Vielä hetki Hannu Mäkelän seurassa: luontokysymykset

Niin kauan kuin Kiinaan ja sen naapurimaihin  keskitetään kaikki musta työ, ei ilmastosopimus etene vaikka sitä miten huolella ratifioitaisiin. Puolitoista miljardia ihmistä pelkästään Kiinassa pitää siitä kyllä huolen vaikkei haluaisi; onhan kyse heidän leivästään ja toimeentulostaan. Elä sitten täällä kotimaassa minimalistina ja usko, että se juuri pelastaa maapallomme. Pari meikäläistä sähköbussia ei Kiinaa auta. Aasiaan on siirretty musta työ ja ilman työtä eivät sen miljardit tule toimeen.

Hannu Mäkelä kirjoittaa kirjassaan Suunnitelma loppuelämän varalle paljon luonnosta ja ihmisestä osana sitä. Ihminen ei osaa elää tasapainossa muun luonnon kanssa, vaan törmäilee ja potee sitten syyllisyyttä. Kuitenkin luonto on aina ihmistä suurempi. Mäkelä tarkastelee maapalloa pitkällä aikavälillä ja koko palloa kerralla, kuten pitääkin.

Yleisesti on hyväksytty, että myös ihminen on vastuussa siitä, että ilmasto lämpenee. Me olemme syyllisiä ja historia pitää tältäkin osin kirjoittaa uudestaan. Mitä vain negatiivista tulee ihmisen mieleen, hän mielestään ansaitsee sen, koska on lajina sellainen.

Olen viime päivinä ajatellut, miksi en täysin pidä menossa olevasta Elokapinan mielenosoituksesta, olenhan itsekin ollut mukana kansanliikkeessä luonnon puolesta.
Sillä liikkeellä, jossa olin mukana, oli tavoitteena vaikuttaa järkipuheella suunnitelmaan, jossa  ydinjätteitä olisi kuljetettu Etelä-Suomen ydinvoimaloista Kuhmoon asti ja haudattu sen kallioiden uumeniin. Näimme aikeessa kolonialismin sävyä ja kysyimme, miksi ydinjätettä ei haudata sinne missä ydinvoimaa tuotetaankin, jos kerran kallioperä on kaikkialla hyvää ja hautaaminen turvallista, kuten vakuutettiin. Miksi pitkät vaaroille alttiit kuljetukset? Jos haudattu jäte ei olisikaan niin turvallista, niin eikö ole järkevintä, että sitä säilytettäisiin ydinvoimaloiden yhteydessä, jotka myös joskus pitää poistaa käytöstä, jolloin nekin muuttuvat jätteeksi. Olisiko välivarastointia pitänyt jatkaa ja tehdä lisää tutkimusta, loppusijoitus kuulosti niin lopulliselta? No, kuten tiedämme, niin Luola on nyt Eurajoella ydinvoimalan yhteydessä. Se on hyvä, että me hoidamme Suomessa omat jätteemme eikä niitä kuljeteta toisten riesaksi jonnekin, missä ei ehkä edes oltaisi yhtä huolellisia  hautaamisessa. 
Entä Elokapina? Huolen ilmaisu on kunnioitettava asia ja nuorten huoli ilmastosta on aiheellinen. On olemassa isoja metropoleja, joissa maskia on käytetty jo pitkään huonon ilman vuoksi ja jopa pahimpina aikoina myyty happea kadunkulmissa. Mutta millaiset ovat mielenosoituksen tavoitteet?
1) Suomen hallituksen pitäisi ottaa käytäntöön vuodelle 2035 suunnitellut ilmastonmuutoksen etenemistä korjaavat toimenpiteet jo vuoteen 2025 mennessä.
Tietääkseni me olemme jo nyt hyvin kunnianhimoisia näissä tavoitteissa verrattuna muihin maailman maihin. Voisimme me tietysti olla vieläkin kunnianhimoisempia ja paras esimerkki muille, niin pieni kuin meidän toimenpiteidemme realistinen vaikutus maailmanlaajuisesti onkin, mutta kaksi vuotta taitaa olla liian lyhyt aika isojen toimenpiteiden käyttöön ottoon. Vuoden 2035 toimenpiteitäkin pitää valmistella jo nyt.
2) Hallituksen pitäisi tiedottaa luonnon katastrofeista päivittäin, kuten koronasta on tiedotettu. 
Ei tietenkään pitäisi. Miksi lisätä ahdistusta jo muutoinkin ahdistukseen taipuvaisessa kansassa? Tällaisesta tiedottamisesta ei olisi yhtään mitään hyötyä. Teot vaikuttavat. Korona on aivan eri asia.

