Päivän paras XII

 

Taavetin koulun pääty. En löydä seinämaalauksen tekijän
nimeä, mutta muistan nähneeni teoksen nimen Lukupuu.
Toivon, että tekijä olisi signeerannut tämän kauniin
maalauksensa.
Leena Pukki, Unelmia - kiitos kommentoija nro 1.
Unelmia onkin hyvä nimi.  

Siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan kohta ihmisiä. 
- Heinrich Heine, 1821

Lueskelin kirjoihin liittyviä aforismeja. Yksi paljon siteerattuja on Heinrich Heinen erääseen näytelmäänsä sijoittama pahaenteinen lause kirjojen polttamisesta. Pahaenteinen siksi, että natsiaate oli kytemässä ja pian Saksassa jo poltettiinkin valtaan nousseiden mielestä vääräoppisia kirjoja ja rakennettin polttouuneja ihmisten "eliminoimista" varten.  

Tällä hetkelllä venäläiset tunkeutujat polttavat Ukrainasta valloittamillaan alueilla ukrainankielisiä kirjoja, jopa lasten koulukirjoja. He myös räjäyttävät kustantamoja nopeuttaaksen kansanmurhaa hävittämällä alueen omankielisen kirjallisuuden julkaisumahdollisuuden.
Miten röyhkeää  ja miten pikkusieluista!

Eräänlaista pikkusieluista kirjarovioiden rakentamista, ei noin konkreettista, on meillä harrastettu turhanpäiväinen kirjojen ja muun taiteen cancelointi jonkin tämän hetken asenneilmapiiriin sopimattomaksi katsotun aiheen, sisällön tai tyylin vuoksi.
Se on salavihkaista vallankäyttöä, jonka haittoja ei helposti huomata. Sillä rajoitetaan ja ohjaillaan kirjailijoita (ja muita taiteentekijöitä), minkä seurauksena me saamme vähemmän ja yksipuolisempaa luettavaa.
Toinen kapeuttava tekijä kirjojen osalta on se, että niiden toivotaan sopivan äänikirjaformaattiin.  
Minä lukijana toivon saavani lukea monipuolista kirjallisuutta kansien välissä. Pystyn itse tekemään valintani, eikä minua häiritse, jos kirjassa sanotaan ruma sana niin kuin se on tai siinä on mielipiteitä joita en kannata tai monimutkainen rakenne. Päinvastoin, kaikki haastava ja ärsyttävä virkistää ja panee aivosolut toimimaan.  

"Miten pidän hauskaa? No kirjoittamalla, kirjoittaessani minulla on aina hauskaa."
- Sofi Oksasen vastaus Kotiliesi-lehden toimittaja Riikka Lehtovaaralle kysymykseen siitä, miten hän irtautuu töistä ja pitää hauskaa.


Toivotan hauskoja lukemis- ja kirjoittamistuokioita meille itse kullekin tämän pyhäinpäivän aikaan!

Meillä sataa isoja lumihiutaleita. On kiva sytytellä kynttilöitä ja eläytyä talveen ja joulun odotukseen. 
Olen kirjoittamassa blogijuttua Oksana Vasjakinan romaanista Aro. Pidän hauskaa kirjoittamalla.
Suunnitelmissa on myös käydä katsomassa Mielensäpahoittajan rakkaustarina. Aiemmat Mielensäpahoittajat nähneenä olen kiinnostunut siitä, miten Heikki Kinnunen toteuttaa jörrikän sulamisen rakastumaan.

Kuvia ja juttua muraaleista, kuten lupasin

Muraalitaide on seinään tai muuhun pysyvään rakenteeseen maalattua taidetta, jolla on omat taiteilijansa. 

Olen aiemmin nähnyt kookkaita seinämuraaleja Berliinissä ja Belfastissa. Nyt sattumalta osuimme Costa del Solille juuri kun Fuengirolaan on valmistumassa kuusitoista isoa maalausta kahden kadun varrelle. 
Maalaukset kustannetaan osin kaupungin varoista ja osin EU-rahoitteisesta ohjelmasta.  

Kuvan etualan purjelaivamuraalit ovat aiemmin tehtyjä. Nyt ne ovat saaneet seurakseen lisää maalauksia, ja kuun loppuun mennessä kaikki kuusitoista ovat valmiina.
Kävimme seuraamassa taiteilijoita työssään ja Unto vaihtoi sometietojaan taiteilija Alejandron kanssa. Alejandro kertoi, että taiteilijat ovat kaikkialta Espanjasta, maan parhaita, ja mukana on myös yksi norjalainen muraalitaiteilija.
Valtavan kokoiset työt valmistuvat kovaa vauhtia, taiteilijan ja apureiden tehdessä yhteistyötä.

Alejandro työssään

Tämä meriaiheinen työ on vielä kesken. Valmistuksessa tarvitaan rakennustelineitä ja valtava rivi maaleja ja isoja suteja.

 Lalone on maalannut muotokuvan omasta kalastaja-isoäidistään Gonchasta.

Lula Goco, Garden

Mona Devane, Niña con bargo, Leive

Yllä olevassa teoksessa taiteilijaa oli inspiroinut Pablo Picasson työ Niña con bargo (Maya), jossa hänellä oli mallina tyttärensä Maya, Mona Devanen mallina oli ollut niinikään oma tytär, Leive.

Maalaus, jossa aurinkolaseista heijastuu kalastajia merellä on Nesui-nimisen taiteilijan. Se on nimetty ehdokkaaksi maailman parhaan muraalin tittelistä yhdessä Fabián Bravon työn kanssa, jossa tyttö pitää kädessään meritähteä takanaan auringonlasku. Kilpailu tapahtuu nettiäänestyksenä kuukausittain ja siinä etsitään parhaita uusia muraaleja 1250 kaupungista ympäri maailmaa.
Bravon työ oli jo esillä aiemmassa kirjoituksessani. Tässä alla uudelleen.

