Matkalta tultua: Banksylla oli sanottavaa

 

Banksy, Love is in the Air, 2003, MOCO Lontoo
Tämä teos ilmestyi ensin muraalina Israelin Länsirannan Beit Sahouriin, sen jälkeen printtiversiona.
Teksti suomeksi: Me olimme kaikki ihmisiä, kunnes rotu irrotti meidät toisistamme, uskonto erotteli meidät, politiikka jakoi meidät ja varallisuus luokitteli meidät.

Yksi paikoista, joissa olin jo etukäteen suunnitellut käyväni Lontoossa ollessamme, oli taidemuseo MOCO, jonka näyttelyssä oli tunnettuja nimiä: Andy Warhol, Haring, Banksy, Basquiat, Kusama, Robbie Williams, Hirst ja muita. Näyttely sisälsi katutaidetta, maalauksia, videoita, installaatioita ja uusinta digitaalista taidetta.

Oli kiinnostavaa nähdä iso osasto Banksyn töitä. Enää en harmittele, että en onnistunut näkemään Mänttä-Vilppulassa esillä ollutta Banksy-näyttelyä korona-aikana. 

Katseltuani palestiinalaista kukkienheittäjää MOCOssa päädyin seurailemaan  palestinalaistaustaisten ihmisten ja heitä tukevien Nakba Day -tapahtumaa Lontoon kaduilla. Tähän päivään oli jo osattu varautua, koska äärioikeisto on alkanut järjestää aktivisti Tommy Robinsonin (Stephen Yaxley-Lennon) johdolla samaan aikaan Unite the Kingdom -vastamielenosoituksensa.
Mielenosoitukset pidettiin erillään ja turvallisuudesta oli huolehtimassa noin 4000 aseistautunutta poliisia, panssariajoneuvoja ja droojena.
Kaiken lisäksi samaan aikaan oli iso urheilutapahtuma, FA Cupin loppuottelu Wembley-stadionilla. Nämäkin tapahtumat päättyvät valitettavasti usein aggressiivisiin yhteenottoihin.
Kaikki meni melko hyvin, vain noin 40 ihmistä pidätettiin kymmenientuhansien joukosta.
Minua pelotti Palestiina-tapahtumassa se, että sinne kaikesta huolimatta pääsisi räyhäporukkaa, mutta vasta seuraavana päivänä näimme MEGA-tyyppejä (make England great again) hurraamassa kaverille, jota poliisi kuljetti käsiraudoissa. 

Nakba Day, Lontoo, 16.5.2026

Nakba Day, Lontoo, 16.5.2026

Nakba Day, Lontoo, 16.5. 2026

Nakba Day, Lontoo, 16.5.2026

Banksyn kaikki taide on kantaaottavaa, usein ironista. 

Eräs vaikuttava teos kuvaa poliiseja hyppimässä iloisina niityllä, vaikka todellisuudessa he estivät erittäin väkivaltaisesti New Age -porukan Stonehenge-festivaalin kesällä 1985 hakaten pampuilla jopa lapsia ja raskaana olevia naisia.

Battle of the Beanfield, 2009

Minulle mielenkiintoisimpia Banksy-näyttelyn töistä oli luonnonsuojeluaiheinen työ, jossa taiteilija on muokannut vanhaa idyllistä maisemaa tuoden siihen uuden elementin ja häiritsevän ajatuksen utopian katoamisesta. Tätä sarjaa varten Banksy on hankkinut vanhoja tauluja kirppareilta ja kaatopaikoilta.
Hän haluaa hätkähdyttää varakasta etuoikeutettua eliittiä, mutta hätkähtääkö eliitti? 

Banksy, The Waterfall, 2006

Banksyn poliittisesta taiteesta ja mielenosoituksista innostuneina me painelimme omaan voimattomaan mielenosoitukseemme Hyde Parkiin Puhujien nurkkaukseen. 
Tämä 1800-luvun puolivälissä rakennettu paikka on sananvapauden ja julkisen keskustelun symboli, nykyisenä somepaasaamisen aikana ehkä vain sitä, mutta aiemmin myös elävä aktiivisen väittelyn paikka.  

Unto sanoi puineensa nyrkkiä sotaherroille Putinille ja Trumpille. 

Minä muistutin suomalaisia siitä, että olisimme myös onnellisia, ei vain tyytyväisiä, kun meillä kerran on kansainvälisesti vertailtuna niin hyvät puitteet onnelliseen elämään. 

Sidmouth-vierailumme alussa emäntämme Diana irrotti meille päivän The Times -lehdestä talousartikkelin, jossa kehutaan suomalaisen yhteiskunnan  toimivuutta, koska meillä jutussa siteeratun brittipoliitikon mukaan on valtion tukemia asuntoja, huokeaa energiaa, toimivat palvelut ja luottamusta ansaitsevat instituutiot. 

Olin tietysti hyvilläni näistä huomioista, mutta mietin samalla ja toin esillekin, kuinka kauan. Huonolla politiikalla voimme menettää kaiken. 

