Mille Iiu Susiraja sanoo ei?

 

No, 2017
Ei
Nej

Kävin katsomassa Iiu Susirajan laajan näyttelyn Ei mikään helppo nakki/ Inte så klart som korvspad/ No Piece of Cake Wäinö Aaltosen museossa Turussa.
Susiraja on valokuva- ja videotaiteilija, mutta on tehnyt myös veistoksia, installaatioita ja piirroksia, joita kaikkia on esillä tässä näyttelyssä (enää kaksi päivää, 12.5. asti). Tyyli on surrealistinen.
 
Susiraja on usein itse teoksissaan jonkin tutun esineen kanssa, jota hänen esittämänsä hahmo käyttää absurdilla tavalla. Kuvauspaikkana on kodikas kotimiljöö, joissain kuvissa myös hotellihuone tai studio.
 
Kuvien naishahmo on täysin ilmeetön, ellei sitten hieman kyllästyneen tai välinpitämättömän näköinen. Kuvat eivät ole edustavia muotokuvia tai söpöileviä selfieitä. Kyse on jostain aivan muusta. 
Näyttelyn todella hauska ja ilkikurinen nimi haastaa pohtimaan kuvien merkitystä. 

Sinä hautaat sydämeni maahan minun miettiessäni
minkä arvoisia olemme, 2012
Du begraver hjärtan i marken medan jag funderar
på hur värdefulla vi är
You Bury Hearts in the Ground While I Wonder
What We Are Worth

Teosten nimet ovat Susirajan töissä tärkeitä. Ne tuovat usein kuvaan jotain aivan uutta, huumoria, uuden sävyn tai kokonaan uuden näkökulman.
Varhaisemmissa kuvissa teksti on ensin suomeksi, sitten ruotsiksi ja lopuksi englanniksi, uudemmissa englanninkieli on ensin, mikä onkin järkevää, koska Susiraja on menestynyt maailmalla isosti. Viimeksi hänen töitään nähtiin ennen Turun näyttelyä MoMassa New Yorkissa. 

Goodbye Playboy Cover, 2018
Hyvästi Playboyn kansi
Farväl Playboys omslag

Happy Bride, 2017
Iloinen morsian
Glada bruden

Susiraja tarkastelee naisen roolia mustalla huumorilla ja ironisesti, usein ikonisia naiskuvia karnevalisoiden. 

Hot Mona, 2023
Kuuma Mona
Heta Mona

Kuvat nostavat tarkasteltaviksi kauneusihanteita, seksuaalisuutta ja kotitöitä. Monissa töissä esineitä on työnnetty jalkoväliin jotenkin lapsenomaisen viattomasti. Miesten paitapaketit riippuvat rintojen alta ja tennissukat riippuvat ihosta jeesusteipillä kiinnitettyinä. 

Näyttelyssä on videoalue jossa on isoja videonäyttöjä limittäin niin, että samassa tilassa voi katsella useampia lyhyitä videoita peräkkäin tai limittäin miten haluaa. Eräässä videossa naishahmo saapuu alusvaatteissaan sängylle, jossa on lasten autoleikkien pikkuauto, joku upea merkki. Nainen tarttuu autoon ja hyväilee sillä itseään kaikkialta ylävartalosta kuin rakastaja, vie lopuksi auton beessien pikkuhousujensa sisään ja poistuu.

Zoo, 2021
Eläintarha
Zoo

Saint of Housework, 2024
Kotitöiden pyhimys/ Hemarbetets helgon
(veistosrivin ensimmäinen teos)

Kehollisuus Susirajan teoksissa on vahvasti läsnä, varsinkin myöhemmissä, joissa hänen painonsa on lisääntynyt niin paljon, että ne tuovat mieleeni toisenlaisen kehokertomuksen, omaa anorektista kehoaan kuvanneen norjalaisen Lene Marie Fossenin valokuvat. Fossen (1986– 2019) sairasti anorek­siaa kymmenvuotiaasta saakka. 
Molempien naisten kuvat kertovat ihmisen painosta, joka ei ole valinta, kuten monesti virheellisesti ajatellaan, vaan ominaisuus, johon puuttuminen ei ole mikään helppo nakki.

