lauantai 28. helmikuuta 2026

Markku Heikkilä, Jussi Halla-aho - Elämäkerta

 


Markku Heikkilän kirja Jussi Halla-aho - Elämäkerta (2025) on syntynyt Halla-aholle sähköpostitse tehdyin haastatteluin. Heikkilä on haastatellut kirjaa varten myös Halla-ahon perheenjäseniä, työtovereita ja ystäviä sekä tutkinut nettiä, lehtiartikkeleita ja perussuomalaisista kirjoitettuja kirjoja.
Heikkilä kiittelee Halla-ahon perusteellisia ja hiottuja sähköpostivastauksia, joita hän on voinut käyttää kirjassa sellaisenaan, ei tulkiten, kuten usein toisen henkilön kirjoittamissa elämäkerroissa tehdään.

Minulle jäi kirjasta päällimmäiseksi mieleeni kaksi aihetta: maahanmuuttovastaisuus, koska se jyrkkyydessään tuottaa itselleni kummastusta ja se, miten Halla-aho on löytänyt oman psyykensä asperger-piirteet, joiden vuoksi hän on kuormittunut johtotehtävissä ja viihtynyt parhaiten, kun on saanut tutkia vieraita kieliä.
Kolmas asia, johon kiinnitin kirjassa huomiota on voimakas puolustusasenne ja jopa hyökkäävä asenne mediaa vastaan.

- Aina kun olen menestynyt vaaleissa tai minut on valittu johonkin tehtävään, kuten puolueen puheenjohtajaksi, ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaksi tai eduskunnan puhemieheksi, sama lista 20 vuoden takaisista Scriptan kauheuksista kaivetaan esiin. Pöyristyneissä kolumneissa ja pääkirjoituksissa jyristään, että "Halla-ahon kirjoituksista ei enää voi vaieta" ja Halla-aho ei enää voi paeta vastuutaan". Myrsky pyörii muutaman päivän ajan, kunnes toimittajat toteavat, että en tälläkään kertaa aio pyytää anteeksi, irtisanoutua, erota enkä jäädä sairauslomalle, ja sitten on taas hiljaisempaa, kunnes minut seuraavan kerran valitaan johonkin tehtävään, jolloin sama rituaali toistuu täsmälleen samanlaisena. 

Scripta - kirjoituksia uppoavasta lännestä on Halla-ahon blogi, jossa hän on kirjoittanut yhteiskunnallisia huomioitaan ja varsinkin maahanmuutosta erittäin sarkastiseen tyyliin. Blogin kommenttiosassa, vieraskirjassa, keskustelijat, mm. eräs nimimerkki riikka (Riikka Purra) jatkoivat samalla tyylillä ja toisiaan vinolla huumorilla inspiroiden. Myöhemmin vieraskirjasta kehittyi pelkästään maahanmuuttovastaisuuteen keskittyvä Hommaforum.
Kun joidenkin Scripta-kirjoitusten ja kommenttien tyylistä on pöyristytty, niin Halla-aho on koko ajan vedonnut kontekstiin ja siihen, miten ilkeät toimittajat ja toinen vihollinen, vihervasemmisto, ovat irrottaneet asioita siitä kontekstista.
Mutta, mutta... ei kai missään julkisella alustalla saa kirjoittaa ja kommentoida mitä tahansa ja sitten selittää, että täällä saa kirjoittaa tällaista, tämä on se konteksti.

Olen lukenut tätä kirjoitustani varten Scriptan kirjoituksia, niitä on 401 kappaletta vuodesta 2003 (ensimmäiset kirjoitukset omilta kotisivuilta blogiin siirrettyjä) vuoteen 2019. Vieraskirja on kadonnut vuonna 2019. Kadonnut?

Miksi ei voi pyytää anteeksi? 
- Anteeksipyyntövaatimusten takana ei ole halu käsitellä asiaa loppuun vaan nöyryyttää. Anteeksipyynnön jälkeen hyökkäys jatkuu entisellä raivolla, ja sen jälkeen alkaa pilkka ja ilkkuminen siitä, että kohde ei pysynyt lujana vaan nöyrtyi paineen edessä.

