Vain kolme kuvaa - h niin kuin heinäkuu

1. HELLYYS ja HAIKEUS

Kaseva yhtyeen jäsenet vasemmalta oikealle: Nils Jokela rummut, Jouko Järvinen bassokitara ja laulu, Matti Mikkonen kitara ja laulu ja Tommi Kekoni, kitara ja laulu

Kävin kuuntelemassa Kaseva-yhtyeen konsertin Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla. 
Suomen Beatleseiksi kutsuttu Kaseva julkaisi esikois-LP:nsä Tyhjää vain vuonna 1974 ilman että olisi käynyt vielä missään keikoilla ja lopetti 1982 julkaistun Meidän huoneessa -albuminsa jälkeen. 
Bändi aloitti uudelleen 2000-luvun alussa, osin uusi jäsenin. Vanhoja alusta asti mukana olleita ovat Nils Jokela, Jouko Järvinen ja Mikko Jokela, joka ei osallistu keikkoihin.

Pidän sekä Kasevan laulujen sävellyksistä että lyriikasta. 
Laulujen sanat ovat suurimmaksi osaksi edesmenneen Asko Raivion, joitain kappaleita ovat sanoittaneet myös Nils Jokela ja Mikko Jokela.  

Koen Kasevan lauluissa hellyyttä ja haikeutta. 
Helliä ovat esimerkiksi Pena (Päivä päivältä enemmän, me ollaan Penasta huolissamme niin...) ja Striptease tanssija, joka tuo mieleeni Rauli Badding Somerjoen Ikkunaprinsessan (Voi kuinka kaunis on tuo nainen, kuka hän on ja mistä tänne saapui?...)
Ja haikeita: Kun maailma elää (Kun maailma elää. Kun kellot käy ihmisten aikaa. Ei kukaan enää kosketustas kaipaa...) ja Syksy (Minusta tuntuu, niinkuin jotakin ois tärkeää mennyt sinun kanssasi pois. Mitä se on sinäkö vain? Sinäkö vain?...)

Jos innostut kuuntelemaan tämän bändin vanhoja tallennuksia, niin niiden solistit laulavat heleämmin kuin nykyinen solisti Matti Mikkonen, jonka tummemmasta äänestä pidän enemmän. 
Kannattaa mennä konserttiin!

2. HARMONIA

Tyynilahden venevajat, Kuva: Ume

Harmonia merkitsee rauhaa ja tasapainoa. Yritimme  kuvata aamuyöllä mieheni kanssa isoa täysikuuta järven yllä, mutta kuvat eivät oikein onnistuneet. Siinä olisi ollut hyvä aihe harmoniaan, mutta on näissä venevajoissakin hiljaista rauhaa. 

3. HORSMA

Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium), mutta koska minä olen tottunut kutsumaan horsmaksi ja tämä on minun ikioma blogini niin h niin kuin horsma!

Tämä kuvasarja on Kristiinan alullepanema. Ensi kuussa kuvaa ja tarinaa e-alkuisten sanojen inspiroimana. 

Jatkan kesän kolmatta hellelomaa saaressa Luumäen Kivijärvellä. Nautin, olenhan lopulta tajunnut mökillä olemisen idean. Jo oli aikakin - meillä on ollut mökki 14 vuotta. 

Vain kolme kuvaa - kesäkuu

Kesäkuun k-kirjainkuvani ovat kesäisiä, kuinkas muuten:

