Heinäkuu oli oikea kesäkuukausi, vilukissakin tarkeni uida.
Didrichsenin taidemuseon ja rovaniemeläisen Kulttuuritalo-Korundin juhlavuosinäyttelyt ovat jo ohi, mutta Kouvolan Vuohijärvellä menossa ja Oulussa vasta tulossa.
Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon näyttelyn piti päättyä 10. elokuuta, mutta parhaillaan selvitetään jatkoajan mahdollisuutta, jolloin näyttely kestäisi vähintään elokuun loppuun. Päivittäinen kävijämäärä on Vuohijärvellä jopa nelinkertaistunut ja tästä kesästä onkin tulossa kaikkien aikojen ennätyskesä. Vuohijärven erikoisuus on taiteilijan varhaisvaiheen työt.
Oulun taidemuseossa alkaa Särestöniemi-näyttely 27.9. ja kestää vuoden loppuun. Tässä näyttelyssä painopiste on taitelijan maisemamaalauksissa ja luontokuvissa. Joissain aikalaiskritiikeissä Särestöniemeä arvosteltiin liiasta värien leiskumisesta, mutta hän on kertonut tutkineensa luontoa lapsesta asti ja saaneensa kaikki värit sieltä. Lapin ruskan nähnyt lienee samaa mieltä, sieltä se väriloisto tulee.
(Lapin Kansan haastattelusta 1975, jossa kulttuuritoimittaja Armi Harju siteeraa pitkästi Särestöniemeä, otteen on poiminut Noora Vaarala Särestöniemi-elämäkertaansa.)
Paras kohde Särestöniemen taiteen kokemiseen olisi tietenkin Särestöniemen koti- ja taidemuseo Kittilän Kaukosessa. Sinne menosta haaveilen.
![]() |
Reidar Särestöniemi, Taivaanjaara ja yöaurinko, Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon näyttelystä 2025 |
~ Juhlavuosista puheen ollen, meillä tuli mieheni kanssa täyteen puolivuosisataa avioliittoa, kultahäävuosi. Emme ehtineet juhlia hääpäivänä kuin kahvilakäynnillä Kouvolassa, mutta onhan tätä vuotta vielä lähes puolet jäljellä.
Sen sijaan kävimme kahden nuoren juhlissa, rippijuhlassa ja Prometheus-juhlassa. Molemmissa juhlissa pojille annettiin elämänohjeita. Minä tietenkin uuden ihastukseni August Pyölniitun aforismeja: "Miten vähän ihminen voikaan seistä itsensä nojassa" (huom! painotus: vain itsensä nojassa) ja "Ei kannata kumartaa pienille oville".
~ Meillä oli tässä aivan nurkalla Suomen leppoisimmiksi kirjamessuiksi nimetty tapahtuma Kymi Libri, mutta en ehtinyt sinnekään. Heinäkuussa on aina niin paljon kaikkea päällekkäin ja limittäin, ja jos on sellainen että tarvitsee aina kivan tapahtuman jälkeen omaa aikaa, niin kaikkeen ei kerkiä.
Kymi Libri oli nelipäiväinen: sarjakuvaa, politiikkaa, kaunokirjallisuutta ja dekkareita. Harmi, että jäi väliin, koska tämän tapahtuman jatko ei ole aivan varma.
~ Huomenna käymme Sippolassa Taidekeskus Antareksessa ja elokuvissa.
Antareksessa on juuri avautunut uusi näyttely, jossa on töitä yhdeltätoista helsinkiläisen Valligrafia-taideyhteisön jäseneltä ja arkkitehti-valokuvataiteilija Timo Ryttäriltä.
Elokuvateattereissa ei ole mennyt pitkään aikaan mitään elokuvaa, jonka olisin halunnut nähdä. No, nyt menee Materialists, joka ei ehkä ole mikään mestariteos sekään, mutta kaipaan itse elokuvateatterissa oloa.
~ Tässä kuussa avautuu mieheni Unto Mentulan ja toisen pitkän linjan valokuvaharrastajan Kalle Salosen valokuvanäyttely Ajassa. Se on Kulttuuritalo Wanhan Rautakaupan näyttelytilassa täällä meillä Myllykoskella 11.8. - 5.9. Näyttely koostuu mustavalkoisista, filmille kuvatuista ja pimiössä vedostetuista kuvista, joiden aika ja aihe vaihtelevat.
Kirstinkallion kylätalolla tässä lähellä on pimiö, jossa mieheni on viettänyt tuntikausia kuvia tekemässä. Vanhimmat kuvat ovat 70-luvun lopulta ja uusin tältä vuodelta, kaikki vanhalla tekniikalla valmistettuja.