Jussi Halla-aho, kokeilisit!
Tässä on nyt sellainen väärä ajattelu, että se anteeksipyyntö kohdistuisi medialle ja poliittisille vastustajille. Ei se heille olisi, vaan heille ketä te, sinä arvoisa eduskunnan puhemies ja Vieraskirjassasi kuumenneet kommentoijat, olette nimitelleet ja jopa uhanneet väkivallalla. Viistolla tyylillä, sarkastisesti, minkä toteat olleen yleistä maahanmuuttokriitikoilla ympäri maailmaa.
Yleistä, niin - ja väärin. Eihän yleinen ole suinkaan aina oikein.
Ei toisia, eläviä ihmisiä ja ihmisryhmiä saa käyttää oman pelleilynsä välineinä. Sitä on historiassa nähty, ja se on aina tuomittu.
Underground-meininkiä, toteaa vaimosi Hilla maahanmuuttokeskustelusta, jota kuitenkin piti niin pahana, että oli ollut aikeissa lopettaa suhteen.  
Olen melko varma, että kunnollinen, katuva anteeksipyyntö loukatuille henkilöille ja ryhmille heti kirjoitusten paljastuttua olisi lopettanut siitä muistuttamisen, eikä se vieläkään myöhäistä olisi.
Se autismikirjon piirteisiin kuuluva taipumattomuusko estää niin normaalin ja luonnollisen asian kuin anteeksipyyntö?

Sisaren ex-mies kertoo yllättyneensä Jussin kansallismielisestä heräämisestä ja kokeneensa, että tämä ei hänestä oikein sopinut siihen porukkaan.
Olen joskus mielessäni salaa miettinyt - tosin en ole Jussilta hänen kipakan luonteensa tuntien tohtinut kysyä  - että vedättikö hän tietoisesti saadakseen kannattajikseen itseään tyhmempää porukkaa, Olli virnuilee
.

Halla-aho työskenteli eräässä vaiheessa opiskeluaikanaan Kiovassa viisumivirkailijana. Hän on nähnyt erilaisuutta, joten hänen muukalaisvihansa ei voi johtua tietämättömyydestä ja siitä, että ei olisi tutustunut mihinkään vieraaseen. En ymmärrä sitä. 

Noin puolet hyvin kirjoitetusta yli 400-sivuisesta tietokirjasta on Halla-ahon poliittisen uran tarkastelua. Tapahtumat ovat tuttuja, mutta pidän kiinnostavana taustojen selvittelyä. 

"Embargo poistuu" on erään kirjan luvun nimi. Siinä Halla-aho paljastaa, miksi hän luopui tavoittelemasta perussuomalaisten puheenjohtajuutta kesällä 2021, vaikka olisi tullut hyvin todennäköisesti valituksi. Hän kirjoitti luopumisen syistään tiedotteen, jolla oli kymmenen vuoden julkaisukielto, embargo. Tässä kirjassa tiedotteen sisältö julkaistaan, kuusi vuotta etuajassa.
Syyt ovat sekä poliittisia että henkilökohtaisia.
Halla-aho on ollut yleensäkin sitä mieltä, että puolueen puheenjohtajien kaudet pitää rajata eikä saa synnyttää "kekkossyndroomaa". Hän tiesi, että jos puolue lähtee hallitukseen, niin kuka tahansa muu puheenjohtajana olisi kokoomukselle helpommin hyväksyttävä kuin hän. 
Henkilökohtaiset syyt painoivat päätöksessä aivan yhtä paljon. Halla-aho oli kärsinyt jo muutaman vuoden pahaa unettomuutta ja stressiä, koska hänellä oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ja mieltä jäyti pelko siitä, että lapsen äiti tuo ikävällä tavalla asian julki. Unettomuus ja stressi johtivat masennukseen ja pessimistisiin ajatuksiin. Halla-aho koki, ettei oma työ maahanmuuton ongelmien ratkaisemiseksi tuottanut tulosta eikä hän halunnut tehdä politiikkaa vain pysyäkseen virassa. Hän ei voinut puhua puolueväelle toivottomuudestaan, mutta selvisi tilanteesta kertomalla syiden paljastuvan 21.6.2031.    