Voimanainen, 2011
Styrkekvinnan
Strongwoman

Meat Model, 2020
Lihamalli
Köttmodel

Kuva, jossa ylipainoinen nainen on läntännyt suklaatuutin ylöskohotetuille kasvoilleen tekee minut jostain syystä hyvin surulliseksi. Koen kuvassa itseinhoa. Siinä ei sanota uhmaten pitäkää tunkkinne, vaan koetaan ahdistusta omasta herkuttelunhalusta. Hauska nimi Yksisarvinen ei muuta kuvan tunnelmaa.
Eräässä toisessa kuvassa nainen löhöää nojatuolissa nakit kohotettuina molemmissa käsissään. Siinä kuva ei ole niin rankka, mutta nimi sisältää itseironiaa ja  moitetta. Vai sisältääkö - Himojen matriarkka? Sama tilanne on myös yhdellä videolla. Siinä nainen kieputtaa nakkeja vinhasti ilmassa porakoneitten kuin pyssyjen päissä ja nimi tuo nyt hauskuuden - videon nimi on John Wayne.

Unicorn - Chocolate,  2017
Yksisarvinen - suklaa
Enhöring - choklad

   

Matriarch of Desires, 2022
Himojen matriarkka
Begärens matriark

Osa videosarjaa

Mille kaikelle Iiu Susiraja sanoo EI ja mille hän näyttää keskaria? 

Hyvä näyttely, koska pisti miettimään. 

Killjoy, 2023
Ilonpilaaja/Glädjedödare 

Rakennettua tunnetta, 2014
Uppbygd känsla
Constructed Feeling

Jotain muutakin kulttuuria tuli Turun reissulla koetuksi, siitä tulossa oma juttunsa...

Kertokaa, oletteko nähneet Susirajan töitä ja miten koette ne. 

Minä näin näin.  

Turku ja Barcelona

Kuljin perjantai-iltana Kouvolan Taiteiden yön tapahtumissa. Olin katsomassa valokuvanäyttelyä ja mietin juuri, joko pitäisi kiirehtiä Kymi Sinfoniettan konserttiin, johon tiesin olevan tungosta. Kaupunki tarjosi ilmaisen konsertin, jossa Jaakko Ryhänen lauloi suomalaisten rakastamia vanhoja suosikkilauluja Merikannon Elämälle-laulusta George de Godzinskyn Äänisen aaltoihin.
Vilkaisin puhelintani ja huomasin viestin pojalta Turusta "Terrori-iskuja Turussa, kunnossa ollaan". Mieheni oli jäänyt juttelemaan jonkun näyttelyvieraan kanssa vähän matkan päähän. Hän katsoi kysyen minuun, koska huomasi epätavallisen totisuuteni ja naurahti, että vaimo on sen näköinen, että nyt pitää jo mennä. Vaikka tämä oli odotettavissa (miksi Suomi olisi poikkeus), niin kyllä se kosketti.

Kun Ryhänen lauloi komealla bassollaan Merikannon säveltämää laulua Merellä ja musiikki vyöryi kappaleen lopussa valtavalla voimalla, minä täytyin yhtäaikaa monista tunteista, surusta, rakkaudesta, huolesta, voimasta olla hyvän puolella, yhteisöllisyyden tunteista ja onnellisuudesta.
Lopussa konserttia Ryhänen lauloi Rauno Lehtisen Muuttuvat laulut. Sen sanoissa on joitain kysymyksiä, jotka pyörivät mielessä tänä päivänä.

Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuuntaan 
Voi viedä huomispäivän tie
On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa
Jos etsii päivää kirkkaampaa

Kuva on Turusta Tall  Ship -tapahtumasta, jossa kävin heinäkuussa. Rantakatu oli niin täynnä ihmisiä, että eteneminen kävi hitaasti. 

