Näe hyvä ja kaunis!

 

Aamun Helsingin Sanomat ja tämän syksyn Roosa nauha

Naisryhmän kävelyllä päivitimme kuulumisia keskittyen ikäviin uutisiin, kenellä oli ystäväpiirissä mitäkin sairautta ja kenellä kuolemia, jollain uusia kremppoja itselläänkin, ja kumpiko meidät tappaa Putin vai tekoäly, ja tuleeko kamala pakkastalvi El Niñon takia ja estää meitä lähtemästä kävelyille, eihän enää panosteta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, päinvastoin, eikä rokotusaikaakaan meinannut saada. Lopulta yksi ryhmästä puuskahti:"Minä en kestä teidän negatiivisuutta, en kerta kaikkiaan kestä."

Kävelymme jälkeen olen miettinyt hyvän näkemistä. 

Turun visiitillämme kävimme muun ohessa Banksy-näyttelyssä, joka oli todella hyvin kuratoitu, kiitos Virginia Jean! Jos haluaa tietää, mitä kaikkea graffititaiteilija Banksy on tehnyt, niin Turun näyttely The Mystery of Banksy - A Genius Mind on paikka, jossa se selviää. 
Brittitaiteilija Banksyn ironiset, välistä ilkikuriset, vastakohtia yhdistävät ja konteksteja sekoittavat poliittiset graffitityöt ovat sekä korkeasti moraalisia että runollisia, minkä tiesin entuudestaan, mutta sitä en tiennyt, miten paljon hän on tehnyt hyväntekeväisyyttä myymällä tunnettuja teoksiaan ja rahoittamalla humanitaarisia hankkeita.
Eräs niistä on alus MV Louise Michel, pelastusalus, jonka Banksy on lahjoittanut auttamaan Pohjois-Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia turvaan ylikuormitetuista kumiveneistä.
Palestiinaa Banksy on auttanut perustamalla Betlehemin palestiinalaisalueelle hotellin, jonka tuotot ohjataan paikallisen yhteisön tukemiseen.
Koronapandemian aikana eräs Banskyn sairaalalle Englannissa lahjoittama teos myytiin huutokaupassa 16 miljoonalla punnalla kansallisen terveydenhuollon tukemiseksi.     

Banksyn Palestiinassa maalaamia teoksia, joissa viattomuus
yhdistyy kauhuun. 

 

Toinen hyväntekijä, jonka toiminnasta yllätyin ja ilahduin on elokuussa menehtynyt amerikkalainen kantrilaulaja ja lauluntekijä Dolly Parton. Parton ymmärsi, että laulujen kirjoittajalle lukeminen ja sen kautta saatu monipuolinen sanavarasto ja kielen tuntemus on tärkeää. Hän oli itse saanut köyhän perheen lapsena unelmilleen sanat lukemisen kautta ja halusi rikastuttuaan auttaa lapsia hyvän lukutaidon saavuttamiseen. Partonin Imagination Library -projektissa lahjoitetaan joka kuukausi ilmainen kirja yli kolmelle miljoonalle lapselle viidessä maassa. 

Jutun alussa olevassa kuvassa on tämän syksyn Roosa nauha, jonka on suunnitellut artisti Lauri Haav. 
Roosa nauha -keräys on kansainvälinen kampanja syövän voittamiseksi. Suomessa sen toteuttaa Syöpäsäätiö.

Alkuvuosina keräys tähtäsi rintasyöpätutkimusten rahoittamiseen, mutta on laajentunut koskemaan kaikkia syöpiä.

Roosa nauha -lahjoitukset ohjataan nykyään paitsi suomalaiseen syöpätutkimukseen niin myös syövän ehkäisytyöhön sekä sairastuneiden ja heidän läheistensä tukipalveluihin.
Keräystä voi tukea helposti ostamalla tuotteita, joiden hinnoista osa menee kampanjaan. Näitä löytyy mm K- ja S-kauppojen arkituotteista kananmunista hammastahnoihin ja ensi vuoden pöytäkalenteriin.
Roosa nauha maksaa 5 euroa ja sitä voi käyttää koruna esim. paidassa tai pipossa. Minä ostan tämän joka vuosi vain katseltavakseni.  

Näe hyvä ja kaunis...

Tänään olin Kameraseuran luontoretkellä Anjalan Junkkarinvuorella. 

Näkymä Junkkarinvuorelta 19.9.2026, Kuva: Ume

 

Syksyisessä metsässä oli paljon katseltavaa: valkoiset jäkälät, punaiset puolukat, sienet, värikäs aluskasvillisuus, isot kivenlohkareet, joita jääkausi on tuonut meillä päin maisemaan, Junkkarinjärven ja pikku lampien kimaltava vesi.

