Pistäydymme mieheni kanssa silloin tällöin yhden yön Helsingin reissulla katsomassa näyttelyitä. Kun matkustaa junalla ja yöpyy hotellissa on kuin olisi kauempanakin matkalla.
Yleensä kyllä ulkomaanmatkamme suuntautuvat Suomea lämpimämpiin paikkoihin ja Helsinki on merituulineen koleampi kuin Kouvolan seutu.
 |
| Minulla matkalukemisena Marjo Niemen Juostu maa, mieheni lukee Kyösti Niemelän kirjoittamaa Kanava-lehden artikkelia 'Lentävän lauseen lennokas historia'. |
Heti matkan alussa tuli huolekas mieli, kun edessämme istui kaksi varusmiestä, joista toinen yski taukoamatta. Kävi sääliksi poikaparka, mutta myös itseni, silmäoperaatio edessä. "Sä et saa sairastua", totesi mieheni. Päätimme lähteä istumaan ravintolavaunuun siihen asti, että tapaamme konduktöörin ja voimme kysyä, löytyykö tyhjiä paikkoja. Kondari tulikin jo seuraavassa vaunussa vastaan, pyysi seuraamaan ja lupasi viedä meidät ekstra-luokaan. Jeps, laukut mukaan ja levittäytymään hulppeasti neljän hengen tilaan. Väljempää, virvokkeita ja hiljaisuutta. No, minähän en ihmisten keskusteluista häiriinny, paitsi kovaäänisestä selostuksesta puhelimeen. Ällistykseni oli suuri, kun käytävän toisella puolen istuva rouvashenkilö alkoi seurata jotain usalaista sarjaa tai elokuvaa puhelimestaan ilman kuulokkeita. Se jäsentymätön mutina vasta häiritsikin, aina välillä erottui jokin "fucking liar" ja räminää. Miten ajattelematonta. Päätin ajan, mihin asti odotan ennen kuin huomautan, että rauhalliseksi luokitellussa vaunussa ei näin tehdä, ystävällisesti tietenkin, mutta onneksi leffa päättyi. Siinä ympärillä tehtiin töitä läppäreillä ja moni oli tietenkin valinnut tämän vaunun juuri saadakseen rauhallisen työtilan.
Ikä tuo varmuutta ja itsetuntoa, nuorena en olisi rohjennut pyytää paikan vaihtoa enkä huomauttaa junahäirikölle hänen käyttäytymisestään.
Ensimmäisenä reissupäivänämme kävelimme Oopperatalolle katsomaan oopperan La Traviata.
Aivan liian harvoin tulee käydyksi oopperassa, ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Liput ovat kalliita, ymmärrän, että ne eivät voi olla halpoja, mutta se on se este minulle, joka rakastan oopperaa.
Ooppera on vahva taidemuoto isoine orkestereineen ja osaavine laulajineen. Nautin muhkeasta laulusta, joka täyttää tilan. Vanhoissa oopperoissa on kyse suurista tunteista ja erilaisista ajoista. Ne kertovat, että olosuhteet ovat erilaisia, mutta ihminen sama ajasta toiseen.
Giuseppe Verdin oopperan La Traviata kantaesitys oli Venetsiassa 6.3.1853.
Ooppera perustuu Alexandre Dumas nuoremman romaaniin Kamelianainen, jolla on yhteys hänen omaan elämäänsä.
Ihmisen syntyperä määräsi 1800-luvulla hänen elämänsä rajat. Alempaan yhteiskuntaluokkaan syntyneellä naisella ei ollut muita mahdollisuuksia nousta yhteiskunnan portailla kuin mahdollinen kauneutensa, joka monesti tuotti hänelle myös kärsimystä.
Rajat ylittyvät kun nuorukainen Alfredo rakastuu kauniisen kurtisaaninaiseen Violettaan ja tahtoo elää hänen kanssaan. Traagisen rakkauden yhtenä osapuolena on keuhkotauti, joka silloin oli kuolemantauti.
Oli kiinnostavaa kuvitella, miten vahvasti oopperayleisö on tämän oopperan tarinan kokenut 1800-luvulla, jolloin viihdettä oli vähän saatavilla, kun se myös viihteen ja kulttuurin keskellä elävälle 2000-luvun ihmiselle - minulle - oli iso elämys.
Toisena pääkaupunkipäivänämme suuntasimme aamiaisen jälkeen Ateneumiin katsomaan juuri avattua Eero Nelimarkka-näyttelyä, jossa on esillä töitä taiteilijan koko uran ajalta.
Nelimarkka syntyi köyhiin oloihin, vaivaistaloon, Vaasassa vuonna 1891. Hänestä tuli yksi merkittävimpiä suomalaisia taiteilijoita.
