Suomi on valikoitunut maailman onnellisuusraportissa 7. kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Missä on kansanjuhlat?
- No, ei me olla semmoisia. Ai, niin jääkiekon mestaruutta on kyllä juhlittu niin, että pokaalikin on saanut lommoja. Eikö me oikein uskota tähän, eikö vieläkään?
Raportti pohjautuu paitsi tehtyyn kyselyyn myös hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden muuhun tarkasteluun.
143 maassa on valittu mahdollisimman monipuolinen noin tuhannen asukkaan otos ja valittuja on pyydetty arvioimaan omaa tilannettaan kymmenessä asiassa asteikolla 0 - 10.
Onnellisuutta tarkastellaan kuuden käsitteen avulla: tulot, sosiaalinen tuki, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys. Kolmen vuoden tuloksista on laskettu keskiarvo, jossa Suomen elämäntyytyväisyyden pisteluvuksi on saatu 7,7 . Muut 10 onnellisimman joukkoon päässeet ovat muut pohjoismaat, Israel, Alankomaat, Luxemburg, Sveitsi, Australia ja Uusi-Seelanti. Heikoimmin on sijoittunut Afganistan, jonka onnellisuuspisteet ovat vain 1,7.
Minusta tämä tulos on ymmärrettävä. Meillä on turvallinen hyvinvointiyhteiskunta edelleen, korkea elinajanodote, luottamus oikeuslaitokseen ja vapaa media. Meillä on myös tilaa ja luontoa jokaiselle, lähes ilmainen koulutus ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä valintoja.
Poliittisilla linjauksilla tilanne voidaan muuttaa.
Erittäin huolestuttava asia on nuorten onnellisuuden lasku, joka näkyy tilastoissa eniten Pohjois-Amerikassa, mutta vahvana myös Länsi-Euroopassa.
Jos Suomessa kysely olisi tehty vain alle kolmikymppisille, niin eipä olisi oltu kärjessä. Miksi nuoremme ovat niin onnettomia ja näköalattomia? Mitä pitäisi tehdä toisin?
On tärkeää tarkastella myös niitä maita, joilla tuossa raportissa mitattu onnellisuus on lisääntymässä: Serbia, Bulgaria, Latvia ja Kongon tasavalta.
Luin hiljattain Heli Laaksosen mainion lehtikolumneista kootun teoksen Sekaherelmäpuu (2004). Siinä on paljon muun ohella hauskoja huomioita varsinaissuomalaisesta tavasta kehua vitsikkäällä tatsilla "suns mittä pahemppa vikka ol" ja ujostella itsensä esille nostamista "emmää tair enä mukka mahtukka". Olisko tässä vähättelevässä asenteessa jotakin tyytymiseen ja tyytyväisyyteen viittaavaa?
Lainaan tänne loppuun Laaksosen kirjan lopetuksen, joka on kolumnista nimeltä Onk hyvä olla paha?
Tahrotank mee semne maailma, misä paha piretä hyvän? Myhäillä vaa et ihmisen täyty osat puales pittä. Ystävälline o hölmö - tarjo toisel karamelli, vaik vois itte syärä kaik. Vaikkei mun viäl pitäis olla siin iäs, ko vanhoi muistele, mää ole jo ruvennu ikävöimä niit aikoi, ko mukuli kasvatetti joskus tarpeettomanki ankarast, mut armeliail sanoil: toise huamio ottamine, omastas antamine, reilu peli. Jos mee karoteta lämmiä syrän, ymmärtävä miäl ja tahto autta toist ihmist, o meil eres jäänkylmä ja kivenkova elämä.
PS Jälkiajatus.
