 |
| Korvapuusteja, nam! |
Machoarvot, joita tapaa nykyään monissa Aasian ja Afrikan maissa eivät ole aasialaisia arvoja eivätkä afrikkalaisia arvoja. Ne eivät ole muslimiarvoja. Ne eivät ole itämaisia arvoja. Ne ovat patriarkaalisia arvoja samoin kuin ne, joita tavattiin Ruotsissa vain 60 vuotta sitten, ja sosiaalisen ja taloudellisen edistyksen myötä ne häviävät aivan kuten Ruotsistakin. Niiden muuttaminen ei ole mahdotonta.
Ihmisten enemmistö ei elä matalan tulotason maissa vaan keskitulon maissa, ja ero maiden varallisuustasossa on kapenemaan päin. Lasten lukumäärä vähenee kaikkialla maailmassa tulotason noustessa. Erityisesti tyttöjen koulutus on lisääntynyt ja lähestyy poikien tasoa. Luonnonsuojelu nähdään yhä tärkeämpänä, nälkä ja kuivuus tappavat ihmisiä yhä vähemmän.
Monilla kaltaisillani eurooppalaisilla on hienosteleva käsitys itsestään. Se perustuu harhaluuloon, että eurooppalainen kulttuuri on ylivertainen paitsi Afrikan ja Aasian kulttuureihin myös yhdysvaltalaiseen käyttökulttuuriin verrattuna.
Kun lukee Hans Roslingin tietokirjaa Faktojen maailma stereotypiat näyttäytyvät yhä hassumpina. Kun näet kuvan köyhän perheen tavasta kuumentaa vettä keittiössä Nigeriassa, niin se ei ole mikään kulttuurinen tapa, vaan elintasoon liittyvä huonoksi koettu keino, joka tai jonkakaltainen menetelmä on ollut samassa elintason vaiheessa käytössä kaikkialla.
Varallisuus on määräävin yhdistävä tai erottava tekijä ihmisten välillä asuinpaikasta riippumatta ja yli valtiorajojen. Minkään maan kohtalona ei ole pysyä köyhänä.
Roslingin kirjan lukeminen on kuin istuisi pitkällä, hyvin jäsennellyllä luennolla. Luennoitsija sirottelee asiatiedon oheen kiinnostavia oivalluksen hetkiä oman elämänsä varrelta lääkärinä ja kansainvälisen terveydenhuollon asiantuntijana ja näyttää kaavioita, jotka hätkähdyttävät ja huojentavatkin, koska luennon seuraaja on luullut toisin. Luulohan ei ole tiedon väärti. Roslingin tilastot perustuvat YK:n viralliseen dataan, joka paljastaa, että maailma ei mene huonompaan suuntaan vaan parempaan. Maailman jokainen maa on parantanut elinajanodotettaan kahdensadan vuoden aikana ja muuttunut paremmaksi lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna.
Mikä meidät - "meidät" - sitten saa näkemään hyvän maailmamme niin huonossa valossa? Rosling näkee syyksi pelkovaistomme ja taipumuksemme yleistää ja dramatisoida. Media tarjoaa ajantasaisia uutisia, ja hätkähdyttävä katastrofiuutinen on aina myyvempi ja tarttuu meihin tunnetasolla tiukemmin kuin uutisointi tasaisesta hyvästä elämästä. Aktivistit esittävät usein ajamansa asian kärjistäen, vaikka oikeastaan hyvistä tuloksista kertominen saattaisi houkutella ihmisiä mukaan tulokselliseen toimintaan kauhukuvia paremmin. Esimerkkinä tästä Rosling ottaa termin 'ilmastopakolainen'. Mitään linkkiä ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen välillä ei ole havaittu.
Oma maailmankuva kannattaa perustaa faktoille ja yrittää aina hahmottaa asioita laajemmassa perspektiivissä ja pitkällä aikavälillä. Silloin emme elä historiattomasti pikkutietojen ja kenties valeuutisten varassa. Myös tietojen tiuha päivittämien on tarpeen.