Halla-aho törmäsi sanaan 'asperger' vasta kun eräs sukulaisista sai diagnoosin oireyhtymästä. Hän käsittelee asiaa kirjassa paljon, mutta ei halua, että oma identiteetti määriteltäisiin nepsy-kirjon kautta. 
Tutustuin asiaan yleisestä mielenkiinnosta ja tajusin yllätyksekseni ja vähän järkytykseksenikin, että oireluettelo oli tyhjentävä kuvaus minusta ja niistä ominaisuuksistani, jotka olivat lapsesta lähtien tehneet monista asioista minulle vaikeampia ja monimutkaisempia kuin muille ihmisille.

Yksi asia, missä Halla-aho on saanut laajasti hyväksyntää, on Ukrainan tukeminen. 
Useissa äärioikeistolaisissa puolueissa Euroopassa on vahvaa Venäjä-mielisyyttä, Suomessa ei. Salaliittoteoriat eivät meillä myöskään ole yleisiä, johtuneeko hyvästä peruskoulusta. (Tämä omaa mietintääni, ei kirjassa)

Heikkilän ja Halla-ahon yhteistyö on synnyttänyt tasokkaan auktorisoidun elämäkerran.
Pidän houkuttelevista lukujen nimistä (Tuskainen gladiaattori, uhkaava välirikko, Sabatonia ja villasukkia, Menninkäiset koolla), teksti on houkuttavaa ja käsiteltävät aiheet monipuolisia.
Useissa lehtijutuissa on ihmetelty, miten avoimesti Halla-aho on puhunut elämästään. En ole lukenut monia poliittisia elämäkertoja, mutta ehkä ne sitten ovat enimmäkseen pelkästään politiikkaan keskittyviä ja tylsempiä. Tämä on normaali elämäkerta. 
Halla-aho on hyvä kirjoittaja. Kirjan loppusanat ovat hänen kirjoittamansa ja ne ovat kuin lyhyt novelli elämästä selviämisestä.


19 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostava esittely elämäkerrasta, jota tuskin luen. Sinun tekstisi avaa Halla-ahoa riittävästi tietämisen tarpeisiin ainakin omalla kohdallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan kiinnostavaa lukea tämä elämäkerta. Tältä pohjalta on vaikea ennustaa, mitä Halla-aho tekee eduskunnan puhemiehen tehtävien jälkeen. Tämä pesti on varmaan sopinut hänen psyykelleen paremmin kuin aiemmat.

      Poista
  2. Heh, jäin tuijottamaan tuota kannen kuvaa. Miten onkin niin, että poliittisten elämäkertojen kansikuvat ovat aina näin tönkköjä. Halla-Ahona olisin valinnut tähän jonkun toimekkaamman kuvan, esimerkiksi puhemiehen istuimella nuijaa kopauttamassa.

    Onhan tämä persoonana hyvinkin mielenkiintoinen tapaus, mutta minulle riittää kun saan seurata edesottamuksiaan uutisten kautta. Kiitos kun toimit esilukijana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, kansi saisi olla parempi. Erityisesti tuo valkoinen tausta tekee siitä kalpean. Keskellä kirjaa on monipuolinen kattaus valokuvia, joissa on enemmän elämää. Itse pidän henkilökuvista, joissa kasvot on kuvattu enemmän sivusta, ei suoraan. Kansikuva voisi olla myös piirros tai maalaus.

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, Marjatta. Olin vuodesta 2006 mukana maahanmuuttokeskusteluissa ja sieltä sain käsityksen Halla-ahon jäykästä vastenmielisyydestä joihinkin mamuihin. Sain tunteen että ne lukemattomat älykkäät järkiperäiset perustelut, joita hän suolsi jatkuvalla syötöllä maahanmuuttoa vastaan, kätkivät jonkin alkukantaisen "eiku emmä haluu niitä tänne" - pakkomielteen. Se tunne ei ole minusta poistunut. Ehkäpä itselläni on "eiku mä haluun niitä tänne" - pakkomielle 🤔😀 On hän kyllä todella älykäs ja lukenut.

