Tässä on ollut kesä leppoisampaa aikaa koronapandemian suhteen. Tartuntojen vähentyessä ja tartuttavuusluvun laskettua alle yhden olemme voineet tavata läheisiämme ja liikkua Suomen sisällä. Google Maps Timelinen viesti puhelimessani kertoo, että olen käynyt heinäkuussa 13 kaupungissa ja liikkunut idässä, lännessä ja etelässä sekä pohjoisessa Kainuun korkeudella. Kaikki läheiset on tullut halattua, mutta onkohan niin, että nyt loppuu se halailu ja alkaa taas etäisyyden pitämisen aika.
Uudellamaalla on viimeisten kahden viikon aikana ollut niin paljon tartuntoja, että jos se olisi oma valtionsa, niin sinne matkustamista ei sallittaisi muualta Suomesta. Turun lentokentän testissä Skopjesta Pohjois-Makedoniasta tulleista on myös löytynyt harvinaisen paljon tartunnan saaneita.
Ihmiset eivät ole toimineet suositusten mukaan. On matkustettu turistimatkoille kriisialueille, ja lähes kaikissa maissahan tartuntatilanne on pahempi kuin meillä. Matkustamista olisi pitänyt välttää ja pitää etäisyyttä kanssaihmisiin.
Giordano tarkastelee maailman tilaa ja pohtii, miten selviämme. Lukujen (27 kaikkiaan) nimet kertovat sisällöistä: Tartunnan matematiikkaa, Maltin matematiikka, Fatalismia vastaan, Suu ja sorkat, Sataa ja paistaa, Yksikään ihminen ei ole saari.
Epidemiologit tietävät, että epidemia on mahdollista pysäyttää vain yhdellä tavalla: pienentämällä tartunnalle alttiiden määrää. Heidän suhteellisen osuutensa koko väetöstä pitäisi olla niin alhainen, ettei viruksen leviäminen enää ole todennäköistä. Biljardipallot eivät saa joutua kosketuksiin toistensa kanssa. Kun yhteentörmäykset on saatu minimoiduiksi, ketjureaktio pysähtyy.
Olen miettinyt, mikä kiire oli avata matkailua. Saan joka päivä sähköpostiini matkatarjouksia, esim. Finnair avaa uusia reittejä vielä tässä kuussa. Ihan kuin maailmassa mikään ei olisi muuttunut. Ei tulisi mieleenkään lähteä maski naamalla huohottamaan minnekään.
Tietenkin yritysten talous on kuralla, mutta olisiko ollut taloudenkin kannalta parempi odottaa pitempään kaikkialla yhtä aikaa eikä välillä avata yhteiskuntia ja taas rajoittaa. Olisi voitu ehkä aloittaa koulut normaalisti maailman lapsille. Tiedän, että ajatukseni on utopistinen. Ei ole sellaista koko maailman yhteistä elintä, jossa syntyisi tällainen kaikkia pitkällä tähtäimellä hyödyttävä päätös.
Yhteisö, josta meidän kuuluisi olla huolissamme, ei ole oma asuinkorttelimme tai kotikaupunkimme. Se ei ole maakunta eikä Italia, ei edes Eurooppa. Epidemian aikana yhteisö on koko yhteiskunta.
Pandemia on asia, joka nimensä alun mukaisesti on kaikkialla. Tämän luulisi yhdistävän. Kun jossain menee huonosti, se keikuttaa kaikkia. Solidaarisuus on avain ja muukalaisvastaisuus pandemiasta selviämisen este.
"Se mikä tieteessä on pyhää, on totuus", kirjoitti aikoinaan ranskalainen filosofi Simone Weil. Vaan mikä on totuus, kun testataan samaa dataa, käytetään samoja mallinnuksia ja päädytään vastakkaisiin näkemyksiin?
Tiede on epidemian kurimuksessa tuottanut meille pettymyksen. Olisimme kaivanneet varmuuksia, mutta saímme pelkkiä mielipiteitä. Meiltä on kuitenkin päässyt unohtumaan, että näin tiede aina toimii, tai pikemminkin se toimii vain näin, sillä epäilys, järjestelmällinen skeptisyys, kuuluu tieteen keskeisiin normeihin. Tieteelle epäilys on jopa pyhempi kuin totuus.
