Jossain typerässä viihdeohjelmassa (heh heh, en ole katsonut, mutta tiedänhän minä nämä tämmöiset suositut) kaksi kulttuurivaikuttajaa Kaarina Hazard ja Leea Klemola ovat menneet halveksimaan Islanti-dekkareistaan kuulun ja erittäin suositun Satu Rämön kirjoja ja niiden pohjalta tehtyä teatteria, vaikka eivät ole lukeneet häneltä mitään ja teatteri-esitykset kiertävät kaukaa (heh heh, tiedetäänhän nämä, suositut ja myyvät).
Kaunokirjallisuus-yhdyssanan alkuosa 'kauno' on jotenkin nolo ja vääränlainen. Se vie ajatukset johonkin korkealentoiseen ja runolliseen, vaikka fiktion genret, aiheet ja tyylit ovat mitä moninaisimpia.
Olisiko meidän otettava käyttöön uusi sana, vähemmän kauno?
Kuvasin viimeksi kirjastosta hakemani kirjat ikään kuin esimerkiksi siitä, miten sekalaista saattaa paljon lukevan, uteliaan keskivertoihmisen lukeminen olla.
Unkarilaisen Gábor T. Szánton novellikirjan 1945 ja muita kertomuksia varasin koska sen niminovelli, jonka filmatisoinnista on kannessa kuva, oli niin hyvä elokuvaksi sovitettuna. Elokuva näytettiin jokin aika sitten televisiossa. Siinä unkarilaisen pikkukylän väki odottaa sodan jälkeen hermostuneena, jotkut syyllisyyttä tuntien, kahta keskitysleiriltä selvinnyttä miestä, joiden on kerrottu kävelevän kylää kohti. Mitä he nyt tulevat vaatimaan? Arvokkaasti mustiin pukeutuneet miehet, vanhempi ja nuorempi, lähestyvät ison kuorman ja ajurin kanssa itse kyytiin nousematta ja sivuilleen katsomatta. Heillä on tehtävä. Luin tästä kirjasta varmaan jostain lehdestä, ellen sitten saanut vinkkiä joltakulta bloggarilta.
Richard Forrest, Kuoleman puutarha? Enpä muista, mikä sai minut kiinnostumaan tästä 70-luvun dekkarista. Oliko kirjoitus jossain blogissa?
Alex Schulmanin kirja veti puoleensa, koska olen lukenut hänen aiemmat omaa synkkää lapsuuttaan selvittelevät teokset ja tiesin tämän käsittelevän samaa aihetta. Luinkin kirjan jo. Mielenkiintoinen kehys tällä muistelulla, soittoja menneisyyteen, päivään 17. kesäkuuta vuosien taa, jolloin trauma sai alkunsa.
Jäljet kehossa on traumapotilaiden kanssa yli kolmekymmentä vuotta työskennelleen psykiatri Bessel van der Kolkin tietoteos. Sain vinkin blogiini kommentoineelta henkilöltä.
Puurolle! Kirjan on kirjoittanut ravitsemusterapeutti Tiia Vuorenmaa. Tätä kehuttiin jossain naistenlehdessä. Minua viehättävät ruokakirjojen taiteelliset kuvat, katselen niitä kuin valokuvakirjojen asetelmakuvia. Ja kukaties saan jonkun uuden idean omiin puuroihini.
Notta kelpaako tällainen lukeminen?
Lainakirjapinossani on myös mm. nämä kirjat, joiden lukemisesta en ole varma, on vain kiinnostaneet niin paljon, että halusin tutustua:
Marko Annala, Paasto
Hila Blum, Kuinka rakastaa tytärtään
Marko Annala, Paasto
Hila Blum, Kuinka rakastaa tytärtään
Pierre Lemaitre, Irène
Tomi Norha, Kultalyhty
Andrea Abreu, Pilvipeitto
Tomi Norha, Kultalyhty
Andrea Abreu, Pilvipeitto
Leila Mottley, Night Crawling
Miranda July, All Fours
Olen juuri lukenut Amélie Nothombin kirjan Anti-Krista uudelleen, koska minua alkoi kiinnostaa bloggari Gregoriuksen kirjan tulkinta. En muista aiemmin lukiessa huomanneeni kirjan kaikkia uskonnollisia viittauksia.
