 |
| Vapun aikaan 2026, Kuva: Ume |
Nyt pursuu vihreää. Kevät on täällä, lämpö kipusi yli kahteenkymmeneen.
Otin toiveikkkaana mökille mukaan shortsit ja aurinkovoiteet, mutta kylmää järven pintaa pyyhkäisevä tuuli oli niin kalsea, että minun piti ihailla luontoa tuulipuvussa.
Mennessä huomasimme, että Taavetin keskustassa oli oikein vanhanajan markkinat, isot kuten Andalusiassa. Mieheni muisteli, että hänen lapsuudessaan näillä markkinoilla myytiin hevosiakin ja oli ohjelmaa, mm. surmanajaja Onni Suuronen ja poikansa ajamassa motskarilla metallipytyssä ja teltta jossa sai koittaa pudottaa alas altaaseen uima-asuisia tyttöjä, kuten Linnanmäellä. Opettaja Margareetta Sulosaari oli päästänyt oppilaat aikaisemmin koulusta, niin että ehtivät markkinoille seikkailemaan.
 |
| Väkeä Paperintekijäin patsaalla vappuna 2026, Kuva:Ume |
Vappuaamuna kävimme torilla Inkeroisissa. Perinteiset vapputapahtumat ovat vuoroin meillä Myllykoskella ja naapuritaajamassa Inkeroisissa.
Pienemmistä kunnista ja kaupungeista yhdistettiin vuoden 2009 kuntaliitoksessa Kouvola, josta tuli maapinta-alaltaan Etelä-Suomen suurin kaupunki. Sen osat vaalivat edelleen (ehkä liikaakin) omaa identiteettiään. Myllykoski ja Inkeroinen olivat aikoinaan isoja tehdastaajamia ja muodostivat Sippolan ja Anjalan kylien kanssa Anjalankosken kaupungin. Mekin luulimme muuttavamme loppuelämäksi vauraaseen Anjalankosken kaupunkiin, mutta olemme nyt osa muuttotappiosta kärsivää Kouvolaa.
Työväen yhteiseen Vapputapahtumaan Inkeroisten torilla kuului vappumarssi, juhlapuhe ja musiikkia ja tietenkin makkaraa ja munkkeja. Juhlan avasi kaupunginvaltuutettu Siru Kivinen (Vas) ja juhlapuheen piti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Inka Häkkinen (SDP).
Nuori Toivo Seppälä lauloi itseään kitaralla säestäen komeasti Kenen joukoissa seisot ja herkästi rokkibiisin Kesäduuni blues, jonka Jussi Raittinen aikanaan suomensi hyvin Eddie Cochranin biisistä Summertime Blues. Laulussa kaveria pännii, kun pitää tehdä koko kesä töitä eikä pääse tapaamaan tyttöystävää. Nykyään nuoret tekevät huikeita hakuvideoita saadakseen edes parin viikon pätkän töitä kesäksi.
 |
| Toivo Seppälä Inkeroisissa vappuna 2026, Kuva:Ume |
Inka Häkkinen piti todella hyvän, tiiviin puheen, jossa korosti sitä, miten kaikki voitaisiin tehdä politiikassa reilummin kuin mitä nykyhallitus tekee, leikkauksetkin.
Olin iloinen, että lähdin tähän tapahtumaan. Tuli hyvä ja - kyllä - myös toiveikas olo.
Ehdotin luontoretkeä, mutta mieheni sai suostutelluksi torille, välillä vähän yhteisöllisempään menoon kotona kaksin puuhaamisen ohessa. Minä luen ja kirjoittelen, hän valmistaa tulevaa näyttelyään koulukasvistoista.
Hyvä mieli tuli myös elokuvasta, jonka ajelimme katsomaan Kuusankoskelle (yksi kuudesta Kouvolaksi yhdistyneestä kunnasta). Tuomari Nurmio - 13 kylmää laulua on musiikkidokumentti, joka on syntynyt vuonna 2024 Tavastialla kuvatusta konsertista Lauluja sodasta ja diktatuurista ja haastattelupätkistä.
Vanhimmat konsertissa esitetyt kappaleet ovat 1970-luvun lopusta, tuoreimmat viime vuosilta.
Elokuvan ovat ohjanneet Tahvo Hirvonen ja Anne Lakanen ja he ovat myös käsikirjoittaneet sen yhdessä Hannu ”Tuomari” Nurmion kanssa.
Erinomaisesta kuvauksesta kiitos Tahvo Hirvonen, Marita Hällfors, Heikki Färm ja Olli Varja!
Olen ollut kahdesti Tuomarin, Dumarin, konsertissa. Pidän hänen ja orkesterin habituksesta ja lavaliikehdinnästä. Pidän heidän synkästä musiikistaan, laulujen lyriikka on hienoa symbolismissaan ja ironiassaan. Nykyinen bändi Pienet vihreät miehet sopii tähän valtaa ja valtaamista pilkkaavaan teemaan todella hyvin.
Mieleeni jäivät pyörimään erityisesti Maailman onnellisin maa, Tsaari, Hullu puutarhuri ja Malja marttyyreille.
Tuomari Nurmio:"Olen kirjoittanut nämä laulut yli 40 vuoden aikajänteellä, ja ne ovat pysyneet ajankohtaisina valitettavan hyvin. Vaikka teemat ovat pohjavireeltään synkkiä, niiden musta huumori toimii myös terapiana näinäkin pelon ja epävarmuuden aikoina."
Mökkipäivänä en tehnyt mitään muuta kuin mietin kokemaani ja katselin veden liikettä.
Vappu ei houkuttele minua mihinkään erityisiin koristeluihin tai ruokiin. Pikkulapsiaikana oli tietenkin ilmapallot ja serpentinit. Silloin vapun aika oli myös kiireisintä aikaa töissä, ja hermostuttavinta. Murrosikäiset oppilaat eivät ole toukokuussa opinhaluisimmillaan ja opettajan työstähän alkoi suurin osa mennä muulloinkin motivointiin ja vastahangan voittamiseen. Muutoin se työ olisikin helppoa. Miten sitä jaksoikaan... no, nuorena jaksaa.
Toiseksi alimman kirjan Jaakko Tuomikosken Helsinkiläinen Lontoossa vuodelta 1927 lainasin, koska ajattelin, että se voisi olla yhtä valaiseva ja ajastaan kertova kuin Mika Waltarin matkakirja Lähdin Istanbuliin vuodelta 1948. Ei se ollut, parasta olivat hauskat, erittäin stereotyyppiset kansallisuuksien kuvaukset, selailin ja palautin.
Parhaillaan luen vietnamilaisen kirjailijan Nguyễn Phan Quế Main romaania Vuorten laulu. Isoäiti alkaa kertoa lapsenlapselle suvun tarinaa keskellä Hanoin pommituksia 1972. Hän vertaa kansan koettelemuksia korkeisiin vuoriin. "Jos seisot liian lähellä, et huomaa niiden huippuja, mutta jos maltat astella etäämmälle, näet koko maiseman..."