Hän maalasi ilmeikkäitä muotokuvia, paljon omakuvia, asetelmia, tuokioita, sisäkuvia ja maisemia.
Nelimarkan suuri unelma toteutui, kun hän vanhoilla päivillään perusti oman museon ja taidekoulun. Hän on lausunut koulustaan seuraavasti:
"Piirustuskoulu mielestäni voi tehdä suuren palveluksen yhteiskunnalle. Eihän kaunotaiteet ole haitaksi kenellekään, sillä ihmismielen jalostamiseksi ne ovat tarkoitetut."
 |
| Ateneum, Eero Nelimarkka, Omakuvia 1914 - 1924 |
 |
| Ateneum, Eero Nelimarkka, Ruumissaatto, lapsuuden muisto, ajoittamaton |
Laajassa Nelimarkka-näyttelyssä meni paljon aikaa, toista näin isoa ei olisi samana päivänä jaksanutkaan.
Lounaan jälkeen suuntasimme kauppakeskus Rediin katsomaan World Visionin näyttelyä 22 tyttöä.
Näyttelyn nimi tulee siitä, että joka vuosi 12 miljoonaa alaikäistä tyttöä joutuu naimisiin, mikä tekee 22 tyttöä minuuttia kohden.
Suomen World Vision, yksi maamme suurimmista avustusjärjestöistä, tekee pitkäkestoista humanitääristä työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi eri puolilla maailmaa.
Valokuvaaja Laura Oja on kuvannut tähän näyttelyyn tyttöjä Ruandassa, Keniassa, Ugandassa ja Ukrainassa.
Eräässä kuvassa on teiniäitejä ja koulun keskeyttäneitä tyttöjä, jotka on autettu saamaan koulutusta ompelijoiksi, eräässä toisessa on iloisia tyttöjä turvatalossa. Eräs heistä oli kävellyt seitsemän päivää Ugandasta Kenian puolelle paetessaan vaimoksi joutumista 14-vuotiaana. Näissä taloissa tytöt saavat kasvurauhaa ja mahdollisuuden opiskella pitemmälle kuin kotona ollessaan.
Suomen World Vision, yksi maamme suurimmista avustusjärjestöistä, tekee pitkäkestoista humanitääristä työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi eri puolilla maailmaa.
Valokuvaaja Laura Oja on kuvannut tähän näyttelyyn tyttöjä Ruandassa, Keniassa, Ugandassa ja Ukrainassa.
Eräässä kuvassa on teiniäitejä ja koulun keskeyttäneitä tyttöjä, jotka on autettu saamaan koulutusta ompelijoiksi, eräässä toisessa on iloisia tyttöjä turvatalossa. Eräs heistä oli kävellyt seitsemän päivää Ugandasta Kenian puolelle paetessaan vaimoksi joutumista 14-vuotiaana. Näissä taloissa tytöt saavat kasvurauhaa ja mahdollisuuden opiskella pitemmälle kuin kotona ollessaan.
 |
| Laura Oja, Opettajaksi "Koulussa oikeastaan mikään ei ole vaikeaa ja kaikki on vain kivaa." Gladysillä, 11, on selkeä tavoite: hän haluaa isona opettajaksi. Iltaisin hän opiskelee taskulampun valossa muun perheen jo nukkuessa. Uganda, 2024. |
 |
| Laura Oja, Rakkain Kun Adelina, 7, joutui jättämään kotinsa ja lähtemään perheensä kanssa Ukrainasta Moldovaan, hän otti mukaan rakkaimman esineensä. Pienen pehmopöllön nimi on Losja. Moldova, 2022 |
Kylläpä tulikin taas kävellyksi kaupunkilomalla, toisena päivänä yli 9 km. Etsimme lounaspaikkaa ja pitihän sitä vähän hortoilla kaupoissakin junaa odotellessa. Minä katselin kirjoja Akateemisessa ja mieheni Rosebudissa.
Istahdimme tyytyväisinä junaan, kukaan ei yskinyt eikä katsellut elokuvaa ilman kuulokkeita kuten siellä "eliittivaunussa", iloinen puheensorina ei häirinnyt yhtään. Mietin ja sulattelin kokemaani.
Apua, ylihuomenna kaihileikkaus. Olen aina ollut luottavainen potilas ja kärsivällinen toipuja - koska ei mitään hätää, olenhan voinut lukea. Nyt on eri juttu, kun leikkaus tehdään silmiin.
Istahdimme tyytyväisinä junaan, kukaan ei yskinyt eikä katsellut elokuvaa ilman kuulokkeita kuten siellä "eliittivaunussa", iloinen puheensorina ei häirinnyt yhtään. Mietin ja sulattelin kokemaani.
