Aukesi hehkuva ruusu
vieressä orvokin armaan.
Liljakin havahtui kukkaan,
tuulelle nyökkäsi varmaan.
Korkean taivahan alla
Leivosten laulelu helkkää.
Metsässä soi satakieli
raikuen riemua pelkkää.
Georgia, kukkiva maamme,
rakkahin tervehdys sulle!
Ystäväin, oppia hanki
maallesi ylpeydeks tullen.
Kukas se noin lyyrisesti helkyttelee - no eräs Josif vain muiden hommiensa ohella.
Sama herkkä Josif muuttuu välistä aivan pieneksi ja avuttomaksi vauvaksi, jota Nadja-vaimon pitää kylvettää, asettaa potalle ja hellitellä. Hän kirjoittaa lepertelylappusia Ainoalleen, naiselle, johon luottaa ja jonka uskoo ymmärtävän ja puolustavan häntä kaikissa olosuhteissa.
vieressä orvokin armaan.
Liljakin havahtui kukkaan,
tuulelle nyökkäsi varmaan.
Korkean taivahan alla
Leivosten laulelu helkkää.
Metsässä soi satakieli
raikuen riemua pelkkää.
Georgia, kukkiva maamme,
rakkahin tervehdys sulle!
Ystäväin, oppia hanki
maallesi ylpeydeks tullen.
Kukas se noin lyyrisesti helkyttelee - no eräs Josif vain muiden hommiensa ohella.
Sama herkkä Josif muuttuu välistä aivan pieneksi ja avuttomaksi vauvaksi, jota Nadja-vaimon pitää kylvettää, asettaa potalle ja hellitellä. Hän kirjoittaa lepertelylappusia Ainoalleen, naiselle, johon luottaa ja jonka uskoo ymmärtävän ja puolustavan häntä kaikissa olosuhteissa.
Tatka!
Jot tinä ei täättä anna monta tuukko, lupeen ikkeen heti. Tuukkoja oikein paljon.
Josif.
Josif tunnetaan paremmin sukunimellään Stalin, Tatka (Nadja) on hänen toinen vaimonsa Nadežda Allilujeva, joka eli vain 31-vuotiaaksi. Hänen kuolemansa on määritelty itsemurhaksi sydämeen ampumalla.
Pariskunnalla oli paljon riitoja paitsi miehen uskottomuuden vuoksi myös siksi, että tavallisesta kansasta eristettynä pidetty Nadja sai salanimisenä opiskellessaan tietää miehensä hirmuvallasta valtion johtajana. Hän järkyttyi kohdatessaan junamatkallaan ukrainalaisen nälkää näkevän lapsen, jolle ei ehtinyt viedä leipää ennen kuin juna lähti liikkeelle. Vilja-aitan vilja vietiin muualle.
Olga Trifonova on kirjoittanut vuonna 2001 romaanin Ainoani, jossa hän kertoo Nadežda Allilujevan elämästä pohjautuen tositapahtumiin.
Trifonova on määritellyt kirjansa versioromaaniksi, koska se on eräs versio siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Henkilöt ovat kirjassa oikeilla nimillään, tapahtumat ja niiden ajankohdat ovat totta ja kirjeet autenttisia. Kirjailija on tehnyt ison tutkimustyön arkistoissa, jotka ennen Putinin valtakautta olivat käytössä, ja täyttänyt mielikuvituksellaan puuttuvat aukot.
Kauno- ja tietokirjailija Trifonova tunnetaan miehensä, kriittisesti kirjoittaneen ja sensuurin rajalla taiteilleen kirjailijan Juri Trifonovin perinnön vaalijana ja Stalinin vainoja esittelevän Talo rantakadulla -museon johtajana. Museo on ollut kiinni tammikuusta lähtien. Trifonova on aivan viime aikoinakin kritisoinut Stalinin ajan kaunistelua ja sitä millaisena sankarina, "kansojen isänä", Josif Stalin esitetään.
Seurasin Kymi Librissä Ainoani- romaanin suomennoksen julkaisutilaisuutta, jossa Idiootti-kustantamon Tuukka Sandström haastatteli suomentajaa Päivi Nenosta. Tuukka Sandströmillä on myös iso osuus kirjassa. Hän on kirjoittanut loppuun listan huomautuksia, jossa saamme lisää tietoa ja peräti 16-sivuisen luettelon kirjassa esiintyvistä henkilöistä. Aika monen henkilön esittely päättyy tietoon teloitustavasta ja -paikasta.