1. KASVISTO

Minun kouluaikani keskikoulussa kerättiin kolmena peräkkäisenä kesänä kasveja, 30 kasvia kunakin kesänä. Ne prässättiin omatekoisessa prässissä painojen alla, kiinnitettiin sitten isoille paperiarkeille ja merkittiin lappuseen tiedot kasvista ja keräyspaikasta sekä -ajasta. Kasvistoon valmistettiin kansiot kullekin kasviheimolle ja arkit laitettiin varoen omiin kansioihinsa. Jo kerätessä oli hyvä opetella tiedot keräämistään kasveista, myös latinankieliset kasvien ja heimojen nimet, koska niistä oli tentti syksyllä. 
Opettaja nosti jonkin kasveista peittäen tietolappusen, kolmantena syksynä niitä oli jo 90, ja piti luetella kirjoittamansa tiedot. Myös kasvisto arvosteltiin, oliko kasvit otettu oikein kaikkine osineen, siisteys ja luultavasti myös esteettinen vaikutelma. 
Minun kuvani on ensimmäiseltä kesältä. Voi miten viaton käsiala 12-vuotiaalla. Myöhemmin ylä- ja alalenkit pitenivät, kun teini-ikä lisäsi lapsen mieleen häiritsevää haaveellisuutta ja fyysisyyttä. 
Miten minä edes kuljetin kouluun tuon kansion! Se on n 30 X 40 cm ja painaa paljon. Kansio suljettiin solmittavilla nauhoilla, lyhyillä sivuilla keskeltä ja pitkillä kahdesta kohtaa. 
Mieheni kertoo, että heillä poikalyseossa oli pienemmät kansiot. Hänen kansionsa on hävinnyt. Minä olen jostain syystä säilyttänyt omani muutosta toiseen, ja hyvin se on säilynytkin, jo 62 vuotta. 

Ehdotus: tätä kuvaani elävöittämään sopii hyvin J. Karjalaisen musiikkivideo Terve, Sirkka Lautamies, joka löytyy YouTubesta. Käy katsomassa ja kuuntelemassa Karjalaisen kaunista laulua.  
Sirkka on kerännyt kasvinsa 1920-luvulla. 

2. KOIRANPUTKET

Ihailen pyörälenkeilläni koiranputkia, niiden hentoa kauneutta ja tuoksua, joka yhdistyneenä lupiinien ja kurtturuusujen tuoksuun on suloisempi kuin mikään parfyymi.


3. KURTTURUUSUT

Meillä Myllykoskella on ollut runsaasti kurtturuusuja teitten ja katujen vieruissa. Ne kaunistavat muutoin niin ankeaa ja tyhjentynyttä keskustaa. Luulin, jo että ne olisi revitty juurineen, mutta tänään kävelylenkilläni totesin, että ei suinkaan, lyhennetty vain. Sieltä ne nousevat sinnikkäästi, pelkästä hiekastakin, ja kukkivat heti, vaikka vartta ei olisi kuin kymmenen senttiä. 
Kukkakauppojen pitkälle jalostetuissa ruusuissa ei enää niin ihanaa tuoksua olekaan kuin näissä luonnon ruusuissa. 

Hei, täältä tullaan!

Nyt tuli kuvia enemmän kuin kolme, mutta kolmesta aiheesta kuitenkin. 

Mitä k-juttuja toiset ovat keksineet voi käydä lukemassa Kristiinan blogissa (täällä). 

Kuvia kevätluonnosta Mustilan arboretumisssa

Rinne täynnä jouluruusuja, valkoisia ja
vaaleanpunaisia kaunottaria

Kävimme sunnuntairetkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä, kuten yleensäkin kevätkukkien aikaan huhtikuussa ja toisen kerran kesäkuun alussa ihailemassa alppiruusujen ja atsaleoitten väriloistoa.
  

Sinivuokkoja yllin kyllin

Myös punainen versio sinivuokosta

Kirjokevättähti

Lumikello, kevätkello, kevätlumipisara
(kauniilla kukalla monta nimeä), kuva: Ume

Lumikellon kuvasi mieheni. Huomaa kyllä, mikä kuva sekä kuvattiin että tehtiin huolella. Tiedustelin oman koneeni äärestä, montako kuvaa naapurihuoneessa oli valmiina - minulla silloin viisitoista - hänellä yksi. 
Ja alla kuva kuvaajasta. 

