Vaikuttava flamencoelämys ja näyttely, jossa aiheena itselle omistettu aika

 

Kuva: Ume, Marbella 23.09.2023

Täällä matkalaiset ovat nauttineet auringon ja meren lisäksi kulttuurista.

Marbellassa nähty flamencoesitys oli niin vaikuttava, että viiden ensimmäisen minuutin sisällä kyynelet valuivat silmistäni solkenaan.
Asami Ikeda oli hurja, tyylikäs ja vahva, kitaristi ja laulaja vakuuttavia. En ymmärtänyt laulujen sisällöstä kuin sanan sieltä täältä, mutta se ei haitannut.
Musiikki ja tanssi iskevät suoraan tunteisiin ja saavat kokemaan jotain, mitä on vaikea selittää... unohdettua, toivottua tai menetettyä. Jokainen katsoja ja kuulija kokee esityksen omalla tavallaan.
Tämä esitys oli niin toisenlainen kuin monet ryhmäflamencoesitykset turisteille, joissa tärkeänä elementtinä on seksi ja yleisölle flirttailu. Asami Ikeda on siro ja pienimuotoinen, mutta hänellä on silti juuri sopiva vartalo tähän tanssiin ja erittäin kauniit kädet. Hän keskittyy tanssiessan tarinaan ja improvisoi.
 

Jaime Fresnada, joka on esiintynyt yhdessä Asami Ikedan kanssa ja oli nytkin mainoskuvassa, ei ollutkaan mukana tänä iltana. Olisin niin halunnut nähdä hänet myös. Hän on erittäin voimakas ja nopea tanssija ja ilmentää tanssissaan myös iloa hyvin vahvasti. 
Näimme tämän parin esiintymisen ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, kahdesti saman loman aikana ja ihastuimme. Seuraavana kesänä menimme taas katsomaan heitä. Silloin Asami Ikeda oli raskaana, tanssi silti yhtä hurjaa kuin ennenkin. 
Nyt hän oli kauniimpi kuin koskaan. 

 
Mitä oma aika ihmiselle merkitsee?  Onko se välttämättömyys vai kirous? Koronaeristyksen aika sai monet ajattelemaan uudelleen aikaansa, mihin sen käyttää ja kenen kanssa.
 
Malagan Centre Pompidoussa on näyttely, jossa pohditaan itselle omistettua aikaa monipuolisesti kuuteen eri osastoon jaettuna: vapaa-aika, loman aika, itsetutkistelun aika, väliajat (uni, siirtymät), sisäinen aika ja vastakkaisuuksien aika, jolloin tapahtuu muutoksia ajattelussa suhteessa itseen ja ympäristöön. 

 

Jean Cocteau, Sommeil Hollywoodien, 1953

Lapsuutta on usein idealisoitu huolettomaksi leikin ajaksi, mutta kyllä lapsuudessakin aikaa rajoitetaan. Nykylapsella on erikseen päiväkoti, koulu sekä kehittävien harrastusten ja vapaan leikin aika, ja entisajan lapsethan olivat hyvin pienestä töissä, samoin oman aikamme köyhien maiden lapset.  
Vapaa-aika on aikaa, jonka yhteiskunta sallii meille omaksi ajaksi, vastapainoksi tuottavalle ajalle, mutta kuinka paljon siitäkään todella on aivan omaa aikaa, jota toiset ihmiset tai trendit eivät määräisi?

Pool Designed by Alain Capeillères.
Le Brusc. Provence. France 1976

Työpaikkojen kustantamat loma-ajat teollistuneissa maissa ovat johtaneet tasa-arvon lisääntymiseen. Joutilaisuus, josta vain yläluokka oli ennen saanut nauttia, tuli mahdolliseksi yhä useammalle muutaman viikon ajaksi vuodessa. Kun eliitti aiemmin muutti kesäksi toiselle kartanolleen tai hienostokylpylöihin, ei vielä voinut puhua turismista. Turismista tuli vasta maksettujen lomien myötä yleistä ja oma elinkeinonsa sekä myyntituote.
Loma-ajan osastolla oli joitain ironisia, kriittisiä  kuvia, jotka saivat minut kriittiseksi. Eikö juuri turismi ole poistanut ennakkoluuloja ihmisten välillä enemmän kuin mitkään oppikirjat? Luen parhaillaan 1920-luvulla kirjoitettua romaania (Lao She, Mr Ma and Son), jossa ennakkoluulot kiinalaisia kohtaan Englannissa ovat aivan naurettavia. Vasta henkilökohtainen kohtaaminen saa uskomaan, että kiinalainen ei ole ensisijaisesti raaka murhaaja. 
No, tänä päivänä matkustaminen on suurimpia syntejä mitä ihminen voi tehdä. Siinä on asia, joka vaatii tarkastelua ja toimenpiteitä. Pelkällä paheksunnalla ongelma ei ratkea. 