Rosling ei sano, ettei pitäisi murehtia mistään, vaan että pitäisi murehtia oikeista asioista. On pidettävä silmällä suuria globaaleja riskejä ja tuettava yhteistoimintaa näiden riskien pienentämiseksi.
Hän näkee viisi maailmanlaajuista uhkaa: pandemia, talouden romahdus. kolmas maailmansota, ilmastonmuutos ja äärimmäinen köyhyys (vaikka onkin vähentynyt nopeasti). Kahden viimeisen korjaamiseksi on toimittu ja pitää toimia yhä tehokkaammin.
Roslingin kirja julkaistiin vuonna 2018, vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Kun hän helmikuussa 2016 oli saanut tiedon parantumattomasta sairaudesta, hän perui 67 luentoaan ja lukuisat muut hankkeensa ja alkoi koota kirjaa yhdessä poikansa Ola Roslingin ja miniänsä Anna Rosling Rönnlundin kanssa. Kolmikko oli muutoinkin tehnyt yhteistyötä jo parikymmentä vuotta yhteisen visionsa parissa. Heidän vuonna 2005 perustamansa Gapminder-säätiö tekee työtä tietämättömyyttä vastaan faktatietoisuutta lisäämällä.
Kun pohdin Roslingin teoksen isoja teemoja, tuntui hyvin, hyvin turhauttavalta lukea siitä, miten maassamme taas alettiin näperrellä naurettavasti joidenkin termien ja kuvien ympärillä. Saako turkkilaisen jukurtin kuvassa olla fetsipäinen mies ja saako suklaan nimenä olla Geisha. Tuotteissa ei ehkä kohta saa kuvata ihmisiä, vain jotain pallopäitä androgyynejä tietokonehahmoja.
Nykyään asiaa sekoittaa vielä sekin, että jokin aivan asiallinen huomio ajaa trollipellet liikkeelle, ja kohta saamme lukea feikkinärkästyksistä, joita nämä tehtailevat äärisensitiivisinä suvaitsevan väestönosan edustajina esiintyen. Häh hää, läpi meni, minnuu luultiin kukkahattutädiksi ja polliisiksi, huijasin mediaa. Älkää viitsikö, aikuiset miehet!
USA:ssa tosikkomaisuus on mennyt siihen, että yleistä sanaa 'matter' (olla merkitystä, olla väliä, olla tärkeää) ei saa käyttää enää mihinkään muuhun kuin Black Lives Matter -liikkeen nimeen. On tietenkin loukkaavaa, että juuri siinä yhteydessä kun on tärkeää puhua mustien oikeuksista, joku viisastelija alkaa vesittää asiaa hokemalla päälle, miten kaikkien muidenkin oikeudet ovat tärkeitä, mutta jos aletaan jahdata matter-sanan käyttöä yleisesti, niin ollaan hakoteillä, ja usein trolliteillä. On ihan järjetöntä antaa toimittajalle potkut hänen kirjoittaessaan, että kyllä mellakoissa tuhotuilla rakennuksillakin on väliä.
Olen ihmetellyt, miksi pilailijat eivät ole jo hyökänneet suomalaisen 'the other danish guy' -alushousumainoksen kimppuun, sen veikeän, jossa mies on kuvattu takaapäin ja tekstissä sanotaan 'Three balls matter, two of your own ja the one you live on'. Onko mainoksen turvana se, että tuote ei ole levinnyt vielä isoille markkinoille? Espanjassa kyllä näin kaupassa näitä iloisen värisiä suomalaisia bambukalsareita.
Minusta tällä firmalla on kiva mainonta, kotikutoinen, lempeän rohkea, lähes vastakohta perinteisille David Beckham kalsariposeerauksille.
 |
| Mainos Ilta-Sanomien juhannusnumerossa |
Miksi laitoin aloituskuvaksi korvapuusteja? No, olen käyttänyt Roslingin kirjan kuvaa aiemmin jo kahdesti, enkä keksinyt nyt muuta yhtä elämänmyönteistä kuin leipomukseni. Korvapuustit on kiva, kodikas asia, kuten the other danish guy -firman mainosten tyyli.