Olen huomannut, että koronatiedotustilaisuuksien jälkeen median edustajat kysyvät usein asiantuntijoilta ja poliitikoilta sellaista mihin ei voi olla täydellistä vastausta ja kysyjille joudutaan vain vakuuttamaan, että asia hoidetaan, kuten paras on, tilanteiden vaatimalla tavalla. Ihmisten on vaikea tyytyä siihen, että kenelläkään ei ole vastauksia silloin kun jokin asia on kaikille uutta. Kiusaajat ja paremmintietäjät, joita nykyään on joka lähtöön, todistelevat asiantuntijoiden osaamattomuutta etsimällä virheitä heidän puheistaan korona-ajan alussa, jolloin tiedettiin nykyistä vähemmän ja puhuttiin silloisen tiedon pohjalta. Tiede on aina muuttuvaa ja itseäänkorjaavaa. Covid-19-viruksesta ei esim. aluksi tiedetty, että se tartuttaa myös siinä vaiheessa, kun tartuttaja ei ole vielä sairas ja myös vaikka hän ei itse sairastukaan.
Tieteen itseäänkorjaavuutta ajattelin juuri tänä aamuna, kun luin miten aikanaan paljon suosiota saaneen tutkijapsykologi Hans Eysenckin tutkimustulokset on siirretty sivuun tiedemaailmassa. Eysenck todisteli, että on syöpäluonteita ja että persoonallisuus altistaa syövälle enemmän kuin esim. tupakointi. Olen lukenut menneinä vuosikymmeninä paljon eysenckiläisiin päätelmiin pohjautuvia artikkeleita terveyslehdistä ja jopa murehtinut, olenko itse syöpätyyppi. Tietenkään persoonallisuudella ei ole mitään yhteyttä minkään lajin syöpään.
Käyttäytymistieteissä on helppo levittää väärää tietoa. Tälläkin hetkellä meillä on vääriä teorioita levittäviä ja niiden avulla menestyviä tutkijoita. Jotkut uskovat olevansa oikeassa, jotkut tietävät syöttävänsä myyvää soopaa. Aika näyttää, milloin muutamien ihmisiä tyypittelevien hömppämallien onttous paljastuu. Yhteen aikaan puhuttiin persoonatyypeistä A ja B ja neljän värin persoonista, joille suositeltiin erilaisia psyykkausmetodeita. Viime aikoina on ollut esillä muita epämääräisiä jaotteluita.
Kyllä koronankin ympärillä liikkuu paljon huuhaata, salaliittoteorioita ja outoja lääkkeitä. Pelkäävä ihminen tarttuu joskus mihin vain, mitä toinen hänelle keksii tarjota.
Mietin kuinka olla ja elää tästä eteenpäin, jos tartuntatilanne pahenee. Ehkä kesän pyrähtelyn jälkeen eristäydyn, kuten kevättalvella.
Olen käynyt koko aikuiselämäni ohjatussa liikunnassa. Nyt jään pois sekä vesijumpasta että pilateksesta, koska ryhmäliikunta kuuluu samaan hälyttävän riskitason ryhmään kuin baarit ja yökerhot. Olen löytänyt You Tubesta hyviä venyttelyohjelmia, useampia, joita teen vuorotellen. Minulla on kävely-ystävä, jonka kanssa tulee patikoiduksi parin tunnin lenkkejä samalla päivittäen kuulumisia ja pohtien ajankohtaisia asioita. Uimassa voin ehkä käydä hiljaisina aikoina. Olen löytänyt ennenkin lähiuimahallistamme aikoja, jolloin saan uiskennella väljästi ja jopa saunoa omassa hyvässä seurassani.
Citymarketista tuli jo viesti "odotamme tilauksiasi, Marjatta". Mieluummin tilaan ruuat kuin kuljen maski naamalla kaupassa.
Tulossa on kaksi tilaisuutta, joihin ehkä menen. Toinen on ulkokonsertti (johon suhtaudun epäluulolla) ja toinen miehen valokuvanäyttelyn avajaiset, joissa sovittiin, että minä haastattelen häntä, koska kuvat ovat minun isästäni työssään maanviljelijänä. Jälkimmäisessä "edustan" Globe Hopen maskissa. Pojat saattavat suunnitella keväällä peruttujen synttärien järjestämistä, mutta jospa ne siirretään.
Nyt on tärkeää olla valpas ja varovainen, itsensä ja toisten terveyden vuoksi.
Tiedän olevani eläkeläisenä etuoikeutettu, kun minulla on mahdollisuus eristäytymiseen ja saan keskittyä vain itseeni. Myötätuntoni on lapsiperheissä, joissa mahdollisesti joudutaan taas hoitamaan kotona sekä työt etänä että valvomaan lasten koulunkäyntiä ja viihtymistä harrastustoiminnan puuttuessa.
Mutta eiköhän tästäkin taas selvitä sisukkaasti eteenpäin!
Virusepidemian pitäisi herättää meidät pohtimaan. Karanteeniaika suo siihen oivan tilaisuuden. Mitä sitten olisi pohdittava? Sitä, ettemme ole vain ihmisyhteisön osa. Homo sapiens on myös suurenmoisen mutta hauraan ekosysteemin tunkeilevin ja tuhoisin laji.