Näen että Elokapina-liike voisi suunnata tarmonsa paremmin. Luonto on asia, jonka puolesta on hyvä tehdä työtä, asiallisin tavoittein ja kohteensa oikein valiten. 

Mäkelä on huolestunut sähkön käytön lisääntymisestä ja robotisoitumisesta. Hän eläisi mielellään maailmassa, jossa tunnustetaan sähköenergian rajat ja se tosiasia, miten paljon materiaaleja, työtä ja huoltoa meidän töitämme helpottamaan luodut robotit vaativat. Muuttuuko meidän työmme robottien myötä jopa tylsemmäksi kuin oli se työ, mikä ohjattiin ihmiseltä robotille.

Sähköinen maailmamme lienee lopulta kaikista huijauksen muodoista suurin.  Se tuhoutuu vääjäämättä, se tulee tekemään yhä pahempia virheitä, avaa portteja varkaille ja saalistajille, ja silti se vaatii yhä enemmän tilaa itselleen. Lopulta se romahtaa ja meiltä saattaa sen ansiosta kadota identiteettimmekin, rahoista nyt puhumattakaan. 

En oikein tiedä, mitä ajatella roboteista. Pitää saada lisää tietoa.
Robotti leikkaa tarkemmin kuin kirurgi, vaikka tämä olisi kuinka vakaakätinen. Kirurgi tietenkin ohjaa robottia, mutta onko hänestä tylsää, kun ei pääse itse kaivelemaan ihmisen sisuksiin?
Positiivisesti nähtynä robotti on kuin kaivinkone verrattuna lapioon, työ kevenee ja tehostuu. Mutta saahan lapiomies hyvän kunnon ja kuulee lintujen laulun, kaivinkoneen hytissä istuessa takapuoli leviää ja tärinä käy hermoille. 
Millaisia robotteja on suunniteltu ja millaisia mahtaa olla kehitteillä?
Minusta ne vanhuksille jumppaa ohjaavat pallopäät ovat hirveitä.
Työttömyys ei ainakaan vähene robottien myötä, koska kaikki eivät voi olla niitä huoltamassa (eli palvelemassa). Scififantasioissahan me olemme robottien alamaisia. Näinkö se menee - sen sijaan että ohjaisi vanhusta kädestä pitäen jumpassa työntekijä onkin voitelemassa robotin kättä niin että se jaksaa heilua ja näyttää mallia mummolle ja vaarille käsien ojentelussa?
Robotteihin kuluu rahaa ja luonnonvaroja, mutta niille ei tarvitse maksaa palkkaa eikä järjestää kesälomaa. 

Mäkelän kirjan lopussa on 25-kohtainen Huoneentaulu, ohjeita hyvään elämään. Totuudesta on tällainen tiivistys: Monesta kulmasta monessa valossa näkyy totuus.  
Tällaista totuuden etsimistä meidän aikanamme vältellään. Mieluummin otetaan yksi näkökulma ja painetaan päälle niin hitonmoisesti ja kiireellä sivuille katsomatta vihatwiittejä viskellen.

Kirjoitin Mäkelän kirjasta myös edellisessä kirjoituksessani. Lue sieltä lisää.


PS Uusia kirjoituksia tulee, kun tulee. Nyt on juhla ja juhannus ja ensi viikolla keskityn kesävieraisiin. Keskusteluihin on kyllä aina aikaa.