Minustakin nämä närkästymiset ovat menneet vähän yli äyräidensä ja välillä mietin, aletaanko mennä sellaista tasapäistämistä kohti, ettei mitään erityispiirteitä saisi olla kenessäkään. Jo se, että kysytään mistä joku on kotoisin tai mitä tekee työkseen, on joillekin ylitsepääsemätön asia. Minusta itsestäni on kyllä ihan kiva, kun kysytään mistä olen kotoisin (tai ranskalaisittain: mistä tuo hurmaava aksenttisi on peräisin?), kerron mielelläni, onhan minulla juureni ja taustani, koko kulttuurini takanani. Ja ei, en häpeä aksenttianikaan, sehän nimenomaan kertoo juuristani.
VastaaPoistaToivottavasti eivät kyllä Geishaa ala miksikään muuttamaan, enpä ole koskaan kuullut yhdenkään japanilaisen siitä mieltään pahoittaneen, ehkä vähän hymyilevät kyllä, mutta kaikki ovat geishoista (suklaasta, siis) pitäneet! Ja turkkilaisen jogurtinkin haluaisin pysyvän sellaisenaan, tunnistettavana heti (sillä sehän on parasta jogurttia!).
Ihan kuin ihmiset olisivat sairastuneet johonkin outoon psyyken tautiin, jossa sanat jäävät pyörimään päähän ja ympäriltä löytyy yhä lisää kyseenalaistettavaa. Siinä kulkee sitten koko ajan tuomitsemismieli päällimmäisenä kuin joku siveyspoliisi ja löytää sitä, mitä etsii.
PoistaMinäkin olen ihmetellyt, miten kukaan voi loukkaantua taustan kysymisestä. Sehän on yksi niitä tärkeitä tutustumispuheenaiheita. Ennen kun asuttiin yhdessä paikassa saatettiin kysyä, kenenkäs tyttöjä ja poikia sitä ollaan, nyt kun meillä Suomessakin on jo vähän joukossa erinäköisiä ihmisiä ja heillä oudompia nimiä, niin onhan se nyt ihan kohteliasta kysyä taustasta.
Raskaana olevan naisen vatsaa ei muka saisi ihailla, siitä oli yhteen aikaan kovasti pöyristymisiä - höh, onhan se nyt upeaa, kun kantaa uutta elämää. Minä ainakin, silloin aikanaan, odotin, että kaikki olisivat kiinnostuneita minun tilanteestani ja kumartuisivat lepertelemään mahan läpi siellä valmistuvalle ihmiselle. Vain silloin ei pitäisi kommentoida vauvamahaa, jos toinen onkin vain lihonut. Tämä liittynee bodyshamingiin, on tullut erehdyksiä, ja varmaan myös siihen, että joku loukkaantuu, kun hän ei ole raskaana.
Näitä esimerkkejä turhasta loukkaantumisesta, myös toisten puolesta, on vaikka kuinka paljon.
Sekä media että yritykset näyttävät reagoivan joihinkin keskustelun nostattajiin aivan liian herkästi, mikä taas yllyttää joitakin veijareita. Median ei kannattaisi mennä näihin kähinöihin eikä yritysten hätkähtää jonkun pikkuporukan moitteista.
Täyttä asiaa kirjoitat. Itse en tosin ole lukenut Roslingin kirjaa, vaan sen referointeja ja kommentaareja. Lisähuomiosi hykerryttävät nekin.
VastaaPoistaRoslingin kirja antaa paljon ajateltavaa. Hyvä, että hän sairastuttuaan päätti koota näitä luentomateriaalejaan kirjaksi, ja säätiö jatkaa tiedon merkityksen levittämistä, mikä on entistä tärkeämpää näinä vaihtoehtoisten totuuksien aikoina.
