Minä ponnistelin ollakseni tavallinen äiti. Että olisimme tavallinen perhe, lapseni tavalliset lapset.
Tavallisen on lupa hengähtää, lupa sulautua joukkoon, lupa hymyillä rennosti leikkipuistossa ja vanhempainilloissa, lupa olettaa, että minun lapseni pysyy mukana päiväkodissa ja koulussa, että hän saa keväisin todistuksen, löytää ystäviä, harrastuksia ja unelmia, joita voi toteuttaa.
Halusin olla äiti, jolla on lupa uskoa, että lapseni tulee aikuisena luokseni päivälliselle ja elää vielä pitkään sen jälkeen kun minua ei ole.
Tämän kohdan lukiessani muistelin keskustelujamme ystäväni kanssa, kun lapsemme olivat pieniä. Meillä on samanikäisiä lapsia. Iltakävelyjemme vakioaiheena olivat lapsemme. Ystäväni kysyi kerran, mitä toivoisin pojistani tulevan, ja minulla oli vastaus valmiina: onnellisia ja tasapainoisia, muulla ei ole väliä.
Hirvosen romaanin Lauran on koettava poikansa, Aslakin, ajautuminen hirmutekoon.
Kirjailija koettaa selvittää, miten lapsesta tulee ihmiskunnan harventaja.
Erityistä, suunniteltua pahaa tässä kirjassa edustaa mies, joka liikkuu netissä keksityillä identiteeteillä houkuttelemassa nuoria terrori-iskuihin. Nuoren miehen romantiikan nälkään on helppo iskeä sädehtivän arabitytön hahmossa.
Eino Leinon Hymyilevä Apollo alkoi soida mielessäni: Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista... Niinkö? Pystyn eläytymään henkilöön, joka tappaa vihan vimmassa, mutta en sellaiseen, joka suunnittelee toisten tappamista ja kidutusta viileän virkamiesmäisesti työpöytänsä takana.
Keväisellä Espanjan matkallamme osuimme mieheni kanssa Cordoban Inkvisition museoon. Museossa oli aitoja kidutusvälineitä: puristimia, piikkejä, ruuveja, halkaisijoita, siveysvöitä, jalkapuita ja mm. Iron Maiden-kaappi.
Inkvisitio oli paavin varhaiskeskiajalla perustama roomalaiskatolisen kirkon tutkimuselin, joka taisteli harhaoppisuutta vastaan. Harhaoppisuus oli laaja käsite. Siihen kuuluivat paitsi toisuskoiset niin myös eri tavoin erikoiset ihmiset. Inkivisitio levisi laajalle alueelle Euroopassa ja myös Espanjan siirtomaihin. Se oli voimissaan vuosisatojen ajan. Tutkimusmenetelmänä oli kidutus, jota suunnittelivat erityisosaajat. Inkvisition johdossa olivat aikansa koulutetut, sivistyneet miehet.
Kun tulimme ulos tästä kauhujen museosta, aloimme kuvitella, miten nämä erityisosaajat istahtavat oluttupaan ja alkavat pitää suunnittelupalaveria. Laitetaanko jalkapuussa istuvan jalkoihin nuotio vai pureskeleva hurtta? Minkäpainoiset punnukset halkaisevat ihmisen hitaasti viemättä häntä armahtavaan tajuttomuuteen.
Aloimme pohtia mitä kaikkea pahaa ihmiset tekevät toisilleen tänäkin päivänä, suunnitellusti.
Olimme niin poissa tolaltamme, että aloimme hihitellä ja suunnitella, eikö pahuuden, sodat ja kaappaukset, voisi nykyään hoitaa kokonaan virtuaalisesti, kun monet hoitavat rakkauselämänsäkin netissä.
Miehelläni, opettaja hänkin, oli koulussa suggestopedinen taikapallo. Kun oppilas mokasi, mieheni tarttui palloon ja sanoi: "Jesse, katopas tännepäin, tässä rankaisu." Sitten hän muksi sitä palloa, kerran tehtävien unohtamisesta, kaksi kertaa rumasta sanasta. Monet ovat kyselleet vielä kouluajan jälkeenkin kaivaten pallon perään. Taikapallo ottamassa vastaan raipaniskuja. Voodoo-pallo.
Oli pakko keventää oloa kevyillä puheilla raskaan museokokemuksen jälkeen.
Aina löytyy suunnittelijoita, ja aina löytyy niitä, jotka mielellään toteuttavat pahaa.
Jokin aika sitten oli HS:ssa juttu kahdesta amerikkalaispsykologista, jotka olivat myyneet USA:n valtiolle kidutusohjelman Guantanamoa varten. Toinen oli tehnyt lopputyönsä verenpaineesta ja toinen perhesuhteista. Kumpikaan ei osannut arbiaa eikä ollut perehtynyt islamin ääriliikkeisiin. Toinen heistä oli ollut myös mukana testaamassa kidutusmenetelmien toimivuutta.
Inkvisiittorit totesivat jo 1600-luvulla, että kiduttamalla saadulla tunnustuksella ei ole mitään arvoa. Silti? Yhä!