Ympäristötuhot ajavat pakolaisiksi viruksia kuten lukuisia muitakin eliöitä, muun muassa bakteereita, sieniä ja alkueläimiä. Jos vain kykenisimme tuijottamaan vähän vähemmän omaan napaamme, huomaisimme, etteivät uudet mikrobit niinkään etsi meitä, vaan me pakotamme ne ulos elinympäristöstään.
Giordanon kirja on tiivis, pamflettimainen, helppolukuinen tietoeos, tiivistä asiaa. Suosittelen fiktion lukemisen oheen.
Mitenkäs lukijapäässä suhtaudutaan koronaan ja syksyn saapumiseen?
Toiveikkaasti, toivon!
12.8.
Lisään tänne vielä pari linkkiä. Anna Ferranten monipuolinen kirjan esittely http://www.mustikkapasta.fi/2020/05/paolo-giordano-tartunnan-aikaan.html
ja Silja Lanas Cavadan juttu Suomen Kuvalehdessä https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kun-koronavirus-iski-italiaan-paolo-giordano-kirjoitti-maailman-ensimmainen-koronakirja-syntyi-viikossa/
Giordano tosiaan aloitti kirjan kirjoittamisen siinä vaiheessa, jossa tiedon saaminen oli hapuilua, mikä antaa tekstille kiinnostavan sävyn. Giordano kuvaa tunnelmiaan ja ajatuksiaan Pohjois-Italiassa tilanteessa, jossa ei voi kuin tehdä päätelmiä ja odottaa epävarmuuden keskellä.
”Samana päivänä, kun aloin kirjoittaa, poliitikot tviittailivat ja postailivat, että Italia on turvassa, ettei ole mitään hätää.” ( Lause HS:n toimittajan kanssa käydystä puhelinkeskustelusta)
Luin tuon Giordanon kirjan, minusta se oli matemaatikon koronapaniikkikirja, joka on kyhätty hyvin nopeasti ja hyvin aikaisessa vaiheessa kokoon, ja vielä käännetty kaikille mahdollisille kielille saman tien (mikä herättää kysymyksen sen tarkoitusperistä).
VastaaPoistaKuten omassa blogissani kirjoitin, se tuo mieleen Lars von Trierin elokuvan Melancholia tiedemiehen, joka tuijotti pelkkiä laskelmiaan, eikä nähnyt mitä oli tapahtumassa, vaikka se kaikki tapahtui hänen silmiensä edessä. Se kuvaa minusta todella hyvin myös tätä korona-aikaa.
Pelolle ei kannata antaa valtaa. Se on hyvä muistaa myös syksyn pimetessä.
Joo-o, tiedän, että olet koronan suhteen eri mieltä kuin minä ja näet, että koronatoimenpiteitä vastustavat mielenosoittajat ovat oikeassa ja että rokotetta ei pitäisi kehittää, koska kyseessä on harmiton influenssa. En ole rohjennut kommentoida kirjoituksiasi, koska minulla on huonoja kokemuksia eri mieltä olemisesta joissain blogeissa. Tylytys tekee varovaiseksi, vaikka olen kyllä sitä mieltä hedelmällisessä keskustelussa pitää voida ottaa kantaa myös eri mieltä ollen tai toisenlaista tietoa esittäen.
PoistaMinusta Giordanon kirja on hyvä juuri tällaisena eri mahdollisuuksia puntaroivana ja oikeaa suhtautumistapaa etsivänä. Hän päätyy siihen, että kannattaa ottaa tilanne vakavasti itsen sekä yhteisön vuoksi, koska "yksittäisten tekojemme kasautuva vaikutus yhteisöön on eri kuin yksittäisten vaikutusten summa". Paniikkia en näe tässä kirjassa ollenkaan.
Varmaan tämä kirja on suosittu ajankohtaisuutensa vuoksi. Luulen, että tulossa on paljon lisää epidemiakirjallisuutta mm. scifigenressä.
Kaikkein pahinta epidemia-aikana on mielestäni täysi huolettomuus, koska se vaarantaa muidenkin elämää. Pelkoon käpertyminen on paha sekin, ainakin itselle.
Itse olen ottanut sellaisen linjan, että otan vastaan kaiken tiedon ja luovin kärsivällisenä riskien suhteen. Tuure Kilpeläisen puistokonserttiin on liput ostettuna. Sinne voi viedä omat tuolit ja järjestää oman piknikin ja tilaakin on, joten ehkä menemme. Toisaalta viikonlopusta tulee lämmin ja mökillä voisi vielä käydä kesäisesti fiilistelemässä.