    Minullakin on asperger , minkä tajusin samaan tapaan kuin hänkin noin 15 vuotta sitten, kun sukulainen sai diagnoosin.

    Ei siihen aina kuulu taipumattomuutta. Oireyhtymä on erilaista piirteistä koostuva eri yksilöillä. Peräänantamattomuus on melko yleinen piirre, ja se saattaa olla hieno juttu jos ajaa jotain jalompaa asiaa kuin maahanmuuttovastaisuutta 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maahanmuutosta voi ja pitää keskustella ihan kuten muistakin asioista ilman naljailua ja itse keksittyä irvisanastoa, jonka perussuomalaiset selittävät sisäpiirihuumorikseen.
      Kirjan luvussa "Hirvisaaren päässä naksahti" todetaankin, että satiiri on vaikea laji.
      Asiallinen, kriittinen keskustelu maahanmuuton haitoista on oikeastaan lähes tukahtunut persujen "haittamaahanmuutto"-hokemiin.
      Turhaan Halla-aho pelkäsi uupumuksensa aikaan, että tehtävä on epäonnistunut, niin paljon Purra on saanut huononnuksia aikaan maahanmuuttajille, olkoon työperäisiä tai pakolaisia.
      Suomalaisessa korkean elintason maassa hallituspuolueessa kuulee puhetta, että ei pitäisi ottaa yhtään pakolaista mistään.

      Kun meille tuli enemmän pakolaisia vuoden 2015 tienoilla, niin ilkeää, todella karmeaa kirjoittelua näki yllättäen ihan muutoin asiallisissa blogeissakin. Yritin silloin tuoda esiin humaaneja ajatuksia ja vedota jopa uskontojen etiikkaan, kaikissa uskonnoissahan sanotaan, että vierasta ja koditonta on autettava. Olen huomannut, että näitä kirjoituksia ja keskusteluja on poistettu.
      Halla-aho selittää oman Vieraskirjansa katoamisen tekniikalla. Hmm... katosi juuri sopivasti niihin aikoihin, kun syyte kiihottamisesta oli nostettu.

      Aspergerissa on tosiaan kirjoa.
      Halla-aho toteaa, että hänelle sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa, mutta se on helpottunut siedättymisen kautta. Hän ei harrasta lounastapaamisia, koska ei pysty syömään ja keskittymään asiaan yhtä aikaa. Sama koskee silmiin katsomista, on parempi keskustella vinottain istuessa kuin vastapäätä katsekontaktissa. Keskustelussa hän sanoo vain mietittyjä asioita, ei kilpaillakseen puheajasta, mikä on poliittisissa ryhmähaastatteluissa epätavallista.
      Tunnen sympatiaa autismikirjon ihmisiin, tuttavissanikin on monia. Näille minun tutuilleni on yhteistä mm. lapsirakkaus (se tuntuu olevan Halla-ahossakin), lasten kanssa on helpompi olla kuin aikuisten.
      Itselläni on asperger-piirteistä yksi, introverttiys. Tykkään olla pitkiä aikoja itsekseni. Nautin myös seurasta, mutta hyvin ajoitettuna ja tarvitsen palautumisaikaa tapaamisten välillä.

      Poista
    2. Itselläni ei ole sellaisia periaatteita ollut koskaan että yksikään kirja tai kasvotusten käytävä keskustelu jäisi väliin kenenkään poliittisen kannan (tain muunkaan ulottovuuden) vuoksi.
      Mielestäni Marjatta näytät hyvää esimerkkiä, käsittääkseni tässä.
      Oma poliittinen kantani on toki ollut jo pitkään niin sumea ja epävarma ja hajanainen että en osaa edes sanoa mistä positiosta katsoisin ketään jostakin omasta toisenlaisuudestani. Se on selvää kuitenkin ettei yksikään poliittinen vaikuttaja saa hyväksyä rasismia, ei sen enempää kuin uskonnollista fanatismiakaan.
      Nykyinen hallitus jossa halla-aholaiset ovat mukana kolmen muun puolueen kanssa teki sellaisen päätöksen, joka vaikeuttaa oman perheeni elämään hyvin konkreettisesti, ja aiheuttaa myös ahdistusta. Toisaalta, eihän kaikkea voi ajatella vain omasta yksityisestä näkökulmastakaan.

