Kaukana itsestäni itsessäni kulkeudun
erilleen siitä joka olen:
Varjo ja liike josta muodostun.
(Fernando Pessoa)
Portugalilainen Fernando Pessoa (1888 -1935) on 1900-luvun tunnetuimpia ja erikoisimpia eurooppalaisia runoilijoita.
Hän hankki elantonsa kääntämällä kauppaliikkeitten ulkomaankirjeitä ja kirjoitti paljon erilaisia tekstejä runoista ja kirjallisuusarvosteluista horoskooppeihin. Hän julkaisi runoja sekä omalla nimellään että kolmen heteronyymin kautta, joita hän kutsui Persooniksi. Nämä kolme hahmoa, Alberto Caeiro da Silva, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis kirjoittivat kukin omalla tyylillään ja kritisoivat toisiaan julkisuudessa, Álvaro de Campos tuli jopa sotkemaan Pessoan platonista rakkaussuhdetta kirjeillään.
Pessoan minuudessa oli näkyvissä dissosiatiivisuutta jo lapsena ja kaiken kaikkiaan hänellä oli kymmeniä persoonia ilmentämässä minuutensa eri osia, jotkut niistä lähellä Pessoan persoonaa, jotkut ei.
En minä aina ole sama siinä mitä sanon ja kirjoitan.
Muutun, mutta en muutu paljon.
Kukkien väri ei ole sama auringossa
kuin pilven kulkiessa yli
tai kun yö saapuu
ja kukat ovat varjon värisiä.
Mutta joka katsoo tarkkaan näkee että ne ovat samat kukat.
Sen takia, kun en näytä pitävän yhtä itseni kanssa,
katsokaa minua tarkkaan:
jos olin kääntymässä oikeaan,
nyt käännyn vasempaan,
mutta aina olen sama itseni ja seison samoilla jaloillani -
Aina sama, kiitos taivaalle ja maalle
ja valppaille silmilleni ja korvilleni
ja sieluni kirkkaalle yksinkertaisuudelle...
(Alberto Caeiro da Silva)
Muutun, mutta en muutu paljon.
Kukkien väri ei ole sama auringossa
kuin pilven kulkiessa yli
tai kun yö saapuu
ja kukat ovat varjon värisiä.
Mutta joka katsoo tarkkaan näkee että ne ovat samat kukat.
Sen takia, kun en näytä pitävän yhtä itseni kanssa,
katsokaa minua tarkkaan:
jos olin kääntymässä oikeaan,
nyt käännyn vasempaan,
mutta aina olen sama itseni ja seison samoilla jaloillani -
Aina sama, kiitos taivaalle ja maalle
ja valppaille silmilleni ja korvilleni
ja sieluni kirkkaalle yksinkertaisuudelle...
(Alberto Caeiro da Silva)
Pessoa julkaisi eläessään kirjan muodossa vain yhden niteen sonetteja ja vuotta ennen kuolemaansa runoelman Mensagem (Viestejä), mutta lähipiirin tiedossa oli, että hänellä oli laaja julkaisematon tuotanto järjestettynä isossa matka-arkussa. Siellä olivat eri pinoissa omat runot, Persoonien runot ja laaja kokoelma pienproosaa nimellä Livro do desassosego (Levottomuuden kirja), jonka tekijäksi Pessoa oli merkinnyt Bernardo Soaresin. Soares on tutkijoiden mukaan tavallinen pseudonyymi, ei minuuden osa kuten nuo kolme Persoonaa tai aivoihmistä, jolla nimellä suomentaja Pentti Saaritsa myös heitä kutsuu runokirjassa En minä aina ole sama. Tämä kirja on yksi monista, joita matka-arkun paketeista on koottu.
Alan tuntea itseni. Minua ei ole.
Olen välimatka siitä mikä haluan olla siihen
Olen välimatka siitä mikä haluan olla siihen
mitä muut minusta tekivät,
tai puolet siitä välimatkasta, sillä onhan myös elämä...
Se minä loppujen lopuksi olen...
Sammuta valo, sulje ovi ja lakkaa läpsyttämästä
tohveleitasi käytävässä.
Jää minä yksin huoneeseen oman itseni suureen rauhaan.
Se on halpa maailmankaikkeus.
(Álvaro de Campos)tai puolet siitä välimatkasta, sillä onhan myös elämä...
Se minä loppujen lopuksi olen...
Sammuta valo, sulje ovi ja lakkaa läpsyttämästä
tohveleitasi käytävässä.
Jää minä yksin huoneeseen oman itseni suureen rauhaan.
Se on halpa maailmankaikkeus.
Kiinnostuin niin paljon Pessoasta, että lainasin useamman kirjan kirjastosta. Katsokaa noita nimiä!
En minä aina ole sama, Minusta minussa on ainakin kaksi, Minussa on monta - vielä on hakematta Minä se olen.