Hei, olen koittanut useamman kerran kommentoida, mutta kaikki katoaa taivaan tuuliin... En ainakaan usko, ettet julkaisisi vastaustani, joten oletan vian olevan bloggerissa ja koitan uudestaan!
PoistaSiispä: Arvostan sinua, Marjatta, suuresti keskustelijana, ja olen sitä mieltä, että vastakkaisiakin mielipiteitä pitäisi voida esittää – kaikin mokomin voit siis kommentoida myös minun kirjoituksiani!
Se, mitä uutisoinnissa tällä hetkellä eniten kritisoin, on juurikin sen yksipuolisuus ja yksiäänisyys. Korona-asioissa media on valitettavasti keskittynyt paniikin lietsomiseen, ja jättää kriittiset ja vastakkaiset näkemykset kokonaan tai hyvin selkeästi sivuun. Seuraan useamman maan uutisointia ja myös elämää lähemmin, joten tiedän henkilökohtaisesti millainen kuilu on uutisten ja todellisuuden välillä. Se on usein todella hämmentävää.
En sanoisi, että pidän koronaa "harmittomana" kausi-influenssana, vaan pikemminkin sen ärhäkkänä muotona. Se voi olla lievä, ärhäkkä tai kuolettava, kuten kaikki influenssat. Tietty varovaisuus on toki tärkeää, kuten influenssojen suhteen aina, mutta ei pelon pidä antaa lamauttaa ihmistä eikä yhteiskuntaa. Eikä sitä myöskään saisi käyttää hyväksi.
Enemmän kuin korona minua pelottaa se, mitä sen varjolla tehdään. Ja kyllä minua kauhistuttaa median täydellinen rokotekritiikittömyys, etenkin kun tiedetään millainen bisnes se on ja millaisia haittoja niillä on (halvaantumisia, narkolepsiaa, kuolemia, autismia, mahdollisesti myös lapsettomuutta, mistä puhuminen on täysi tabu). Ehkä eniten minua pelottaa kuitenkin näennäisvapaa media, joka ohjailee yleistä mielipidettä. Sillä on mieletön valta.
(p.s. jos ne n. 3 edellistä lähes identtistä kommenttia kuitenkin tulivat jotenkin läpi, deletoitko ne...)
Voi hyvänen aika! Syy saattaa olla kangertelevassa Bloggerin uudessa versiossa. Ennen kommentteja meni joskus roskapostiin. Menin kurkkaamaan ja huomasin, että sellaista ei tässä uudessa ole ollenkaan! Haluaisin ottaa takaisin sen vanhan Bloggerin, mutta ilmeisesti kuun lopussa kaikille tulee tämä uusi versio, joten paras vaan totutella.
PoistaSinun asialliset kommenttisi eivät ole siis tulleet perille, mutta erittäin liukkaasti tulee jonkun häirikön penisjuttuja, joita käyn poistamassa. Onkohan niitä tullut muille, vai olenko minä erityisen sopiva kohde tuollaisille (huokaus!)?
Skeptisyys on hyvä asia. Sitä rokotetta minäkään en kyllä ota ensimmäisten joukossa, enkä suostuisi Venäjän Sputnik- rokotteen koekaniiniksi.
Minua pelottaa "ajan henki", joka on esim. kulttuuriasioissa ylettömän puritaaninen ja yksioikoinen. Se pyrkii määräämään myös median suuntaa, mutta kyllä siellä suurin osa on mielestäni kuitenkin objektiivista tiedonvälitystä.
Paremmin tutkimalla löysin roskapostitkin, eri paikassa vain kuin ennen, eikä ollut sinun kommenttejasi sielläkään.
PoistaMM
VastaaPoistatunnontuskia herättelit kevytmielisessäkin telineenkantajassa.
Vakavammin eteenpäin.
Ja kuten sanoit: eläkeläisillä omat etunsa eritäytymismahdollisuuksissa.
Toisaalta meihinhän tuo pirulainen iskee lujimmin.
Heheh, hikkaj! Huumori on tärkeää. Minäkin toivoisin olevani hauskempi ilmaisussani.
PoistaKyllä tässä nyt pitää telineitä rakentaa itse kunkin. Pitää ehkä harjoitella maskin käyttöä, ettei ole sitten ihan osaamaton, kun sitä joutuu käyttämään ja vielä puhumaankin sen läpi.
Toistaiseksi on ainakin sellainen tieto, että seitsemsästäkymmenestä (ja jo aiemminkin) ylöspäin soluissa on sellaista vanhenemista, jonka vuoksi tartunta on vaarallisempaa, vaikka ei edes olisi mitään erityistä iän tuomaa sairautta. Siihenhän monet vanhat ja virkeät vetoavat, että he ovat kunnoltaan parempia kuin nuoremmat, mutta valitettavasti jo pelkkä ikä nostaa vakavan sairastumisen riskiä.