Eräs erikoisimpia kasveja Mustilassa,
vehkakasveihin kuuluva keltamajavankaali

Mustilan arboretumissa on myös lapsille monenlaista kivaa: eläinhahmoja, majoja ja kivimaalausta kesäisin.

Lännenpiippuköynnös kiipeää pitkin
douglaskuusen runkoa 

Mikä suloinen väri jouluruusussa! Kuva on tässä mukana
värinsä vuoksi, muutoin valokuvana huono

Krookus, kuva: Ume

Ja tämän kimaranhan tarjoilee teille: 

PS Pari linkkiä aiempiin kirjoituksiini, joissa on mainintoja Mustilasta:
Komeita kivimalauksia (klik) 
ja täällä eräs peikko ja paljon muutakin (klik)

Teneriffalla koettua 5: Adiós Tenerife, kuvakertomus matkan aarteista

Blogiystäväni Takkutukka kommentoi johonkin edellisistä matkaraporteistani, että Teneriffalla aarteet aukeavat yksi kerrallaan. 
Näinhän se on, täällä ja muuallakin, yksi kerrallaan ja ajan kanssa. Siksipä tuntuukin surulliselta lähteä, niin paljon on vielä mielessä, vaikka kyllä kotia ja läheisiäkin on jo ikävä.  
Olin lähtiessä aivan hermostunut Putinin hyökkäyssodan vuoksi. Täälläkin olen tietenkin katsonut uutisia ja käynyt myös netissä keskustelua ystäväni kanssa, jonka kanssa olemme hieman eri mieltä siitä, miten Suomen pitäisi toimia.
Olen saanut kuitenkin niin paljon etäisyyttä ja valohoitoa, että olen elpynyt ja tunnen jaksavani taas myös kaiken pahan - jotenkuten (eihän sitä toisaalta saakaan "jaksaa").  

Alkukuva on loma-asuntomme läheltä.

Keräilen nyt läksiäisiksi kuvia sieltä täältä, koska tiedän, että kotona se voi jäädä tekemättä. Siellä on taas omat hommansa, kertynyttä postia ja sovittuja menoja.

 

Ihmisen silmä, ainakin minun, pitää vaihtelevista muodoista enemmän kuin aina samoista suorista viivoista. Kuvassa kerrostalon parvekkeita Icod de los Vinosissa.

Pidän myös näistä Puerto de la Cruzin vaatimattomista pienistä kirkoista. 

Alla museotalon sisäpihalle vievät portaat La Lagunassa. Vanhassa on usein kaunis patina. 

Laavakivi ei ole noenharmaana tai mustana niin kovin kaunista rannalla, mutta muualla se on komean näköistä. Jylhän hallintorakennuksen seinää on koristeltu luonnosta mallia otetuilla laavaveistoksilla. 

Mieheni erikoistui henkilökuvauksiin. Alla pari otosta äijäsarjaksi nimeämistämme kuvista.

Santa Cruzin kalastajia, Kuva: Ume

Nyrkkeilyharjoitus Santa Cruzissa García Sanabrian puistossa
Kuva: Ume

Alemmassa kuvassa minun pinkki selkäni näkyy tuolla taustalla. Tutkin kukkia, vaikka olisin voinut katsella miehistä voimaa ja kauneutta. 

Tämä riippuva kukka on hyvin toksinen ja huumaava, saattaa jopa tappaa, kerrottiin Jardín Botánicon infossa.  Kuitenkin luulen nähneeni sitä myös villinä, ellei sitten ollut eri laji. 
Kasvikuvani ovat sieltä täältä eri paikoista.

Yksi hauskimpia näkemiäni kasveja Kanarialla on "pulloharjapuu". Virallinen nimi on jotain muuta. 

Lomani loppupäivien parhaita muistoja on perjantai-illan gambaviulukonsertti, jossa tämän vanhan soittimen taitaja Yurena Darias Sánchez soiti barokkiajan musiikkia. Muistelimme kaunista ranskalaista musiikkielokuvaa Kaikki elämän aamut, Tout les matins du monde. 