Kun tavarapaljous ahdistaa ja tappaa

'Roina, pakkomielteinen tavaran hamstraaminen ja esineiden merkitys' on tämän suomentamattoman kirjan nimi suomeksi. Meillä ei suomen kielessä ole oikein hyvää sanaa hoordaamiselle. Hamstraaminen ei kuulosta sairaalta toiminnalta kuten hoarding. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö myös meillä olisi ihmisiä jotka kärsivät tästä oireyhtymästä. Kaikkialla on. Varhaisimmat muistiin merkityt hamstraamisen OCD-tapaukset ovat 1300-luvulta. OCD tulee sanoista obsessive-compulsive disorder eli pakko-oireinen häiriö. Myös impulsiivisuus liittyy hamstraamishäiriöön.
Eri kielissä on omia nimiään pakko-oireisesta tavaran haalimisesta ja säilyttämisestä kärsiville. Usein ne on fiktiivisistä hahmoista johdettuja. Suomalainen termi hamstraaja on söpö ilmaisu, nätti pikku hamsteri rohmuaa, ja oravallakin on kätkönsä. 

Ongelma on ehdottomasti kipein länsimaissa, joissa ihmisillä on varaa ja heitä koukutetaan ostamaan yhä uutta. USA:ssa isoimpiin omakotitaloihin jopa rakennetaan valmiiksi valtavat varastot.

Hamstraaminen ja nykyinen pyrkimys tyhjään tilaan, minimalismi ja konmarittaminen, kertovat samasta asiasta, ongelmallisesta suhtautumisesta tavaroihin. 
Päivä- ja aikauslehdissä on usein artikkeleita siitä, miten vähennät tavaramäärääsi. Kun ostat yhden uuden tavaran, vie yksi vanha pois; ennen kuin ostat, kysy itseltäsi, onko sinulla jo samanlainen tuote kotona, missä aiot säilyttää ostoksesi ja kuinka usein sitä käyttäisit. Himoshoppaajat ostavat ostamisen tuomasta onnen tunteesta ja saattavat palauttaa ostoksensa seuraavana päivänä, pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä ei koskaan palauta. Hänen on vaikea luopua mistään, minkä on tuonut tai mikä on päässyt hänen kotinsa sisään. 
Hamstraajat eivät vain osta, vaan keräävät myös roskakatoksista, kaatopaikoilta ja tienvieriltä ja joskus varastavat.  

Stuff, Compulsive Hoarding and the Meaning of Things on kahden asiantuntijan kirjoittama kattava teos. Randy O. Frost on psykologian ja Gail Steketee sosiologian professori. He ovat yhdessä tutkineet jo parikymmentä vuotta sairaalloista hamstraaamista ja kirjoittaneet sen hoitoon suunnattuja kirjoja, pitäneet seminaareja ja luentoja ympäri maailmaa ja levittäneet tietoa mediossa.   

Sain tästä kirjasta hyvin paljon, ymmärsin paremmin joitain ihmisiä ja itseänikin.
Kirjassa on tietoa ja esimerkkitapauksia.

Tavaran rakastaminen ja keräily on tietenkin myös aivan normaalia ja elämän rikkautta, sitten on paljon harmaata aluetta ja lopulta sairaus, joka invalidisoi, eristää maailmasta ja jopa tappaa. 

Kärsit pakko-oireisesta hamstraamishäiriöstä, jos
- tunnet, ettet millään voi luopua vanhoista sanoma- ja aikakauslehdistä, kun niissä saattaa olla jotain hyödyllistä ja ne ovat osa omaa historiaasi, ostat yhä uusia lehtiä ja kasaat niitä lukematta talteen pinoiksi ympäri kotiasi.
- alat ostaa kolme kappaletta samaa kuvalehteä, kaksi suojana sille, jonka sujautat koskemattomana arkistoosi, tilattu lehti on sinulle liian kulunut ja monen käpälöimä.
- huonetilasi alkaa pienetä ja lopuksi asut tavaran saartamana ilman keittiötä ja kylpyhuonetta.
- lapsesi ei voi tuoda kotiin kavereita, koska häpeää kotiaan ja sinua. 
- luovut mieluummin aviopuolisostasi kuin keräämistäsi romuista.
- kodissasi on kaksisataa kissaa ja torakat vilistävät ruuantähteiden ja kissanulosteiden joukossa.
- keräät ison tuttavapiirin, kaiken varalta, mutta kukaan ei ole sinulle tärkeä.
- hankit yhä uusia varastotiloja tavaroillesi tai muutat toiseen asuntoon, koska entinen on tavaroiden valtaama.
- vietyäsi toisten pyynnöstä tavaroita roskiin, haet niitä salaa takaisin.
- digilaitteidesi tila on täpötäynnä, koska et pysty poistamaan mitään. 
- säilytät kaiken saamasi, joka lipun ja lapun ja postisi avaamatta, neitseellisenä.
- omat kynnenpalasesi alkavat tuntua liian arvokkailta heitettäväksi pois.
- kotisi alkaa muistuttaa luolaa. 