PoistaJoo - patsaiden kaatajat ja kielen puhdistajat haluavat häivyttää historian yhteisestä tietoisuudesta. Ikään kuin maailma sillä tavalla muuttuisi paremmaksi paikaksi.
VastaaPoistaIhmettelen että patsaiden kaatajia ja kielipoliiseja löytyy myös ns. älymystön parista. Vai kuuluuko tosikkomaisuus juuri heidän luonteeseensa? Neuvostoliitossa vanhat valokuvat retusoitiin, poistettiin epäsuosioon joutuneet toverit niistä. Onko kielen puhdistamisella mitään eroa tuohon? Eipä kai.
Sitä kauhisteltiin barbaarisena, kun Taleban tuhosi Buddhan patsaita vuosituhannen alussa ja Isis arvokkaita rakennuksia aivan äskettäin, mutta samat ihmiset ovat tuhoamassa omaa historiaansa. Kuka olisi arvannut, että 'Tuulen viemää' on joskus niin paheksuttavaa viihdettä, että se pitää siirtää sivuun fiktiivisten taisteluelokuvien tieltä.
PoistaTotta (syvä huokaus), eivät trollaajat tyhjästä keksi noita ylilyöntejään, kyllä siinä on takana kulttuuri-ihmisten naurettavat puritaaniset puuttumiset esim. termeihin. Onko semmoinen älymystö edes mitään älymystöä, jos siltä puuttuu historianäkemys ja itsekritiikki?
Jotkut tosikkomaiset sanasaivartelut ja puhdistukset saavat minut vuoroin ärsyyntymään ja vuoroin nauramaan epäuskoisena. Tuntuu, että mukana tällaisessa sanojen muuntelussa on myös aikamoinen annos diivailua.
marjatta
VastaaPoistapöyristyminen on päivän sana. joka taholla pöyristytään, suivaannutaan, närkästytään, tuohdutaan, hiillytään jne. ihmiset tapaavat kilahtaa ihan kaikesta.
skotlantilaisen luontolehden yleisönosastossa oli tammikuussa kirjoitus eksoottisesta linnusta, joka oli harhautunut talviseen skotlantiin. ensimmäinen kommentoija oli suivaantunut siitä, että lintua ei pelastettu, vaan sen annettiin kuolla kylmään julmien bongareiden silmien alla.
toisen kirjoittajan mielestä moinen tuohtumus oli ylimitoitettua ja perustelematonta monestakin syystä. ensiksikin lintu ei olisi niissä lämpötiloissa pystynyt sinnittelemään pitkään. bongareille se oli tilaisuus kerätä harvinainen lajipinna ja ymmärrettävästi moni tarttui tilaisuuteen.
kolmas kommentoija totesi pragmaattisesti, että ehkä oli vain hyvä että lintu kuoli eikä niin ollen päässyt jatkamaan sukuaan. ei olisi ollut viisasta lisääntyä, jos jälkeläiset olisivat perineet yhtä onnettoman suuntavaiston.
ps. korvapuusti- ja kalsarihuomiosi osuvat nappiin. juuri noin kodikkaita elämänmyönteisiä asioita ne ovat.
meri
Lintu olisi ehkä voitu pyydystää johonkin eläintarhaan, mutta olisiko elämä siellä sitten ollut elämisen arvoista? Kolmas kommentoija lienee oikeassa.
PoistaMonesti tällaisissakin somekeskusteluissa nimitellään ja haukutaan eri mieltä olevia ääliöiksi.
Pöyristymisherkkyys saa aikaan sen, että me alamme helposti rajoittaa itseämme toisten herkkähipiäisyyden vuoksi ja esim. huumori kärsii. Ihan kuin osa ihmisistä etsisi koko ajan kaikesta huumorista pilkkaa käyttöaineekseen.