Miksi ohjelman suunnittelivat psykologit eivätkä psykiatrit? Psykiatrin on vannottava lääkärinvala. Estääkö se?
Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen.
No, lähimmäinen voidaan määritellä eri tavoin, samoin ihmisyys ja kunnioitus. Tiedämme Doktor Mengelen ja kumppanit.
Miten hitaasti ihmiskunta kehittyykään. Kehittyykö se?
Kenties kehittyy, jonain päivänä kun meitä on niin vähän, että pidämme ihmisyyttä ja elämän vaalimista arvossa. Muutoin en usko, että ihminen kehittyy aivan heti. Pahuutta voisi pohtia loputtomiin, miksi jostain tulee hyvissä olosuhteissa paha ja toisesta huonoissa olosuhteissa hyvä.
VastaaPoistaVarmasti geenien ja monen sattuman summaa, jossa usein mahdotonta osoittaa yhtä tiettyä kohtaa. Yksinkertaistettuna kiusaamiselle ym.kaltaiselle pahuudelle löytynee syy, kun tonkii. Absoluuttisen paha ihminen on kenties aivojen rakenteeltaan erilainen. Nooh nyt voisin jatkaa tätä loputtomiin.
Niin kuin meille ihmisille on oma jälkikasvu kultaakin kalliimpaa, kenties jonain päivänä ihmisarvo ja jokainen ihminen on myös sitä. Mutta jotain hirvittävän mullistavaa harventumista tapahtunee ennen sitä...
Tälläiset kirjat ovat kyllä sielulleni liikaa... Mukavaa alkanutta viikkoa Marjatta <3
Aivojen erilaisuus on varmaan tärkein yksittäinen selittävä tekijä.
PoistaYksinkertaistavat selitykset ovat pahasta. Tässä Hirvosen kirjassa on pikkuisen selittelyn makua, on periytyvää kolkkoutta ja vanhempien kiirettä työssä. Lapselle (monelle) on toisaalta ihan hyväkin, ettei olla koko ajan tuputtamassa seuraa. Me olemme niin yksilöitä.
Tämä on kauhea kirja lukea sille, jolla on eristäytyvä murrosikäinen lapsi.
Mukavaa viikkoa Tiia! <3
Ai kun hieno kirjoitus moraalista, oikeasta ja väärästä. Ihminen voi olla jossakin asiassa hyvä ja toisessa paha.
VastaaPoistaKiinnostuin heti kirjasta, kiitos lukuvinkistä :)
Totta! Jotkut pystyvät elämään aivan kaksoiselämää - tai ei se siis heidän mielestään ole kaksoiselämää. Tekevät työssään pahaa ja ovat yksityiselämässään lempeitä tassukoita tai päinvastoin, kotona piru, mutta ulospäin mukava mies tai nainen.
PoistaKun aika loppuu on ollut paljon blogeissa. Siksi en viitsinyt siitä niin paljon enää kirjoittaa. Se on varoittava. Nimi on monimerkityksinen.
Monissa perustuslaeissa on itsekriminointisuoja: ihmisen ei tarvitse todistaa itseään vastaan tai edistää oman syyllisyytensä selvittämistä. Tämän pitäisi estää kidutuksen käyttö oikeudessa. Poliittisten heilahdusten aikana kuitenkin rakennetaan kaikenlaisia eristäviä kerroksia meidän ja niiden väliin, jolloin laeilla olekaan enää painoarvoa. Tehdään poikkeuksia.
VastaaPoistaHarva ihminen haluaa tehdä pahaa. Byrokratia ja etäännyttävä kieli suojaavat niitä, jotka osallistuvat syystä tai toisesta systemaattiseen väkivaltaan. Tappamisen tiedetään aiheuttavan kaikenlaista traumaa, jos sitä ei kytketä johonkin neutraloivaan merkitysrakenteeseen. Primitiiviset yhteisöt kehittivät myyttejä metsästäjien ja soturien suojaksi. Nykyään kiduttamisen tai tappamisen sijaan voi olla parempi puhua vaikka "lähetyksen käsittelemisestä" tai "vastustajan neutraloimisesta". (Jonathan Gloverin kirja "Ihmisyys" (1999) käsittelee näitä ongelmia 1900-luvun tapahtumiin liittyen. Karen Armstrongin "Fields of Blood" (2014) tutkii uskonnon ja väkivallan suhdetta - erityisesti esiteollisessa yhteiskunnassa.)
Subjektina ihmiskuntaa ei lie olemassa, mutta joissain kulttuureissa jotkin jutut tuntuvat toimivan ainakin jonkin aikaa -- vammautin itseni altistumalla historialle nuorella iällä, siksi moraalinen edistys tuntuu vaikealta. :-)
Huolimatta huomiota herättävistä tapauksista tutkimusten mukaan elämme kuitenkin poikkeuksellisen väkivallatonta aikaa: pahoinpitelyt, murhat, tapot, sodissa kuolleet jne. ovat selvästi vähenemään päin. Tulos ei ole ehkä täysin kiistaton, eikä ole selvää mistä se johtuu. Ehkä yltäkylläisyys on tuottanut kulttuurin, jossa väkivalta ei ole vaihtoehto. Sopii toivoa, että tilanne jatkuu.