Äskettäin lukemastani Markku Heikkilän kirjoittamasta Jussi Halla-aho -elämäkerrasta kirjoitan oman juttunsa. Hieman ihmettelen, miksi monissa kirjasta tehdyissä lehtijutuissa ihmetellään sitä, että Halla-aho on kertonut kirjan kirjoittajalle yksityisasioistaan. Ei kai kirja muutoin elämäkerta olisi!
------
Se ohjelma, jossa Hazard ja Klemola väheksyivät Rämöä on nimeltään Hengaillaan, kiva viihteellinen tietokilpailuohjelma. Etsin sen ja katsoin juuri ko. jakson. Se muusta hyväntahtoisesta jutustelusta eroava kohta, mistä on nyt anteeksipyyntöjäkin seurannut, on kyllä kylmäävän loukkaava ja sivistymättömyyttä osoittava. Ylimielisyys on aina sivistymätöntä.
Naisilla oli selvä asenne: he edustavat korkeakulttuuria ja Rämö jotain muuta. Sitäpaitsi, kyllä yleistietoon kuuluu tietää myydyimpien kirjojen nimiä, vaikka ei niitä itse lukisikaan.
Minäkin laitoin nyt varaukseen Rämön sarjan alkuteoksen Hildur. Se on minulla joskus ollutkin täällä kotona käymässä, mutta jäänyt lukematta.
Varauslistallani on myös lisää Jon Fossen kirjoja, sarjakuvakirjoja ja monenlaisia, ehkä rohkenen sanoa monentasoisia, tietokirjoja.
Miranda July, All Fours
Olen juuri lukenut Amélie Nothombin kirjan Anti-Krista uudelleen, koska minua alkoi kiinnostaa bloggari Gregoriuksen kirjan tulkinta. En muista aiemmin lukiessa huomanneeni kirjan kaikkia uskonnollisia viittauksia.
Äskettäin lukemastani Markku Heikkilän kirjoittamasta Jussi Halla-aho -elämäkerrasta kirjoitan oman juttunsa. Hieman ihmettelen, miksi monissa kirjasta tehdyissä lehtijutuissa ihmetellään sitä, että Halla-aho on kertonut kirjan kirjoittajalle yksityisasioistaan. Ei kai kirja muutoin elämäkerta olisi!
------
Se ohjelma, jossa Hazard ja Klemola väheksyivät Rämöä on nimeltään Hengaillaan, kiva viihteellinen tietokilpailuohjelma. Etsin sen ja katsoin juuri ko. jakson. Se muusta hyväntahtoisesta jutustelusta eroava kohta, mistä on nyt anteeksipyyntöjäkin seurannut, on kyllä kylmäävän loukkaava ja sivistymättömyyttä osoittava. Ylimielisyys on aina sivistymätöntä.
Naisilla oli selvä asenne: he edustavat korkeakulttuuria ja Rämö jotain muuta. Sitäpaitsi, kyllä yleistietoon kuuluu tietää myydyimpien kirjojen nimiä, vaikka ei niitä itse lukisikaan.
Minäkin laitoin nyt varaukseen Rämön sarjan alkuteoksen Hildur. Se on minulla joskus ollutkin täällä kotona käymässä, mutta jäänyt lukematta.
Varauslistallani on myös lisää Jon Fossen kirjoja, sarjakuvakirjoja ja monenlaisia, ehkä rohkenen sanoa monentasoisia, tietokirjoja.
Hihi, kelpaahan nämä! Olen myös tällainen kirjallinen "sekakäyttäjä", kaikkea pitää kokeilla! Tosin Rämö on toistaiseksi jäänyt lukematta, koska en ole mikään dekkareiden ystävä. Toisaalta nyt alkaa lähestyä se raja, että Rämöä tulisi lukea jo ihan yleissivistyksen vuoksi? Mutta toivottavasti luet Miranda Julyn! Olin täällä ihan äimänkäkenä sen luettuani, vähän hurmoksessakin koska se oli niin kertakaikkisen yllättävä teos!
VastaaPoistaTaidamme olla molemmat innostujia uusien kirjojen suhteen.
PoistaOkei, July siis tuosta pinon päällimmäiseksi.
Sain tänään taas houkuttelevia kirjoja varauksistani, mm. vuoden tietokirjallisuuden Finlandian voittaneen Paavo Teittisen kirjan Pitkä vuoro, joka käsittele ulkomaisen työvoiman riistoa.
Minua kiinnostaa Rämön suosio. Kokeilen siis, vetääkö kirja minua toisella yrittämällä.
