Mukavia joulunaluspäiviä ja hyvää joulua teille kaikille!

Posti on tuonut jo jonkinverran kortteja. Itse lähetin tänä vuonna enimmäkseen tätä kisukorttia. Olen ehdottomasti oikeiden joulukorttien kannalla. Enimmillään olen lähettänyt kuutisenkymmentä korttia, nykyään parikymmentä vähemmän. Osa kortinsaajista on poistunut tästä maailmasta ja osan kanssa olemme siirtyneet sähköisiin toivotteluihin.

Rakastan kaikkea jouluun liittyvää, lahjojen paketoimista ja kodin laittamista. Tykkään juosta kaupoissa lahjaostoksilla ja suunnitella, millä ketäkin ilahdutan.

Tänä vuonna hankimme kestokuusen. Se on jo paikallaaan koristeltuna. Lipeäkalalounas lanttulaatikoineen on syöty. Aikaiset seremoniat johtuvat siitä, että ensimmäisen kerran seurusteluajoista alkaen vietämme joulun mieheni kanssa poissa kotoa. Ei kaukana, Turussa läheisten kanssa, jotka eivät juuri noista perinnesapuskoista piittaa. Kinkku kyllä laitetaan ja paljon muuta herkullista. Palattua jatkamme joulunviettoa kotona loppiaiseen ellei nuutinpäivään. Mahdollisimman pitkään. 

Käymme kuuntelemassa Turun torilla joulurauhan julistuksen, jonka olemme yleensä katsoneet televisiosta ennen mantelipuuroa. Meillä on ollut isoja perhejouluja, joskus toistakymmentä joulunviettäjää, ja jouluja kahdestaan, mutta aina meillä kotona. Onkin jo aika muuttaa vaihteeksi konseptia.

Turun joulussa on paljon kivaa. Saan valmistella joulua rakkaille ja yhdessä rakkaiden kanssa. Hetket lasten kanssa ovat ainutlaatuisia. Joulurauhan julistus paikan päällä seurattuna kiehtoo. Kiva kuulla, mitä pojat siitä tuumaavat.

Starttaamme tiistaina. Sitä ennen on vielä paljon puuhastelua, samoin perillä. Siksi minä tätä hyvän joulun toivotustanikin näin aikaisin teille väsään.

Olen saanut jo kaksi aineetonta joululahjaa.
1. Kirjastomme on päättänyt poistaa euron varausmaksut. Tämä ei kyllä ole ihan aineetontakaan, varaan lähes sata kirjaa vuodessa. Olen ollut vähän helsinkiläisille kateellinen maksuttomuudesta.
2. Sain 2,5 -vuotissyöpäkontrollissa hyvät labratulokset. Kasvainviitearvo oli pysynyt ennallaan. Tämä oli jo viides helpotuksen tuova tarkastus. Erään aiemman kontrollikäynnin jälkeen näppäsin autossa selfien, tuon nykyisen leveähymyisen profiilikuvani. Vaihdoin sen entisen totisen tilalle. Jokainen päivä on ilon päivä, kun elää saa. Minulla on hyvä ennuste, mutta eihän sitä tiedä. Syöpäsolut ovat arvaamattomia nomadeita. Keuhkosyöpää sairastanut sädehoitoreissujen taksikaverini kuoli tänä syksynä. Antille oli luvattu kolme vuotta enintään, hän jaksoi kaksi. Toivon, että hän ehti hoitojen välissä etelän lämpöön, kuten silloin yhteisten matkojemme lopussa toivoi.

Kestokuusi on helpompi koristella kuin oikea. Se sopii perfektionisteille. Tässä pitää vielä vähän taivutella oksia ja siirrellä koristeita täydellisen kartiomuodon ja estetiikan saavuttamiseksi. Tuoksu jää puuttumaan, mutta eipä tarvitse kärsiä tukkoisesta nenästä.

Lukeminen jää vähälle yhteisöllisessä joulussamme. Pojat ovat lautapelifaneja, lukeminen ei ole toistaiseksi niin paljon innostanut. Iltasadun sijasta he ovat viime aikoina toivoneet Vaarin kertomia jännittäviä lapsuudenmuistoja, miten elokuviin piti mennä Kaitjärven nuorisoseurantalolle läpi pimeän metsän, vaikka pelkäsi joka askeleella mörköjä. 

Otan kuitenkin mukaan jonkun näistä:

Pidän Leonard Cohenin musiikista. Hänen äskettäisen kuolemansa jälkeen luin muistokirjoituksista, että hän on ollut kirjailija ennen kuin ryhtyi laulamaan. Hän on kirjoittanut 13 runokirjaa ja kaksi romaania. Tunnen nyt kiinnostusta kirjailja-Coheniin. The Favorite Game (1963), suomennettu Lempileikki (2004) on hänen romaaneistaan ensimmäinen. Takakansitekstissä sitä verrataan Salingerin Sieppariin.

