sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Olisin halunnut osallistua...



 

Kirjoitin joskus aiemmin, että minulle ei tuota tuskaa jäädä pois jostain tapahtumista, missä "kaikki muut" ovat. Tämmöiselle tuskalle siitä että menettää jotain, jos ei ole mukana, on oikein keksitty nimikin, fomo (fear of missing out) - keksin suomenkielisen termin hepo (harmittaa, etten pysty osallistumaan).
No, hittolainen, nyt hepottaa pahasti.
Nimittäin: en päässytkään lähtemään suureen rasisminvastaiseen 'Me emme vaikene' -tapahtumaan Helsinkiin. Tuli terveyshäikkää, jota en nyt tarkemmin erittele. Olin niin menossa, junaliputkin ostettuna ajat sitten. Mieheni lähti ja lupasi ottaa paljon kuvia sekä painaa kaiken mieleensä minulle illalla kerrottavaksi. Saatan lisätä tähän myöhemmin joitain hänen ottamiaan kuvia. 


Kuva Ume, 3.9.2023, Me emme vaikene -mielenosoitus, väkeä noin 11 000
 

Muita hepoja.
Kiva matka tulossa, mutta sen alle jäävät sekä Joensuun kirjallisuustapahtuma (klik) että Turun kirjamessut (klik). En harkinnut matkan ajankohtaa tarpeeksi, olisin voinut  lähteä myöhemmin ankeammilla keleillä.
Joensuu: Vesa Haapala, Iida rauma, Joonatan Tola...
Turku: Selja Ahava, Hannu-pekka Björkman, Juha Hurme, Koko Hubara, Silvia Hosseini, Vilja-Tuulia Huotarinen, Jari järvelä, Katja Kettu, Anu Kortelainen, Mooses Mentula...  💗
Joitain mainitakseni.
No, onneksi Mooses on myös yhtenä päivänä Helsingin kirjamessuilla ja silloinhan me ollaan kotona.

Miten minusta näyttää, että tänä vuonna Turun messut on ohjelmajohtaja Vilja-Tuulia Huotarisen otteessa paremmin järjestetty kuin Helsingin messut. 
Nettisivut ainakin ovat selkeämmät.


Marraskuun lopussa olisi vielä yhdistetyt joulu- ja kirjamessut Jyväskylässä ja joulukuun alussa kirjafestarit Tampereella, joten katsotaan, vieläkö joulun alla ehtii. Silloin on tonttutouhut, jotka menevät kaiken edelle ja saavat tuntemaan jomoa siitä, ettei tee mieli mennä minnekään (joy of missing out) - se voisi olla suomeksi reto (riemuitsen/retoilen ettei tarvitse osallistua). 

Harmiani lievittää se, että olin juuri mieheni kanssa parin päivän pikkulomalla Helsingissä ja kävimme neljässä tasokkaassa näyttelyssä.  Harvoin käy niin, että kaikki missä käy ovat näin hyviä. 
Sanomatalon Vuoden lehtikuvat järkyttivät, Ateneumin laaja Albert Edelfelt -näyttely ihastutti, Valokuvataiteen museon Kämp Gallerian maailman pohjoisimmasta alkuperäiskansasta kertovat valokuvat, Anori - Jäätikön hiljaisuus, olivat huikeita ja saivat miettimään, miten monella tavalla ihmiset elävät ja sokerina pohjalla vietimme vielä melkoisen tovin Designmuseossa ihailemassa Kustaa Saksin kudontatöistä koostuvaa näyttelyä Rajamailla. Tässä näyttelyssä kannattaa katsoa myös David Verbeekin dokumenttielokuva Koodi, jossa Saksi kertoo migreeninäkyjen inspiroimasta työskentelystään ja taiteilijan pikkupoika Taito Saksi on mukana pohdittaessa migreenin perinnöllisyyttä. 


Luen tässä toipilasolossani Maria Peuran romaania Esikoinen. Huikean kaunis kirja!

Kirjan mottona on säe Sinéad O'Connorin laulusta "John I Love You" (1994)
Child you are tender
your name's a whisper


Kuva, Ume, 3.9. 2023, Me emme vaikene


Kuva Ume, 3.9.2023, Me emme vaikene


Kuva Ume, 3.9.2023, Me emme vaikene


PS En tummenna enkä laita tunnisteisiin nimiä, koska niitä on tässä kirjoituksessani niin paljon. 



16 kommenttia:

  1. Minä luin myös Peuran Esikoisen ja onhan se hieno. Postauskin tulossa, kunhan ehdin ja käsi kestää leikkauksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, pikaista paranemista kädelle, Mai!
      En tiedä kirjoitanko Peuran kirjasta muuta kuin tämän mainintani. Ihailin hänen tyylikeinojaan, kuten runollista kieltä, aikamuotojen taitavaa käyttöä ja lukijan kanssa neuvottelua. Aihehan on kipeä, mutta sellaista elämä on, arvaamatonta.