Ajattelin tätä mökillä eräässä tilanteessa. Otin mökin takaa kuvan, jossa kallioimarteet olivat hauskasti rivissä valtavan siirtolohkareen päällä ja mökistä ei näkynyt siitä kuvakulmasta paljon muuta kuin korkea savupiippu. Kysyin Untolta, miksi se piippu on niin korkea ja hän sanoi, että se onkin tyyliä krematorio. Mieleeni tuli heti, että en voi käyttää tuota määritelmää, jos laitan sen kuvan johonkin kirjoitukseeni, koska jotkut näkevät huumorissani (U:n huumorissa) vainajien pilkkaa ja jotkut toiset vielä keskitysleireillä tapettujen pilkkaa.
Päätyy ehdottomasti hankintalistalle tämä Roslingin kirja. Tämän kiinnostavan postauksesi perusteella tulee mieleen hieman Yuval Noah Hararin Sapiens-sarja, vaikka maailman tilaa ennen ja nyt toki ovat ruotineet sadat tiedemiehet ja - naiset.
VastaaPoista"Ennen oli kaikki paremmin" -ajattelu näyttäytyy aika huvittavana, kun mietitään, että esim. jo Sokrates (ja Aristoteles? ) on lausunut "nuoriso on pilalla". Silti aina se uusi nuori sukupolvi on turmeltunut. Eli lopulta me kaikki olemme - olemmehan ihmisiä!
Kuka vain muistaisi sen, että maailman myytit ja uskonnot ovat usein lähtökohdiltaan enemmän matriarkaaliset kuin patriarkaaliset. "Äiti Maa" on jäänyt pahasti "Isä Jumalan" jalkoihin länsimaisessa ajattelussa sen kaikissa aspekteissaan. Eläinmaailmassa naaras on vielä kaiken keskipiste.
Ihmisillä se on mielensäpahoittamisen mahdollistava some. Koska ryhdytään poistamaan kaikkia siivoavia naisia siivousvälinemainoksista? Suomalaisista mainoksista löytyy kyllä myös kalsareissaan siivoavia miehiä.
Söin juuri ehkä viimeiset kesän Eskimot niiden oikeilla nimillä ja kuorilla. Olisi pitänyt säästää pahvipaketti.
Hyvältä näyttävät pullat! Pulla lohduttaa aina, kun maailma on järjetön.
Minulla on Hararit kokonaan lukematta. Kotona hyllyssä on niistä ensimmäinen 'Sapiens, a Brief History of Humankind'. Nyt alkoi tehdä mieli lukea se viimeisin '21 oppituntia maailman tilasta' ja verrata sitä Roslingin kirjaan, eikä minulle olisi pahitteeksi lukea myöskään niitä kahta aiempaa kirjaa.
Poista'Äiti maa' on ihana käsite.
Niin, on vaikea nähdä, mikä kaikki oikein on nykyään häpeällistä, varmaan kaikki joidenkin silmissä.
Pitkään oltiin sitä mieltä, että mainoksissa on liikaa vaaleita ihmisiä ja sitten kun niissä on joku erivärinen, niin siinä nähdäänkin helposti hänen halveksimistaan ja väärin silmin katsomista. Minusta Dove-mainoksissa on ollut kivasti eri etnisen taustan omaavia (saakohan näin sanoa) ja myös eri-ikäisiä naisia.
Mitä pahaa Eskimo-puikkojen nimessä on? Eskimot ovat kylmän alueen kansoja, joten nimi sopii hyvin pakastetuotteen nimeksi. Onko joku kysynyt eskimokansoilta, loukkaako tämä nimi heitä kauheasti. Jos minä löytäisin ulkomailta tuotteen nimellä Suomi tai vaikka keksipaketin, jonka nimi olisi Marjatta, niin ah olisin ilahtunut ja ostaisin niitä keksejä paljon tuliaiseksi, kuten kuulemma japanilaiset ovat ostaneet Geisha-suklaita. Ai niin, onhan Marjatta-viini. Kiitos, hyvin valittu nimi!
