Onneksi on olemassa kirjoja. Ne unohtuvat hyllylle tai kirstuun, jäävät pölyn ja täiden armoille, ne hylätään kellarin pimeyteen, saattaa olla, ettei katseemme osu niihin emmekä kosketa niitä vuosikausiin, mutta se ei niitä haittaa. Sulkeutuneina itseensä, jottei mitään niiden sisällöstä häviäisi, ne odottavat kaikessa rauhassa hetkeä, joka aina saapuu, päivää, jolloin kysytään, missä se kirja on.
Tämä on lainaus jostakin Jose Saramagon romaanista, en tiedä, mistä, koska kopioin tämän Sisko Istanmäen romaanista Yöntähti (2008) ja hän ei maininnut kirjaa, vain kirjailijan. Istanmäki kertoo yhdessä asuvista vanhuksista. Yksi heistä on kirjoittamista harrastava Kielo, joka suree sitä, että luovuus on tyrehtynyt eikä hän enää pysty toteuttamaan suurta haavettaan kirjan julkaisemisesta. Pettyneenä hän epäilee olevansa liian vanha ja väsynyt ja kysyy, mitä merkitystäkään sillä kirjalla olisi. Siihen hänen ystävänsä, kannustava, herttainen kuvataiteilija Helmi sanoo hienon totuuden.
- On kai kirjalla merkitys. Joka ainoalla kirjalla.
Istanmäki on syntynyt 1927. Hän oli siis kahdeksankymppinen näitä miettiessään.
Viime aikoina on pohdittu paljon lukemisen vähenemistä. On todettu, että ihmisten ihanteet eivät ole enää sivistyksessä vaan materiassa ja että älyllinen laiskuus ottaa vallan sivistyksen syrjäytyessä. Jos näin on, niin mitä asialle voisi tehdä? Ei ainakaan kannattaisi vähentää lukioista yleissivistäviä aineita. Terveystietoa vai filosofiaa? Minä sanoisin, että ilman muuta filosofiaa. Tietotekniikkaa vai historiaa? Tietenkin historiaa!
Lainaan osia Saska Saarikosken kolumnista Kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita ( HS, 9. tammikuuta, A 5).
Älytön populisti ei perehdy asioihin eikä seiso sanojensa takana, sillä hänen puheensa ovat aina pelkkiä provoja, läppiä tai mediapläjäyksiä.
Vaikka kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita.
Perusteelliseen tiedonhankintaan ja eri näkökantojen puntarointiin perustuva mielipide on arvokkaampi kuin lonkalta heitetty läppä, aivan kuten hyvin rakennettu talo on parempi kuin kehnosti pystytetty.
Sen sanominen ei ole elitismiä vaan tervettä järkeä.
Saarikoski osuu oikeaan. Samoin Saramago: tulee päivä, jolloin kysytään, missä se kirja on.