Minä haluaisin pitää yhteyttä omaan perheeseen, jonka jäsenet asuvat eri kaupungeissa. Pieni lapsenlapsi saattaa tarvita hoitajaa, jos (kun, pikemminkin) saa flunssan päiväkodissa tai vanhemmat pannaan etätöihin. Nämä ovat minulle vaikeita asioita. Ystävien tapaamisessa voi aina pitää taukoa, tai tyytä etäyhteyksiin, siinä ei ole mitään ongelmaa.
Siltä näyttäöä, että rajoituksia tulee, mutta kyllä ajattelemattomat ja itsekkäät ihmiset saavat syyttää siitä itseään. Niin pakjon nyt tapahtuu, että matkataan ei-suositeltaviin matkakohteissin. Kai oikeus ja kohtuus olisi, etteivät ainakaan nämä henkilöt voisi saada kelakorvausta kotiinpalattuaan pakkokaranteenista.
VastaaPoistaEn ole kesän aikana aikana reissuillut, kyläilyt olleet hyvin vähäisiä pihapatiolla seurustelemisia. Missään yleisötapahtumissa en ole halunnut käydä, vain kerran viikossa ulkojumpassa, jossa meitä on vain 4-6 ohjaajan kanssa. Mutta näin on hyvä minulle. Marjastaessa ja onkireissuilla olen yksin tai mieheni kanssa.
En tunne paniikkia koronan uusaallosta, haluan vain pysytellä sen tavoittamattomissa. Tiedän kyllä, että se mokoma osaa löytää oman hetkensä, jos niikseen.
En koe eristäyneisyyttä. Totta kai tuntuisi erilaiselta, jos olisin vielä työelämässä ja kulkisin bussilla aamua iltaa.
Maskeja en ole vielä hankkinut, mutta varalle kyllä tulen hankkimaan.
Niin, ja kun ne tartunnat lisääntyvät milloin missäkin, jolloin myös turvalliseksi luokitellut kohteet saattavat muuttua jo matkan aikana turvattomammiksi, niin eiköhän ole viisainta pysytellä kotinurkilla.
PoistaKaikki ihmiset eivät ehkä seuraa uutisia, ja kun matkoja on tarjolla halpaan hintaan, niin he ajattelevat, että silloinhan on ok tarttua tilaisuuteen.
Minä viihdyn hyvin itsekseni, mutta pelkään, että tulee sosiaalinen paine olla osallistuvampi. Pelkään myös läheisteni puolesta. He ovat lähes kaikki ammateissa, joissa liikutaan ja tavataan paljon ihmisiä.
Hyvä kirjasuositus. Ehkä kuitenkin jätän toistaiseksi lukematta, sillä huomaan jo nyt ahdistuvani taas enemmän pelkistä uutisista ja lehtijutuista koronaan liittyen.
VastaaPoistaOmassa työssäni kokeilin maskia (täytyy vaihtaa tunnin välein ja viedä lopulta nippu kotiin keitettäväksi :D), ei sillä pysty töitä tekemään. Täytyy huohottaa päänsärkyisenä keskellä mahdollisia viruslinkoja ja ahdistua jokaisesta kuulemastaan vieraasta kielestä. Ei tosiaan tulisi mieleenkään lähteä lentokoneella ulkomaille! Samaan aikaan minulla on työtapaaminen ihmisen kanssa, joka mainitsee juuri tulleensa lomalta, eikä tietoakaan omaehtoisesta karanteenista.
Vapaaehtoisuus tai suositus on suomalaiselle yhtä kuin teen juuri niin kuin itse haluan. Nyt on aika luopua "pohjalaisesta jääräpäisyydestä" ja istua kiltisti kotona. Voi lukea matkakirjaa tai katsella vanhoja valokuvia, ellei kaikkea tätä tullut jo keväällä tehtyä.
Omasta jumppakortistani ehdin käyttää nyt kesällä kaikki kerrat paitsi yhden, ei uskalla enää täällä Skopjen rantautujien läheisyydessä. YouTubessa on tosiaan hyviä jumppia ja joogia.
Kovat aseet tarvitaan käyttöön, viruslinkokin kun on sellainen. Toivotaan hallitukselta fiksuja ratkaisuja, joista kuulemme kohta.
Voin kuvitella, miten hankalaa maskin käyttö on puhetyöläisellä. Kyllähän esim. rakennuksilla on käytetty suojamaskeja, mutta siinä ei ole keskusteltu eikä ole niin ollut väliä, vaikka hikoaa, ja välillä tietysti on saanut hengittää raitista ilmaa.
PoistaKuvaamasi tilanne töissä kertoo kaiken.