Suotta nolostelet lukumieltymyksiäsi ja -valintojasi. Kriteeriksi riittää, että tullut lainanneeksi tai ostaneeksi opuksen, jonka sitten lukee. Lisäarvoa kirja saa blogijutusta, joka toimii vinkkinä muillekin. Kiitos herätteistä!
VastaaPoistaNo, en oikeastaan nolostele, vaan suhtauidun hieman ironisesti tähän lyttäämiseen.
PoistaMiksi pitäisi harrastaa vain jonkun eliittikuplan hyväksymää kulttuuria, ja jos rajaa itsensä niin, ettei tutustu johonkin lajiin tai tekijään, niin miten voi sanoa siitä mitään!
Olen Hildur-sarjan fani ja tietysti lukenut kaikki sarjan osat. Tv-sarjaakin olen katsonut. Rämöltä olen lukenut myös muistelukirjan Islannista nimeltään Talo maailman laidalta, suosittelen. Olen Rämö-fani ja uskallan kehua hänen kirjojaan. ❤️
VastaaPoistaMinä epäilen, että en tykästy Rämön kirjoihin. Ekaa kirjaa luin silloin sen ilmestyttyä ehkä viisikymmentä sivua.
PoistaNyt kiinnostaa näitten kirjojen suosio ja tuo vastareaktio.
Onko joillekin kulttuurialan ihmisille kirjan suosio automaattisesti merkki sen huonosta tasosta? Ei pitäisi olla, onhan jotkut nobelistien kirjatkin olleet myös bestsellereitä.
Hildur on sarjan ensimmäinen kirja ja voin luvata, että sarja paranee kirja kirjalta ❤️ Rakelista lähtien olen antanut kirjoille viisi tähteä eli superhyvää suoraan Islannista. Olen lukenut Islannista useamman kirjailijan dekkareita, ja
Poistamyös islantilaisen nobelistin Halldόr Laxnessin teoksen Salka Valka, ja se tarina oli upeaakin upeampi luontokirja ja rakkauskirja ❤️
Ihana kun ei rajoita itseään etukäteen, vaan lukee rohkeasti kaikenlaista ilman ennakkoluuloja. En kyllä arvioi yhtään tarinaa ilman paneutumista siihen. Sehän olisi kuin opettaja antaisi oppilaille numerot omien mieltymystensä mukaan, eikä syventyisi oppilaiden tehtävien tms. lukemiseen.
Totta! ♥
PoistaLukemisessakaan ei kannata jämähtää johonkin kerran hyväksi kokemaansa, koska silloin saattaa jäädä ilman jotakin mistä olisi pitänyt kovasti.
Sitäpaitsi, on kiva tietää, mistä puhutaan.
Minulla on nyt tuo Hildur lainassa - ja yltäkylläisesti kaikkea muutakin. Pidän pientä kirjapaussia (päivän kestävää varmaan, epäilen) ja luen välillä vain lehtiä.
En ole (harmi kyllä) tullut laittaneeksi tageihin useinkaan maita, joista lukemani kirjailijat ovat kotoisin, mutta yhdestä islantilaisesta nykykirjailijasta olen pitänyt kovasti - Sjón! Häneltä olen lukenut Poika nimeltä Kuukivi, Sinun silmäsi näkevät minut, Skugga - Baldur ja Maissinkeltaiset hiukset - harmaat silmät. Pitääkin katsoa, onko Sjónilta suomennettu muuta.
Sjón on kyllä ihan lempparikirjailija. Teokset Valaan suusta, Poika nimeltä Kuukivi ja Skugga-Baldur olen lukenut blogiaikana.
PoistaItse olen samaa mieltä kuin Hazard ja Klemola. On valehtelua väittää kaikkea kirjallisuutta samanlaatuiseksi ja -arvoiseksi. Itse luen kyllä vähän sitä ja tätä, mutta olen jossain suhteessa hyvinkin elitisti. Hildurin lukeneena ei tarvinnut tarttua jatko-osiin. Harvoin enää jaksan lukea muitakaan dekkareita.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä tuosta, että kaikki ei suinkaan ole yhtä hyvää. Olen joskus vähän vinoillutkin "tietokirjoille", joita on tilattu julkkiksilta ja joita ei julkaistaisi, jos kirjoittaja olisi tuntematon.