      Poista
  2. marjatta

    olen pasifististen ihmisoikeusmiekkareiden suuri ystävä. olisin halunnut ruveta greenpeacen ekosoturiksi ja kiipeillä ankkureissa, mutta gandhilainen passiivisuus voitti. minulla on tallessa valokuva, jossa ammun pienellä ritsalla paperipalloja järjestyspoliisin suojakilpeen lontoossa. se oli 70-luvun puolivälissä ja mielenosoituksen aiheena oli rotusorto. ps. hienoa että unto on miekkarissa teidän molempien puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, gandhilaisesti minäkin.

      Olen katsonut koko päivän HS:n striimausta tapahtumasta, mitä nyt päiväunoset piti ottaa, kun antibiootti väsyttää. Ajatella noin 11 000 ihmistä, saattaa vielä tarkentua.
      Ihmiset eivät siedä sitä, että mitäänsanomattoman tiedonannon varjolla pidetään hallituksessa puolue, jonka puheenjohtaja ilmoittaa korskeasti, ettei heillä ole mitään tarvetta muuttua eikä lausuntoa ole tarkoitettu heidän muuttamisekseen, vaikka juuri heidän rasististen ja fasististen ulostulojensa vuoksi tätä raporttia on pyöritelty viikosta toiseen.

      Haastattelija kysyi ihmisiltä, mikä oli saanut heidät tulemaan paikalle. Huomasin joukossa Aulikki Oksasen, ja toimittaja esittikin kysymyksensä hänelle (nimeä kysyen, ei tuntenut!). Oksanen vastasi:" Siksi että sivistysvaltio pysyisi pystyssä ja rasismin ja fasismin nousu estettäisiin."

      Poista

    2. majatta

      minäkin seurasin striimausta. kuikuilin erityisesti sitä, oliko mukana hallituspuolueiden edustajia puolustamassa rasisminvastaista tiedonantoaan.

      neil hardwickilla oli 'me emme vaikene' -hashtagin alla mainio videoklippi, jossa hän sanoi jotenkin näin:

      "en hyväksy rasismia sellaisena kuin on klassisesti ymmärretty, enkä sellaisena kuin on postmodernisesti ymmärretty, enkä sellaisena kuin se on kansallisromanttisesti, neoimpressionistisesti, symbolisesti, abstraktisti, figuratiivisesti tai rokokoo-ekspressionistisesti ymmärretty. enkä varsinkaan tahallaan väärin ymmärrettynä. en siis missään muodossa. tuliko selväksi?"

      Poista
    3. Hyvin sanottu Hardwickilta. Tämä "klassinen rasismi" lienee persujen ajatushautomon hämärrystermejä, koska useampi heistä on nyt sitä kummallista sanaparia käyttänyt.

      Minä katsoin, onko Tynkkynen tekemässä videoita ja sitten raportoimassa, että häntä on tyrkitty, kuten niin monissa "vastapuolen" tapahtumissa.

      Kaikki sujui hallitusti ja rauhallisesti. Ei ollut vastamielenosoituksia. Mitä niissä olisi voinut huutaa - Haluun maalittaa, On ok heittää vähän läppää...

      Poista
  3. Voi että, minun on tarkoitus osallistua Joensuun kirjallisuustapahtumaan ainakin lauantaina, kun Haahtela ja Rauma ovat paikalla. Oltais voitu treffata. :) Pitää varmaan mennä kytikselle oikeasti ajoissa, kun on niin nimekkäitä vieraita, siitäkin huolimatta että päivä striimataan nettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä oltaiskin. Voihan fomo, ei kun hepo.
      Olen ollut Joensuun tapahtumassa monta kertaa. Ilmeisesti koronavuodet saivat minut unohtamaan aikataulun ja juuri nyt ystäväni, jonka luo olen aina majoittunut ilmoitti, että ei ole enää järjestäjäpuolella, joten hänelläkin olisi ollut hyvin aikaa.
      Kyllä sinne on aina mahtunut, isot salit.

      Poista
  4. MM
    "Kiva matka tulossa, mutta sen alle jäävät sekä Joensuun kirjallisuustapahtuma"
    Samoin.
    Ja arvaapa mitä ja uso tai elä = tuonnesinne tätä katsomaan:
    https://kouvolanteatteri.fi/ei-kertonut-katuvansa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, tervetuloa Kouvolaan!
      Meillä on myös liput tähän joskus myöhemmin syksyllä.

      Poista
  5. Kun näin eilen uutisissa pätkän rasisminvastaisesta mielenosoituksesta ajattelin heti että voi, Marjatta olisi halunnut osallistua. Kävin nimittäin eilen täällä lukemassa postauksesi alkua 😀 Siellä näkyi hyviä iskulauseita 🌹 Onpa saanut liikettä aikaan se poliitikkojen ilmitullut rasismi. Mainiota.