Mikä ihme näillä puritaaneilla on tavoitteena? Väritön, hajuton, mauton huumoriton reobottimaisen monotoninen maailma?
Käytetäänkö siellä pelkkiä päälauseita ilman adjektiiveja ja onko tuotteilla niminä numerosarjat? Onko ihmisilläkin?
Minäkin olen tykännyt noista reippaista ja toisenlaisista the other danish guy -kalsarimainoksista. - En lukenut tätä kirjaa kokonaan, mutta mielestäni siinä oli kaiken positiivisuuden keskellä unohdettu luonnon monimuotoisuus, mm hyönteisten kato. Se näkyi vain yhdessä tilastoruudussa. Se on kuitenkin aika iso uhka, eikä ole suoraan liitettävissä ilmastonmuutokseen. Suunta ei ole hyvä, vaan kauhea soijanviljelyn, palmuöljyn ja glyfosaatin, ym kemianteollisuuden ja tehomaatalouden yhdistelmien tehdessä tuhoisaa jälkeä. En ymmärtänyt, miksi tämä asia jäi lähes kokonaan vaille huomiota kirjassa.
VastaaPoistaJoo, ja kalsarimerkin nimelläkin on hauska historia. Kaksi miestä oli työmatkalla New Yorkissa, jossa hotellivirkailija sekoitti Pohjoismaat ja viittasi toiseen miehistä nimellä 'the other Danish guy'. Huonoihin takapuolta lenkkeillessä hiertäviin kalsareihin kyllästyneet miehet keksivät sitten tämän täydellisesti eri muotoihin istuvan merkin, vaikka kumpikaan ei ollut aiemmin ollut vaatealalla.
PoistaRoslingin kirja on aika ylimalkainen monissakin asioissa. Sen tärkein anti on mielestäni sen periaatteen selvittäminen, että asioita pitää tarkastella laajemmin, ei vain viimeisimpien tietojen valossa.
Hän sanoo eräässä kohdassa, että ihmisten huomio kiinnittyy yksittäisiin luonnononnettomuuksiin, kuten maanjäristykset, sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota megaongelmiin, kuten ripuli ja merenpohjat, jotka ovat muuttumassa vedenalaisiksi autiomaiksi. Tämä sivuaa osittain noita mainitsemiasi asioita.
Tänä kesänä ei muuten ole ollut hyttysiä, ei kärpäsiä eikä paarmoja. No, varmaan eläinten lähellä maatiloilla on, mutta minusta tuntuu, että olen kohdannut niitä ennen metsässä kävellessäkin. Lyhytnäköisesti ajatellen se on hyvä, mutta samalla kauhistuttaa. Oliko talvi jotenkin vääränlainen hyönteisille? Kirjosiepot kyllä ruokkivat poikasiaan ahkeraan, jostain ne löytävät elävää ravintoa. Jos mustikkametsässä ei ole hyttysiä eikä kiusaavia hirvikärpäsiä, niin sitten on outoa.
Teollisuuteeen ja tehomaatalouteen tarvitaan ehdottomasti yhteisiä kansainvälisiä sääntöjä, ei auta jos pieni Suomi kasvattaa luomua.
Hieno tuo ensimmäinen lainaus! Olen itse ajatellut jotain samansuuntaista.
VastaaPoistaKuten Leena Laurila sanoi tuossa aiemmassa kommentissa, kaikki ei ole menossa parempaan suuntaan. Joitain esimerkkejä: ihmiset kaatavat vuosittain 15 miljardia puuta (Time), eteläisessä Afrikassa miljoonat ihmiset kärsivät ruokapulasta kuivuuden takia (Punainen Risti, tieto kevään tiedotteesta), 90% mehiläisistä on kadonnut viime vuosina, kuudes sukupuuttoaalto tuhoaa lajeja ja selkärankaisten eläinten lukumäärä on vähentynyt paljon.