PoistaMinua kauhistuttaa vain kirjallisuuskeskustelun taso, jos se menee tuollaiseksi letkautteluksi, mitä tuossa Hengaillaan-ohjelmassa tapahtui. Löydät sen Areenasta, viimeisin kausi (sitä ohjelmaa on ollutkin jo kauan), toiseksi viimeinen jakso ja sen keskellä Islanti-osa, sitä ennen on Ulan Bator ja lopuksi joku suomalainen paikkakunta. Ei ollut kiva katsoa tuota ilkeilyä.
Itse pidän monen genren kirjoista, kunhan ne ovat tasokkaita.
Siinä tietokilpailussa kysyttiin siis vain, mikä on Rämön viimeisimmän kirjan nimi. Ei ollut tarpeen ryhtyä todistelemaan, miten karttaa Rämön kirjoja.
PoistaTinna on ollut pitkään kirjastojen lainatuimpia, joten nimi olisi hyvinkin voinut jäädä mediasta mieleen.
Kylläpä nuo "kulttuurivaikuttajat" kuulostavat ikäviltä itsensä ylentäjiltä.
VastaaPoistaMikä nimi kaunokirjallisuuden tilalle? Heh, muistuu mieleen Speden ja kumppaneiden vanhat vitsit rumaluistelusta kaunoluistelun oheen 😀 Rumakirjallisuus voitaisiin ottaa yhdeksi lajiksi. 📚
Rumakirjallisuus - jee! Kiitos Rita tästä uudesta termistä.
PoistaAika moni nykyisestä ronskista kaunokirjasta solahtaisi siihen hyvin, ja se voisi houkutella teinipoikiakin lukemaan paremmin kuin sievistelevä kauno.
Mietin vielä tuota, miksi teatterialan ihminen Leea Klemola sanoi niin tiukasti kieltäytyvänsä katsomasta Rämön kirjojen pohjalta tehtyä teatteria. Monta hyvää teatteriesitystä ja elokuvaa on saanut inspiraationsa jopa jostain hyvin keskinkertaisesta, lyhyestä novellista.
PoistaOnko se joku sulka hattuun että ymmärtää olla pitämättä siitä, mistä arvelee tai tietää suuren enemmistön pitävän?
Onko kulttuurin tuotteille heti miinusta se, jos ne käyvät kaupaksi?
Minua on kautta aikojen ihmetyttänyt kriitikoiden ja vastaavien taipumus haukkua ja teilata niin tarmokkaasti, jopa pilkata. Olihan sitä käytöstä ennen opetusalallakin kunnes alettiin ymmärtää rakentavan kritiikin merkitys ☘️
PoistaNykyään ei ole enää paljon ammattikriitikoita. Luen mielellään esim. Antti Majanderin ja Tommi Melenderin kirja-arvosteluja. Ennen pidin usean maakuntalehtikriitikon arvosteluista, esim. Savon Sanomissa oli hyviä arvosteluja, mutta nykyään ne ovat maksumuurien takana ja saman konsernin lehdillä on yksi ja sama arvostelija.
PoistaAmmattitaitoisen kritiikin puuttuessa somessa heiteltyä ivaamista on alettu pitää kritiikkinä.
Minä otan muuten käyttöön tuon sinun keksimäsi ruman kaunon tilalle. Olen lukenut monta tasokasta raadollista romaania, jotka sopivat rumakirjallisuuteen, ja käsialastani on tullut sellaista, että kirjoitan kaunokirjoituksen sijaan rumakirjoitusta.
On monipuolinen kattaus sinulla, minulle ainakin kelpaa ja mitä väliä vaikkei kelpaisikaan: tiedostan, että kyseessä on ironia. Itse luen vähän mitä sattuu kulloisenkin fiiliksen mukaan ja sekin on varmaan kyseenalaista, kun pitäisi tietysti olla lukemassa jotain muuta – jotain ylevää ja hienoa. En usko, että parhaillaan lukemani Alex Michaelidesin trilleri The Silent Patient on riittävän ylevää.
VastaaPoistaLuin jostain iltapäivälehdestä tuosta Rämön kirjojen mollaamisesta ja sitä seuranneesta anteeksipyynnöstä. Tuota ohjelmaa en tietenkään ole nähnyt. Jos ei ole lukenut jotain kirjaa, ei sitä varmaan ole tarpeen lytätä – ihan sama mitä genreä teos edustaa. Itse en ole lukenut Rämön kirjoja enkä varmaan luekaan, koska ei kiinnosta. Sama juttu esim. Harry Pottereiden kanssa. Ei siis mitään vakavaa syytä taustalla, ellei omaa intuitiota ja intressejä sellaisiksi lasketa. Nämä Hazardin ja Klemolan kommentit ovat sitä vanhaa klassista “lukematta paskaa” -jeesustelua, jossa ei ole mitään järkeä. Lue edes ensin ennen kuin paskaksi julistat. :D
Itseäni nauratti tuo kasan yhdistelmä, puuro siellä pohjalla.
