Katja Kettu on nyt paljon esillä uuden romaaninsa Yöperhonen ja muutaman vuoden takaisen Kätilön filmatisoinnin ansiosta. Yöperhosta en ole vielä lukenut. Kätilö-elokuva vaikutti minuun vahvasti.
Toinen syksyn uutuus Ketulta on hänen yhdessä Jan Anderssonin kanssa tekemänsä sarjakuvakirja Peräkammarin poika.
Katja Kettu on tehnyt sarjakuvaa aiemminkin. Hän on myös ollut mukana useissa animaatiotuotannoissa. Ketun koulutus onkin kuvapuolella. Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta animaatio-ohjaajaksi ja opiskellut Lontoossa elokuva- ja televisioalaa.
Peräkammarin poika näyttää yksin vanhaan kotitaloon jumiutuneen miehen tarinaa. Jalmari on syntynyt kaksospojista jälkimmäisenä. Ensin maailmaan putkahtanut Veikka on "kympin kläpi", mutta Jalmari toista maata. "Sitten tämä toinen, mikälie staalonvaihokas, takaperintulija, turhanmärehtijä heti alusta saakka."
 |
| Jalmari muistelee Annia. "Semmoinen ponityttö, pompputissi, nännit kuin nuoret ketunkuonot." |
Jalmari on haaveillut taideopinnoista ja päätyy veistämään pahkakelloja. Aina uuden koneiston valmistuessa hän haaveilee saavansa ajan pysähtymään, mutta se näyttäisi kulkevan hänen talossaan taaksepäin. Tyttö, johon hän ihastui, lähti reippaamman veljen, Veikan, matkaan. Jalmari jäi huolehtimaan äidistä.
Jalmari ja äiti molemmat tietävät asian oikean laidan. Jalmarin piti jäädä nuorena kesken oppisopimuksen verstaalta pois ja ryhtyä hoitamaan sairasta äitiään. Äidin ääni kuuluu edelleen kaikkialla talossa, myös se ääni, joka sanoo:"Kiitos hoivasta vaihtolainen, kyllä mie sen tajusin, että sulla mieli palo maailmalle vaan minun takia jäit. Enkä mie pahalla, en etes pyytänyt. Ei tarvinnu." Ei tarvinnu - kilteille ihmisille käy noin!
Muutaman sekunnin vanhempi isoveli on ylivoimainen. Hän käy perheineen talossa tarkistamassa ja moitiskelemassa.
Jalmari elää vahvaa mielikuvituselämää.
Tämä kirja on aivan yliveto.
Kuvitus on hienoa, tummanpuhuvaa, mystistä. Taloa mädättävä hirviö muistuttaa Alien-elokuvan limaista otusta. Jalmari sankarimme käy rymistellen sotaa sitä vastaan.
Ketun kieli on niin värikästä ja runollista, että pienetkin asiat tuntuvat merkityksellisiltä.
Lähdön hetkellä Jalmari epäröi, aukeaako ovi. Ja milloin on oikea aika lähteä? Kaiken jankutuksen ja jäkätijäkän ohessa hänelle on jäänyt mieleen arkifilosofisia, sympaattisia opetuksia äidiltä.
"Aurinkoa ei pidä säikähtää, eikä yleensä luonnonvoimia, paitsi hurrikaaneja."
Pidit siis Kätilön filmatisointia onnistuneena? Pertti Avola antoi aika nuivan arvion Hesarissa. Olen pitänyt hänen arvioitaan hyvin luotettavina ja omalla kohdallani ne ovat aina osuneet. Jotain hän puhui hollywoodilaisen ammattimaisesta otteesta joka jyrää kotimaisen naturalismin, lyttäsi aika lailla koko elokuvan. Yleisön suosioon se ei ole vaikuttanut. Hyvä niin.
VastaaPoistaMinäkin luin vain huonoja arvioita ja olin yllättynyt, koska en nähnyt elokuvaa niin.
PoistaOn puhuttu epäselvyydestä ja hajanaisuudesta. Minusta elokuva on selkeä.
Kätilön työt oppimattomien, taikauskoisten ihmisten parissa ovat hyvin naturalistista kuvausta, kaukana Hollywoodista, samoin olot keskitysleirillä.
Jotkut arvostelijat ovat kirjoittaneet, että rakkaussuhde ei toimi. Minusta se on hyvin uskottava ja toimii.
Krista Kosonen on suloinen ujona ja lappalaiseen tyyliin ronskina yhtä aikaa.
Leena, käy katsomassa ja kerro sitten, kumman arvion puoleen käännyt, Pertti Avolan vai minun! :D
Näin on tehtävä. Kävin tässä välissä tänään katsomassa Ingrid Bergman -dokumentin. Mielenkiintoista historiaa ja ajankuvaa, hyvin tehty dokumentti. Ingrid Bergman oli hyvä tyyppi, itsenäinen ja vapaa. Suosittelen!