Roslingin kirja kuulostaa hyvältä (en ole itse lukenut), koska se nostaa esiin positiivisia esimerkkejä ja osoittaa, että asioita voidaan muuttaa paremmiksi, kun toimitaan niiden hyväksi ja tehdään fiksuja ratkaisuja. Kaikki maailman lapset voisivat esimerkiksi päästä kouluun, ja luontoa ja samalla ihmisiä voitaisiin auttaa paljon. Maailmassa tapahtuu yhtä aikaa sekä hyviä että huonoja asioita, ja olisi tosiaan tärkeää keskittyä niiden olennaisten asioiden parantamiseen eikä pikkuasioihin.
Minäkin pidän the other danish guyn mainoksista, ne saavat hyvälle tuulelle. Liiallinen herkkänahkaisuus ei ole hyväksi. Kyse ei ole ehkä vain kielestä: kun asuin Helsingissä parikymmentä vuotta sitten, Meiran kahvipaahtimo Vallilassa asensi suodattimet poistaakseen ympäristöön leviävän ihanan kahvintuoksun, vaikkei siitä ollut tietääkseni valittanut kukaan, vaan vain varmuuden vuoksi.
Kansainvälisiä sääntöjä ja eri maiden yhteistoimintaa asioiden parantamiseksi tosiaan tarvittaisiin.
Se tuoksu tuntui junassakin Helsinkiin tullessa, ahh!
PoistaTämän päivän Hesarissa on harvinaisen epäonnistunut danish guy -mainos, siinä ei näy housuja ollenkaan ellei tyyppi ole sitten rullannut niitä jonkinlaisiksi tangoiksi lanteilleen. Tykkään kovasti siitä yhdestä mainoksesta, jossa on erikokoisia ja näköisiä uroita rivissä, joukossa myös tamperelainen lyhytkasvuinen hurmuri Eero Herranen.
Luonto on kärsinyt ihmisen menestymisestä, mikä on onneksi jo hyvin tiedostettu. Odotamme lisää tekoja.
Roslingin mukaan aliravittujen ihmisten osuus on kuitenkin vähentynyt 17 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2015 (käyrä päättyy siihen) ja puhdasta vettä saavien osuus on lisääntynyt 30 prosentilla vuodesta 1980 vuoteen 2010 ja käyrä näyttää olevan edelleen noususuunnassa. Tietenkään käyrät eivät etene aina suoraan ylös tai alas, vaan tekevät mutkia ja jäävät paikalleen.
Eräs mahtava tilastojen kertoma tieto on mielestäni se, että maailman väkiluvun kasvu päättyy 2060-luvulla, nouseva käyrä alkaa kulkea tasaisena, kenties jopa kääntyä alaspäin. Keskimääräinen lapsiluku on laskenut 90-luvusta vuoteen 2017 tullessa esim. Iranissa 6,5 lapsesta 1,6 lapseen, hyvin nopeasti, selittäjänä elintason kasvu.
Kansainvälisyys maailmankylässämme on avainsana, kun päätetään asioista, joista kaikien hyvinvointi on kiinni, puhdas vesi ja ilma, rikas maaperä, myrkkyjen kieltäminen, myös turhien antibioottien tuotantoeläinten kasvattamisessa.
Aika moni jo ajelee sähköveneillä ja sähköautot yleistyvät.
Äärimmäinen köyhyys on pelottava asia. Jotkut pyrkivät aina hyötymään juuri köyhyydestä. On nähty jo miten ääriään myöten ihmisiä täynnä olevat laivat ovat uponneet välimerellä. Nämä ihmiset ovat valmiiksi suuressa velassa ja luulenpa, että velat siirtyvät suvuille, sillä pakolaislautoille pääseminen maksaa tuhansia euroja. Tämä oli yksi esimerkki köyhien sortamisesta. Ihmiskauppa on julmin tapa hyötyä äärimmäisestä köyhyydestä, samoin lapsityövoiman käyttö. Näiden asioiden ajatteleminenkin tekee yököttävän olon.
