torstai 31. elokuuta 2023

Henning Mankell, Leopardin silmä

 



Ruotsalainen kirjailija ja teatterissa monissa tehtävissä toiminut Henning Mankell (1948 - 2015) vietti pitkiä aikoja elämästään Afrikassa ja tunsi hyvin maanosan kulttuuria. Useat hänen romaaneistaan sijoittuvat Afrikkaan ja kertovat afrikkalaisista elämäntavoista ja alueen ongelmista.

Leopardin silmä (1990) on trillerimäinen romaani, jossa Sambiaan käymään tullut norlantilainen, identiteettiään etsivä lakiopiskelja Hans Olofson päätyy sattuman kautta kanatilalliseksi syrjäiselle tilalle ja jää lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi, vaikka pelko on aina läsnä ja mustien työntekijöiden ajattelua on mahdoton ymmärtää. 
Olofssonilla on kaksisataa työläistä. Hän pyrkii parantamaan heidän olojaan ja toimimaan oikeudenmukaisemmin kuin maassa pitempään asuneet kyynistyneet naapurimaatilojen omistajat, mutta huomaa tehtävän vaikeaksi. Hänen idealisminsa ei toimi juuri itsenäistyneessä levottomassa maassa, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan ja korruptio sekä räikeä oman edun tavoittelu estävät kehittämisyritykset. 
Kirja etenee kertoen vuorotellen Olofsonin nuoruudesta Ruotsissa ja elämästä Afrikassa. Malariahoureissaan hän on köyhässä lapsuudenkodissaan merelle kaipaavan alkoholisoituneen isänsä kanssa, puutalo alkaa ajelehtia merta kohti, kauas pois... 

Afrikasta tuli minulle tapa. Oivalsin etten koskaan pysty suhtautumaan tähän haavoittuneeseen ja raadeltuun maanosaan täysin tyynesti.

Joka aamu vielä kahdeksantoista vuoden jälkeenkin hämmästelen herätessäni sitä, että olen yhä hengissä. Joka ilta tutkin revolverini, pyöräytän patruunalipasta sormieni välissä, tarkistan, ettei kukaan ole vaihtanut patruunoiden tilalle tyhjiä hylsyjä. 
Minä, Hans Olofson, olen oppinut sietämään mitä suurinta yksinäisyyttä. Ympärilläni ei ole koskaan ennen ollut näin paljon ihmisiä, jotka vaativat huomiotani, ratkaisujani, mutta jotka samanaikaisesti vaanivat minua pimeässä, näkymättömiä silmiä, jotka seuraavat minua odottaen, ounastellen.
 

Levottomuus vaivaa Olofsonin mieltä. Hän kokee lähteneensä pakoon elämäänsä Ruotsissa ja kysyy, onko hän saanut mitään tähdellistä aikaan Afrikassa ja onko ainaisessa pelossa eläminen tasokasta elämää, vaikka siitä riittääkin lähetettäväksi hulppeita summia ulkomaisiin pankkeihin.

Lähtöpisteessä oli mahdollisuus, hirvikoiran hajuinen lapsuus, joka saattoi olla ankea, mutta silti aivan minun omani. Olisin voinut jatkaa pyrkimysteni toteuttamista, lieventävien asianhaarojen vartiointia.

Vakavan asian ohessa Mankell kuvaa koomisia hahmoja. Kiristäjäpoliisi mister Pihri ja intialainen kauppias Patel ovat korruptiossaan erittäin suoria ja selkeitä. Pihri lupaa pitää vaikeudet loitolla, ja toteaa seuraavassa lauseessa, että vaimo on nähnyt kaupassa hyvän ompelukoneen. Patel kertoo huolestuneena, että tavaran toimittaminen ja valuutan siirto on entistä vaikeampaa, ei 10 prosenttia vaan ehkä jopa 25 prosenttia vaikeampaa. Olofson oppii maan tavoille ja päätyy siihen, että korruptiota on Ruotsissakin, menetelmät vain ovat hienostuneempia. 

Olofsonin elämään mahtuu lähes pelkästään huonoja ihmissuhteita rasistisista valkoisista tilallisista ja petollisista työläisistä omaa hyötyään etsivään avustustyöntekijään. Roistot ja leopardinnahka selässään liikkuvat vallankumoukselliset murhaajat pitävät yksinäistä miestä kauhun vallassa. 
Kaiken ruman ja rujon keskellä loistaa kuitenkin hänen ystävyytensä neljän tyttären leskiäitiin Joyce Lufumaan, jonka vaatimattomuutta, kärsivällisyyttä ja lämmintä huolenpitoa hän arvostaa. 
Olofson näkee, että Afrikan tulevaisuus on naisissa. Iso maanosa on väkivallan areena, länsimaiden pettämä ja riistämä, mutta tulevaisuus alkaa yhden tai kahden sukupolven päästä. Se ei ole sen kauempana.

Vaikka Olofson ei koskaan opi ymmärtämään Afrikkaa, yhden asian hän huomaa hyvin nopeasti. 
Eurooppalainen totuus lakkaa pätemästä loputtomalla savannilla. 