Kiitos Juha mielenkiintoisista kirjavinkeistä!
PoistaNoin se varmaan toimii, etäännyttämällä.
Minua askarruttaa se, että jotkut hakeutuvat pahan palvelukseen niin helposti, kuten nämä amerikkalaispsykologit. Heitä motivoi tietenkin raha. He näkivät, että nyt on kysyntää kidutukselle eikä jollekin rakkauskurssille. Menivät sitten illaksi hyvälle päivälliselle perheensä luo testailtuaan kidutuskonsteja vankeihin työpäivän aikana. USA.ssa on kaikennäköisiä ihmisiä, joten etäännytystä ei auttanut edes kidutetun ulkoinen erilaisuus. Islamin uskon demonisoisnti varmaan oli omiaan hämärryttämään arabin ihmisyyttä. Lehtikuvassa nämä miehet olivat oikein lupsakoita papparaisia.
Minäkin olen lukenut tilastoista, että väkivalta on vähentynyt. Kyllä se muutos näkyy jo omanakin elinaikana. Mieheni kertoi, että poikalyseon pihassa tapeltiin hänen nuoruudessaan koko ajan. Nyt sellainen olisi poikkeustapaus ja palaverin aihe. Isompi rähäkkä päätyisi iltapäivälehtiin. Hyvinvointi tuntuu järkevältä selitykseltä.
En usko, että raha on ainoa motiivi. Psykologit olisivat tuskin ryhtyneet omin käsin esim. teloittamaan vankeja edes rahasta. Ihmisen pitää pystyä perustelemaan toimintansa itselleen, ja ideologia (terrorismin vastainen taistelu, viholliskuva) ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen (oma erityisosaaminen, psykologia, amerikanvastaisen taistelun välineenä) auttavat.
PoistaYLE, Ihmisyyden hinta: Pahuus elää meissä kaikissa
Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin, THL:n tutkimusprofessorin Hannu Lauerman mukaan jokainen ihminen on periaatteessa kykenevä pahuuteen. Hän muistuttaa, että ihminen on pohjimmiltaan peto, jota ei lajina edes olisi olemassa ilman aggressiivisuutta ja saalistamista. Aggressiivisuudesta kumpuava pahuus on siis varsin luonnollinen ja inhimillinenkin piirre.
Tämä kuulostaa hyvin perustellulta.
PoistaMinua kiinnostaa uskonnon ja pahan suhde. En nyt enää löydä HS:n artikkelia noista kahdesta psykologista (se oli aika tuore) mutta minulle jäi sellainen muistikuva, että toinen heistä oli jonkin amerikkalaisen kristillisen kirkon jäsen ja hänellä oli iso perhe. Luulisi, että jonkin uskonnon tunnustaminen saisi arvostamaan muitakin uskontoja, varsinkin kun nämä yksijumalaiset uskonnot ovat niin paljon samanlaisia ja samaan pohjautuvia. Mutta ne eroavaisuudet voivatkin olla sytyke vihaan. Koen itseni uskonnottomaksi, uskonnoista kiinnostuneeksi ihmiseksi. Tämä tuntuu minusta niin hullulta.
Löysin Taloussanomien vähän vanhemman artikkelin, jossa miehet ovat vielä peitenimillä.
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/09/valtio-maksoi-graysonille-ja-hammondille-kymmenia-miljoonia-kidutuksesta/201416999/12
Foucault'n Tarkkailla ja rangaista on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Siinä käsitellään yhteiskunnallisen kontrollin ja rankaisemisen muutoksia Euroopassa. Inkvisitiohan ei ollut aikaansa nähden edes mitenkään erityisen julma laitos, se sentään oikeasti yritti tutkia väitettyjä rikoksia. Väkivallan vähenemiseen lienee vaikuttanut kohonneen elintason lisäksi yksilökäsityksen muutos uudella ajalla. Jos yksilöllä on väliä, myös hänen kärsimyksellään ja sen välttämisellä on väliä.
VastaaPoistaPaljon on käytetty energiaa sen pohtimiseen, miksi esimerkiksi tavalliset saksalaiset saattoivat antaa juutalaisten kansanmurhan tapahtua. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mekin olemme suorittamassa kansanmurhaa, kun emme estä ilmastonmuutosta tapahtumasta. Minusta Elina Hirvosen kirja kuvaa loistavasti, kuinka vaikea on oikeasti nousta vastustamaan pahuutta, jos useimpien muiden mielestä ongelmaa ei ole.
Kiitos kirjavinkistä! Minä tunnen Foucaultin vain jostain artikkelista.
PoistaEikö inkvisitiossakin kuitenkin tähdätty myös kuulusteltavien omaisuuden viemiseen? Kun tutustuu noihin välineisiin, joilla tunnustusta haettiin, niin ei voi välttyä ajatukselta, että jokainen kuulusteltava osoittautui syylliseksi. Itse ainakin keksisin tunnustuksen jo ensimmäisessä vaiheessa, peukaloruuvissa tms niin että pääsisin hirtettäväksi.