Duane Hanson, Tourists, 1970

Näyttelyn Introspektio-osastolla on kuvia ja tekstiä vanhuudesta, joka paitsi nähdään itsetutkistelun ja muistelun kautena myös tuottamattomana aikana, minkä vuoksi vanhoista ihmisistä on alettu puhua epäkunnioittavasti taakkana. 

Jokainen ihminen tarvitsee aikaa elpyä ja virkistyä, nuori sekä vanha.
Itse koen vanhana olemisen oikeutettuna lomana pitkästä työrupeamasta ja vapautena vihdoin päättää itse suuresta osasta omaa aikaani. Näin ei ole kaikkialla eikä ole ollut meilläkään kovin pitkään kaikilla.
Kiitän hyvinvointiyhteiskuntaa.  

Mietin työttömyyttä ja sen tuomaa stressiä ajankäytöstä ihmiselle. Joku on kysynyt, voiko eläkeläinen olla lomalla. Tottakai voi, loma on aina irtiottoa tavanomaisesta. Samalla tavalla myös työtön voi olla lomalla, mutta toisin kuin eläkeläisellä hänellä on huoli ja keskeneräisyys seuralaisenaan.
Työttömyys on yksi aikamme suuria ongelmia ja stressitekijöitä. Sitä ei tässä näyttelyssä käsitelty, ellei sitten jotenkin viimeisessä osastossa, jossa aiheena oli hämmennys sisäisen elämän ja todellisuuden välillä.
Näyttely oli niin laaja ja antoi niin paljon ajateltavaa, että tekee mieli mennä katsomaan se vielä uudelleen. Tässä kirjoittaessa herää kysymyksiä, joita en ajatellut näyttelyssä kulkiessani.

Olen iloinen siitä, että lukeminen ja käsityö olivat näyttelyssä paljon esillä ihmistä elvyttävänä oman ajan elementtinä. 

Billie Zangewa, In My Solitude, 2018

Pierre Alechinsky, Désarmé de patience, 1999

Viimeisen kuvani teoksen materiaali on keramiikka ja se näyttää pehmeältä kankaalta. Olen kuvaajana päässyt mukaan peilin kautta, ja seuralainen Unto häämöttää hänkin taustalla. 

Huomenna lähdemme katsomaan Fuengirolaan jo valmiita ja parhaillaan tekeillä olevia upeita isojen seinien kokoisia muraaleja. 

Niistä ja muusta myöhemmin. 

Lopuksi haluan kysyä, mitä oma aika merkitsee sinulle, lukijani. Onko sinulla siitä puute, sitä liikaa vai sopivasti?

Matkakirjeitä Benalmádenasta 6: Poliittisia ajatuksia kesken loman

Auringonnousu parvekkeeltamme 12.11.

Tiedemiehet tekevät mahdottomasta mahdollista ja poliitikot mahdollisesta mahdotonta. 
Näin sanoi oppaamme neljällä eri kielellä Sevillan bussimatkalla viitaten Espanjan maanviljelyyn, jossa kastelujärjestelmään päässeet 30 prosenttia maatiloista tuottavat 80 prosenttia kaikista maan maataloustuotteista, oliiveista, auringonkukista, parsasta, sipulista ja muista. Maatalous on Espanjan toiseksi tärkein elinkeino matkailun jälkeen.