Kuva: Ume

PS Kuvista saa isompia klikkaamalla.

Teneriffalla koettua 1: kasveja, käsitöitä ja pieniä kohtaamisia

 

1. Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha Jardin Botánico. 

Ihmeellisiä kasveja, kuten tämä riippuva, kiharainen hopeanhohtoinen ”lanka” ja muutoin kaljuista oksista nousevat punaiset tupsut.  Ahmimme kaiken liian nopeasti ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa aion tutkia infotaulut paremmin. 

 

2. Rakennusten iloiset värit. 

 

3. La Orotavan käsityömuseon Museo de Artesania Iberoamericanan perinnekäsityöt, varsinkin pitsi. 

Näitä pitsejä ei ole tehty virkkuukoukulla eikä nypläyslaitteilla vaan pelkillä neuloilla ohuesta langasta ompelutyynyn päällä, kuin reikäompeluna. Viimeisen kuvan vanhalla naisella on kyhmyisissä sormissaan tällainen tyyny. 

4. Iloiset nuoret haastattelijat

 

Koululaiset pysäyttivät meidät ja pyysivät suostummeko heidän englannin projektinsa haastateltaviksi. Tietenkin suostuimme. Kysymykset liittyivät lomaamme ja siihen mitä pidämme Teneriffasta. Iloisia nuoria, puhuivat nopeasti kuten nuoret kaikkialla, kun tilanne vähän jännittää. Olimme juuri tulossa  arkeologisesta museosta, joten yllätimme heidät tietämällä paikallisen perinneruuan gofion. Kerroimme viihtyvämme.  

Kuten näette niin nuorilla on maskit ulkona, kuten monilla paikallisilla, vaikka sitä ei enää vaadita. Sisätilojen maskipakko poistuu 20.4., mutta uskon, että monet silti käyttävät maskia vanhasta tottumuksesta ja varovaisuuden vuoksi. Meidän on vaikea erottaa sisä- ja ulkotilaa, kun monen liikkeen ja ravintolan kadunpuoleinen seinä on avoin ja puolet toiminnoista on ulkona. Tänään topakka kahvilanpitäjä karjaisi miehelleni ”Mascarilla!”, kun tämä astui vahingossa sisään ilman maskia. Mieheni pahoitti mielensä ikävästä äänensävystä niin, ettei ottanut ensin mitään, mutta katseltuaan hetken minun herkutteluani haki itselleen espresson. 

5. Keskustelutuokio taiteilija Osmanin kanssa

Poikkesimme taidegalleriaan, jossa taiteilija itse maalasi täyttä päätä samalla kun myi taulujaan. Ihastuimme hänen paikallisia maisemia kuvaaviin maalauksiinsa ja ostimme kumpainenkin meitä eniten miellyttävät pienikokoiset taulut. M. Osman puhui sujuvaa englantia ja halusi keskustella maailman tilanteesta kanssamme. Hän sanoi, että koska Suomella on maailman paras hallitus ja koululaitos sekä rehellisimmät päättäjät, niin meidän on pysyttävä riippumattomina ja näytettävä muille maille mallia. Sanoimme että nyt on paha paikka, kun on pitkä raja Venäjän kanssa, joka vaatii naapurimaitaan uskollisiksi puskureiksi itselleen ja haluaa jopa valloittaa ne ja että ei se Natoon liittyminen varmaan meitä mitenkään epädemokraattisiksi muuttaisi, saisimme vain suojaa ja voisimme silti pitää yhä oman tyylimme ja oman demokratiamme. Olimme kaikki sitä mieltä, että USA:sta ei ole demokratiamalliksi. 

Osman sanoi, että sodan alusta asti sää on ollut tavanomaista huonompi, poikkeavan sateinen ja viileä, ja se johtuu siitä, että Jumala suree ihmisten pahuutta. 

Näkymä parvekkeeltamme illalla 4.4.