      Mistä sitten maahanmuuttovastaisuus tulee, kysyit tuossa päivityksessä. Halla-aho on kuitenkin korkeakoulutettu ja maailmaa nähnyt ja sen monia kieliä osaava. Sitä on vaikea sanoa, ovatko kaikki valintamme sitten varmasti edes vapaasti valittavissakaan? Kai niistä silti jokainen sitten itse vastaa oman totuudellisuutensa edessä, viime kädessä. Toisaalta on esimerkkejä diplomaateista ja kehitysaputyöntekijöistä jotka ovat lähteneet maailmalle humanisteina mutta tulleet takaisin kulttuuripessimisteinä.

      Maailma voisi olla niin monella tapaa niin paljon parempi. On kohdattava yksi ihminen kerrallaan. KIisee varmasti mutta varmasti myös totta. Tänään sunnuntaina olen ajatellut paljon mukavaa ja avointa iranilaista keittiötyöntekijää jonka kanssa olen paljon ollut tekemisissä viimeisen vuoden aikana. Vanhempi nainen jonka kanssa aina nauretaan kaikelle pienelle. Mikähän on hänen maansa tulevaisuus?

      jope

      Poista
    3. Minulle luontainen elämänkatsomus on humanismi, johon kuuluu inhimillisyys ja tasa-arvo ihmisten kesken.
      Pyrin kovasti ymmärtämään heitä, jotka ajattelevat eri tavalla, siksi minua askarruttaa se, miksi joillekin on niin helppo jakaa ihmisiä eriarvoisiin ryhmiin. Minä en ikinä pystyisi esim. pitämään mitään piikoja, kuten olen kuullut tiettyihin maihin muuttaneitten tekevän.

      Kun Halla-aho listaa nykyhallituksen "saavutuksia" ja "uudistuksia" maahanmuuttopolitiikassa, Nuivan vaalimanifestin hiljaista toteutumista, laitan lainausmerkit noihin sanoihin, koska ne ovat minun mielestäni paitsi maahanmuuttajien kiusaamista, niin huononnuksia Suomelle: oleskelulupien keston lyhentäminen, kansalaisuuden kriteerien kiristäminen, laittomasti maassa olevien terveyspalvelujen karsiminen entisestään ja muuta, mikä viestii, ettei kenenkään kannata tulla meille.
      On myös inhimillisyyden vastaista ajatella, että pakolaisina tulevat, traumatisoituneet ihmiset eivät aiheuttaisi mitään ongelmia, vaan olisivat vain meille hyödyksi. Pakolaisten vastaanottaminen ei ole liiketoimintaa van hyväntekeväisyyttä ja sikäli viisasta, että tilanteet muuttuvat ja avun antajista saattaa tulla sen vastaanottajia. Mikä maa haluaa profiloitua kylmäksi ja luotaantyöntäväksi! Meillä jo luonto on suurimman osan vuotta tyly, jospa ihmisissä löytyisi hiukan inhimillistä lämpöä.

      Kategorinen maahanmuuttovastaisuus pohjautuu rasismiin ja on eri asia kuin kyynistyminen kehitysaputyössä.
      Perussuomalaiset eivät ole vedonneet kielenkäytössään järkeen, vaan alhaisiin vaistoihin. Se on epäonnistunutta maahanmuuttokriittisyyttä, koska suuri osa ihmisistä kavahtaa ja kääntyy pois tällaisen "satiirin" vuoksi.

      Poista
    4. Kyllä, ja kipeästi on lisäksi ottanut myös lukemattomiin suomalaisiin tämän hallituksen tietyt päätökset (joiden juurisyyt ovat sitten toinen asia). Oikeastaan vasta sitten kun itse on pulassa, ymmärtää mitä konkreettinen toimeentulopelko voi ihmismielelle tehdä. Siinä ymmärrystä myös muihin ihmisryhmiin syntyy eikä tarvita mitään arvoja sinänsä tai ismejä. Pelkkä tilannetieto riittää. Onko nykyisillä päättäjillä samaistumispintaa, tai seuraavilla, en tiedä.

