Kukkiva kesä

 

Luulitte ehkä minun jo kadonneen, mutta mitä vielä. Tääl mää ole, välillä kotona välillä saarimökillä Taavetissa. Olo on ollut jotenkin liian levoton kirjoittamiseen. On kesävieraita ja vierailujen suunnitteluja ja juuri tällä haavaa työhuoneeni on laputettujen kirppistavaroiden peitossa. Viemme ne sunnuntaina myyntiin. 
Olen lukenut mökkirannassa paljon, samoin miesväen katsoessa jalkapalloa iltaisin; jospa keskityn kirjoittamaan lukemistani, kun saan nuo romppeet arvotavarat pois tieltä ja entisen rauhan ympärilleni.
Käyköhän kukaan edes kirppiksillä näillä ihanilla helteillä? Kivampi olla vesien äärellä kuin sisätiloissa. Muistaakseni tämä kirppis on ilmastoitu. 

Eilen tulimme mökiltä kotiin Haminan kautta ajellen. Haminaan veti näyttely, jossa on muotitaiteilija Jukka Rintalan ja edesmenneen lasitaiteilija Tamara Aladinin töitä näyttelyssä, jonka on suunnitellut visualisti Matti Vaskelainen. Rintala ja Vaskelainen ovat toteuttaneet yhdessä lukuisia vaatetaidetta ja muuta kulttuuria  yhdistäneitä näyttelyitä ja tapahtumia. Tämänkertainen näyttely on osa Haminan kukkiva kulttuurikesä 2021 -projektia. 

Hamina on mielestäni Kymenlaakson kaupungeista kaunein, koska siellä on säilytetty vanhaa ja pientä. Pikku kahvilat ulkopöytineen ja putiikit saavat olon tuntumaan siltä kuin olisi jossain lämpimien maiden lomakohteessa. 

Kochlerin talo kuuluu kaupunginosaan, tredje qwarteret, joka säästyi suurpalolta vuonna 1840. Talon kellari on 1700-luvulta ja sisäpihan kiveys harvoja säilyneitä. Talo on saanut nimenä siinä asuneen kauppiaan Georg Kochlerin mukaan ja aikojen kuluessa siinä on ollut mm. kaupungin virastoja. 

  

Kesä jatkuu suloisena. Forecan ennuste lupaa ensi viikolle niin kotiin kuin mökillekin jopa 32 astetta ja Kivijärven pintaveden lämpötila oli viimeksi mitatessa 26 astetta. Tarkenen uida!
Siirrymme maanantaina taas mökkimaisemiin. Jospa nyt ottaisin siellä hyvät kuvat rakennuksista, niin että voin kertoa mökin tarinan jossain tulevassa kirjoituksessani. Sitä ennen jotain kirjoista. 

Koiranputki on luonnonkukista kauneimpia, varsinkin vainotun lupiinin seurassa kasvaessaan. Tässä kuvassa taustalla on kylläkin maitohorsmaa.  
Karjalanruusu kasvaa hentoisena mökin kivenkolossa ja kukkii lyhyesti. Ehdin kuvata sen kukassa. 

PS  Lisään vielä pari iltapukukuvaa, joissa on mukana muotitaiteilijan puvun teemaan maalaamat kukkataulut. Ihastuttavia kesäisiä uniikkiasuja.

Vähän muutakin kulttuuria kuin kirjoja

Kävin katsomassa muotisuunnittelija Jukka Rintalan näyttelyn Unelmien tanssiaiset Haminan raatihuoneella. Olin aivan lumoutunut Rintalan uniikki-iltapukujen, korujen, piirrosten ja maalausten kauneudesta.
Videolla pyöri kuvia vaatesuunnittelijan työstä. Näyttelyssä oli myös maalausteline ja iso työpöytä, jossa oli tuoreita maalauksia kuivumassa. Taiteilija oli itse paikalla.

Rintala tunnetaan uniikki-iltapuvuistaan, mutta hän on suunnitellut asuja myös vaateteollisuudelle mm. Friitalalle ja Nansolle. Vaatteiden lisäksi hän on suunnitellut koruja, sisustustekstiilejä, tapetteja ja lasiesineitä.  

Alla pieni otos minun mielestäni kauneimmista iltapuvuista, koruja ja maalausteline. 

Kun kävelimme näyttelyn unelmamaailmasta ulos kadulle arkimaailmaan, mieheni sanoi:"Miä kovasti arvostan tota jätkää. Mikä ammattitaito!" 

Toisenlaista aistien juhlaa koin eilen Tuure Kilpeläisen ja hänen bändinsä Kaihon Karavaanin konsertissa Ankkapurhan kulttuuripuistossa Anjalan kartanon mäellä. Paikka on ihanteellinen konsertteihin, sopivasti varjoisa, ja ihana maisema taustalla. Esiintymislavan takana Kymijoen lahdella konserttia kuunneltiin myös veneistä. 

Nouseva katsomo oli aseteltu väljästi, mutta me istuimme omilla retkituoleillamme sivussa. Joka paikasta näki hyvin loivan maaston ansiosta. Konsertissa oli 500 ihmistä, lippuja ei myyty enempää. Entisaikoina alueelle olisi mahtunut ehkä kaksinkertainen määrä. 

Kilpeläinen asuu nykyään perheineen Inkeroisissa suloisessa pitsihuvilassa. Hän on siis oman kylän poikia. 

Kuulimme vanhoja tuttuja lauluja ja uutta. Rakastan 'Bonsaipuuta', 'Ystävänpäivää' ja monia muita; uudemmissa oli mitä kauneimpia omaa elämää sivuavia lauluja, mm. ihana rakkauslaulu vaimolle, 'Manuela'. 
Pidän Kilpeläisen lyriikasta: tarinoita, kauniita metaforia, haikeutta ja joukossa huumorilauluja, kuten vanha hitti 'Hyvä, paha, ruma mies', jossa on siinäkin huumorin lisäksi painava sisältö.  
Pidän siitä, että Kilpeläinen on romantikko. 

Yleisö tykkäsi erityisesti biisistä 'Mis mun buutsit on', jossa Kilpeläinen laulaa Kuusaan murteella. Tällä laululla on hauska tausta. Wikipediassa oli ollut virheellisesti, että laulaja olisi tehnyt tämännimisen laulun 16-vuotiaana - kuka veijari lienee sen sinne laittanut - niinpä hän tekikin buutsilaulun nelikymppisenä. Laulussa mies palaa teinivuosiensa tunnelmiin, pohtii elämäänsä ja etsii paitsi buutseja myös sydäntään.  

Mis min buutsit on
miä on ettin niit
miä on taas se Kevätkujan poika
eksyneen min murheisiin