Minä en ihan rinnastaisi ilmastonmuutoksen estämistä juutalaisten kansanmurhan estämiseen, mutta sen kyllä, että emme ota enempää pakolaisia. Unkarissa ja muuallakin ollaan oikein rakentamassa muureja pakolaisten tulon estämiseksi. Lisäksi me tiedämme maailman tilanteen. Saksalaisista vain keskitysleirien vieressä asuvat tiesivät koko totuuden juutalaisten tuhoamisesta, monet ns tavalliset ihmiset eivät tienneet.
Hirvosen kirjan eräs teema on juuri tuo voimattomuus, mikä tekee Laurasta vakavan ja välittyy lapsille tuhoisasti.
Yksilökäsityksestä tuli mieleen, miten Kiinan keisarien kanssa saatettiin haudata uhreina sotaväkeä, jalkavaimoja ja palvelijoita. Joissain kulttuureissa on yksilö vieläkin taka-alalla yhteisön hyvän ollessa kaikkein tärkein.
Saksalaiset eivät olleet täysin tietämättömiä juutalaisten tuhoamisesta eivätkä sotasaaliina palvelijoiksi ja käytännössä orjiksi tuoduista puolalaisista ja ukrainalaisista "helooteista". Useimmat saksalaiset katselivat toiseen suuntaan, kun uhrien omaisuutta pistettiin vasaran alle tai tuhottiin, pellavapäisiä lapsia tuotiin idästä adoptoiviksi tai kun nuoria palvelijattaria käytettiin hyväksi. Poikkeuslait tekivät sorrosta laillista, mikä suojasi siihen osallistuvia.
PoistaJos ilmastonmuutoksen rinnastaminen kansanmurhaan tuntuu vaikealta, voi sen (tai kiduttamisen ja tappamisen) tilalle sijoittaa jotain arkisempaa -- tolkuttoman halvat juoksukengät, trooppisesta puusta valmistetut pihakalusteet tai vaikka lentomatkat -- ja miettiä, minkälainen eriste ongelman ja päätöksenteon välille syntyy.
Kuluttaminen pitkien arvoketjujen piirissä on kaikkea muuta kuin helppoa -- etenkin kun ongelmia ulkoistetaan, eikä hinta kuvaa todellista kustannusta vaikka laidunten alta katoavasta sademetsästä ja siitä seuraavasta ilmastoon tai veden kiertoon liittyvistä ongelmista. Kukaan ei ole varsinaisesti paha, mutta erilaisten mekanismien (tai kaupankäynnin käsitteistön) kautta ongelmat etääntyvät tulevaisuuteen tai horisontin taa. Lopputulos on mitä on.
Olisi lohdullista ajatella, että pahuus olisi jotain ulkopuolista, mutta monet ikävät asiat tapaavat seurata siitä, että ihmiset katsovat toiseen suuntaan. Olen syntinen muiden tavoin, joten en ole tässä hurskastelemassa.
Todella hyviä pointteja. Me ihmiset osaamme vähän liiankin hyvin elää hetkessä ja ummistaa silmämme seurauksilta. Kuluttaminen ja luonnonvarojen tuhlaaminen johtavat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin sotaan. Nykyajan pasifismia onkin elää mahdollisimman vähän kuluttaen.
PoistaOlette niin oikeassa Juha ja Pihi nainen. Pihi, sinun nimimerkkisi viittaa tiedostavuuteen kuluttamisessa ja Juha, sinun blogitunnuskuvasi myös.
PoistaOn vain niin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedosta näitä asioita. Saksalaiset "tottuivat" saamiinsa etuihin ja ymmärsivät tilanteen hämärästi verrattuna siihen, miten se on jälkeenpäin nähty ja koottu. Kaikki eivät halua nähdä totuutta vieläkään.
Sama koskee meidän aikamme totuuksia. Jotkut kieltävät ilmastonmuutoksen. Vasta tulevaisuudessa tehdään yhteenvetoja, jolloin kaikki ovat sitten samaa mieltä.
Minulla oli näitä asioita paljon esillä, kun opetin elämänkatsomustietoa luokille 7 - 9. Opetusmateriaali sisälsi ison kokonaisuuden otsikolla Maailman tulevaisuus. Koetin olla varuillani, ettei liika tiedostaminen tekisi lapsista huolestuneita. Tuossa Hirvosen kirjassahan äiti luennoi ympäristöasioista ja totinen poika tulee jo pienenä mukaan luennoille. Molemmat lapset vammautuvat mieleltään, osin ehkä liiasta syyllisyydestä, osin muista syistä.
Onhan kulutus lisääntynyt ihan hirvittävää, kestämätöntä, vauhtia. Lapsuuden kylässäni yksi pariskunta teki lomamatkan Amerikkaan. Isäni ihmetteli 'Mitä ne ny siälä tekee?'. Siitä yhteisöstä kukaan ei ollut käynyt kuin lähikaupungissa, osa ei sielläkään. Miehet olivat olleet sodassa, siinä heidän matkailunsa. Ja nyt keskivertokansalaisen pitää päästä pari kertaa vuodessa lentämään ulkomaille!