Barcelonassa oli päivää ennen Turkua vielä pahempi terroristi-isku. Barcelonalaiset ovat laulaneet katalaaniksi "No tenim por" ja turkulaiset sanovat samaa "Me emme pelkää". Elämä jatkuu niin La Ramblalla  kuin Turun toreillakin. Ihmiset ovat auttaneet toisiaan ja tarjonneet tukeaan. 

Eräs asia, jota en hyväksy on se, että maahanmuuttovastaiset liikkeet Suomi ensin ja Ilja Janitskin presidentiksi (olen luullut, että tämä on vitsi) aloittivat pian aamun hiljaisen hetken jälkeen Turussa mökänsä ja vihahuutonsa kaikkia maahanmuuttajia vastaan. 
Ei minkäänlaista kunnioitusta, tästäkin tilanteesta pitää saada vauhtia omalle viha-agendalle. 
Ei ole myöskään annettu arvoa sille, että terroristia on ollut takaa-ajamassa huomattava määrä maahanmuuttajataustaisia, ja ne kaksi miestä, jotka loukkaantuivat puukoniskuista naisia suojatessaan olivat nimeltään Hassan ja Hasan.  
Turun torille hiljaiseen hetkeen pyörätuolilla saapunut Hassan Zubier sanoi medialle, että on surullinen ihmiskunnan puolesta. Hänen sanomansa viharyhmille kuuluu:
Se olin minä, jonka nimi on Hassan ja toinen, jonka nimi on Hasan, muiden lisäksi, jotka tekivät parhaansa auttaakseen. Ihmisten pitäisi ajatella sitä, kun tuntee vihaa uskontoa ja maahanmuuttajia kohtaan.

En tiedä, miten paljon minusta olisi auttajaksi tuollaisen tilanteen ollessa päällä. Sen ainakin tiedän aivan varmasti, etten pystyisi seisoskelemaan ja kuvaamaan kylmästi uhreja ja tekijää. 

Alla on kuva Barcelonan kuulusta kävelykadusta La Ramblasta, josta käytetään myös monikollista nimeä Las Ramblas tai katalaaninimeä Les Rambles. Kuva on vuodelta 2004 iltavalaistuksessa, jolloin pidin siitä eniten kadun hienon kiiltävän pinnan vuoksi.  Ajat muuttuvat, kuljin tuolloin ison videokameran kanssa. Sellaisia ei enää käytetä.

Toinen kuva on otettu samana vuonna, sekin illalla, suurten pankkirakennusten edessä. Nämä vesipaadet tuovat mieleeni Ryhäsen muhkean basson ja orkesterin väkevät vyörytykset. Seuraavana kesänä olivat kaikki suihkulähteet kiinni kuivuuden vuoksi, ja vuonna 2008, jolloin vierailimme kaupungissa vielä kerran, vain pienimmät olivat toiminnassa. Kuvan valtavat vesiteokset olivat edelleen, vai taasko, poissa käytöstä. 
Ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat ilmiöt on akuutti asia, jonka tärkeyden useimpien maailman maiden johtajat jo näkevät. Nykyinen USA:n presidentti Donald Trump ei ikävä kyllä näe.

Kaikesta huolimatta, jatketaan elämää yhdessä eteenpäin. Katsotaan mitä huominen tuo.

Lisäys 21.8. 
Luin tämän tekstini uudelleen korjaten välimerkkejä. Täytyy vielä lisätä yksi selitys, jos joku ihmettelee, miten tunsin konsertissa myös onnellisuutta surun seassa. Se oli onnea siitä, että meillä on taidetta, joka lohduttaa.
Alla on hyvää keskustelua. Kannattaa lukea ja kommentoida, jos haluaa. Olen saanut tästä keskustelusta paljon, kuten myös Kyöstin blogissa (klik) käydystä.