Tämä tuli mieleeni, kun kuulin, että Trump on jo ryhtynyt lunastamaan lupauksiaan, aikoo yrittää päästä irti ilmastosopimuksesta kesken kauden ja suunnittelee poistaa siirtolaisia maasta. Milloinkahan kaikissa kouluissa määrätään kehitysoppi hylättäväksi? Aseet kaikille ja aborttia ei kenellekään? Tiedemiehet huokaavat.

Tämä on lyhyt osuuteni maailmanpoliittiseen keskusteluun.

Ai niin, vielä voisin kertoa eräästä suomalaismiehestä Marbellassa. Huomasimme, että Aurinkorannikolle oli tullut suomalaisten matkailualan koulujen opasharjoittelijoita, jotka  järjestävät kierroksia Aurinkorannan kaupungeissa. Olimme muutoinkin menossa Marbellaan ja päätimme uteliaina liittyä ryhmään. 
Joukossa oli mies, joka kaikin tavoin olemuksellaan ja pukeutumisellaan kertoi tarinaa itsestään, paita, jonka rintamuksessa luki isoin kirjaimin 'Perkele, nyt meni hermot', liiallinen itsevarmuus, röyhkeän uhmaava asento ja asenne. Hän teki kaiken aikaa turhia ja mahdottomia kysymyksiä ja "korjasi" kaikkitietävänä nuorta harjoittelijaa. 
Kirkkojen esittelyssä hänen piti ehdottomasti tuoda julki, ettei hän arvosta niitä ja hörähdellä pyhimysten kuville. 
Yhtäkkiä hän kysyi, paljonko Espanjassa on kantaväestöä - siis kanta - ja väitti heti perään, että ei yhtään, koska arabit ovat tappaneet kaikki ja vain Kanarian saarilla on aitoa väestöä. Aitoa! Opas sanoi jotain sensuuntaista, että voihan tuollainenkin mielipide olla, johon kaikkitietävä isäntämiehemme: "Se on fakta." Miksi siis kysyi, kun niin hyvin "tiesi". Ilmeisesti briljeeratakseen. Häntä myös hermostutti se, ettei hänen tenttaamansa opasharjoittelija ollut kiinnostunut tuollaisesta jaottelusta. 
Opas mainitsi pian tämän jälkeen (jotenkin hänelle vain tuli mieleen), että jos joku lähtee porukasta kesken pois omille teilleen, niin voi ilmoittaa hänelle, ettei hän odottele turhaan. 
Seurasimme häiriköstä huolimatta opastuksen loppuun kuunnellen reipasta nuorta opasta hänen ihkaensimmäisellä hyvin hoidetulla opastuksellaan ja lähdimme sitten Marbellan ihanalle satama-alueelle kahvilaan toipumaan monenlaisten ihmisten joukkoon.

Olen rakastanut sivistystä.

Trumpin valtaantulo kuulemma osoittaa, että "vaaleissa äänestävät muutkin kuin akat, sivistyneet ja itseään oppineina pitävät". Tämän mielipiteen luin eräästä kommenttikentästä. Tämä kuulostaa miehiä halventavalta; kaikkiko he Trumpin takana?

Sevillan katedraali, maailman suurin goottilaistyylinen
katolinen katedraali

---------------------
Lisäys illalla Leenan kommentin luettuani:
Olin lukenut tuon siteeraamani kommentin monta kertaa ja aina väärin. Siinä oli piste eikä pilkku, siis että Trumpin voitto tuli yllätyksenä ja olisi jo aika, että edes Suomessa toimittajat ymmärtäisivät, että vaaleissa äänestävät muutkin kuin akat. sivistyneet ja itseään sivistyneinä pitävät.
En usko kylläkään, että näin on kukaan toimittaja missään ajatellut. Meillä on ollut yleinen äänioikeus pitkään. Akateemisesti sivistyneiden lisäksi on suuri määrä peruskoulun sivistämiä ihmisiä, eikä sivistynyt käytös vaadi akateemista tutkintoa, vain toisten kunnioittamista.
Esimerkiksi itseään sivistyneinä pitävistä käy tuo kuvaamani opaskierroksen mies. Hän oli saanut hyvän suomalaisen koulutuksen, mutta  ei ollut oppinut arvostamaan entisajan ihmisten rakentamaa kulttuuria eikä ollut omaksunut hyväntahtoisuutta kanssaihmisiä kohtaan.