      Eräs hallituksen päätös tuotti sen että meidän asumisemme on koko ajan kiikun kaakun. Siihen vaikuttaa toki myös omat asiat jotka ovat niin kuin ovat. Mutta ahdistusta silti tuolla päätöksellä syntyi.
      En tiedä mihin koko maa on menossa. Ja mitä voi tehdä seuraava hallitus, ilmeisesti jatkaa taloudessa samalla linjalla?
      Niin monta kertaa olen jollakin tasolla laittanut toivoni, tai inhoni, joihinkin poliittisiin toimijoihin että koen ettei enää kannata. Oma hemmetin pieni elämä se on. Muuta ei ole.
      Maailmaltatulleiden kanssa on työtä tehty vuosikymmeniä ja heidän kanssaan myös asuttu. Heihin päivittäiset kontaktit opettavat suhtautumaan yksilöinä, ei minkään ryhmän edustajina sinänsä. Seinän takaa lähti just vähän aikaa sitten maahanmuuttajaperhe Pariisiin. Kun pääsen eläkkeelle, taidan muuttaa perässä:) Tai johonkin Espanjan pikkukylään. En olisi uskonut että näitä joutuu oikeasti miettimään talouden vuoksi.
      jope

      Poista
    5. Jope, olen pahoillani puolestasi.
      Todellakin, kun on pulassa, niin ihmisten jaottelu ja valinta ystäväksi jonkun yhdentekevän erilaisuuden perusteella häipyy ja enemmän yhdistää aito ihmisyys.
      Toivon, että saatte vakautta asumisasioihin, asuminen on niin ihmisen perusoikeus.
      Ei teidän tarvitse muuttaa eläkkeelle päästyä kuin johonkin taajamaan etäämmäs Helsingistä, niin asuminen alkaa tuntua puoli-ilmaiselta. Voit katsella esim. Kouvolan alueen asuntoja, varsinkin ydinkeskustan ulkopuolelta. Me emme voisi ikinä asua Helsingissä näin väljästi, eikä Kouvolasta ole kuin 1,5 tuntia Helsinkiin.
      Vanhana muutto kyllä kirpaisee, jos muuttopaikkakunnalla ei ole ketään tuttuja, mutta kyllä sen kestää silloin kun se on oma valinta. Me muutimme viisikymppisinä, jätimme vakivirat ja ison talon, koska halusimme etelämmäs Kuhmosta ja lähemmäs lasten perheitä. Siinä vaiheessa yksi kyllä asui vielä Lapissa, mutta muutti hänkin sieltä eteläiseen Suomeen.

      Maailmaltatulleet on ihanasti muotoiltu ilmaisu. Siinä korostuu se, että samoja ollaan, kuka on tullut mistäkin.

      Poista
  4. kuuntelen parhaillaan minna lindgrenin musiikkiesitelmiä yle areenasta. voiko ooppera olla musta -jaksossa lindgren analysoi george gershwinin porgy ja bess -oopperaa. jakson alussa on on napakka luento muukalaisvastenmielisyyden yhdenlaisesta alkusyystä:

    "claran aaria summertime on musiikillisesti kaikkea sitä, mitä gershwinin oopperakin: niin monimuotoinen kokonaisuus, että sen lokeroiminen yhdeksi joksikin on mahdotonta. ja sitäkös me ihmiset vihaamme. jonkin asian lokeroimattomuus synnyttää meissä epävarmuutta ja sen seurauksena ahdistusta, joka purkautuu primitiivisimmillään vihaksi sitä kohtaan, jonka katsomme aiheuttaneen tuon epävarmuuden. kun on mustia ihmisiä ja valkoisia ihmisiä, on helppo erotella heidät ja pystyttää väliin aita, miten selkeätä ja miten, ettenpä sanoisi, mustavalkoista. ja jotta tämä kirkas kaksijakoinen illuusio ei menisi rikki, jo 1700-luvulla kiellettiin seka-avioliitot. liittoudu kaltaistesi kanssa, pysy kuplassasi, älä hypi yli yhteiskuntaluokkien, äläkä sukupuolirajojen. älä ainakaan sekoita rotuja, niin että syntyy uusia sekamelskoja, koska silloin me carl von linnén perilliset emme enää tiedä mihin lokeroon heidät laittaa."