Ovatko nuoremme enemmän digilaitteiden orjia kuin tajuammekaan? Kauhistuin sitä kuvaa, minkä HS:n toimittaja antoi taannoin lukiovierailustaan. Oppilaat eivät ole koronakarenssien jälkeen ryhtyneet enää juttelemaan keskenään, vaan kyhjöttävät kukin puhelimeensa tuijottaen. Pöytien sijaan hiljaiseen ruokalaan on rakennettu baaritiski, koska on huomattu, että oppilaat pelkäävät torjutuksi tulemista pöytiin mennessään niin paljon, että jäävät mieluummin pois lounaalta. Ennen piti kouluruokalassa puheenpulinaa hillitä, muistan.
Lucian rooliin ei ollut halunnut kukaan, koska edellinen Lucia oli saanut osakseen niin paljon somepilkkaa.
PPS Koska en ikinä lopeta masentaviin ajatuksiin, niin...
Juhlin Suomen sijoitusta ostamalla ihania leivoksia päiväkahville, jonka nautimme kunhan mieheni palaa mökkireissultaan. Hän on tarkistamassa, onko kaikki saaressa hyvin. Viestitti jo, että muutoin on, mutta huusin seinälle ripustettu kirpparilöytö, tsaari Aleksanteri II:n kuva, oli tippunut.
PPPS Ja vielä tämä:
Palasin teatterista. Kävin katsomassa paikallisteatterimme, Anjalankosken teatterin, esittämän Dario Fon farssin Näillä palkoilla ei makseta (aiemmin esitetty nimellä Ei makseta, ei makseta) ja ajattelin, miten tärkeä onnellisuutta tuova asia onkaan yhteinen nauru - kaikenlaisissa olosuhteissa.
VastaaPoistaIloinen uutinen, suomi on onnellinen maa.
Siitä on tuntenut iloa ja kiitollisuutta monta kertaa, että on sattunut syntymään maahan nimeltä suomi, kun katsoo kuvia sotaa käyvistä maista. Suomessa asiat ovat hyvin. Täällä on rauha ja jne. mitä onnellisuusraportissa kerrottiin.
Kevätlintu laulaa titityytä, tästä tulee hyvä päivä.
Iloinen uutinen, totta! Tosin eräs ystäväni päätteli, että kyllä muu maailma on sitten onneton ja itsellänikin kävi kyyninen ajatus, että tämäkö on kaiken huippu.
PoistaIsraelin sijoitusta ihmettelen, niin sekava ja turvaton maa ja kaiken lisäksi sodassa, mutta kysely lienee tehty ennen tätä uusinta sotimista. Ja onhan heillä aurinko!
Kevät etenee nyt isoin askelin.
Onhan se niin, ettei meidänkään kulmilla onnellisuus loista kyläraitilla kulkevien kasvoilla. Minunkin peilikaapissa on aamuisin aika väsähtäneen näköinen äijä. Mutta kun tarkemmin ajattelen, olen minä aika onnellinen mies. Pahus, kun ei ole koskaan päässyt vastaamaan mihinkään onnellisuuskysymykseen.
VastaaPoistaMinulla on kohtuullinen toimeentulo, terveyskin vielä ok, jokunen ystävä, rauhallinen asuinympäristö ja kotinurkalta pääsy hienoon luontoon. Niin, ja on kirjasto, josta saan hyvää lukemista. On kyllä elämässä huolia myös ja jokainen päivä ei ole auvoinen, mutta minusta onnellisuuteen juuri kuuluukin, ettei aina ole onnellinen. Silloinhan sen onnen pääsee kokemaan.
No, meni vähän höpinöiksi.
Onnellista kevättä Marjatalle!
t.manu
Tärkeä ajatus tuo, että tarvitaan huonoa taustaksi että näkisi hyvän kun se tulee. Tyytyväisyys lieneekin parempi sana kuin onnellisuus kuvaamaan sitä toivottua tasapainoista olotilaa, jossa mikään ei uhkaa ja on tyyni olo. Onnellisuus tulee hetkittäin ja kausittain ja kyllähän se tuntuu parhaimmalta silloin, jos edellä on ollut vaikeaa.
