaisi ne lääkeoppaana nimellä A Dictionary of Assyrian Botany. 

Luonto on paras lääkäri: se parantaa kolme neljännestä sairauksista eikä puhu pahaa virkaveljistään.
Louis Pasteur (1822-1895)