Mikä sitten erottaa muraalin ja graffitin? 
Tärkeintä on varmaan se, että muraalit on tehty luvalla ja varustettu tekijän nimellä. Graffitit tehdään salaa ja laittomasti. Koska ne on tehtävä nopeasti, usein yöllä, taso kärsii, mutta kyllä graffitintekijöissäkin on todellisia taiteilijoita.

Katutaiteessa on väliaikaisuuden leima, koska se on sään armoilla. Rakennus voidaan myös päättää purkaa ja seinätaide häviää.

Muraaleja on sisätiloissakin. Olispa mahtava saada meidän kerrostalokotimme käytäviin taidetta, joka kerrokseen omanlaistaan.
Minä haluaisin meidän kerrokseen tietenkin meren ja auringon. 

PS Tällä kertaa kaikki kuvat ovat Unton. Kiitos Ume!

Kaunista miniatyyritaidetta ja muraaleja omalla paikkakunnalla, bloggari on ihastuksissaan

 

Kuvataiteen opettaja Hannes Alatalo on pystyttänyt Kuusankosken Taideruukille taidenäyttelyn Venus Pudica - simpukoita ja kotiloita. 
Näyttelyssä on mitä taidokkaimpia kaiverrus- ja maalaustöitä. Alkukuvan viuhka on nimeltään Pääkallopitsi. Aluksi erotin vain taidokkaan pitsiornamentin ja kampasimpukan suloisen värin. Tuli mieleen hauras luuposliini tai naisten pitsialusvaatteet jostain menneiltä aikakausilta. Tarkemmin katsoen huomasin mikä kuvio pitsissä toistui - pääkallo. Tämä suuntaakin ajatukset toisaalle. 
Tämä työ on minulle näyttelyn kaunein työ. 

Joissakin kaiverrustöissä oli valo, kuten tässä, joka toi mieleeni vielä äskeistäkin työtä enemmän luuposliinin. 

Ja tässä huoltoasemaa kuvaavassa maalauksessa, jota en valitettavasti saanut kuvaan niin hyvin kuin olisin halunnut, on myös valot päällä. Pikkuinen huoltoasema on auki.

Joissakin simpukoissa oli kukkia ja lintuja ja olipa myös kengiksi maalattuja simpukoita, joihin oli pujotettu pikkuruiset kengännauhat porattuun reikäriviin. 

Näyttelyn nimi Venus Pudica (Häveliäs Venus) tulee antiikin Kreikan klassisen kuvanveiston tavasta kuvata kauneuden jumalatar Afrodite asennossa, jossa hän peittää siveästi intiimit kehonosansa.  
Alla oleva lyijykynätyö on yksi Venus-kuvista.

Näyttelyesitteessään Alatalo pohtii kauneutta. Hän näkee, että juuri pyrkimys kauneuteen tekee meistä ihmisiä ja synnyttää kulttuurimme. 

"Kauneuden tavoittelu ei kuulu vain taiteisiin. Mitä sir Isaac Newton teki, kun hän järjesti havaintonsa kappaleiden liikkeistä mekaniikan peruslaeiksi? Laeissaan Newton pyrki kauneuteen. Vielä selkeämpi esimerkki on Newtonin väriympyrä. Newton väänsi sateenkaaren väriympyräksi pyrkimyksenään esittää teoriansa väreistä selkeästi järjestettynä, kauniina kuvana."

Alatalo kertoo miten ihminen on kokenut simpukan muodon kauniiksi sen kierteisyyden ja siinä esiintyvän kultaisen leikkauksen vuoksi.
"Voi helposti kuvitella, että simpukalla on ollut iso rooli varhaisessa taiteessa. Simpukka on valmiiksi kaunis esine. Riittää, että siihen tekee reiän, niin saa aikaiseksi näyttävän korun."

Mietin, missä kaikessa ihmisen tekemässä olen nähnyt käytettävän simpukan muotoa.  
Meillä on astiakaapissa simpukan muotoiset pienet alkupalalautaset.
Olen käyttänyt rannoilta keräämiäni kauneimpia simpukoita kukkamullan koristepeitteenä. 
Olen ihaillut Barcelonassa arkkitehti Antonio Gaudin piirtämissä rakennuksissa lukuisia eri tavoin toteutettuja simpukkamuotoja. Sagrada Familia -kirkon portaikko on kuin valkea simpukan sisus. 
Viuhka on lämpimien maiden  tärkeä perinteinen asuste ja simpukat paljon käytettyjä kuvioita rantavaatteiden ja pyyhkeiden kuoseissa.
Eikös rokokoo-tyylisissä huonekaluissa ja esineissä olekin paljon simpukkaa muistuttavaa. Alkukuvan viuhka voisi olla puuteroidun rokokoo-neidon hansikoidussa kädessä.

Ruukkirakennuksen pihassa on entinen tehtaan hakevarasto, jonka kahdelle seinälle valmistui syyskuussa isot muraalit. Ne kertovat paikkakunnan tehdashistorian lisäksi kuudesta kunnasta, jotka yhdistyivät kuntaliitoksessa yhdeksi Kouvolan kaupungiksi. Työkalunkantajapojalla on kädessään kuusikulmainen avain ja maalauksissa on kuntien symboleja, kuten kävyt ja joki. Maalauksista kiitos kuvataiteilijoille Anetta Lukjanova ja Taneli Stenberg!