Kirjaa ei ole käännetty muille kielille.
Päivi Nenonen on asunut pitkään Pietarissa ja nähnyt läheltä Putinin Venäjän ilmapiirin muuttumisen. Tällä hetkellä hän asuu Suomessa. Häneltä on julkaistu myös runoteoksia ja elämästä Pietarissa kertova kirja Maleskelulupa.
En osaa venäjää, mutta koen Ainoani-suomennoksen erittäin onnistuneena. Dialogi on luontevaa ja runot, muutkin kuin tuo alussa lainaamani, todella onnistuneita.
Trifonovan kirja tuntuu hyvin ajankohtaiselta. Luen sitä parhaillaan.
Pysähdyin miettimään, miten tärkeää on käydä rehellisesti läpi menneisyyden rikkomuksia niin, että ne eivät pääse toistumaan tänä päivänä, olkoon kyse valtioiden asioista tai yksityisen ihmisen elämästä.
Se että ihminen runoilee, puhuu hellästi puolisolleen ja rakastaa omia lapsiaan yli kaiken ei takaa, ettei hän haudo toisten lasten hävittämistä.
Ihmisillä voi olla käsittelemättömiä traumoja ja mielenterveyden puutteita, jotka tekevät heistä sopimattomia tiettyihin tehtäviin, jotka vaikuttavat muiden elämään.
Haluan sellaisen "kuluttajansuojan", että tiedän oman maani valtion johdossa olevien ihmisten omaavan humanistisen maailmankuvan, johon ei kuulu rasismin ja fasismin ihailua, levittämistä ja vaivihkaista toteuttamista. Se ei voi olla liikaa vaadittu demokraattisessa valtiossa!
Vielä vähän aikaa sitten se olisikin ollut itsestäänselvyys.
Jot tinä ei täättä anna monta tuukko, lupeen ikkeen heti. Tuukkoja oikein paljon.
Josif.
Josif tunnetaan paremmin sukunimellään Stalin, Tatka (Nadja) on hänen toinen vaimonsa Nadežda Allilujeva, joka eli vain 31-vuotiaaksi. Hänen kuolemansa on määritelty itsemurhaksi sydämeen ampumalla.
Pariskunnalla oli paljon riitoja paitsi miehen uskottomuuden vuoksi myös siksi, että tavallisesta kansasta eristettynä pidetty Nadja sai salanimisenä opiskellessaan tietää miehensä hirmuvallasta valtion johtajana. Hän järkyttyi kohdatessaan junamatkallaan ukrainalaisen nälkää näkevän lapsen, jolle ei ehtinyt viedä leipää ennen kuin juna lähti liikkeelle. Vilja-aitan vilja vietiin muualle.
Olga Trifonova on kirjoittanut vuonna 2001 romaanin Ainoani, jossa hän kertoo Nadežda Allilujevan elämästä pohjautuen tositapahtumiin.
Trifonova on määritellyt kirjansa versioromaaniksi, koska se on eräs versio siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Henkilöt ovat kirjassa oikeilla nimillään, tapahtumat ja niiden ajankohdat ovat totta ja kirjeet autenttisia. Kirjailija on tehnyt ison tutkimustyön arkistoissa, jotka ennen Putinin valtakautta olivat käytössä, ja täyttänyt mielikuvituksellaan puuttuvat aukot.
Kauno- ja tietokirjailija Trifonova tunnetaan miehensä, kriittisesti kirjoittaneen ja sensuurin rajalla taiteilleen kirjailijan Juri Trifonovin perinnön vaalijana ja Stalinin vainoja esittelevän Talo rantakadulla -museon johtajana. Museo on ollut kiinni tammikuusta lähtien. Trifonova on aivan viime aikoinakin kritisoinut Stalinin ajan kaunistelua ja sitä millaisena sankarina, "kansojen isänä", Josif Stalin esitetään.
Seurasin Kymi Librissä Ainoani- romaanin suomennoksen julkaisutilaisuutta, jossa Idiootti-kustantamon Tuukka Sandström haastatteli suomentajaa Päivi Nenosta. Tuukka Sandströmillä on myös iso osuus kirjassa. Hän on kirjoittanut loppuun listan huomautuksia, jossa saamme lisää tietoa ja peräti 16-sivuisen luettelon kirjassa esiintyvistä henkilöistä. Aika monen henkilön esittely päättyy tietoon teloitustavasta ja -paikasta.