PoistaEi ollenkaan höpinää, Manu, vaan viisasta puhetta.
Onnellsiat kevättä sinulle myös!!
Tietenkin voidaan ajatella, että aika pieni otos on tuhat ihmistä kertomaan koko kansan onnellisuudesta. Hienoa kuitenkin olla maailman onnellisemman maan kansalainen. Toisaalta vanha sanonta kuuluu, jokainen on oman onnensa seppä. Nykyaikana se ei pidä paikkaansa. Onnellisuuteen vaikuttavat niin monet syyt, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Se on selvä, ettei raha tuo onnea, mutta kummasti se voisi rauhoittaa.
VastaaPoistaHeh, heh, Aleksanterin kuva pudonnut huusin seinältä! Jos oikein opimistisesti asiaa ajattelee, niin olisiko tässä vertauskuva nykyisen naapurin johtajan putomiseen?
Juu, onnekkaita olemme, että olemme syntyneet tänne, jossa kaikista pyritään pitämään huolta eikä jonnekin sellaiseen maahan, jossa voi suistua onnettoman sattuman vuoksi kadulle asunnottomaksi tai jonnekin missä pitää rakentaa talonsa ympärille korkea aita ja kulkea aseistautuneena kadulla.
PoistaVakaa toimeentulo rauhoittaa, se on selvä.
Tuhat ihmistä on pieni otos, mutta kysely on vain osa arviointia. Noita hyvinvoinnin osatekijöitä tarkastellaan ja verrataan myös muilla mittareilla. En ole huomannut missään sellaista tietoa, miten paljon mikäkin osa tutkimuksessa painaa, mutta sellaisen luin, että nuorten onnellisuudessa Suomi on seitsemäs ja iäkkäiden toisella sijalla Tanskan jälkeen. Emme siis osaa ihan arvostaa sitä hyvää mitä meillä on. Yleensäkin yhteiskunnan palvelut huomaa vasta jos ne on menettämässä.
Henkilökohtainen onnellisuus riippuu niin paljon muistakin tekijöistä kuin nuo tähän mittariin valitut onnen edellytykset.
Itselläni onnen astetta nostaisi nykyisestä ihan hyvästä vielä ylemmäs se, että auringonpaisteisten päivien määrä lisääntyisi puolella.
Sitä mekin tuossa kuvan tippumisessa nauroimme. Kysyin heti toiveikkaana, särkyikö. Ei ollut ihan särkynyt, mutta kyllä putoaminenkin on vahva symboli.
Todellisuus Suomessa näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, missä asemassa on. Jos on tuloja ja varallisuutta, on helppo ymmärtää, miksi luottamusta ja sitä onnellisuuttakin on. Mutta meillä on myös se toinen yhteiskunta, jossa ihmiset nitkuttelevat tuilla, eivät työllisty vaikka haluaisivat, ovat yleensä myös monisairaita, osa vielä päihdeongelmaisia matkalla kohti vielä pahempaa ahdinkoa. Tämänhetkinen politiikka on yhtäkkiä tempaissut luokkaerot esiin, kun pitkän aikaa niistä puhuivat vain vanhat vasemmistolaiset.
VastaaPoistaEn halua väittää, että Suomi olisi kauhea maa. Ymmärrän kyllä, miten paljon pahemmin suurimmassa osassa valtioita on. Kuitenkin olen huolissani tulevaisuudesta ja varsinkin lapsista ja nuorista. Meillä kuolee huumeisiin pöyristyttävät määrät nuoria ihmisiä, käsittääkseni olemme ihan EU:n "huipulla" tässä asiassa. Nuorten mielenterveysongelmatkin ovat aivan räjähtäneet käsiin.
Anki, oikeasti pahoin pelkään, että menemme vielä vanhoilla maineilla ja onnellisuuden kanssa käy kuten Pisan.