Viimeaikainen maailman järjestäytyminen on nostanut esiin Olofsonin/Mankellin huomion erilaisista totuuksista. 
Kun presidentti Sauli Niinistö teki keväällä matkan Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan, hän totesi, että sinne ei mennä tarjoilemaan omia viisauksia vaan kuuntelemaan. Afrikka hakee omaa asemaansa ja liittolaisia. Siirtomaa-ajat ovat kipeinä mielessä, varmaan myös niiden jälkeinen toiminta, joidenkin avustustyöntekijöiden ylimielisyys, itsekkyys ja rikokset. 
Niinistö totesi, että demokratian tunnustavat maat ovat vähentyneet maailmassa ja kysyi, olemmeko me häviämässä taistelun afrikkalaisten sydämistä. Kenen kanssa vaurastuva Afrikka haluaa tehdä yhteistyötä?

Olen huolissani siitä, että Afrikan maat eivät kaihda sitoutua ihmisoikeuksia omissa maissaan sortavien maiden kanssa, Kiinan ja jopa Venäjän. Länsimaisten demokratioiden tarjoama moraalikäsitys ei ole vakuuttanut, ja taloushan on äärimmäisen tärkeää. Jos eurooppalainen tulee "valistamaan" ja kiinalainen lahjoittaa koulun ja kaivon, niin kumpi vieras mahtaa olla mieluisampi? 



6 kommenttia:

  1. Hurjat on ollut olot tuossa romaanin tarinassa. Mikä ero elämään Ruotsissa. Asioita joita eurooppalainen ei osaa kuvitella.

    Idealismi ja auttamishalu ovat ihmiselle kunniaksi, mutta se on just noin että siitä ei hyvä seuraa kun menee neuvoja ja ulkopuolisen näkemystä jakelemaan. Viisas ei edes yritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mankell asui 70-luvulla kaksi vuotta vuonna 1964 itsenäistyneesä Sambiassa ja pääsi havainnoimaan nuoren valtion kasvukipuja. Myöhemmin hän jakoi yli kaksikymentä vuotta aikansa Ruotsin ja Mosambikin Maputon välillä. Aikamoinen näkökulma ja vertailumahdollisuus kahden kulttuurin toimintamalleihin.

      Kyllä Euroopalla on monessa asiassa nöyrtymisen paikka. Toisenlaisen ihmisen ja kulttuurin kunnioittaminen on tärkeää - ja miten se onnistuu, kun Suomessakaan ei edes omassa rauhallisessa ja hyvin toimivassa maassa osata olla solvaamatta toisia! Saapas nähdä, mitä konkreettista hallituksen raportista seuraa.
      "6. Hallitus torjuu tehokkaasti toimintatapoja, joilla kiihotetaan syrjintään, vainoon, vihaan tai väkivaltaan yksilöä tai ryhmää vastaan etnisen alkuperän, kansallisuuden, uskonnon, tai muun vastaavan tunnusmerkin perusteella."
      - Siis millä tavoin?
      "Erityisesti vihapuheen estäminen on noussut keskeisesti esille viimeisimmissä suosituksissa."
      - Höh! Joillain on ollut kova paikka saada tämä sana mukaan edes näin laimeasti.

      Poista
  2. Tiukkaa havainnointia oloista, joita on vaikea hahmottaa monin konstein turvatusta ympäristöstä käsin. Hyvä tietää, että esittelemäsi Mankell-kirja on olemassa, sanoo Lissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissu! Kävin lukemassa, mitä olen aiemmin kirjoittanut Mankellista ja ajattelin, että hän voisi olla vaikka yksi niitä kirjailjoita, jonka mainitsen kun kysytään mielikirjailijaa (vaikea kysymys).
      Mankellin viimeiset kirjat, jotka hän kirjoitti jo hyvin sairaana Juoksuhiekkaa ja Ruotsalaiset saappaat ovat niin kauniita ja viisaita kirjoja. Molemmissa se ydinasia, että me olemme kaikki samaa puuta.

      Poista
  3. Äiti kehui näitä Mankellin kirjoja. Hän on säästellyt niitä viimeisimpiä erityistilanteeseen, koska sittenhän ne loppuvat kokonaan. Vaikuttaa hyvinkin erilaiselta Afrikka-kirjalta kuin tällä hetkellä lukemani Alexander McCall Smithin Kirahvin kyyneleet... Mma Ramotswen tutkimuksia siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mma Ramotswet on niin hauskoja, olen lukenut kaksi niistä ja katsonut tv-sarjan, joka mielestäni kuvasi hyvin kirjojen aurinkoista maailmaa.
      Lainasin tänään lisää Mankellin kirjoja: Comédia Infantil (jonka olen lukenut ennenkin), Ajan rannalla ja Syvyys. Comédia infantil jätti sellaisen muistijäljen, että haluan lukea uudelleen.

      Poista

Kansalaisaktivismia Kouvolan yöpäivystyksen puolesta

  Meille Kouvolaan valmistui pari vuotta sitten hieno uusi sairaala, Ratamokeskus, jossa saa apua - yölläkin.   Hallituksen työryhmä on nyt ...