Kirjaa ei ole käännetty muille kielille.
Päivi Nenonen on asunut pitkään Pietarissa ja nähnyt läheltä Putinin Venäjän ilmapiirin muuttumisen. Tällä hetkellä hän asuu Suomessa. Häneltä on julkaistu myös runoteoksia ja elämästä Pietarissa kertova kirja Maleskelulupa.
En osaa venäjää, mutta koen Ainoani-suomennoksen erittäin onnistuneena. Dialogi on luontevaa ja runot, muutkin kuin tuo alussa lainaamani, todella onnistuneita.
Trifonovan kirja tuntuu hyvin ajankohtaiselta. Luen sitä parhaillaan.
Pysähdyin miettimään, miten tärkeää on käydä rehellisesti läpi menneisyyden rikkomuksia niin, että ne eivät pääse toistumaan tänä päivänä, olkoon kyse valtioiden asioista tai yksityisen ihmisen elämästä.
Se että ihminen runoilee, puhuu hellästi puolisolleen ja rakastaa omia lapsiaan yli kaiken ei takaa, ettei hän haudo toisten lasten hävittämistä.
Ihmisillä voi olla käsittelemättömiä traumoja ja mielenterveyden puutteita, jotka tekevät heistä sopimattomia tiettyihin tehtäviin, jotka vaikuttavat muiden elämään.
Haluan sellaisen "kuluttajansuojan", että tiedän oman maani valtion johdossa olevien ihmisten omaavan humanistisen maailmankuvan, johon ei kuulu rasismin ja fasismin ihailua, levittämistä ja vaivihkaista toteuttamista. Se ei voi olla liikaa vaadittu demokraattisessa valtiossa!
Vielä vähän aikaa sitten se olisikin ollut itsestäänselvyys.
Trifonovan kirjan alla on kuvassani Helsingin Sanomien kolumni, jossa toimittaja Vesa Siren käsittelee runoilija Fjodor Tjuttševin runossaan vuonna 1866 luomaa myyttisromanttista kuvaa Venäjästä slaavilaisten kansojen pelastajana, jota ei voi järjellä ymmärtää eikä millään yhteisellä mitalla mitata, koska se on niin erityinen.
Erityinenpä hyvinkin, mutta kysymys kuuluu - missä asioissa erityinen?
Erityinenpä hyvinkin, mutta kysymys kuuluu - missä asioissa erityinen?
Palatakseni Nadjaan ja Josifiin, molemmat kirjoittavat. Kun Josif lahjoittaa Nadjalle päiväkirjan, hän epäilee tämän kirjoittavan siihen jotain laimeaa ja sommitteleekin itse malliksi alkurunon.
Kirjoitan koneella nopsaan.
Rivit on selvät ja suorat.
Kaiken mä ajoissa hoksaan,
toisin kuin porvarishuorat!
Kirjoitan koneella nopsaan.
Rivit on selvät ja suorat.
Kaiken mä ajoissa hoksaan,
toisin kuin porvarishuorat!
"se että ihminen runoilee, puhuu hellästi puolisolleen ja rakastaa omia lapsiaan yli kaiken ei takaa, ettei hän haudo toisten lasten hävittämistä. ihmisillä voi olla käsittelemättömiä traumoja ja mielenterveyden puutteita, jotka tekevät heistä sopimattomia tiettyihin tehtäviin, jotka vaikuttavat muiden elämään."
VastaaPoistasiinähän se juuri onkin, että niin moni on niin sopimaton. kuka taitaa laskea kaikki epäpätevät ja vastuuntunnottomat poliitikot ja muut sliipatut jeesustelijat. sapettaa että me kansalaiset olemme veronmaksajina myös poliitikkojen tyhjänpäiväisimmän osan palkanmaksajia ja työnantajia.
eräs psykiatri sanoi trumpin jälkeisessä turbulenssissa, että jos hän ei tutkisi epäpäteviä pomoja työelämässä, hän tekisi sitä politiikassa.
onneksi politiikassa on myös sivistyneitä tietopankkeja ja muita asiantuntevia, uskottavia persoonia, mutta harmillisen moni pääsee pakoon tietämättömyyttään.
Meri, minä en välitä edes tyhjänpäiväisyydestä tai epäpätevyydestä, kunhan saisimme karsituksi äärioikeistolaisen politiikan teon.