Huomasin pitkässä listassa Pessoa-kirjallisuutta myös José Saramagon romaanin Ricardo Reisin viimeinen vuosi. Runoilija Pessoa on kuollut, mutta hänen alter egonsa Ricardo Reis elää ja seuraa Pessoan jalanjälkiä yksinäisenä Lissabonissa. Kirja kertoo Euroopasta ja Lissabonista vuonna 1936 ja sitä on pidetty yhtenä Saramagon parhaista teoksista.
En minä aina ole sama, Minusta minussa on ainakin kaksi, Minussa on monta - vielä on hakematta Minä se olen.
Huomasin pitkässä listassa Pessoa-kirjallisuutta myös José Saramagon romaanin Ricardo Reisin viimeinen vuosi. Runoilija Pessoa on kuollut, mutta hänen alter egonsa Ricardo Reis elää ja seuraa Pessoan jalanjälkiä yksinäisenä Lissabonissa. Kirja kertoo Euroopasta ja Lissabonista vuonna 1936 ja sitä on pidetty yhtenä Saramagon parhaista teoksista.
Ollaksesi suuri, ole kokonainen: älä mitään
itsessäsi liioittele äläkä sulje pois.
Ole täydesti joka asiassa. Pane kaikki mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
niin kuin koko kuukin mahtuu joka lampeen
koska se loistaa korkealta.
(Ricardo Reis)
itsessäsi liioittele äläkä sulje pois.
Ole täydesti joka asiassa. Pane kaikki mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
niin kuin koko kuukin mahtuu joka lampeen
koska se loistaa korkealta.
(Ricardo Reis)
Oma muistini ei ole mitään, ja tunnen
että se joka olen ja se joka olin
ovat eri unia.
(Ricardo Reis)
että se joka olen ja se joka olin
ovat eri unia.
(Ricardo Reis)
Ehkäpä meissä kaikissa on Pessoaa koska ei kukaan ole sama koko ajan. On työ minä, vapaa-ajan minä, juhla minä jne. Viisautta on katsoa kaikkien näiden kerrosten läpi ja tunnistaa kuka edessäsi oleva ihminen todella on mutta harvalla on se taito. Todella harvalla.
VastaaPoistaNäinhän se on. Ennen vanhaan missiehdokkaille annettiin ohjeeksi "ole vain oma itsesi", hassu ohje, koska mehän olemme kussakin seurassa ja tilanteessa erilaisia ja aina oma itsemme.
PoistaNäillä ihmisllä joilla minuus jakautuu trauman ja sitä seuraavan erillisyydentunteen seurauksena minuuden osat ovat usein hyvinkin erillisiä ja vahvoja ja pääminuus oppii tulemaan toimeen niitten kanssa vaihtelevasti. Pessoa iolmoittaa pysyvänsä toimintakykyisenä puhumalla ja kirjoittamalla
"On minulla useita sieluja
ja minuuksia on monia.
Elän kuitenkin niistä piittaamatta.
Minä vaiennan ne. Osaan puhua."
(osa runoa Minussa on monta -kirjasta)
Pessoan lukemisessa on se vaara, että koko homma voi mennä Reisille.
VastaaPoistaJuuri niin! Eikä se mitään, koska Reisin runot eivät koskaan mene reisille, koska ne ovat niin viimeistellyn hienoja.
Poistasen sijaan tuo Álvaro de Campos tulvii välillä liiankin vuolaana jatkuvassa identiteettikriisisssään.
Tuottelias. Hoksaavainen. Ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Mahtavaa!
VastaaPoistaNiin minustakin!
PoistaFernando Pessoa oli minulle tuttu vain nimenä ja joskus kuuleminani runon pätkinä. Lissabonin reissulla taannoin huomasin, että kirjakauppojen ovilla oli normaalikokoisia pahvisia Pessoa-hahmoja eli hän on edelleen arvostettu kotimaassaan.
Innostuin etsimään tänään kirpparilta Pessoaa mutta en löytänyt. Maybe later. Pahviset Pessoan kokoiset pahvikuvat kuulostavat kivoilta.
PoistaHih, tämä lainaus tekstissäsi riemastutti, koska tunnistan itseni: "sulje ovi ja lakkaa läpsyttämästä tohveleitasi käytävässä" 😀 Tohvelien läpse häiritsee.
Pessoa vaikuttaa todella mystiseltä tyypiltä, luen aina kaikki hänestä kirjoitetut blogikirjoitukset ja jokaisen lukemani jutun jälkeen hän tuntuu yhä vain mystisemmältä!
VastaaPoistaMinulle Pessoa on ollut tähän asti melko tuntematon.
PoistaOn hienoa löytää uusia kirjailjoita. Huomasin kirjaston sivuilta, että 'Minä se olen' ja Saramagon Ricardo Reis -romaani ovat nyt "matkalla noutopaikkaan".
Odotan mielenkiinnolla raporttiasi tuosta Saramagon kirjasta!
PoistaKas kummaa, minulle Pessoa on ihan outo kaikkine hahmoineen. Kiitos katsauksesta ja taustoituksesta. Ehkä pääsen alkuun ja jopa jatkan lukemalla jotakin Pessoalta.
VastaaPoista