Eihän me vielä olla koettu paljon mitään elämää rajoittavaa, kun vertaa siihen, mitä ihmiset väkirikkaaammissa Euroopan maissa ovat joutuneet kestämään. esim. jatkuvaa sisälläoloa ilman mahdollisuutta ulkoilla.
Voi kun nyt ymmärrettäisiin se yhteen hiileen puhaltaminen, niin päästäisiin edelleen elämään vähemmin hankaluuksin.
Luin Risto Isomäen teoksen Mitä koronapandemian jälkeen, toistaiseksi se riittää minulle aiheesta. Hurjalta näyttää koronatilanne maailmalla, seuraan päivittäisiä lukuja. Ja meilläkin viimeksi 41 uutta tartuntaa, syksy pelottaa. Me ollaan samaa ikäluokkaa ja minä eristäydyn suosiolla. Lapsia ja lapsenlapsia on tavattu ja halattu kesällä, myös sisätiloissa mutta enimmäkseen ulkosalla.
VastaaPoistaOnneksi ei tarvitse nyt matkustaa joukkoliikenteessä (eikä mennä töihin!). On keksittävä kaikkea muuta, ettei pää hajoa. Onneksi on kirjat!
Sanopa muuta. Onneksi on kirjat ja onneksi olemme omaksuneet harrastuksen, jota pandemiat eivät haittaa.
PoistaKaikki muu kulttuuritoiminta onkin vaarassa. Meillä Kouvolassa esitetään nyt suuria leikkauksia koulutukseen, teattereihin ja Kymi Sinfoniettaan.
Saatan jossain vaiheessa lukea Isomäen teoksen. Kävin googlailemassa, mitä siitä sanotaan. Siinä näyttää olevan sellainen toiveikas ajatus, että koronavirusta olisi mahdollista ohjailla miedompaan suuntaan. Pitää odotella sitä, kun ei tähän pirulliseen tautiin lääkkeitäkään ole.
Anteeksi, että palaan taas tähän, mutta juttuhan on nimenomaan se, että lääkkeitä on. Ranskassa on käytetty (mm.) hydroksikloriinia, samoin monessa, monessa muussa maassa, ja kyllähän se tepsii. Siitä on näyttöä vaikka kuinka. Juuri se, että Macron presidenttinä kielsi ranskalaislääkäreitä käyttämästä ja määräämästä hydroksiklorokiiniä vierailtuaan tohtori Didier Raoultin luona Marseillessa (Raoult puoltaa hydroksiklorokiiniä ja on julkistanut koko ajan myös dataa sen toimivuudesta), panee koko tämän pandemian ja rokotetehtailun outoon valoon. Ranskassa lääkärit ovat haastaneet Macronin hallituksen oikeuteen mm. kuolemantuottamuksista, mikä liittyy lääkkeiden käytön kieltämiseen.
Poista...hydroksiklorokiiniä, tarkoitin...
VastaaPoistaOlisihan se hienoa, jos joku vanha lääke kävisi sellaisenaan tähän virukseen.
PoistaKlorokiinilääkkeillä on parannettu malariaa ja joillakin ne ovat auttaneet reumaan ja lupukseen. Itsekin käytin jonkun aikaa yhtä näistä lääkkeitä, Oxiklorinia, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä minun kipuileville sorminivelilleni. Vaikeaa tämän lääkkeen kanssa on se, että annostelun kanssa on oltava hyvin tarkkana, liian iso annos pysähdyttää sydämen.
Niinhän se on monen muunkin lääkkeen kanssa, hevosannos parantaisi kyllä jostain tietystä sairaudesta, mutta tappaisi samalla hoidettavan.
Miksi luulet, että lääkettä ei määrättäisi, jos se olisi se kaikkien odottama pelastus?
Minusta kannattaa odottaa rauhassa lääkkeiden kanssa, kunnes saadaan tutkittua ja varmistettua tietoa. Olen aivan varma, että laboratorioissa kokeillaan kaikkea kiireellä. Ebolan hoitoon kehitetyn viruslääke remdesivirin on todettu auttavan jonkin verran myös koronaan.
Lääkäreissä on myös omia erikoisia ryhmiään. Minusta nuo oikeuteen haastamiset kuulostavat oudolta tässä tilanteessa.
Se onkin kultainen kysymys, miksi toimiva lääke kielletään. Sitä kysyvät myös ranskalaislääkärit. Moni osoittaa sormellaan rokotetta, jota ajetaan nyt kuin käärmettä pyssyyn, kuten meillä on tapana sanoa. Puhutaan mm. immuniteettipassista ja siitä, että ilman rokotetta ei voisi matkustaa, käydä töissä, mennä kouluun, kauppaan, jne. Se muuttaisi koko yhteiskunnan perustan, ja siksi puhutaan totalitarismin tulosta. Tämä on paljon isompi juttu, raapaisen nyt vain pintaa.