~ Keskiviikkona ajelemme taas mökkipaikkakunnalle Luumäelle, mutta ehkä ei mökille ollenkaan (säävaraus) vaan suoraan ja vain Kotkaniemi-foorumiin, joka järjestetään nyt neljännen kerran presidentti Svinhufvudin museona toimivan kotitalon pihassa. Kävimme tässä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa viime kesänä ja pidän sitä hyvin tasokkaana. Tämän kesän teema on Suomen suunta muuttuvassa maailmassa ja puhujina on useita asiantuntijoita.
Tilaisuus striimataan ja on nähtävissä Yle Areenassa. Lisää tietoa tästä.
![]() |
Kukkia Taavetin torin laidalta, vieressä ihana Massimiliano Baratellin kahvila Al chiosco da Massimo ja leikkipuisto sekä aikuisten puistokuntosali ja - tärkein kaikista - kirjasto 💖 |
Kävin muutama vuosi sitten Myllykoskella, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siellä oli kaunista ja häkellyttävän hiljaista. Asuin taajaman ainoassa hotellissa ja käyskentelin illalla vanhan paperitehtaan liepeillä. Melkein tekisi mieleni tulla katsomaan Ajassa-näyttelyä. Ehken ehdi, kun loma loppuu, mutta silti tekisi mieli. Filmikuvaamisessa kaikkine pimiöineen on sellaista nostalgisromanttista viehättävyyttä, jonka en soisi katoavan, vaikka en valokuvauksesta paljon ymmärräkään.
VastaaPoistaVähän muuten kummallista näin lukijana, kun blogisi tausta- tai sivuhenkilö Unto on yhtäkkiä muutakin kuin Marjatan mies. Epäilemättä hän on aina ollut omajalkaisesti olemassa ilman blogiasikin ja tehnyt sitä sun tätä, mutta eihän lukija keskity miettimään sellaisia. Nyt tuntuu kuin teatterinäyttämön puulavaste olisi äkkiä alkanut liikkua ja hypähtänyt kohti yleisöä.
Ohho, tänne harvemmin kukaan eksyy. Hotelli oli ilmeisesti Leo Hotelli meidän ruman autioituneen pääkadun varrella.
PoistaTervetuloa uudelleen!
Meillä on myös Museomajatalo Rauhala, joka on edelleen käytössä. Omistaja pitää siellä yöpyville luentoja julkkiksista, jotka ovat majoittuneet taloon 50-luvulla (tosin heitä ei silloin kutsuttu julkkiksiksi). Olavi Virta, Mannerheimin rakastajatar ym. ajan kuuluisuudet.
Untolla on näyttelyssä kuva tästä originellista paikasta, joka melkein näkyy näyttelypaikkaan.
Taustahenkilö Unto on kyllä näyttäytynyt blogissa silloin tällöin. Kerran luimme saman kirjan ja laitoin blogijuttuuni myös hänen mielipiteitään. Se oli kanadalaisen David Vannin Kylmä saari, hurja kirja. Olen monesti ajatellut uusia tämän juttutyypin, samoja kirjoja kun luemme paljon, esim. viime aikoina Abdulrazak Gurnahin romaaneja, hän vain rauhallisempaan tahtiin kuin minä.
Kommenttsi lopun kuvaus sivuhenkilön esiin tulosta on viehättävä.
Monella on usein me-muoto kirjoituksissa, ilman selitystä, minullakin, ja se on yleensä silloin elämänkumppani.
Leossapa hyvinkin me (!) asuimme. Sekin oli tunnelmallisella tavalla eksoottinen yöpymispaikka, mutta tuo Rauhala - josta en tiennyt mitään - vaikuttaa googlaamalla niin hurmaavalta, että sinne haluan seuraavaksi.
PoistaMuistan pääkadulta nimenomaan sen, että useimmat liikkeet oli lopetettu. Kun tehdas kuolee, kuolee paljon. Vaan kyllä oli komeat talot ja komeat ikkunanäkymät tehtaan johtajistolla muinoin.
Näin on. Johtajien asunnot olivat erikseen saman kadun varrella, nykynimeltään Espiksenkuja. En tiedä, onko kadun nimi ollut sama silloin kun talot olivat uusia, mutta kaikki tuntevat tuon kadun nimellä Konjakkikuja.