PoistaHyvä siis, että olemme niin fiksuja, että emme ole täysin uskoneet tähän raporttiin.
Haluaisin kyllä uskoa...
Minä en enää tiedä, mihin luottaa. Äsken nimittäin uutisten lopussa uutistoimittaja sanoi, että hän korjaa nyt edellä ilmoitetun ja että onnellisuussijat perustuvatkin täysin gallupiin. Mitäh - höh! Aiemmin on puhuttu bruttokansantuotteesta ja elinajanodotuksista, faktoista joihin raportti mielipiteiden ohella perustuu. Pitää varmaan mennä tutkimaan itse raporttia eikä sen tulkintoja uutislähetyksissä.
Onnellisuus-sanalla googlatessani osuin myös Bristolin yliopiston tutkimukseen, joka saa minut todella vihastumaan. Onnellisuus on kuulemma päätös. Vain mitätön 5 - 10 prossaa riippuu ulkoisista tekijöistä, 50 - 60 prossaa on itsestä kiinni ja 30 - 40 geenien syytä tai ansiota. Jaahas! Ja onnellisuuden voi opetella ihan helposti. Ei tarvitse kuin tehdä hyviä tekoja, solmia tuttavuuksia tuntemattomien kanssa, nauttia kokemuksista, keskittyä positiivisuuteen, liikkua ja meditoida niin - plumps, olet onnellinen!
Sanopa loparit saaneelle, että nauttii kokemuksesta ja ujolle, että sinne vaan kysymään vastaantulijaa kaveriksi.
Eräs ystäväni selitti vanhempien ihmisten suurempaa onnellisuuden määrää nuoriin verrattuna sillä, että he tietävät pääsevänsä täältä pikemmin pois... :)
Tänään on muuten YK:n julistama Maailman onnellisuuden päivä.
Joo, perustuu gallupiin, johon on ympätty nuo kuusi käsitettä.
PoistaPieni otos ja kaikissa maissa ei ole kysytty kaikilta ihmisryhmiltä, esim Saudiarabia ohitti pitkään vierastyöläisensä ja kun tämä korjattiin niin sijoitus tippui kymmenen sijaa alaspäin.
Kyllä YK saisi kehittää raporttiaan!
No mitäs kummaa? Nytkö Heli Laaksonen kirjoittaa Marjatankin mielestä hauskasti! Semmottissi yhteisi naurui.
VastaaPoistaJaa, kävin oikein lukemassa läpi muut juttuni joissa olen kirjoittanut Heli Laaksosesta. Nytkö - hauskasti? Kai minä olen aina ajatellut Laaksosen tyylistä samantylisesti.
PoistaOlen joskus käyttänyt Laaksosen proosasta termiä heliseväniloinen, mutta koen hänen aiheissaan ja oman murrekielen käyttämisessä myös haikean pohjavireen, joka syntyy ikävästä entiseen ja kaipuusta mutkattomaan toisten kohtaamiseen.
Joskus murteella kirjoitettua vakavaakin asiaa pidetään aina ja vain hauskana näkemättä asiaa murreasun (asuhan se on) takana, mikä johtuu siitä, että puhutut murresanat kuulostavat kirjoitettuina hassuilta ja ne olisikin melkein kirjoitettava foneettisin kirjaimin, että tietäisi miten ne äännetään (usein lähempänä yleiskieltä (Helin sanoin "pitkä kiäl") kuin miltä näyttää). Laaksosen tekstiä lukissa tämä vaara on olemassa samoin kuin esim. Jaakko Tepon kupleteissa, jotka ovat usein päältä hauskoja, murhetta hauskan alla.
Kävikö tämä vastauksesta?
Ryhdyin kysymyksesi innoittamana lukemaan pitkästä aikaa Heli Laaksosen runoja. Löysin niistä valtavasti empatiaa (semmoissi yhteissi ymmärryksen tuntemukssi) esim. runo vanhasta naisesta nimeltään Aune. Mikä tunnelma.