PoistaRemdesivir on erittäin kallis lääke, hydroksiklorikiinin patentti on sitä vastoin rauennut (sitä on käytetty 80 vuotta) ja se on halpa. Siinä yksi syy kysymyksiin. Se ei tuota voittoa omistajilleen.
Se, miksi Ranskassa lääkärit, oikeustieteilijät, ym. ovat haastaneet hallituksen oikeuteen on niin iso juttu, että sen läpikäyminen kommenttilaatikossa on mahdotonta. Mutta kyse on paitsi korruptiosta, myös hyvin vakavista väärinkäytöksistä. Vahinko, että presidenttiä itseään ei voida haastaa oikeuteen. Vielä. Sarkozyn oma oikeudenkäyntihän pitäisi vihdoin alkaa syksyllä, saa nähdä lykkäytyykö sekin koronan vuoksi...
Ei tunnu todennäköiseltä, että rokottamiseen olisi pakko, ei ole ollut koskaan ennenkään. Kun hyvin testattu rokote joskus saadaan, niin uskon, että tarpeeksi moni haluaa sen ja joukkoon mahtuu sitten myös rokottamattomia.
PoistaKausi-influenssaflunssarokottettahan on ihan jonotettu ja valitettu, kun sitä ei ole annettu kaikille ilmaiseksi. Nyt se taitaa kattaa jo lähes kaikki, koska perusteissa on ollut mm. riski-ihmisten lähellä oleminen.
Toivon todella, että tämä pakkorokotusskenaario ei toteudu. Joskus on silti hyvä nostaa asioita esiin jo ihan vain mahdollisuutena, herätellä ihmisiä ajattelemaan. Tässä maailmassa kun tapahtuu jo nyt epäloogisia ja järjen vastaisia asioita. Mutta nyt minä lopetan :)
PoistaToivotaan parasta!
PoistaEn ehtinyt asiaa kommentoida kun kirjoitin tämän Marjatta, oikeastaan hyvä etten ehtinyt.
VastaaPoistaEn puolustele matkustajia. Jokainen kuitenkin tekee sellaista mihin on lain mukaan oikeus. Esimerkiksi liikkumisen vapaus kuuluu perusoikeuksiin. Tyhmääkin tehdään. Itse en matkustasi nyt esim. Espanjaan, koska siellä tilanne on täysin holtiton (vaikka poliisit vahtivat maskien käyttämist sakkojen uhalla - siis maskit, hah). Mutta jätän matkustamatta (eikä se nyt elämäntilanteen takia olisi muutenkaan mahdollista) itsesuojeluvaiston takia.
Mutta kyllä karvat nousi pystyyn kun Osmo Soinivaara aloitti keskustelun, että Suomeen palaaville matkustajille ei kuuluisi laissa määrätyt korvaukset. Siihen sitten yhtyi koko poliittinen apparaatti.
Tuli mieleen että koska aletaan vaatia ettei lihaville eikä juopoille eikä... laiskoille eikä... jne... anneta enää julkista terveydenhoitoa, koska ovat itse "pilanneet" elämänsä.
No nyt on julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen fiksusti puuttunut tähän älyttömään keskusteluun siitä kenelle yhteiskunta antaa tuke ja kenelle ei (Perustuslaki-blogissa).
Kannattaa lukea, ikään kuin muistukseksi mikä tämän meidän hyvinvointivaltion idea on. Toivottavasti jopa pääministeri lukee sen ja vähän ainakin häpeää.
Aika monet poliitikot vahingossa ilmaisivat kannattavansa eräänlaista "fasistista" yhteiskuntaa, missä viranomaiset päättävät minkälaista elämää ihminen saa viettää.
Kun matkustamista ei ole kielletty ja viranomainen määrää matkan jälkeen karanteeniin, niin onhan se päivänselvää, että karanteeniajalta on saatava korvaus ansionmenetyksestä. Jos näin ei tehtäisi, niin karanteeneja välteltäisiin ihan siitä syystä, että ei ole varaa siihen kahden viikon elämään ilman tuloja. Ja mikä olikaan karanteenin tarkoitus: estää tartuntoja eristämisen avulla.
PoistaYmmärrän, että ihmisillä herää katkeria ajatuksia, mitäs meni, olisi pysynyt kotona, mutta ne pitäisi ymmärtää vain arkipuheeksi, päivittelyiksi, ei niiden pohjalta voi edes harkita oikeusvaltion käytänteiden muuttamista. Poliitikkojen ilmaisut olivat epäkorrekteja. Vaikea aika saa ilmeiseti käyttämään tunnekieltä (hupimatkat), vahingossa kait.