    Itse olen hengessä mukana mutta en halua mennä väenpaljouksiin. Puolustan ihmisoikeuksia muilla tavoilla ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti pienempiä tapahtumia on monella paikkakunnalla lähipäivinä, kun eduskunnan luottamusäänestys lähestyy. Ihmiset ovat niin pettyneitä paitsi suuresti odotetun tiedonannon laimeuteen myös hallitusohjelmaan jossa on paljon ihmisten yhdenvertaisuuden vastaisia suunnitelmia.

      Oli tosiaan hyviä iskulauseita, esim eräs hyvin oivaltava "Ei saa purra!"

      Sinä, Rita, kyllä puolustat ihmisoikeuksia ihan päivätyössäsikin. Arvostan sitä!

      Poista
  6. Voi ei, olin kokonaan unohtanut koko Joensuun kirjallisuustapahtuman. Olisin voinut yhdistää tapahtuman mökkeilyviikonloppuun. Nyt minulla on kuitenkin jo hankittuna liput Oulun teatteriin juuri tuoksi viikonlopuksi. Ja kuinka ollakaan menen katsomaan näytelmää "Ei kertonut katuvansa". Sitä esitetään nyt kaikkialla.

    Kiitos muistakin vihjeistä. Varasimme siten korvaukseksi liput Tampereen kirjafestareille (+ junaliput, hotellin ja yhden teatterikäynnin). Blogeilla on vaikutusta: näin paljon elvytit tälläkin kirjoituksellasi Suomen hiipuvaa taloutta.

    Rasismista en tykkää minäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä suunnitelmia sielläkin! Kulttuuri on tärkeää mielelle.
      Ja niin paljon kuin on kulttuuristakin puhuttu vain menoeränä, niin kyllä me kulttuurin käyttäjät pidämme sitä myös yllä.

      Jotain saa myös ilmaiseksi kuten kirjoja kirjastosta, mikä on ihanaa.
      Meillä on Kouvolan pääkirjastossa myös ilmaisia elokuvia, kaikki tasokkaita festareilla palkittuja. Yksi kirjaston työntekijöistä, elokuvaharrastaja, on valinnut leffat hyvällä maulla.

      Mieheni tuli mielenosoituksesta ääni käheänä. Oli tempautunut tunnelmaan ja tykännyt olla siellä.

      En olisi kyllä vielä muutama vuosi sitten osannut aavistaa, että tämmöinen aatemaailma alkaa ketään kiinnostaa ja kaiken lisäksi pääsee jostain marginaalista päättäviin tahoihin asti.
      Onhan siellä ollut suunnitelmat, oikein erikseen naisten ja miesten nuivistamiseksi ja rasismin vaivihkaiseksi ujuttamiseksi normaalielämään.

      Poista
  7. Tunnistan fomomaisia piirteitä itsessäni nuorempana, jolloin kyseistä termiä ei vielä ollut. Itse miellän fomon hieman toisin kuin sinä eli kyseessä ei ole harmitus siitä, ettei pääse osallistumaan, vaan pelko siitä että missaa jotain, jos ei mene. Fomo sisältää siten ikään kuin ”pakon” mennä, vaikkei edes kiinnostaisi. Siis osallistuu johonkin/menee jonnekin siinä pelossa, että missaa jotain, ellei mene.

    Nykyään minulle tulee tosi harvoin mitään pelkoja siitä, että missaan mitään, koska tykkään olla omissa oloissani ja pikemminkin täytyy patistaa itseään olemaan seurallisempi ja osallistumaan juttuihin.

    Tuota rasismin vastaista mielenosoitusta seurasin sivusilmällä netin suorasta lähetyksestä. Melkoinen määrä osallistujia – enpä muista, milloin mikään miekkari olisi saanut noin paljon väkeä liikkeelle ja se on hieno asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän se tarkalleen on, pelkää että jää vaille jotain tärkeää, jos ei ole mukana.

      Minullakin on enemmän niin päin, että huokaan helpotuksesta kun ei tarvitse mennä, ja mietin tarkkaan ennen kuin lupaudun mihinkään, koska koen että jossain kokouksissa istuessa minun aikani menisi todellakin hukkaan. No, on hyvä, että on ihmisiä jotka kokevat toisin ja näin hyvät yhdistykset ja seurat pyörivät minun, kannatusjäsenen, vain istuessa kotona kirjoja lukien.

      Mielenosoituksessa oli kaiken kaikkiaan parituhatta ihmistä, koska vain marssijat laskettiin ja esim liikuntarajoitteiset tai marssimista arkailevat olivat seuraamassa vain lähtöohjelmaa ja/tai tulivat suoraan puistotapahtumaan.
      No, siellä oli sitten järjestäjien sääntöjen vastaisesti joku anarkistiporukka, joka siirrettiin häntäpäähän, koska poliisi ei suostunut heitä poistamaan. Eduskunnan puhemies ja kaverinsa tietenkin kiirehtivät yleistämään tämän porukan sanoman koko tapahtuman ideaksi.

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...