Kameran kanssa kulkevat ihmiset katsovat paitsi maisemia niin myös alas ja kiinnittävät huomionsa kaikkeen pieneen kuten pikarijäkälään. Minä olen kameraseurassa laimeasti mukana, ajankäyttösyistä, kun on päällimmäisenä mielessä kirjallisuus, mutta katselen luontoa kuvaajien tavoin, tarkasti. 
Kannattaa katsoa kävellessä pieniä kohteita, lehtiä ja sieniä, niissä on joskus mitä hienoimpia struktuureja.
Mieleeni tuli pikarijäkälästä oitis Helvi Juvosen kaunis pieni runo. 

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Polkujen haarautuessa aloin muistella Robert Frostin valinnasta kertovaa runoa The Road Not Taken. Sitä saattaa valita polkunsa huolettomasti, voinhan palata sille toiselle tielle joku toinen kerta, mutta joskus valinta onkin lopullinen ja muuttaa kaiken. 

Two roads diverged in a yellow wood,

And sorry I could not travel both

And be one traveler, long I stood

And looked down one as far as I could

To where it bent in the undergrowth
....

Kieli muuttuu, Roosa nauha kannustaa rohkeuteen ja bloggari lomailee

I love Mylsä. Yes, I do! Mutta - olispa kiva, jos tässä lukisi MIÄ💓MYLSÄ.
Ja jos tällaisia kylttejä on eri paikkakunnilla, niin minä-sana aina alueen murteen mukaan mie, miä, mä, mää, mnää, meä.

Luin jostain tuoreesta romaanista, miten luokkalaiset kiusasivat. Luokkalaiset? Miksi ei koulukaverit, oman luokan oppilaat? Luokkalainen on tuttu yhdyssanoista ekaluokkalainen jne, mutta näin yksinään käytettynä en ole kuullut ennen.
No, mietin tätä sanan uutta käyttöä ääneen ja lapsenlapsi, alakoululainen, sanoi minulle, että ei kukaan sano koulukaveri, koska eihän kaikki luokkalaiset ole kavereita eli ystäviä.
Hm... puhutaankohan enää työkavereistakaan? 
Koulutyttö ja koulupoika ovat kai myös historiaan jääviä/jo jääneitä termejä. Niitäkin lapsenlapsi nimittäin piti outoina. Onko tässä samaa sukupuolen määrittelemisen välttämistä kuin ilmoituksissa "ihminen hukkui" ja "terveyssiteitä käyttävät henkilöt"?

Äskettäin blogini kommentoija Meri kirjoitti näin:"Viime aikoina olen tuohtunut ylen kulttuuri-ihmisten keskinkertaisesta ja laiskasta keskustelusta ja siitä, että ylen ja hesarin jutuissa on niin paljon kielen logiikkaa murentavia virheitä."
Olen huomannut saman.
Kummastelin tässä menneellä viikolla otsikkoa "Suomen naiset eivät loista kuolleisuustrendeissä" (HS, 24.9. sivu B7) - Mekö olemme siis terveitä ja elämme pitkään? - Ei, päinvastoin. Artikkelissa kerrotaan, että keuhkosyöpä on lisääntynyt naisilla, samoin diabetes. Kuolleisuuden lasku on hidastunut, joskaan ei niin paljon kuin USA:n leideillä, joilla se on hidastunut kaikkein eniten. Tämäkin kiertoilmaisu "lasku on hidastunut" on vaikeaselkoinen, siis edelleen eletään pitempään, mutta elinikä ei kasva yhtä nopeasti kuin joskus parempina aikoina. Ei kai se voi äärettömiin kasvaa.

Olen jättämässä rakkaan Mylsän vähäksi aikaa. Seuraavaksi kirjoittelen matkalta, jos siltä tuntuu, tai sitten vasta kotiin tultua puolivälissä lokakuuta.  

Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä! 

Tämän vuoden Roosa nauha (näin se kirjoitetaan, luulin että Roosa-nauha) "Päin elämää" on toimittaja Katja Ståhlin suunnittelema. Nauhassa on kivasti liehuvaa liikettä, ja Ståhl kertoo, mikä ajatus inspiroi häntä:
Välillä elämä on tommosta ja välillä tämmöstä. On turha pelätä, koska aina eteen tulee jotain odottamatonta. Jokaiselle meistä. Siksi kannattaa mennä rohkeasti eteenpäin lippu liehuen.