Niukkuuden kokeminen ei synnytä hamstraajaa, kuten usein luullaan, mutta trauman kokeminen saattaa niin tehdä. Usein tosin äärimmäinen niukkuus synnyttää traumoja.
On näyttöä, että oireyhtymä kulkee geeneissä.

Hamstraajapersoonaan kuuluu usein myös perfektionismia, pikkutarkkaa järjestelemistä ja syömähäiriöitä. Hamstraajalla on oma järjestyksensä, joka ei aukea ulkopuoliselle. 

Kun tavarapaljoudestaan kärsivän henkilön kotiin on tehty raju siivousoperaatio, henkilö on usein kuollut pian sen jälkeen. Jos hän on kestänyt tilanteen, koti on ollut tuota pikaa samanlainen tai pahempi kuin ennen interventiota.
Kehitystä on saatu aikaan vain niin, että hamstraaja itse on mukana ja tahti on todella hidas.
Interventioita on pakko tehdä, koska vaikeimmissa tilanteissa hamstraajat ympäröivät itsensä tavaralla niin, että he ovat koko ajan vaarassa jäädä kaatuvien tavarapinojen alle tai joutua saarroksiin, niin etteivät pääse enää asunnosta ulos. Naapurit saattavat pyytää viranomaisia apuun myös, koska romu ja lika leviää asunnosta ympäristöön.  
Joskus romuihinsa hautautunutta on kaivettu esiin viikkokausia. 

Miksi ihminen toimii näin? 
Tavara tuo turvaa. Useampi hamstraaja on kuvannut tavaran täyttämää kotiaan kotiloksi tai pommisuojaksi pahaa maailmaa vastaan. Tavaransa keskellä hänen ei tarvitse tuntea pelkoa ja muita ikäviä tunteita.
Joku hamstraaja kokee, että hänen pitää pelastaa esineitä katoamiselta.
Joku toinen näkee kaikessa irtoromussakin hyötyä ja mahdollisuuksia. 
Joku kerää ihanneminäänsä varten, esim. keittokirjoja, vaikka hella on ajat sitten jäänyt romujen alle. 
Hamstraajalla saattaa olla tavallista voimakkaampi estetiikan taju. Hänestä kaikki on kaunista ja merkityksellistä, vaatemytty, astiat tiskialtaassa ja kasa pizzalaatikoita."It's like a language, the things speak out", sanoo kirjassa Alvin, jonka elämää kirjoittajat seuraavat. He toteavatkin tästä ainoasta hamstraamisen plussapuolesta: Maybe hoarding is creativity run amok (Ehkä hamstraaminen on luovuuden amok-juoksua). Tällaisilla maanisesti esineisiin suhtautuvilla hamstraajilla on joskus myös ADHD-diagnoosi. 

Hamstraaja on usein eristäytyvä persoona, varsinkin jos hän on kärsinyt oireyhtymästä lapsesta asti, mutta on myös hyvin sosiaalisia ja menestyneitä ihmisiä, joilla häiriö on kapea-alainen. He toimivat yhteiskunnassa ja osallistuvat monella tavalla, eivät vain vie ihmisiä kotiinsa. Kukaan ei osaisi arvata heidän salaisuuttaan. 
Joidenkin hamstraajien puhe muistuttaa rönsyilevyydessään heidän kotinsa tilaa, ajattelussa ja puheessa on runsautta, mutta ei järjestystä.

Jollekulle hamstraamistaipumus on alkanut tiettyihin aivojen osiin kohdistuneen aivovamman jälkeen. Joillakin hamstraaminen alkaa vasta vanhana ja liittyy dementiaan. 
Ehkä aivotutkimus löytää joskus tien tämän paljon kärsimystä aiheuttavan häiriön korjaamiseen. 

Tunnettuja tavara-addikteja ovat olleet mm. William Hearst ja Andy Warhol. Hearst keräili varastoja (huonekaluja, tapetteja ym) ympäri maata. Samoin teki Warhol, joka myös varastoi yli 600 aikakapseleiksi kutsumaansa pahvilaatikkoa. Hän piti laatikkoa työpöytänsä vieressä ja aika ajoin pyyhkäisi kaiken pöydälle kertyneen sinne ja päiväsi laatikon. Taidemuseoissa esillä olevissa Warholin aikakapseleissa saattaa olla kuitteja, iso tukku rahaa, omenankuoria, mitä pöydällä sattui pyyhkäisyhetkellä olemaan. Näillä herroilla oli varaa varastoihin, Warhol tosin myös asui ahtaasti, viisikerroksisen talonsa kahdessa huoneessa, muut huoneet olivat tavaran täyttämiä. 
Hamstraaja täyttää kotinsa sen koosta riippumatta. 

Jostain syystä minun tekee nyt kovasti mieli ryhtyä siivoamaan kaappeja...


P.S. Kirjoitin syksyllä romaanista, jossa perheenäiti sairastaa pakko-oireista hamstraamista (klik).