PoistaPiän lemmik,
sää tarjoilijoitten kruunaamaton kuninkatar.
Käret tutiseva mut
kaffet sää et pilla koska.
Niin kaunis mää oli
ja tämne vanh akk tuli.
Huules tupakimpolttama,
mustelmi om polvis aina,
sokertautti ja säärhaava,
sää pikkunen kukkane:
ei tämä täst parane,
eres kastelemisest.
Onnella ei ole huomista päivää, sillä ei ole eilistäkään, se ei ajattele tulevia, sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys.
VastaaPoistaOnni ei ole pysyvä olotila, elämä on aaltoliikettä.
Jospa se Aleksanterin putoaminen huussin seinältä tietäisi jotain.
Jospa... ja joka tapauksessa se saa nyt olla poissa seinältä.
PoistaTämän päivän onnen hippusia on olleet lasten ja lastenlasten ajatteleminen, juttelut mieheni kanssa, kaunis musiikki joka parhaillaan kuuluu naapurihuoneesta (onneksi musikkimakumme käy yksiin, jotain ruotsalaisia balladeja), Heli Laaksosen runojen lukeminen ja illalla vielä Jussi-gaala telkkarista. Hämmästyin viime vuonna, miten hienosti gaala toteutettiin ja juonnettiin ja tänä vuonna on samat hyvät juontajat, Katariina Kaitue ja Jaana Saarinen. Peukutan Mummolaa.
Päivän onnellistuttavan naurun sain Ville Rannan pilapiirroksesta, jossa porukka seisoo pysäkillä karmeassa viistoon satavassa räntäsateessa ja yhdelle tulee soitto:"World Happiness Report, huomenta! Miten arvioisitte onnellisuuttanne?" - "Ei kai siinä."
Tunnen onnellisuutta ja kiitollisuutta joka päivä 🇫🇮 Testify! 😀 Voin todistaa suomalaisen onnellisuutta.
VastaaPoistaVäkisin tulee kyllä mieleen se fakta että aika monella on tapana valittaa ja tuoda esiin negatiivinen puoli asioista. Jospa se on vain tapa, kun kuitenkin haastatteluissa tapaamme tyytyväisiä suomalaisia. Eli haastatteluissa kerrotaan "totuus" ja arkielämässä harjoitetaan "kell' onni on se onnen kätkeköön" -käytäntöä? 😀
Tuo digilaitteille erakoituminen ei kyllä tiedä hyvää. Monissa kouluissa on herätty kieltämään puhelimen käyttö ja oppilaat ovat kuulemma olleet siitä iloisia. ☘️
Mitenkähän se Aleksanteri II oli siellä niin riehunut että tippui seinältä? Näki ehkä unia sodankäynnistä.
Rita, uskotaan! Sinä olet kyllä malliesimerkki onnellisesta suomalaisesta. ♥
PoistaKyllä vaan. Tuo on hyvin pohdittu. Yleinen ilmapiirihän on se, että pitää olla kuin ynseät teinit, otsa rypyssä käydäkseen älykkäästä ihmisestä. Iloista ihmistä pidetään vähän tyhmänä. No, sitten kun gallupissa on esim kohta turvallisuus, niin koirankakkaharmit unohtuu krymppyotsaiseltakin ja hän miettii, että jos tähän samaan kohtaan vastaa gazalainen tai ukrainalainen ja hänkin numerolla, niin mikä muu se voi minulla olla kuin täysi 10! Entä vapaus ja korruptio - kun naapurina on Venäjä ja on katsonut ohjelman Pohjois-Koreasta loikanneista, niin Suomihan on kympin arvoinen onnela näissäkin kohdissa.