Mikähän taho sen sitten edes selvittäisi, kuka matkusti mistäkin syystä ja miten kevytmielisesti ja keneltä evättäisiin koko korvaus, keneltä osa? Loputon suo.
Pauli Rautiainen käsittelee epäselviä termejä, kuten karanteeninomaiset olot ja pakkokaranteeni (tämä taisi olla kommenteissa). Myös tuet ovat olleet osittain epäselviä. Itse kuulin lapsen hoidon vuoksi työstä poisjääneen tuesta vasta, kun valmiuslaki kumottiin. Tiesivätköhän vanhemmat, jotka tekivät etätöitä lapsen kiipeillessä hartioilla palaverin aikana, että olisi voinut jäädä hoitamaan lasta?
Onhan näitä esityksiä ollut, että sairaanhoitoa ei saa antaa "väärin elävälle" eikä minihameinen raiskattu ole oikeutettu samanlaiseen oikeudenkäyntiin kuin peittävämmin pukeutunut.
Marraskuun liike ajoi 60-luvulla alkoholistien ja muiden vähäosaisten asiaa, mutta edelleen, tai nykyään voimistuneemmin, puhutaan itseaiheutetusta huonosta elämästä, johon ei saisi verorahoja tuhlata.
Toivottavsti nyt ei sentään ruveta lakeja muuttamaan kovemman yhteiskunnan suuntaan.
Aamun HS:ssa hyvä lause Laura Saarikosken Merkintöjä-kolumnissa: "Vastuullisuus vaikeuttaa elämää, huoleton pääsee helpommalla."
PoistaNäinhän se on. Jos minä en kuole koronaan, niin siitä murehtimiseen ehkä...
Itsesuojeluvaistokin on semmoinen asia, joka kehittyy hitaasti ja on vasta yli kaksikymppisellä täydessä mitassaan. Siksi erityisesti nuorille koheltajille (anteeksi sanavalinta, siis niille jotka liikenteessäkin aiheuttavat onnettomuuksia, kun eivät tajua vaaraa) tarvitaan ohjeita ja varoituksia, mutta positiivisella tyylillä.
Eikös se pääministeri juuri keskiviikkona a-studiossa sanonut, että ymmärtää närkästymisen karanteenikorvauksista, mutta muistutti laista ja siitä että jos valtio määrää jostakin niin poikkeuksellisesta kuin esim. karanteenista, valtion tulee korvata ansionmenetystä.
PoistaAnna-Maija Henriksson on mielestäni tuonut hyvin esiin aina lain noudattamisen ja oikeusvaltion. Osalla politiikoista on vähän sekavampaa juttua. (Ehkä parhaita on ne, jotka vaativat yhtäaikaa rajoja kiinni, maskipakkoa, korvauksia yrittäjille, velanoton lopettamista, verojen alentamista ja ravintoloiden yms. toiminnan "hankaloittamisen" lopettamista.) Mielestäni myös media on väliin sekava ja "hysteriaa lietsova" ja vähemmän informatiivinen esim. siitä ettei Suomessa voi määrätä maskipakkoa ilman lainmuutosta tai siitä, ettei poikkeusolot ole enää voimassa, joten hallitus ei voi määrätä ihan mitä tahansa. Ehkä siis toivoisin medialta selkeää kertomista siitä mitä oikeusvaltio on ja miten se toimii. :D Toisaalta, ehkä osa politikoista ja mediasta toimii juuri niinkuin monet haluaakin niiden toimivan: ensin kauhistellaan kun hallitus ei tee mitään ja sitten kauhistellaan kun Krista Kiuru puhuu sekavasti unohtaen lain. Pääasia että kauhistellaan. (Viittaan tässä myös Kyöstin viimeisimpään, loistavaan, kirjoituksen, minkä kävin lukemassa.)
Otsikko nauratti! Mainio! :)
Matkin otsikossa perhewhatsappin yhden jäsenen kyllästymistä sienten ihailuun ja tokaisua "nyt loppu se tatin kuvailu oikeesti".
PoistaJuu, Marin oli samoilla linjoilla kuin minä. Ymmärän, ettei ministereilläkään aina löydy heti oikeaa linjausta, kun miettimisaikaa ei ole paljon. Hyvä kuitenkin, jos se löytyy diskuteerausten kautta myöhemmin. Soininvaaraa kyllä kummastelen.
Tämän päivän otsikko Iltalehdestä:"Naapurit käräyttävät KARANTEENIN RIKKOJIA. Näin monta on jäänyt kiinni" Ihan kuin jostain sketsistä!
Olen Kyöstin kirjoitusten ihailija! Kyösti osaa sekä napakan asiatyylin että taiteellisen ilmaisun.