Tottuminen estää näkemästä totuutta.
Ilmastonmuutoshan ei tapa vain lämpöhalvaukseen, vaan hukuttamalla pakolaiset Välimereen tai syöksemällä yhteiskunnat kaaokseen vesipulalla. Suurin osa maailman ihmisistä tuskin koskaan oivaltaa, mitä heille tapahtuu. On helpompi syyttää vääräuskoisia tai vääränvärisiä ihmisiä kuin ottaa vastuu globaalimuutoksen todellisista syistä.
PoistaMinusta ilmastonmuutos (ja Hirvosen kirja) tuovat hienosti esille pahan ongelman monimutkaisuuden. Kun yrittää estää pahaa tapahtumasta, saattaa samalla vahingoittaa omia läheisiään tai muita viattomia sivullisia.
Juuri niin, Kirjavuorenpeikko. Olisi helpompaa olla ei-tiedostava ja mennä massan mukana. Se juuri onkin kirjan Lauran hahmossa niin traagista.
PoistaOptimisti minussa kysyy, eikö mitenkään saataisi ihmisille yhteistä tahtotilaa kääntää suuntaa parempaan. Ainako vain nähdään hörhöilijöinä ne, jotka yrittävät?
Joensuulainen ystäväni kuuluu Kohtuusliikkeeseen, joka toimii ihailtavan aktiivisesti. Olisiko tällaisissa liikkeissä toivomme, jos niitä syntyisi lisää?
Pahuuden ja hyvyyden psykologia kiinnostaa. Minulla on ollut kauan kesken yksi aloittamani kirja, Markku Ojasen Hyvä, paha ihminen. Hiukan kuivakas, siksi kai jäänyt kesken. Toisaalta liian "meheviä" kuvauksia pahuudesta en pysty lukemaan, esimerkiksi sotien kauhuudesta enkä kidutuksesta. Luen Amnestyn lähettämiä vetoomuksiakin vain toisella silmällä ennen kuin allekirjoitan adressin.
VastaaPoistaOjasen kirjan nimi tuntuu tutulta, ettei vain olisi tässä työhuoneen hyllyssä.
PoistaMietin, voinko laittaa tuota kolmatta kuvaa blogikuvaksi sen raakuuden vuoksi. Museossa oli kyllä pahempiakin laitteita ja kuvia.
Minä pystyn lukemaan pahuudesta, mutta en katsomaan kovin yksityiskohtaisesti kiduttamista näyttäviä elokuvia. Mielikuvitus täyttää sen, mitä ei näytetä; esim. Puhdistuksessa ja von Trierin leffassa Dancer in the Dark on kohtauksia, joissa pahin ohitetaan, ja katsojalle kauhu ja suru on melkein liikaa. Raaoissa yksityiskohdissa viipyily on mielestäni turhaa niin kirjoissa kuin elokuvissakin ja usein merkki huonosta taiteesta.
Minulla on Amnestyn kynttiläpinssi takin kauluksessa (isokin tuki) ja mieheni tekee aina silloin tällöin Amnestylle käännöksiä. Hän on myös allekirjoittanut adresseja ja kertoo ilahtuneena, kun saa tietoja armahdetuista.
Parisen viikkoa sitten Amnestysltä tuli meiliä jossa kerrottiin että yksi (minunkin allekirjoittamani) vetoomus oli tuottanut tuloksia. Se oli todella hienoa kuulla.
Poista(En pystynyt katsomaan tätä postaustasi tarkkaan. Kidutus ahdistaa liikaan. Irakin kriisin ja sodan aikana niistä tuli yhteen aikaan koko ajan järkyttävää tietoa mediaan. Oli lopulta irrottauduttava uutisista.) Tämä oli suluissa, koska kuiskasin sen :)
Rita, älä katsokaan enää, nuo kuulusteluvälineitten kuvat ovat aika kauheita.
PoistaLupaan, että seuraava kirjoitus on aivan erilainen. Alan valmistautua lastenlasten tapaamiseen.
Mielenkiintoista ja avartavaa keskustelua tykönäsi taas kerran, Marjatta! Tämän ikäisenä on moni helposti pessimisti - kun ennen oli kaikki paremmin, vaikkei edes ollut! Silloin nuo tilastot ovatkin hyödyllinen apu. Kun esim iltapäivälehdistä saa käsityksen, että on syytä pelätä kasvavaa väkivaltaa meillä, niin oikeasti kehitys onkin toiseen suuntaan. Silti maailmanlaajuisesti tuntuu, että sotapesäkkeet ja uhat vain lisääntyvät. Ajattelen, että suurin merkitys rauhalle on koulutuksessa, varsinkin naisten koulutuksessa siellä missä sitä ei ole ja toinen iso juttu on maallistuneet valtiot.