PoistaMeilläkin menee tuo leffa ja kiinnostaisi kovasti käydä katsomassa.
PoistaToivottavasti selviän flunssasta niin, että ehdin nähdä sen.
Olen nyt ihastunut TV2:n keskiviikko-iltojen dokumentteihin. Eilinen oli hyvä dokkari Pohjois-Koreasta. Uusinnat näkyy olevan perjantaisin eli tänään.
Näin myös tuon Pohjois-Korean. Pyörryttävä, paljastava, vaikuttava!
PoistaAlbumi vaikuttaa jännittävältä. Huumoria, mustaakin sellaista, vakavalla pohjavireellä, ja ilmeisen kantava tarina. Dr Phil aina saarnasi TV:ssä aikamiespoikuuden vaaroista ja siitä että miehen pitää itsenäistyä ja miehistyä.
VastaaPoistaTässä on sekä kuva että teksti tasokkaita, komea kirja. Mystiikka jäi minun postauksessani liian vähälle, sitä on kirjassa paljon.
PoistaDr Phil, ihana! Minä katsoin sitä paljon, rehellisesti vanhanaikainen ja jalat maassa -tyyppi. Oprah oli samanlainen. Muistan ikuisesti taltioinnin hänen vierailustaan Norjassa, miten hän oli ällistynyt naisen asemasta Pohjoismaissa, että lapsille on järjestetty hoito ja äidit käyvät työssä ja että isä saattaa olla kotona ja laittaa ruokaa.
Minulla ovat vielä lukemiset olleet kesätauolla. Kätilön luin edellistalvena ja ajattelen, että elokuvankin katson. Mielikuvitukseni teki kirjaa lukiessa monista tapahtumista raakoja. Toivottavasti elokuva ei ole kovin raaka.
VastaaPoistaToki luen kunhan käsiini saan myös Yöperhosen ja Peräkammarin pojan.
Kuvaat hyvin kiinnostavasti tuon sarjakuvakirjan.
Minusta elokuva ei ole yhtä raaka kuin kirja, esim. Navetassa tehtyjä julmuuksia ei ole kuvattu niin tarkasti.
PoistaSodassa järkkyneen Johanneksen ja Helena-kätilön suhde on kömpelön kaunis. Johanneksen näyttelijä Lauri Tilkanen on niiin kaunis mies, että se liikutti mieltäni. Sota tuhoaa kaunista siinä missä rumaakin.
Kiitos Aimarii. Minusta tuntuu, että en tee ihan oikeutta kirjalle, koska sen musta puoli, painajaiset jäivät minulla vähälle huomiolle.
Minua kiinnostaa tämä sarjakuva todella paljon ja antamasi klipsit sai vain vettä myllyyn! Vau!
VastaaPoistaSamalla tunnustan, etten itse voisi koskaan katsoa Kätilöä kotimaisena leffana. En koskaan. Mutta Ketulle toivon kaiken ansaitsemansa kunnian.
Kiva, kun tämä innostaa sinua kirjan lukemiseen - katsomiseen, kokemiseen - miten se pitäisi sanoa, kun kyseessä on sarjakuvakirja.
PoistaOnhan se aina riski tehdä leffa kirjasta, jonka ansiot ovat mahtavan omaperäisessä kielessä.
Katsoin elokuvan omana taideteoksenaan. Kirjan lukemisestakin on aikaa. Elokuvassa yllätti se, että se oli minusta niin paljon kritiikkejään parempi.
Minusta Antti Jokisen Puhdistus oli ansiokas. Kätilö on samantyylinen. Näin kirjan luettuani lyhyellä aikavälillä myös kaksi Puhdistus-teatteriesitystä. Kirja ja nämä muut Puhdistukset olivat kaikki omanlaisiaan.
Minäkin mietin, että sekä Kätilö että Puhdistus pitäs katsoa jotenkin kokonaan unohtaen sen perustuvan kyseiseen kirjaan.
VastaaPoistaNäin on paras tehdä, jos elokuva perustuu romaaniin. Joskus hyvä elokuva on saatu aikaiseksi jostain pikku novellista. Se saattaa olla helpompaakin käsikirjoittajlle kuin laajan romaanin käsittely elokuvamuotoon.
PoistaUpea postaus ilmeisen upeasta kirjasta! Kuvat hienoja, teksti selventävä niiden välissä. Kiitos, Marjatta! Olet nähnyt paljon vaivaa iloksemme.
VastaaPoistaKiitos Liisu! Tuntui, että tästä pitää kirjoittaa. Anderssonin ja Ketun yhteistyö on tuottanut puhuttelevan teoksen.
Poista