perjantai 23. helmikuuta 2024

Näin sujui Sadan vuoden lukuhaaste ja vähän muuta kirjapohdintaa

 

Kuva: Elegia, Kartanon kruunaamaton lukija


Kirjaimia-blogin Laura ideoi noin vuosi sitten lukuhaasteen, jossa luetaan vuoden aikana kirjoja kaksikymmenluvusta kaksikymmenlukuun, joka vuosikymmeneltä vähintään yksi kirja ja laaditaan niistä blogikirjoitus. 

Epäröin tarttua lukuhaasteisiin, koska en halua lukea "käskystä", edes omasta käskystäni, vaan seikkailla kirjojen maailmassa suunnittelematta. Tämä tehtävä kuitenkin miellytti minua, koska ajattelin, että on hauska tarkastella, miten kirjoittamisen tyyli on muuttunut sadan vuoden aikana. Minulla oli mielessäni, että olen ennenkin lukenut eri vuosikymmenten kirjoja, vaikka kaikista en ole aina laatinut blogikirjoitusta, ja niinpä lähdin mukaan sillä ajatuksella, että katson toteutuuko tavoite vuoden mittaan itsekseen. Minun lukutavassani kirjat johtavat kirjailijan muuhun tuotantoon tai toisiin kirjoihin ja sattuma ratkaisee, mikä alkaa kiinnostaa. 
Heti alkuun tuli luetuksi eri vuosikymmenten kirjoja, joten ehkä
 haaste vaikutti kuitenkin jossain mielen pohjalla, mutta sitten unohdin koko haasteen ja kun äkkäsin, että deadline lähestyy kävin läpi blogikirjoitukseni ja huomasin, että sain kaksikin kirjaa useimpiin vuosikymmeniin.
Lukemiseni painottui 2000-luvun kirjoihin, minkä kyllä tiesin ilman tarkasteluakin.  
 

2020-luku
- Leena Krohn, Luuta
- Kira Jarmysh, Naisten selli nro 3 ja Oksana Vasjakina, Haava

2010-luku
- Markku Turusen toimittama Miten kirjani ovat syntyneet 5
- Olga Trifonova, Ainoani

2000-luku
- Jenny Erpenbeck, Kodin ikävä
- Maikki Harjanne, Ilmaiset monot

1990-luku
- Juice Leskinen, ÄETI
- Henning Mankell, Leopardin silmä

1980-luku
- Annie Ernaux, Isästä/Äidistä
- Agneta Pleijel, Kevään valoa

1970-luku
- Timo K. Mukka, Kyyhky ja unikko

1960-luku
- Ritva Rainion toimittama Miten kirjani ovat syntyneet
- Timo K. Mukka, Maa on syntinen laulu

1950-luku
- Michel del Castillo, Tanguy, aikamme lapsi

1940-luku
- Ernő Szép, Ihmisen haju

1930-luku
- Toivo Pekkanen, Tehtaan varjossa

1920-luku
- Aino Kallas, Sudenmorsian
- Lao She, Mr Ma and Son

Bonusvuosikymmenet:

1910-luku
- Thomas Mann, Kuolema Venetsiassa

1900-luku


(Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan, mitä olen siitä kirjoittanut.) 


Neljä vuosikymmentä jäivät yhden kirjan varaan ja toinen bonusvuosikymmen ilman kirjaa.
Minä pidän listaa, johon kirjaan ylös ne lukemani kirjat, joista en ole tehnyt blogikirjoitusta. Haasteen ajalta näitä kirjoja on nelisenkymmentä. Sieltä löytyisi 40-lukuun Osamu Dazain kaksi kirjaa Ei enää ihminen (1948) ja Laskeva aurinko (1947). Mutta - seliseli- eipä auta - olisi pitänyt kirjoittaa myös!

Yhteen aikaan luin myös muutaman 1800 luvun puolella julkaistun teoksen. Teuvo Pakkalan muistelmateoksen Lapsuuteni muistoja (1885) tyyli kuulosti paljolti häntä vähän aiemmin vaikuttaneen Aleksis Kiven tyyliltä sanarikkaudessaan. 
On kiinnostavaa peilata kirjaa omaan aikaansa. Ajalle tyypillinen näkyy aina vasta myöhemmin, kun piirteitä tyypitellään ja vedetään linjoja. Millainen on 2020-luvun romaani? - Monenlainen. 
Hyvän kirjan tunnusmerkit ovat olleet kaikkina vuosikymmeninä lopulta samat. Niistä tärkein on mielestäni se, että kirjailijalla on tärkeää sanottavaa, josta hän ei voi vaieta ja hän kirjoittaa siitä vaikuttavalla tavalla.  

Luin juuri sveitsiläisen Joël Dickerin romaanin Totuus Harry Quebertin  tapauksesta. Kirjan epilogissa kuvataan se tunne, mikä minulle tuli, kun olin päässyt tämän 800-sivuisen polveilevan, rakenteeltaan taidokkaan teoksen loppuun. Saa nähdä, kirjoitanko tästä muuta. Joka tapauksessa, suosittelen! 
    