VastaaPoistaYksilötasolla minusta ei ihminen ole alun perin hyvä tai paha, vaan kuin kasvi, joka kasvaa hyvissä tai huonoissa olosuhteissa. Silti sekään ei määrää kaikkea, joku on sitkeä ja vahva, toinen kestää vähemmän. Mutta esim sellainen kehityskulku, joka kuvattiin romaanissa Poikani Kevin on minusta epäuskottava. Hirvosen kirjassa on ilmeisesti enemmän noita tavanomaisia selityksiä lapsen kehitykselle - en ole lukenut, mutta muutamasta bloggauksesta on muodostunut käsitys kirjasta.
Leena, olen samaa mieltä kanssasi naisten koulutuksen ja maallistumisen mukanaan tuomasta parannuksesta.
PoistaMoni ajattelee edelleen, että moraali on vain uskonnossa. Arvaa harmittaako minua entisenä ET:n opettajana keskustelu, jossa katsotaan, että uskonnon opetuksen muuttaminen yleiseksi uskontotietoudeksi tai vielä parempi elämänkatsomustiedoksi (jossa todella hyvä sisältö) kaikille yhteisenä veisi rappioon. Kehitystä se olisi!
Tutustuminen eri uskontoihin ja katsomuksiin tasavertaisina antaa nuorelle laajemman näkökulman. ET:ssä on myös paljon enemmän moraalikysymyksiä kuin uskonnossa. Varmaan moni uskonnon opettaja käsittelee kyllä asioita monipuolisesti, mutta lähtien asetelmasta oma uskonto ja sen läpi muut, ne vieraat ja oudot.
Tuo kasvivertaus on kaunis lähtökohta. Toinen taimi lähtee kukoistamaan ja toinen kituu tai kuihtuu.
Kevin oli kyllä aika demoninen tapaus. Hirvosen Aslak on nörttihahmo, reppana, hieman klliseinen, mutta uskottava.
On kyllä hienoa keskustelua. I appreciate it! :)
Miten pahuuteen pitäisi suhtautua silloin, kun se tekijän mielestä ihan oikeasti on oikein ja oikeutettua? Pitäisikö silloin tuomita sen ajatuksen alulle panijat enemmin, kuin aivopestyt oikeutta sitä omistamatta jakavat?
VastaaPoistaOnko edes olemassa jotakin yleismaailmallista oikeaa?
Olen myös taipuvainen ajattelemaan kuten Leena, että alun perin meissä ei ole hyvää eikä pahaa. Kasvatus ja kokemukset muovaavat meidät sitten jompaan kumpaan suuntaan. Mutta miksi joku sitten muovautuu pahaksi? Yleensä siihen taidetaan liittää jonkinlainen mielen epätasapaino tai häiriö. Eli onko sittenkin niin, että joissakin meissä on paha jo valmiina, vai olisiko sittenkin niin, että jotkut ovat vain herkkiä ja heidät voitaisiin myös ohjata erityisen hyviksi, jos asiat menisivät oikein?
Hyviä kysymyksiä, Serentis! Todella.
PoistaIlmeisesti me koemme eteemme tulevat asiat hyvin eri tavoin. Jo lapsena toinen on valtavan luottavainen ja toinen varautunut. Leenan kasvivertaus sopii hyvin. Sitä varautunutta pitäisi tietysti helliä - kastella ja lannoittaa - enemmän, mutta mukavampi on helliä sitä, joka vastaa kiitoksella. Ja sitten on niitä, jotka nousevat ihan kauheista olosuhteista vahingoittumattomina. Meidän talon betoniportaan kapeasta raosta on lähtenyt kasvamaan hieno kukka.
Minä luulen, että aivokemia on joskus ratkaiseva.
Onko sellaista pahuutta edes olemassa, joka ei olisi tekijänsä mielestä hyvää? Aika paljon riippuu historian tuomiosta. Oikeus seuraa voittajan miekkaa jne. Tietenkin psykopaatteja voidaan pitää pahoina, mutta toisaalta poikkeusoloissa, esimerkiksi sodassa, heitä voidaan pitää sankareina, jotka taistelevat hyvän puolesta. Suht väkivallattomissa ja turvallisissa yhteiskunnissa on hyvä paheksua "toisia", jos unohtaa, että näidenkin yhteiskuntien rakentaminen ja ylläpitäminen on vaatinnut toinen toistaan kauheampia väkivallantekoja. Kukapa ei pitäisi esimerkiksi Ranskan suuren vallankumouksen arvoja nykyaikaisen länsieurooppalaisen kulttuurin perustana, mutta entäs se vallankumous sitten! Toisaalta täydellistä relativismia tai nihilismiä on paha ottaa ainakaan yksilön toiminnan toiminnan ohjenuoraksi.
PoistaJos maailmassa olisi aina eletty ilman sotia ja väkivaltaa, niin millainenhan maailma olisi nyt. Tietysti voi ajatella, että se ei koskaan olisi muokkautunutkaan sellaiseksi, jota tarvi vastutaa vallankumouksilla, onko se niin, emme saa koskaan tietää.
PoistaMutta pidämmekö Eugen Schumania pahana? Pidämmekö työväen oikeuksien puolesta taistelleita punaisia pahoina? Ja onko olemassa joku absoluuttinen määritelmä, johon meidän mielipiteemme eivät vaikuta.