Alakouluissa kännykkäsopimukset toimivat aivan hyvin, on oma luokanopettaja ja vanhempiakin vielä totellaan, mutta yläkoululainen ja sitä vanhempi vetoaa lakiin, joka kieltää takavarikoimasta omaisuutta, joka ei ole ase tms. ja kun ryhmät ja opettajat vaihtuvat moneen kertaan päivän aikana, niin ei synny yhteistä yhteisöä, jossa ymmärrettäisiin yhteinen hyvä.
Koulussa olisi muutakin korjattavaa ja hyvä on, että siihen on nyt herätty. Silloin kun tuli ne hyvät Pisa-tulokset ei maltettu jatkaa hyvällä opetusuunnitelmalla vaan alettiin tehdä outoja linjauksia, joissa ei kuultu opettajia, vaan teoreetikkoja.
Niin kovasti toivon, että Aleksanterin putoaminen olisi enne. Pullistelijan kohtalo.
Vaikka meidänkin maastamme löytyy aina parannettavaa, niin kaiken kaikkiaan, en haluaisi muualla asua! Heli Laaksosen runot ovat minulle tosi mieluisia ja minulla on pari hänen kirjaansakin. Koen hänen murteensa entisenä turkulaisena ja Turun murretta puhuvana tutuksi, vaikka siinä tiettyjä eroja Turun murteeseen onkin.
VastaaPoistaHeli Laaksonen kirjoittaa Sekaherelmäpuun esikolumnissa, että hänellä murre on muuttunut joiltain osin Halikosta Laitilaan muuttamisen jälkeen, mikä näkyy kokoelman kirjoituksissakin, mutta hän ei halua yhdenmuakistaa tekstiä, koska: "Jollal liikuttaval taval toi murtte muuttumine kantta mukanas mun elämänkulkku - niinko valokuva matka varrelt."
PoistaJoo, koti on hyvä ja siinä yksi tärkeimmistä asioista omien ihmisten ohella on kyllä oma kieli.
Onnellisuus-sana on niin vaativa ja niin persoonaan liittyvä, että moni onkin alkanut puhua tästä raportista tyytyväisyysraporttina. On onnekkuudesta kiinni, mihin syntyy.
Nyt vihdoin pääsen kommentoimaan tätä "jo vanhaa" uutista. Joka näyttää olevan joka vuosi uudelleen. Ilmeisestl aika BKT-sidonnaista menoa. Eikä varmasti todellakaan ykkössijalla oltaisi, jos alle 30-vuotiailta kysytään. Empatian katoaminen ja ehkä nuo älylaitteet, somen minäkäsitystä muuttava vaikutus näkyvät.
VastaaPoistaYllättävän monessa kouluruokalassa saa käyttää kännyköitä. Meillä ei. Tpimii hyvin, hälinä on korvia huumaava. Sikso syönkin usein omia eväitä, että kuulisi ajatuksiaan. Kiinnpstaako kohta enää ajatella tässä maailmassa? Onneksi on korpea ja peltoa ympärillä, puhdasta ilmaa. Vapaus, demokratia. Mietin myös tuon Aleksanterin putoamisen vertauskuvallisuutta. Vieläpä huussissa.
Yksi asia ei muutu: lohtupulla auttaa aina.
Juu, minä en vieläkään tajua tätä raporttia. Jos se pohjautuu kokonaan melko suppeaan kyselyyn, niin onko se tarpeeksi kattava. Ja kun on kerrottu, että alle kolmikymppisten osalta olisimme - oliko se nyt kuudensia - ja vanhusten osalta toisella sijalla, niin keski-ikäisetkö ne ovat niin tyytyväisiä, että nostavat meidät ykkösiksi.
PoistaSamaan aikaan mediassa olemme ykkössijalla pohjoismaista kaikenlaisessa pahassa, mm. lihavuudessa ja väkivallassa.
Ai, teillä on tervettä hälinää. Kiva! :D
Pulla ja suklaa kuuluvat elämän välttämättömyyksiin.