Olen kirjoittanut ensimmäisestä Bob-kirjasta täällä (klik). Bob auttoi koditonta elämänsä ryysinyttä James Bowenia uuteen elämään. Mies ja hänen kissansa (hänet v a l i n n u t kissa) myivät asunnottomien Big Issue -lehteä Lontoon kaduilla monta vuotta. Varsinainen terapiakissa. Bobia ei vain voi katsoa ilman että alkaa hymyilyttää. A Gift from Bob (2015) on myös suomennettu juuri täksi jouluksi nimellä Bobin joulu, tylsähkö nimisuomennos. Eräässä haastattelussa paljon lukeva Erkki Tuomioja tunnustaustui Bob-faniksi. 

Janet Framen ensimmäinen 1951 julkaistu kirja, novellikokoelma The Lagoon and Other Stories sisältää 24 novellia. Hän oli kirjan kirjoittamisen ja julkaisun aikaan mielisairaalassa ja on sanonut, että kirjoittaminen pelasti hänet elämälle. 

Janet Frame kirjoitti elämäkerrallisen fiktion ohella 1980-luvulla myös elämäkerraksi nimeämänsä kolme teosta. Ne on koottu hänen kuolemansa jälkeen 2008 yhdeksi teokseksi, jolle annettiin keskimmäisen osan nimi An Angel at My Table. 
Riitta Jalosen tuore Framen elämästä kertova romaani Kirkkaus pohjautuu paljolti tähän.

Jouluunne rauhaa ja rakkautta toivottaen, 
Marjatta

James Bowen, A Street Cat Named Bob, asunnottouus

Lämpöinen ja elämänmyönteinen bestseller-kirja A Street Cat Named Bob, joka on suomennettu nimellä Katukatti Bob tuotti minulle myönteisen yllätyksen. Miten rankasta aiheesta voikin kirjoittaa niin kevyesti! Vaikka Bobin isännällä on huumeongelma, kirjan voi hyvin antaa vaikka lapsen luettavaksi. Ulkonäkö onkin lastenkirjan.

Bowenin kirja perustuu tositapahtumiin.

James Bowen on rikkonaisen lapsuuden kokenut ajelehtija. Vanhemmat eroavat pojan ollessa pieni, ja äiti, jonka kanssa James muuttaa Englannista Australiaan, vaihtaa paikkakuntaa työuran vuoksi aivan liian tiheään. Pojan koulu kärsii niin, että tämä jää ilman päättötodistusta. Hän päättää 18-vuotiaana lähteä Lontooseen sisarpuolensa luo ja ryhtyä rockmuusikoksi. Ura ei lähde käyntiin, ja kun Jamesin pitäisi palata kotiin, hän hukkaa passinsa ja jää puolivahingossa Lontooseen. Toisten nurkissa luuhaaminen ja epävarmuus oman elämän suunnasta johtavat nuoren miehen huumeisiin ja pikkurikoksiin. 

Nukuttuaan vuosia kadulla ja yömajoissa James pääsee tuettuun asuntoon ja yrittää ansaita elantonsa katusoittajana. Tässä vaiheessa hänen seuraansa liimautuu kaunis punaruskea kolli, jonka hän nimeää Bobiksi.Tarina alkaa tästä tapaamisesta, muu ilmenee muisteluna.

James epäröi pitää kissaa. Hän ei tiedä, onko hänestä niin säännölliseen elämään, että voisi pitää lemmikkiä.

Käy kuitenkin niin, että Bob osoittautuu paljon enemmäksi kuin lemmikiksi. Bob tekee Jamesista näkyvän niin katusoittajana kuin The Big Issue -katulehden myyjänä. Suloinen kisu olkapäällä houkuttelee ihmisistä esiin heidän lempeän puolensa. Kolikot ropisevat kitarakoteloon niin, että Bobista voi puhua hyvänä liikekumppanina. Jotkut kantavat Bobille herkkuja ja mitä ihanimpia neuleita.

Bobin ansiosta ihmisten asenne Jamesia kohtaan muuttuu. Niin muuttuu myös Jamesin asenne ihmisiin. Hän saa takaisin luottamuksensa ja kokee olevansa mukana elämässä, ei vain omituinen pudokas.
Bobin kanssa Jamesin elämä säännöllistyy. Hän kokee rikastuttavana sen, että voi pitää huolta toisesta olennosta. Vastuu Bobista saa hänet myös miettimään ensimmäistä kertaa elämässään, miltä tuntuisi hoitaa omaa lasta.
Tulee päivä, jolloin James haluaa pyrkiä eroon kymmenen vuotta kestäneestä huumeiden käytöstään. Vieroitusoireiden kestämisessä auttaa kukas muu kuin Bob!