Todella hyvä kirjoitus ja mielenkiintoista keskustelua täällä.
VastaaPoistaMä kuitenkin vaan huikkaan, että mä olen vielä mietteissäni tuolla edellisessä kirjoituksessa ja kävin sielä vielä raapustamassa. (En tiedä näetkö jostakin, jos vanhaan tekstiin on kommentoitu.)
Näen, blogiin tulee aina tieto uusista kommenteista, osa s-postiinkin.
PoistaKäyn kohta siellä lueskelemassa.
Marjatta, onpa tullut lausuttua Hymyilevää Apolloa oikein kuuluisan säestäjän kera...Ei ole totta. Ihminen on peto. Ihminen on paha. Juttusi on hyvä,mutta voin siitäkin hunosti. Sattui näen sillä tavalla, että menin avaamaan facessa yhden facebookkaverin linkin niihin Kiinan koiransyöntifestifaaleihin ja siitä asti tämä takoo päässäni: Kunpa heille tehtäisiin sama. Ne kuvissa koiria rääkkäävät kiinalaiset nyljettäisiin elävältä tai kaktkaistaisiin selkäranka ja sitten kuvattaisiin silminen tuska. Ne koirat siellä raajat poikki, silmät apposen auki kauhusta. Kiinako kulttuurimaa: Ei ikinä! Laki sallii nuo koiransyöntifestarit ja sitä ennen koirien pitää kuulemma kärsiä todella paljon, että liha on sitten maukkaampaa ja terveellisempää.
VastaaPoistaHuh huh!
PoistaJa minä olen vieläkin ihokarvat pystyssä, kun katsoin äsken tallentamamme dokumentin kahdesta Treblinkan kuolemanleiristä selvinneestä miehestä. Siitä jäi loppujen lopuksi hyvä olo, koska nämä miehet olivat voineet antaa "palautusta". He kuuluivat harvoihin ns työjuutalaisiin, joiden työ oli olla mukana leiriin tuotujen tuhoamisoperaatiossa. He pääsivät pakoon sodan loppuvaiheessa vankien nostamassa kapinassa, ja toinen heistä ehti vielä sotimaan saksalaisia vastaan. Molempia näytettiin vanhassa arkistofilmissä todistamassa natsioikeudenkäynneissä, joissa Eichmann muikisteli suutaan ja siristeli silmiään syytettynä. Näiden vanhusten mielestä hänessä oli miestä vain sotilaspuku.
Kiinassa on paljon eläimiin kohdistuvaa julmuutta. Olen nähnyt joskus dokumentin kiinalaiselta torilta, jossa mm. lypsettiin verta eläviltä käärmeiltä, olokohan se potenssilääkkeksi, muka.
PoistaVielä eräs keskitysleireihin liittyvä muisto. Näin USA;:ssa eräällä vanhalla naisella käsivarteen poltetun numerorivin. Hän sanoi:"Look Marjaada." ja vaikeni sen jälkeen. Ei pystynyt kertomaan enempää.
Saan taas ensi viikolla vieraakseni blogiystäväni Jaelin. Olen häneltä kuullut noista ihemisistä, joilla on nuo numerosarjat ja monta tarinaa. Juutalainen kulttuuri kiinnnostaa minua niin paljon, että ostin suomalaisten tutkijoiden kirjan aiheesta.
PoistaEi eläinten hyvä ole pois ihmisiltä.
Minun piti katsoa tuo dokkari, mutta sitten unohdin. Täytyy alkaa kaikki merkata post it- lapuille.
On tunnustettava, että kirjoitin tähän "tukevia" ajatuksia, mikä on oikein, mikä väärin ja mikä on pahaa, mikä on hyvää. Mutta ennen kuin painoin julkaise-sanaa, luin mietteeni ja aloin epäillä mielipiteitäni. Tarkemmin ajatellen yksi ja toinenkin ajatus piti poistaa ja loput tuntuivat ristiriitaisilta. Kuitenkin tästä asiasta on kirjoitettu kirjoja, joista minäkin olen jotain lukenut, ja luin myös teidän kaikkien kommentit.
VastaaPoistaLuulen, että ihminen on yhtä aikaa sekä paha että hyvä. Se jäi perimmäiseksi ajatuksekseni. Paha hyvässä ja hyvä pahassa, voisi sanoa. Moni ihminen uskoo tekevänsä hyvää, mutta saakin teoillaan aikaan pahaa. Ja sekin sanonta "ei mitään niin pahaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin", pitänee paikkansa. Asia on aina kiinni siitä, miltä kannalta sitä katsoo.
Onko ehdotonta pahuutta? En usko. Onko ehdotonta hyvyyttä? En usko. Me ihmiset elämme vaistojemme varassa. Meidät on tehty sellaisiksi. Kuka on tekijä? En tiedä.
Jotkut sanovat, että Jumala on luonut taivaan ja maan. Jotkut uskovat tähän. Jotkut eivät usko. Minä voisin uskoa, ellei Jumalia olisi niin monta, kaikki erilaisia, ja jotkut heistä julmia ja pahantapaisia.