PoistaTästä saisi kirjankansirunon:
1945
Kuoleman puutarha
17. kesäkuuta
Jäljet kehossa
Puurolle!
Minulla sama Pottereitten suhteen, ei vain ole kiinnostanut, kuten ei yleensä muukaan puhdas fantasia, maagiset elementit sen sijaan ovat minun mieleeni realistisen proosan osana
Silloin tällöin pulpahtaa noita ennakkoluulon siivittämiä sivalteluja ja usein ne kohdistuvat muihin genreihin paitsi juuri taiteelliseksi luokiteltuun proosaan. Ja on sitten niinkin päin, että moitiskellaan sitä "ylevämpää" sorttia kaunokirjallisuutta ja runoja samalla tavalla kuin oopperaa tai sellaista kuvataidetta, johon ei ole päässyt sisälle.
Tekee mieli taas toistaa ruotsin oppikirjasta mieleeni iskostunut lause: Tycke och smak är olika.
marjatta
Poistakirjailijat saavat osakseen murska-arvosteluja ja kohtuuttomia teilauksia, mutta ovatko nämä naiskaksikon tokaisut sinun mielestäsi sellaisia? kysyn tätä ilman pienintäkään ivaa. kirjailija kari hotakainen kirjoitti joskus kirja-alan virkeästä vainoharhaisuudesta - olisikohan tässä kyse siitä. tai somekansa raivostui -efektistä.
Minusta tässä oli kyseessä oman statuksen kohotus tyyliin "eihän me nyt herranjestas noita lueta", ainakin se tuli ulos sellaisena katsojalle.
PoistaKyseessähän ei ollut ulkopuolisen arvostelijan kritiikki vaan kulttuurialan sisällä toimivien väheksynnän osoitus toisen työlle. Sellaista en haluaisi nähdä.
Monikin kirjailija toivoo rehellistä ammattimaista palautetta ammattikriitikoilta, siis kirjallisuuden kenttään sijoittamista, hyviä ja huonoja puolia ja ehdotuksia, miten tekstistä saisi vielä parempaa.
En tiedä somekansan raivostumisesta, en ole ainakaan huomannut sellaista missään. Itse koin näin.
Toki kelpaa. Tässä lähes hengästyn, kun luen tekstiäisi ja lukutempoasi. Rämöstä käytyä keskustelua en ole nähnyt/ lukenut siitä, mutta pätkän Hildur TV-sarjasta katsoin ja kiinnostuin kyllä. Rämön kirjoja en ole lukenut, mutta sama pätee niihin. Otan työn alle.
VastaaPoistaLuen silloin, kun on lukuvauhti lähes kaikenlaista kirjallisuutta, kaunokirjallisuutta, dekkareita, fiktiota/fantasiaa.( Hyvin keksitty RitaA:lta rumakirjallisiuus.)
Elämäkerrat jätän väliin, myös sotakirjat, Jostain syystä en innostu niistä. Paljon olen löytänyt pöydälleni kirjoja juuri blogeista.
Samoin minä, blogeista ja lehdistä. Ja usein kun löydän hyvän kirjan haluan lukea samalta kirjailijalta kaiken mitä voin. Suomennokset, jos niitä tehdään, laahaavat perässä, enkä lue muilla vierailla kielillä kuin englanniksi ja harvoin ruotsiksi.
PoistaJoissain dekkareissa on kiinnostavaa tietoa yhteiskunnasta, jospa Rämölläkin.
Hei! Rakastan lukea blogeja, joissa esitellään kirjoja. Makumieltymykset ovat niin erilaisia, että artikkelit tarjoavat minulle hyvin monipuolisia vaihtoehtoja ja avaavat minulle uusia ovia. En tunne Satu Rämöä, aion avata yhden hänen jännityskirjoistaan, toivottavasti ne on käännetty ranskaksi! Nähdään!
VastaaPoistaKaksi Satu Rämön teosta on käännetty ranskaksi: Hildur ja Rósa & Björk.
PoistaMakumieltymykset todella ovat hyvin erilaisia kirjabloggareilla.
Itse olen saanut paljon vinkkejä blogeista.
Merci !🙏
Poista