Näinkin voi elämäkerran tehdä, kissan kautta.

Samalla kun Bowen kertoo arjestaan Bobin kanssa, hän pohtii omaa syrjäytymistään js syrjäytymisen syitä yleensäkin.
Hän tuntee, että jotkut kyselijät kokevat, että noin voisi käydä kenelle tahansa, mutta vielä useammat ovat tyytyväisiä todetessaan, että ovat itse parempia kuin piruparka, jolla ei ole paljon muuta kuin kissansa. 

Huumeet ja alkoholi yhdistävät usein kodittomiksi joutuvia, mutta mitkä sitten ovat syyt, jotka ovat johtaneet päihteiden käyttöön. Tausta on useilla käyttäjillä juureton. Sattumakin voi vaikuttaa, se kadonnut passi. 
Sitten kun huumeesta on tullut ainoa ystävä, sen käyttö jatkuu yksinäisyyden takia. Ihmisen on vaikea olla ilman ystävää.

Turistit kuvaavat mielellään Jamesia ja Bobia, ja eipä aikaakaan, kun YouTubeen ilmestyy kaksikin filmiä 'Bobcat and I' ja 'Bob The Big Issue Cat'. Bobista on tullut tähti!

Bobilla oma Twitter-tili! :)

Jamesin ja Bobin elämästä on ilmestynyt myös jatko-osa, The World According to Bob, jossa kaverukset kulkevat yhdessä menestykseen ja jossa Bowen kertoo lisää vaikeista vuosistaan.

Menestys on tuonut mukanaan kissakahvilan Bob's World, lastenkirjoja ja vaikka mitä. Elokuvakin on tekeillä. Jamesia näyttelee Luke Treadaway ja Bobia viisi eri kissaa. Toivottavasti oikeat James ja Bob myös näyttäytyvät filmissä.

Kaikki tämä vaikuttaa amerikkalaiselta unelmalta, vaikka tapahtuukin Euroopassa.

Sattumalta katsoin muutama päivä sitten televisiosta dokumenttielokuvan Homme Less, jossa entinen malli, nykyinen muotivalokuvaaja ja pikkuosien näyttelijä, pätkätyöläinen Mark Reay, 52 v, asuu New Yorkissa kerrostalon katolla. Hän ei käytä päihteitä eikä elä mitenkään säännöttömästi. Päinvastoin. Hänellä on entisen maalaispojan arvot. Hän tekee ahkerasti kuvaustöitä muotilehdille, käy muotinäytöksissä ja gaaloissa. Kukaan ei uskoisi, että tämä Montgomery Cliffiä muistuttava sliipattu komistus peseytyy yleisissä vessoissa, säilyttää tavaransa lukituissa lokeroissa ja hiipii yöksi salaa pressun alle katolle, jossa hänellä on yövessana vesikanisteri. Reayn majapaikasta on näköala Vapauden patsaalle. Hän haluaa jahdata amerikkalaista unelmaansa, tuntee välillä itseinhoa ja haastaa katsojan kutsumalla tämän katolle. "Come here and kick my ass!" 

Millaista on suomalainen asunnottomuus? Valtakunnallisen asunnottomien yön yhteydessä 17.10. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä kerrottiin, että Suomen tilanne on hyvä. Suomi on harvoja maita, joissa asunnottomus on vähentynyt. Asunnottomuustilastoihin meillä kuten muuallakin kuuluu myös pieni joukko ihmisiä, jotka ovat omasta halustaan asunnottomina, toisten kodeissa tai metsämajoissa tavoittelemassa vaihtoehtoista elämäntapaa. Alkoholismi on saanut monella asunnottomalla aikaan sen, että he menettävät asunnon toisensa perään ja heitä on vaikea auttaa. 
  

Suomessakin myydään The Big Issue -lehden vastinetta, Isoa Numeroa. Sitä myyvät Helsingissä pääasiassa Romanian romanit, joiden toinen vaihtoehto on kerjääminen. He ostavat lehdet kahdella eurolla ja myyvät viidellä.

Loppuun kirjan alku, joka positiivisuudessaan sopii tähän aikaan, jolle on tyypillistä valittaminen, tyytymättömyys ja kyynisyys. 
There's a famous quote I read somewhere. It says we are all given second chances every day of our lives. They are there for the taking, it's just that we don't usually take them.
On olemassa kuuluisa sanonta, jonka olen lukenut jostakin. Siinä sanotaan, että me saamme päivittäin uusia mahdollisuuksia. Niitä on tarjolla, me emme vain usein tartu niihin. (minun käännökseni)