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on, ja joissain yhteisöissä ja joillain yksilöillä vielä vahvempana kuin jossain muualla ja joillain toisilla.

      Kun meillä Suomessa oli vain alkuperäisiä suomalaisia, niin me suhtauduimme vieraanvaraisesti ja ihastuneesti joihinkin harvoihin tänne avioliiton kautta tai Suomi-kiinnostuksen vuoksi muuttaneisiin. Chilen ja Vietnamin pakolaisetkin otettiin yleensä hyvin vastaan, mutta jo 90-luvulla tulleet somalialaiset saivat rasistit innostumaan.

      Sekoittumista pitäisi suosia, niin pääsisimme kansantaudeista, jotka pienissä suljetuissa ryhmissä vahvistuvat. Sitäpaitsi, useampia etnisiä taustoja omaavat ihmiset ovat usein ulkonäöltään kauneimpia. Mutta... niin, kauneus on katsojan silmissä.

      Poista
  5. Tästä on jo aikaa kun luin tämän kirjan. Muistaakseni Jussi on jo kuudennessa polvessa akateemisen koulutuksen saanut, viiltävän älykäs mutta myös hulvaton humoristi, mitä ei kyllä kylmäävästä ulkonäöstä ja puheista uskoisi. Vähäinenkin arvostukseni räjähti taivaantuuliin, kun luin hänen vaatineen dna-testiä ennenkuin tunnusti oman lapsensa. Kahdeksan vuotta ollut sivusuhteessa ja kehtaa vielä epäillä isyyttään. Ymmärtääköhän hän kuinka pahasti halvensi naisystäväänsä vai vetoaako aspergeriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa tuohon sanoa paljon mitään, kun on vaikea tietää, millainen suhde heillä oli. Onhan sellaisiakin, joissa ei ole sovittu uskollisuudesta, varsinkin kun kyseessä oli salattu sivusuhde. Silloin se testi on tarpeen.
      Tässä kirjassa Halla-aho kertoo tulleensa huijatuksi, koska yhteisestä lapsesta ei ollut sovittu ja toinen osapuoli taas ilmeisesti toivoi, että raskaaksi tulo vaikka huijattunakin saisi H-a:n jättämään nelilapsisen perheensä ja perustamaan uuden hänen kanssaan.
      Ikävä tilanne kaikille osapuolille. Osaan paremmin eläytyä vaimon tilanteeseen, koska en itse pystyisi olemaan uskoton enkä olemaan varatun ihmisen kanssa, varsinkaan vuosia.

      Poista
    2. Ja vaimon lisäksi toinen petetty on lapsi, jos hän syntyi muusta motiivista kuin rakkaudesta. Mutta ei siitä sen enempää, toisten motiiveista on vaikea tietää ja varsinkaan tuomita, kun ei ole "kulkenut heidän mokkasiineissaan".