PoistaTuntuu kauhealta - oikeastaan mahdottomalta - että meillä on eduskunnan puhemiehenä ja presidenttiehdokkaana henkilö, jonka opit olivat Utøyan massamurhaajan ohjepaketissa vähän toistakymmentä vuotta sitten - eikä tämä henkilö ole kokenut mitään muutosta ajattelussaan sen jälkeen, vaan on toistellut, ettei hänellä ole mitään selitettävää.
Nyt on oltava valppaana, etteivät äärioikeistolaiset pääse hallituksessa ollessaan kovasti heikentämään Suomea, mm estämään ulkomaalaisten työntekijöiden tuloa maahamme. Nokialla puolet työntekijöistä on ollut ulkomailta ja monella muulla alalla ulkomaalaisten työntekijöiden tarve on kipeä.
Saapa nähdä millaisia julistuksia - höh, julistuksia! - sieltä tulee.
Haluan, että perussuomalaiset ministerit ja kansanedustajat ilmoittavat äänestäjilleen (vilpittömästi, ilman kaksoisviestintää), että ovat muuttaneet tyyliään ja alkavat puhua maahanmuutosta oikeilla termeillä, ei sillä "suoralla puheella", joka on ollut silkkaa solvaamista ja jota ei silti ole saanut sanoa maahanmuuttovastaisuudeksi saati sitten rasismiksi. Jos tämä ei onnistu, niin... ?
Onneksi tosiaan enemmistö päättäjistä on työnsä vakavasti ottavia, sivistyneitä ja luotettavia ihmisiä.
marjatta
Poistamietin äsken sitä, mikä on kaikkein mänteintä politiikassa. ihan kärjessä ovat kaikki poliittiset puolitotuudet ja yleistävät yksinkertaistukset, joilla ihmisiä hämätään. en pysty yleensä edes katsomaan eduskunnan kyselytuntien puheenvuoroja, koska sieltä niitä tulee tuutin täydeltä.
tottahan me kaikki ammumme ohi joskus, toiset useammin kuin toiset, mutta populisteilla on tässä kyllä ennätys. minusta sivistys löytyy heivaamalla äärioikeistolaiset ainekset hiton kuuseen. nyt ei näytä siltä, mutta täytyy uskoa että niin tapahtuu. ei niin pitkää yötä, ettei päivää perästä.
Juuri niin.
PoistaViimeistään neljän vuoden kuluttua äärioikeistolaiset eivät ole enää hallituksessa. Toivottavasti ovat joutuneet toimimaan niin, että ovat menettäneet vihapuheilla hankkimansa kannattajat. On todella alhaista hankkia suosiota vetoamalla ihmisten alhaisimpiin tunteisiin ja vaistoihin, kuten vieraan pelkoon.
Jos viha vetää osaa ihmisistä niin kovasti puoleensa, niin pitäiskö järjestää jokin kansallinen kampanja asian korjaamiseksi Pohjois-Karjala-projektin tyyliin, jolla korjattiin ihmisten elintapoja ja sitä myöten fyysistä (miksei psyykkistäkin) terveyttä, nyt vain keskittyen tyytyväisyyden tunteen lisäämiseen.
Meillähän on kaikki todella hyvin, kun vertaa esim Kreikan saarten asukkaisiin tai melkein minkä tahansa valtion kansalaisiin.
Olen ihmeissäni kirjasta, jonka esittelet. Jotakin luulin tietäväni Stalinin eka vaimosta, mutta en mitään sen kokoista tai sävyistä kuin versioromaanista ilmenee. Kunpa saisin luetuksi koko kirjan ja kiitän tarjoamastasi näköalasta teokseen, sanoo Lissu, joka ei osaa muokata tiliään niin, että kommentit ilmestyisivät nimelläni.
VastaaPoistaLissu, tämä Nadja on Stalinin toinen vaimo. Ensimmäinen vaimo Jekaterina kuoli kun he olivat olleet vain vuoden naimisissa. Tästä avioliitosta syntynyt poika Jakov asuu tässä kirjassa yhdessä laajan perheen kanssa (Nadjan perhettä ja usein porukkaa poliittisista piireistä) ja Josif on mustasukkainen Nadjasta omalle pojalleen, joka onkin vain muutaman vuoden äitipuoltaan nuorempi.
PoistaAika kauheaa luettavaa, miten Stalin kohteli "ainoaansa". Hän ei ymmärtänyt toisten ihmisten tilaa ja kärsimystä, eikä vaimot olleet mikään poikkeus.