VastaaPoistaJospa ne firmat olisivat itse fiksuja ja vaihtaisivat kaikessa hiljaisuudessa tuotteidensa nimiä. Minusta yksi pieni tyttö oli kaikkein viisain tässä jäätelöasiassa, kun hän nimesi tikkujäätelön Bingoksi, kun sitä häneltä kysyttiin. Minulle se on aina ollut tikkujäätelöä.
Varmaan paljon on näin tapahtunutkin, ja nimiä on vaihdettu aikojen saatossa ihan aiheesta.
PoistaNeekerisuukot, Laku Pekka ja Musta Pekka -pelikortit ovat rasistisiin käsityksiin perustuvia, oman aikansa tuotenimiä ja ne oli todellakin syytä poistaa varsinkin kun kuvissa oli liioiteltu koomiseen suuntaan afrikkalaisia piirteitä. Sen sijaan se pihaleikki 'Kuka pelkää mustaa miestä' on ehkä väärin ymmärretty, koska ei tämän leikin musta mies ollut mikään afrikkalainen vaan viikatemies. Ei kukaan ennen ollut afrikkalaista nähnytkään, mutta kuolema vaani pikkulapsia, kun ei ollut antibiootteja.
Jotain turhaa herkkyyttä näen eskimo ja intiaani -sanojen välttelyssä. Ei niitä tietenkään pidä käyttää pilkallisesti, mutta muutoin ne ovat aivan normaalia sanastoa.
Kun kuhmolaisella kansanliikkellä oli vieraana eräs Larry Lente New Mexicon reservaatista hän sanoi olevansa pueblointiaani, ei mikään alkuperäinen amerikkalainen. Intiaanien viisaudet ja intiaanipäälliköt ovat neutraaleja vakiintuneita termejä. 'Native American' on nopsempi lausua kuin suomennos 'alkuperäinen amerikkalainen', mikä kuulostaa aika kankealta. Eskimo-sanassa ei myöskään ole mitään kartettavaa, Kanadan eskimot käyttävät itsestään nimeä inuiitti, eskimo on kattavampi nimitys.
Äärimmäinen köyhyys tuottaa alustan sekasorrolle ja terrorismille.
Se että pakolaiset joutuvat turvautumaan salakuljettajiin johtuu vain siitä, että eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei mahdollista Geneven sopimuksen toteuttamista. Sodan tuhoaman maan pakolaisen pitäisi voida hakea turvapaikkaa, mutta se on tehty käytännössä mahdottomaksi. Lentokoneissa olisi tilaa, matka turvallinen ja liput halpoja, mutta lentoyhtiön lähtöselvityksessä ei pystytä ratkaisemaan, onko henkilö Geneven sopimuksen mukainen pakolainen, ja siitä seuraa tragedioita.
Roslingin kirjassa on koskettava kuvaus siitä, miten hän oli puhumassa isossa afrikkalaisten naisjohtajien konferenssissa köyhyyden voittamisesta ja lopetti esityksensä visioon siitä, miten hänen lapsenlapsensa matkustelevat Afrikassa uusilla nopeilla junilla, joita juuri oltiin suunnittelemassa. Puheenjohtaja oli näpäyttänyt, että oikea visiohan on se, että hänen lapsenlapsensa tulevat matkustelemaan Ruotsiin nopeilla junilla ja käymään pohjoisen eksoottisissa jäähotelleissa. Tavoite on se, että afrikkalaiset tulevat Eurooppaan suurin joukoin turisteina eikä kukaan ei-toivottuna pakolaisena.
Tämän päivän lapset leikkivät kuka pelkää mustekalaa-leikkiä. Maailma muuttuu. Pysytään perässä.
PoistaJoo, siitä on tehty erilaisia versioita, joku mörkö se on, mitä pelätään ja juostaan karkuun. Nykytilantessa 'musta mies' ei käy.
Poista