Apua, ylihuomenna kaihileikkaus. Olen aina ollut luottavainen potilas ja kärsivällinen toipuja - koska ei mitään hätää, olenhan voinut lukea. Nyt on eri juttu, kun leikkaus tehdään silmiin.
 |
| Mauno Koiviston muistomerkki Välittäjä Pikkuparlamentinpuistossa. Olen aina halunnut kävellä tämän kaksiosaisen muistomerkin läpi. Nyt muistin sen tehdä. |
Paljon ehditte minilomalla nähdä. On vissiin tauon paikka, jotta totut tarkkanäköisiin silmiisi kaihileikkauksen jälkeen. Omani hoidettiin monta vuotta sitten. Sujui hienosti.
VastaaPoistaKannattaa varata aurinkolasit mukaan ja käyttää niitä, ettei kotimatkalla häikäisty kivuliaasti.
Kiitos Lissu, hyvä että muistutit, nyt on aurinkolasit laukussa.
PoistaJuuri noin ajateltiin, että käydään vielä, kun kohta pitää viettää toipilasaikaa.
Teillä on ollut mukavan kuuloinen loma. Joskus haaveilen lähteväni myös tällaisille "kulttuurilomille" isompiin kaupunkeihin. Oopperassa olisi ihana myös joskus käydä. Olen La Traviatan nähnyt joskus dvd:ltä ja pidin siitä kovasti! Leikkaus on aina jännittävää, mutta toivotaan, että se menee hyvin.
VastaaPoistaMeillä Kuusankosken elokuvateatterissa näytetään ooppera- ja balettitaltiointeja, väliaikoineen ja tarjoiluineen - en tajua, miksi en ole niihin muka ehtinyt.
PoistaTampereella on usein kaikkea kivaa, siellä olisi kiva käydä.
Turun näyttelyihin ja arkkitehtuuriin on tutustuttu keskimmäisen pojan luona käydessä ja vajaan parin viikon kuluttua Tuusulassa vanhimman pojan luona vieraillessa nähdään Halosennimessä pienoisnäytelmä Gallen-Kallelan pariskunnan elämästä, Akseli & Mary. Kai silmät on silloin jo kunnossa... ehkäpä hyvinkin kirkkaat ja erotan ilmeetkin paremmin kuin Oopperassa. Istuimme 5. rivillä ja esintyjien kasvot jäivät hämäriksi.
Tämä herätti todella paljon ajatuksia! Ensinnäkin, kihisen raivosta jo sisäisesti tuosta kuvaamastasi junatilanteesta. Kipeät ihmiset tartuttamassa, matkustajat tekemässä itsensä kaikin avoin näkyviksi myös heille, jotka kaiåaavat rauhaa. Aargh. Minun päälleni kerran lennätetty laiton oluttölkki ei edes rasita yhtä paljon kuin mekkala ja hajuvedet. Jostain syystä olen itse pystynyt nuorempanakin sanomaan aiheesta, mutta teen samoin, että odotan ensin aikaan x, jollei...
VastaaPoistaEero Nelimarkkaa pitää päästä katsomaan, mutta se taitaa mennä myöhempään. Menen välissä myös Ouluun, josta vakitettavastu on liian pitkä matka Särestöniemeen.
Kovasti onnea kaihileikkaukseen! Hyvin se menee!
Tässä jo, eikä leikkauksesta kuin kuutisen tuntia. Hyvin meni! Mikään muu ei haittaa kuin muovikilpien läpi katselu. Niitä on pidettävä tämän leikkauspäivän ajan ja pari viikkoa öisin (kts kuva seuraavan kirjoitukseni lopussa!).
PoistaKäytkö Oulussa jossain kulttuuripääkaupunkitapahtumassa (mikä yhdyssana)? Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkät ja Särestöniemi niin kaukana kaikesta muusta. Sinne minunkin tekisi mieli mennä käymään.
En pahastunut varusmiehelle, heidän on käytettävä junia ja varuskunnissa sairastetaan paljon. Laitteiden käyttö äänen kanssa sen sijaan on hyvin epäkohteliasta, samoin pitkät puhelinkeskustelut koko vaunuosasto yleisönä, kun monissa junissa on erikseen kopit, joihin voi mennä lörpöttelemään.
Minilomat ova kivoja. Kun matka ei ole pitkä, on kohteessa hyvin aikaa kierrellä!
VastaaPoistaEräs ystäväni Suomessa matkusti jokunen aika sitten junalla Extra-luokassa, joka mainostaa itseään hiljaisena. Vaunussa oli vallinnut älämölö koko matkan ajan, joten ystäväni teki reklamaation VR:lle ja hänelle hyvitettiin Extra-lipun hinnasta se “extra-osuus”, mikä on kohtuullista.