- Kirjan hyvyyttä ei voi arvioida viimeisten sanojen perusteella vaan mittana on kaikkien siihen sisältyvien sanojen yhteisvaikutus. Noin puoli sekuntia sen jälkeen kun kirja on päättynyt, kun viimeinenkin sana on luettu, täytyy lukijan kokea väkevänä tunne, joka sulkee pois kaiken muun, niin että ajattelee vain lukemaansa, katselee kantta ja hymyilee hiukan haikeasti, koska hänen tulee ikävä kirjan henkilöitä. Hyvä kirja on sellainen jonka ei olisi suonut päättyvän. 



10 kommenttia:

  1. Minulla tulee paljon aukkoja haasteeseen. Olen huono lukemaan vanhempaa kirjallisuutta enkä osaa itsekään oikein käskystä lukea - enää. Kai se on myönnettävä, että pitkälti vain uudemmat kirjat kiinnostavat nykyään itseäni. Lukiossa tuli kyllä luettua paljon klassikoita (ilman erillistä käskyä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On luonnollista, että uusia kirjoja tulee luetuksi. Niistä puhutaan ja haluaa saada selville, mitä mieltä itse on.
      Nykyään vain julkaistaan niin paljon ja kaikkea kehutaan, siksi usein käy niin, että kehutun kirjan luettua jää olo, että jaahas taas kehuttiin niitä hienoja vaatteita joita keisarilla ei ollut.

      Poista
  2. Hieno lukuhaaste, johon olet lukenut mielenkiintoisia kirjoja. Itse tykkään lukuhaasteista. Olen jopa osallistunut monta vuotta kirjastojen Helmet-lukuhaasteeseen. Siinä lukukohdat ovat niin ympäripyöreitä, että lukemani kirjat solahtavat sujuvasti paikoilleen ja harvoin tarvitsee etsimällä etsiä jotain kirjaa. Tämä vuoden haasteessa oli mm. kirja sijoittuu pääkaupunkiin. Siihen sopi hyvin lukemani japanilaisen Toshikazu Kawaguchin teos Ennen kuin kahvi jäähtyy, joka sijoittui Tokioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän alueen Kyyti-kirjastolla on myös ollut erilaisia lukuhaasteita. Siellä on ollut mm sellainen, että kirja sisältää kirjeitä, ja voisin ruksata viimeksi lukemani Totuus Harry Quebertin tapauksesta siihen.
      Yksi novellihaaste blogiaikanani on ollut sellainen, josta pidin Siinä tarkkailtiin novelleja eri piirteiden kautta, sävyn, miljöön, juonen jne.

      Poista
  3. Hyvä valikoima sinulla: tuo 1900-luku oli minullakin hankala.
    Ja haasteista toki pidän, silloin kun niissä on aiheita joka muutenkin viittaisi sellaiseen suuntaan joka kiinnostaa, ja joissa on kuitenkin sopivasti väljyyttä, saa niistä kuitenkin hieman myös innostusta hyppiä urautumisistaan pois tai katsella kirjoja myös nimenomaan haasteaiheesta käsin. (ja siksi asetan aika ajoin myös itselleni lukuhaasteita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun ajattelen, niin kyllähän minäkin jotenkin vaistomaisesti päädyn omiin "minihaasteisiini", kun esim. päätän, että nytpä luenkin kaikki mitä joltain hyvän kirjan kirjoittaneelta löytyy tai miten hänen aikalaisensa ovat samasta aiheesta kirjoittaneet.
      Sain oivalluksen: taitaa olla niin, että en vain pidä tuosta sanasta haaste. Se tuo mieleen haastamisen, kilpailun ja haastavan eli vaikean. Tehtävä olisi paljon neutraalimpi termi.

      Tämä on ollut kuitenkin kiva tehtävä ja tämän ansiosta minunkin tuli kerrankin käydyksi läpi lukemisiani vuoden ajalta.

      Poista
    2. Joo, niissä itselle asetetuissa lukuhaasteissa saatan puhua myös 'projekteista', että nytpä keskityn tällaiseen kirjallisuuteen joksikin aikaa: haasteita niistä tulee jos muotoilen ne jotenkin julkisiksi johon toivotan muutkin osallistumaan.

      Poista
    3. Juu, projekti on hyvä sana. Sitä voisin käyttää itsekin. Luin juuri projektinluonteisesti Guy Delislen matkasarjakuvakirjat.

      Poista
  4. Mielenkiintoisia kirjoja oot tähän haasteeseen saanut mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samoin sinä, sieltä on hyvä katsella lukuvinkkejä.

      Poista

Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta

      Sen huomaan, että koulumaailmassa on vuosi vuodelta enemmän pois työntäviä voimia. Tuntuu kuin kaikki tehtäisiin päinvastoin kuin opet...