PoistaMeidän vanhin poika yöpyi kerran varta vasten Rauhalassa, tykkää vanhoista paikoista ja halusi saada tietoa Rauhalan kulta-ajasta. Hän oli saanut seikkaperäisen esitelmän majatalon isännältä Pekka Mölsältä, jonka vaimo muuten on monikulttuurisuusasioissa kunnostautunut Mulki Mölsä.
Onneksi olkoon kultahäistä! Se on melkoinen matka ja kunnioitan ihmisiä jotka ovat yhdessä pitkän ajan päästäkin, vaikka varmasti matkalle on sattunut vastoinkäymisiäkin.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMeillä ei onneksi ole sattunut mitään kauheita onnettomuuksia, sairauksia tietenkin ja välillä huolta lapsista, mutta onneksi heilläkin tuntuu olevan neuvokkuutta, kestävyyttä ja optimismia, joten ei voi kuin toivoa, että kaikki pysyisi pitkään yhtä hyvänä kuin nyt.
Minulla kans alkaa aina elokuussa poltella tuo elokuviin meno, että kohta jo pääsee sinne pimeään saliin lumoutumaan. Alku- ja keskikesällä se ei käy ikinä mielessä.
VastaaPoistaJuuri noin on minullakin.
PoistaKesällä tulee katsottua vähemmän myös mitään telkkarista. Sitä haluaa vain olla mahdollisimman paljon ja pitkään iltaisin ulkona, kun kerrankin voi.
Onnea ja iloa kultahääpäivän johdosta <3 Meille tulossa lokakuussa kristallihääpäivä 15v. Saas nähdä päästäänkö matkoille.
VastaaPoistaKiitos Mai!
PoistaMeillä on syksympänä "kertausmatka" Rodokselle. Olimme siellä viimeksi hopeahääreissulla 25 vuotta sitten. Se on myös ensimmäinen paikka, missä olen ollut aurinkolomalla. Se tapahtui 80-luvun lopulla kahden pienen pojan kanssa. Silloin piti kävellä puhelinkeskukseen soittamaan kotiin ja drakmat olivat käytössä.
Onnea yhä vahvana jatkuvaan avioliittoon kohti seuraavia juhlapäiviä!
VastaaPoistaKirjoitat silloin tällöin Myllykoskesta tapahtumineen. Siellä päin lähellä Haminaa on kai yhä myös Myllykylä, enoni vaimon lapsuuden ympäristö. Kerran Ilmi-täti otti minut mukaansa ja matkattiin linja-autolla Myllykylään. Mieleen jäänyt iso suvanto ja siinä vaarallisiksi kuvattuja pyörteitä. Uimaan ei ollut 7-vuotiaalla menemistä.
Kiitosta vaan!
PoistaGooglailin Myllykylää, varmaan idyllinen paikka.
Pyörteet ovat vaarallisia, mistä on tänä kesänäkin saatu paljon kuulla. Voi hukkuneita lapsiparkoja - ovatko he luottaneet liikaa valvojiin ja jossain piknikillä istuviin vanhempiinsa? Ilmeisesti ovat paikoista, joissa ei ole vettä, eivätkä ole siksi tajunneet, että joen tai meren ranta on eri kuin joku matala kahluuallas kylpylässä.
Minua kuulutettiin kerran vihaisesti Sitgesin rannalla, Barcelonan lähellä: "Madam, you must come back. " En mitenkään uskonut sen tarkoittavan minua, ennen kuin mieheni yhtyi huutoon: "Tuu nyt pois sieltä." Matala tyyni ranta, mutta olin mennyt vahingossa jonkin rajamerkin toiselle puolen. Hölmö madam.
Hauska tuo Särestöniemen ääntäminen "aggresiivisuutta on ihan tarpheksi asti" 😀
VastaaPoistaOnneksi olkoon. 🍀 Jatkukoon liittonne hyvänä ❤️ Meillä ei ole ollut tapana erikseen juhlia hääpäiviä, mutta hiukan hämmästyin itseäni kun tänä kesänä puoliso toivotti "hyvää hääpäivää" enkä ollut sitä lainkaan muistanut. The honeymoon is over? 😀 Toki jokaisena päivänä iloitsen rakkaasta puolisosta ❤️
Ei meilläkään yleensä, moni hääpäivä on mennyt ohi lähes huomaamatta. Ajattelen, että arki on juhlaa ja jokaisessa päivässä on aihetta herkkuhetkeen.
PoistaEn oikein pysty järjestämään itselleni juhlia, siis sellaisia joihin kutsuisin paljon väkeä. Ajatus on käynyt mielessäni, mutta häipynyt pian liian stressaavana. Osallistun kyllä mielelläni toisten juhliin ja olen nauttinut vieraana olosta.