Kävin katsomassa muotisuunnittelija Jukka Rintalan näyttelyn Unelmien tanssiaiset Haminan raatihuoneella. Olin aivan lumoutunut Rintalan uniikki-iltapukujen, korujen, piirrosten ja maalausten kauneudesta.
Videolla pyöri kuvia vaatesuunnittelijan työstä. Näyttelyssä oli myös maalausteline ja iso työpöytä, jossa oli tuoreita maalauksia kuivumassa. Taiteilija oli itse paikalla.
Rintala tunnetaan uniikki-iltapuvuistaan, mutta hän on suunnitellut asuja myös vaateteollisuudelle mm. Friitalalle ja Nansolle. Vaatteiden lisäksi hän on suunnitellut koruja, sisustustekstiilejä, tapetteja ja lasiesineitä.
Alla pieni otos minun mielestäni kauneimmista iltapuvuista, koruja ja maalausteline.
Kun kävelimme näyttelyn unelmamaailmasta ulos kadulle arkimaailmaan, mieheni sanoi:"Miä kovasti arvostan tota jätkää. Mikä ammattitaito!"
Toisenlaista aistien juhlaa koin eilen Tuure Kilpeläisen ja hänen bändinsä Kaihon Karavaanin konsertissa Ankkapurhan kulttuuripuistossa Anjalan kartanon mäellä. Paikka on ihanteellinen konsertteihin, sopivasti varjoisa, ja ihana maisema taustalla. Esiintymislavan takana Kymijoen lahdella konserttia kuunneltiin myös veneistä.
Nouseva katsomo oli aseteltu väljästi, mutta me istuimme omilla retkituoleillamme sivussa. Joka paikasta näki hyvin loivan maaston ansiosta. Konsertissa oli 500 ihmistä, lippuja ei myyty enempää. Entisaikoina alueelle olisi mahtunut ehkä kaksinkertainen määrä.
Kilpeläinen asuu nykyään perheineen Inkeroisissa suloisessa pitsihuvilassa. Hän on siis oman kylän poikia.
Kuulimme vanhoja tuttuja lauluja ja uutta. Rakastan 'Bonsaipuuta', 'Ystävänpäivää' ja monia muita; uudemmissa oli mitä kauneimpia omaa elämää sivuavia lauluja, mm. ihana rakkauslaulu vaimolle, 'Manuela'.
Pidän Kilpeläisen lyriikasta: tarinoita, kauniita metaforia, haikeutta ja joukossa huumorilauluja, kuten vanha hitti 'Hyvä, paha, ruma mies', jossa on siinäkin huumorin lisäksi painava sisältö.
Pidän siitä, että Kilpeläinen on romantikko.
Yleisö tykkäsi erityisesti biisistä 'Mis mun buutsit on', jossa Kilpeläinen laulaa Kuusaan murteella. Tällä laululla on hauska tausta. Wikipediassa oli ollut virheellisesti, että laulaja olisi tehnyt tämännimisen laulun 16-vuotiaana - kuka veijari lienee sen sinne laittanut - niinpä hän tekikin buutsilaulun nelikymppisenä. Laulussa mies palaa teinivuosiensa tunnelmiin, pohtii elämäänsä ja etsii paitsi buutseja myös sydäntään.
Mis min buutsit on
miä on ettin niit
miä on taas se Kevätkujan poika
eksyneen min murheisiin
Sama maku mummoilla :) Minäkin ihastuin Rintalan juhlapukuihin, joita näin runsas vuosi sitten Porvoossa. Ja Tuuresta tykkään kovasti, mutta hänen live-konserttinsa on vielä kokematta... Mukavaa kesän loppua!
VastaaPoistaNiin on! <3
PoistaTuo ensimmäinen Saimi Hoyerille tehty keijukaismainen puku oli ylimaallisen kaunis, samoin tuo, jossa on smaragdinvihreä alaosa.
Tuure oli livenä hauska, otti yleisönsä, rallatteli esim. pelkkää sanaa 'Ankkapurha' valloittavasti.
Konsertista jäi päällimmäiseksi tunteeksi ilo ja valo.