Usein kysymällä ja puhumalla asiat voi hoitaa (ystäväni kohdalla ei tosin toiminut), niin kuin teille hyvin kävi. Sinulla kun on silmäoperointi edessä, niin todellakin kannattaa minimoida kaikki “kulkutautiriskit”. Tsemppiä leikkaukseen ja toivottavasti toipuminen on nopeaa! Appiukkoni kävi vastikään samaisessa leikkauksessa ja se sujui erittäin hyvin kuten toipuminenkin.
Nyt jo tuntuu, että onnistui hyvin. Lääkäri sanoi, että yleislaseja en tarvitse ehkä en lukulasejakaan. Se katsotaan lopputarkastuksessa huhtikuun lopulla.
PoistaPelkäsin viimeiseen asti, että sittenkin saan flunssan ja leikkaus siirtyy. Kysyin hoitajalta jälkeenpäin, että entäs jos potilas aivastaa ja pää tärähtää. Hän sanoi vain, että heillä on konstinsa kaikkeen. Olihan siinä pää kyllä jonkinlaisessa kuopassa, ja voi tietysti sanoa, että kohta tulee aivastus.
Lääkärin osuus koko hommassa oli ehkä 10 min/silmä eikä koskenut missään vaiheessa.
Minä olen ajatellut, että noissa extra-vaunuissa kulkevat pääasiassa ne, jotka tekevät matkan ajan töitä läppäreillään, mutta voi tietysti olla, että juna on muutoin täysi ja älämölö-porukka päättää sijoittaa itsensä ja mölynsä sinne, missä möly on kielletty. Ovessakin lukee isoin kirjaimin "Rauhallinen vaunu".
Olipa teillä kiva miniloma.
VastaaPoistaMinilomalle tekisi minunkin mieleni. Mutta ei Helsinkiin. Laivalla voisi käydä minilomalla. Kävimme Oulussa marraskuussa ja tammikuussa. Matkat tehtiin omalla autolla. Mieskin alkaa taipua junamatkoihin, ja paikan päältä saa tarvittaessa vuokrattua auton tai taksin. Kun matkustan yksin pohjoiseen, menen aina junalla ja bussilla. Olen myös usein lentänyt Ivaloon. Sieltä pitää vielä matkata bussilla Inariin tyttöni perheen luokse.
Olen viime vuosina saanut joka kerta junamatkalta flunssan, jopa kesäisin.
Turusta on kiva tehdä laivalomia Tukholmaan.
PoistaOi että, Inariin sukuloimaan. Meillä vanhin poika perheineen asui muutaman vuoden Rovaniemellä ja Sodankylässä ja olisivat varmaan sinne jääneetkin, jos työtilanne olisi ollut parempi. Kävimme heillä yleensä hiihtoloman aikaan ja he meillä jouluna ja kesällä, mutta esim. ruska-aika jäi väliin, kun olimme silloin vielä töissä ja reissut piti ajoittaa koulujen loma-aikoihin.
Minä en ole sairastunut junamatkoista, mutta lentokoneen ilmatilassa on jotain mikä on saattanut pari kertaa vaikuttaa siihen, että olen tullut lomalta keuhkokuumessa, tai syynä voi olla myös isot ihmisjoukot kentillä, jo kotona saatu tartunta tai sattuma.
Olisi kyllä kiva tehdä jotain kivaa. Turussa käymme teattereissa ja näyttelyissä. Laivalla on käyty Tukholman puolella katsomassa näyttelyitä. Visby voisi olla tämän vuoden matkakohde.
PoistaVisby on ihana ruusujen kaupunki. Kävimme siellä kauan sitten ja osuimme sellaisen päivään, jolloin kaupungisa oli iso keskiaikatapahtuma. Suloinen ruusujen tuoksu ja vanhan kaupungin lumoa.
PoistaNauttikaa matkastanne Helsinkiin! Nelimarkka on inspiroiva taiteilija, en tuntenut häntä lainkaan.
VastaaPoista22 tyttöä minuutissa – näin sanottuna se kuulostaa uskomattomalta, mutta valitettavasti se on totta.
Älä stressaa kaihileikkauksesta: se on nykyään helppo leikkaus, en aio tarkistaa, kuinka monta niitä tehdään minuutissa, mutta se on hyvin yleistä. Pysy rauhallisena! Ja miehesi tulee sanomaan, että sinulla on maailman kauneimmat silmät! Nähdään pian!
Se on ohi nyt! En stressannut leikkauksessa.
PoistaNyt ne silmät taas näkyvätkin, kun ei ilmeisesti tarvitse käyttää laseja. Ne eivät ole tällä hetkellä maailman kauneimmat, kun päällä on muovisuojat teipattuina, mutta huomenna suojat saavat olla päivällä pois.
Onni on kirkkaat silmät.