Ehkä minä uskon siihen Jumalaan, jonka olen itse ajatuksissani luonut. Se on hyvä Jumala, joka on kaikkien ihmisten, minunkin, ajatusten yläpuolella. Joka ei ajattele niin kuin ihminen ajattelee, kapeasti ja rajoitetusti. Joka ei loukkaannu ihmisten puheista eikä teoista. Joka kohtelee armeliaasti omia luotujaan ja joka pitää pystyssä maailmankaikkeuta. Joka tietää, miten elämä syntyy ja joka tietää, mikä ja millainen on kuolema.
Tuntuu vaikealta ajatella, että kaikki olisi sattumanvaraista. Syntynyt sattumalta, kuolee satumalta, elää kaikenmaailman vaarojen keskellä elämänsä loppuun asti, tietämättä mistä on tullut ja minne menee. Vai onko kuolema kaiken loppu? Sekin on mahdollista. Ihmettelen, miten ihmiset yleensä jaksavat elää kaiken tämän tietämättömyyden keskellä.
Kiitos Liisu hyvästä ja harkitusta kommentistasi. Näkee, että olet todella miettinyt asiaa.
PoistaSekä paha että hyvä, ying ja yang. Joissakin ihmisissä hyvän ja pahan tasapainoilu järkkyy ja paha puoli pääsee hallitsevaksi.
Lapset, jotkut vain heistäkin, kokeilevat repiä hyönteisiltä siipiä ja kiusata muurahaisia. Jääkä tämä vaihe päälle joillakin?
Minusta uskonnoissa (monissa niistä) on outoa, jotenkin muinaisjäännettä, sellainen ajattelu tai siis usko, että henkiolento antaa anteeksi. Se on helppoa, ja mikä pahinta se mahdollistaa myös pahan. Päivän HS:n kyselyssä Päivi Räsänen sanoo, että hän katuu syntejään joka sunnuntai jumalanpalveluksessa ja iloitsee siitä, että saa anteeksi. Uskonnottomasta tämä tuntuu vaaralliselta.
Sen ainakin tietää, että säilyy lähimpien muistoissa. Joku on sanonut, että ihmiset hankkivat lapsia, jotta jaksaisivat elää.
Aika isoista asioista olemme keskustelemassa.
Niin ja vielä tuo huomiosi, että tarkoittaessaan hyvää saakin aikaan pahaa. Joskus saa aikaan pahaa ajattelemattomuuttaan tai hajamielisyyttään. Ja pahaahan me teemme myös sillä, että pysyttelemme sivussa, kun pitäisi toimia.
Poista"Ei mitään niin pahaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin." Tämä tuo mieleeni erään listan saksalaisen lukiokoulun ainekirjoitusaiheista sota-ajalta. Yksi oli otsikoitu "Sota saa aikaan hyvääkin" ja siinä oli paljon vinkkejä, mm. sellainen, että taide saa uusia aiheita. No, on kyllä saanut! Miten paljon onkaan tehty kirjoja ja elokuvia natsiajan juutalaisten kohtaloista.
Vaikka keskusteluissa on tullut esille ajatus, että kukaan pahaksi luokittelemammekaan ihminen tuskin toimii toimimatta omasta mielestään oikean ja hyvän puolesta. Minä en oikeastaan usko ihan niin. Kaiken kidutuksesta tässäkin postauksessa nähdyn ja mainitun pohjalta on helppo uskoa, että jotkus yksin kertaisesti nauttivat kiduttaessaan toisia.
VastaaPoistaSerentis, siihen minäkin olen tullut, ja siitä lähtenytkin. "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista" voisi olla "vaan toinen on pahempi toista".
PoistaOnhan näitä hannibal lectereitä. Entäs tämä nyt uutisiin noussut nuorten miesten ryhmä, joka lähti naisen perään ja rupesi tökkimään sormiaan hänen intiimiin paikkoihinsa hokien "Siistii".
Poikia ei sitten edes rangaista, koska se muka vahingoittaisi heidän kehitystään. Joku sosiaali-ihminen selitti näin.
Eikö muka juuri se vahingoita ihmistä, että hän ei joudu kohtaamaan ja sovittamaan tekemäänsä pahaa ihmisten edessä!
Jotkut olivat keskitysleirin vartijoinakin julmia ja jotkut armollisia.
"Museossa oli aitoja kidutusvälineitä"
VastaaPoistaNuo ovat moderneja väärennöksiä.
Ja mitä inkvisitioon tulee..
Oliko inkvisitio tosiasiallisesti sellainen verenhimoinen murhamiesjoukko, kuin mitä valistusfilosofit antavat ymmärtää? Vai oliko totuus sittenkin paljon lähempänä Monty Pythonin sketsiä, jossa inkvisiittorit istuttavat mummon pehmeään lepotuoliin ja tarjoavat hänelle kahvia?
http://areena.yle.fi/1-3411748
https://www.youtube.com/watch?v=CY-pS6iLFuc