Samaa sinulle Inna - Anni!
Toissapäivänä oli Marjatan päivä ja minun piti onnitella, mutta onnittelen nyt jälkikäteen. Onneksi olkoon!
VastaaPoistaTämä Rintala ei minulle ole muuten tuttu kuin sillä tavalla, että keväällä satuin kuuntelemaan radiosta, miten hän muisteli Kirsti Paakkasta.
Kiitos paljon, ketjukolaaja!
PoistaNäyttelyssä oli ainakin kaksi Kirsti Paakkaselle suunniteltua pukua, toinen niistä oli äänestetty sen vuoden Linnan juhlien kauneimmaksi.
Jos se voisi olla mahdollista, kävisin katsomassa Rintalan pukunäyttelyn, ovat niin kauniita.
VastaaPoistaNe on. Hän on järjestänyt pukujensa näyttelyitä kyllä muuallakin, mm. Rovaniemen taidemuseossa ja kesäisin Savonlinnassa.
PoistaOlisi kiintoisaa käydä juhlapukunäyttelyssä enkä nyt tarkoita mitään muotimessujen catwalkeja, vaan juuri tuollaista vastaavaa, jossa sinä kävit. Jukka Rintalan näin livenä joskus mökkikunnassamme, kun siellä oli paikalliset katumarkkinat. Rintala esiintyi siellä, en muista enää miksi. Olisikohan liittynyt jotenkin paikallisiin missikissoihin.
VastaaPoistaMinua viehättää viktoriaaniset juhlapuvut goottimaisella twistillä.
Pitäisit varmasti esillä olleesta Tarja Turusen puvusta (kuvani siitä ei onnistunut hyvin), musta tietenkin, yläosasta tyköistuva ja hihoissa hienoa, jylhää ornamentiikkaa.
PoistaMyös Kirsti Paakkasen tyylissä on goottisävyjä, usein mustaa pitsiä ja jotenkin kohtalokas kokonaistatsi. Näyttelyyn oli lainattu pukuja joiltain tunnetuilta naisilta, edellä mainittujen lisäksi mm. malli Mirella Koulliakselta, opperalaulaja Angelika Klasilta ja ex-poliitikko Riitta Uosukaiselta, mutta eniten Rintala on suunnitellut pukuja tavallisille, ei julkisuudessa tunnetuille, naisille.
Muotimessuilla en ole käynyt, mitä nyt tavarataloissa olen nähnyt "tavismalleja" pyörähtelemässä. Liian arkista minulle. Tykkäisin erityisesti isojen muotitalojen hyvin valmistelluista muotinäytöksistä, joihin on luotu oma maailmansa, joskus aavikko, joskus sademetsä tai tundra. Olen katsonut näitä vain telkkarista, haltioituneena. Se kokonaisuus lumoaa, näytelmä, jossa vaatteita esitellään, musiikki ja mallit, joista jotkut ovat epätodellisen kauniita.
Huokaus - onneksi löysin äskeisen oman kommenttini roskista. Olin merkinnyt sen vahingossa roskapostiksi kymmenkunnan viimeksi tulleen kikkelijutun mukana. Pitää ilmeisesti laittaa joku kynnys kommentteihin, ettei se himskatin robotti tai mikä lie vainoaja pääse kiusaamaan minua. 🧐
VastaaPoistaOlen mökillä,jossa meillä hyvin hidas kone. Kunhan pääsen kotiin tartun toimeen.
Minulla on täällä mukana Kari Hotakaisen uusi romaani Tarina. Alan lukea sitä.
MM
Poistamuistelen että kerroit joskus vaikuttaneenne Tuupovaarassa. Siispä sinne pääset Jormanaisen Erkin runokirjan myötä:
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hoilolan-kyla-komia/
Kiitos! Vai semmoista kalevalaista helkyttelyä.
PoistaJoo, oltiin heti Helsingistä lähdettyä pari vuotta Tuupovaarassa, auskultoitiin Joensuussa vuorotellen toisen ollessa töissä, ja kun molemmille ei löytynyt töitä, niin lähdettiin ylemmäs Suomea Kainuuseen.