      Poista
    3. Laitan vielä tämän. Marjatta, hienoa lukea ettet lähde yksityiselämän moraalihurskastelun ja takavuosi-syyttämisen linjoille, se on yleistä nykyään, vaan sinulla on tuo hieno mokkasiini-ajatus. Itse noissa tilanteissa tuon usein yhden stoorin esiin varsinkin kun asianosainen itse kertoi sen aina kummemmin häpeilemättä ja todeten että sellaista elämä joskus on. Äitini karkoitettiin sananmukaisesti Helsingistä sotien jälkeen siveyspoliisin toimesta muutaman muun tytön kanssa. Poliisi antoi Helsingin rajalla ohjeen: älkää tytöt tulko takaisin. Olivat hotellisiivoojia ja ilman vakituista asuntoa lain mukaan irtolaisia. Kun sitten lapsuudessa tultiin Helsinkiin junalla, äitini aina naureskeli että saas nähdä saadaanko täällä kauan olla ja kertasi tarinansa. Tarina siveyspoliisin karkoittamasta äidistä yleensä moralistin hiljentää. Ja oli hänelle muitakin tarinoita ihmisen epätäydellisestä elämästä. Ja mistä minä tiedän olivatko vain siivoojia?
      Koskaan emme tiedä mitä on haksahtamisten taustalla. Koskee myös tuota Halla-ahoa. Ja vaikkei aina olisikaan mitään kaiken selittävää syytä, ihmiselämä on ihmiselämää, siinä kompuroidaan koko ajan. Avioliittokin on, oma määritelmäni, yhteinen katastrofissa selviytymisyritys. jope

      Poista
    4. Kiitos empaattisesta ja viisaasta kommentistasi, Jope!
      Sellaista elämä joskus on. Nuorena vallankin saattaa tehdä virheitä harkitsemattomuuttaan ja tietämättömyyttään.

      Olen nyt seurannut noita ICE:n touhuja USA:ssa, huomasin myös HS:sta jutun Suomeen karkotetusta miehestä, joka oli lapsena viety maahan, opiskellut, hankkinut ammatin ja elänyt kunniallista veronmaksajan ja perheenisän elämää laittamatta papereitaan kuntoon, kun ei koskaan tarvinnut, kunnes napattiin kadulta. No, tämä - sekä nyt äitisi tarina - toi mieleeni kaikenlaista omasta USA:n vuodestani. Asuin yhdessä poikaystävän kanssa, Suomessa avoliitto oli silloin tavallista, mutta vanhoillisessa USA:ssa ei. Kun minun marimekkoni, ylipäänsä kaikki vaatteeni, varastettiin, niin kutsuimme poliisit, mutta he alkoivatkin syynätä asuntoa, ahaa täällä asutaan yhdessä, ja uhkasivat nostaa syytteen aiheena fornication (katsoin sanakirjasta - haureus!). Huh huh, mitään ei tapahtunut, kiusasivat vain. Silloin opiskelijat ja poliisi olivat muutoinkin huonoissa väleissä, oli opiskelijamielenosoituksia ja muuta.

      Kun tuolla edellä sanoin, etten pystyisi olemaan uskoton, niin hyvähän minun on nyt sanoa, tässä iässä ja turvallisessa, hyvässä avioliitossa.
      Ihmisillä on monenlaisia olosuhteita ja vaikeuksia, joskus on selvittävä katastrofeistakin.

      Poista
  6. Ai että, miten antoisa katsaus! En ole vieläkään saanut kirjaa varauksesta, mutta aion ehdottomasti lukea. Olen tykännyt Markku Heikkilän kirjoista, joten uskon tämänkin olevan ajatuksia herättävä. Oikeistopuolueilla Suomessa on ihan omat piirtrenså, tai tämähän on mielikuvissa liukunut paljon oikeammalle kuin se alkujaan ehkä oli.

    (Nyt minulle tuli varauksesta Fossumin Sejer-sarjan kakkososa, olen lukenut välussä muita Fossumeita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä tavannut Fossumin kaltaista psykologisen rikosromaanin taitajaa.
      Minä aloitin nyt Satu Rämön ekan dekkarin Hildur. Ei huono!
      Aika pian tulivat vastaan seuraavien kirjojen henkilöt Jakob, Björk, Rósa ja Tinna, Rakel ei vielä. Kiinnostavaa Islanti-kuvausta ja monipuolisia hahmoja, joten ehkäpä luen jatko-osatkin.
      Olen myös lukenut Paavo Teittisen tietokirjaa Pitkä vuoro, jonka lukemisen olen saanut sinulta innostusta.

      Poista

Lukeminen on etsimistä

  Taidekeskus Antareksen portaat Sippolassa 7. 3. 2026, Kuva: Ume Lukeminen on etsimistä, kuten niin moni muukin asia ihmisen elämässä. On l...