Aiheita, aiheita...

Miten minä vielä jokin aika sitten mietin kesälomaa blogista ja olin jotenkin apeana muutoinkin! Nyt tuntuu, että on valtavasti aiheita, joista on into kirjoittaa, enkä tiedä edes, minkä ottaisin työn alle ensimmäiseksi.

1. Mieheni näyttely, johon hän sai idean minun keskikouluajoilta hyvin säilyneestä kasvistostani (nykyään käytetään sanaa kasvio) ja J. Karjalaisen laulusta Terve Sirkka Lautamies. - Kyllä, tästä teen ehdottomasti oman juttunsa. 

2. Luin Ani Kellomäen ja Tiia Koivusalon kirjan V*tun vaihdevuodet ja totesin sen erittäin tärkeäksi kirjaksi.
Aivan liian huonosti on hoidettu vaihdevuosiksi kutsuttua fyysistä ja psyykkistä olotilaa, jossa naiset koittavat pärjätä keskimäärin yli puolet elämästään. 
Kirja sisältää kirjoittajien omia ja monien muiden naisten kokemuksia sekä asiantuntijoiden kirjoituksia. 
Tämä kirja pitäisi jokaisen naisen lukea mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. 
Kirjoitan lisää, kun ehdin. 

3. Ihmisen kirjoittamaa vai "chattibottiproosaa"? Minua askarruttaa tekoälyn käyttö kirjallisuudessa.
On kirjoja, joita tekoälytunnistin on todennut virheellisesti tekoälyn tekemiksi ja muutaman sanan vaihdolla selkeästi ihmisen aivojen tuotteeksi. Epäilysten välttämiseksi jotkut kirjailijat ovatkin alkaneet käyttää kirjoissaan ja verkkosivuillaan logoa "ihmisen kirjoittama". Pitäisköhän jo alkaa suunnitella omaa logoa tälle vaatimattomille blogisuvulleni!
Todella mielenkiintoinen aihe keskusteltavaksi.

4. Luonnoksissani on juttu nimeltä Oi nuoruus! ja siinä kuvana vanhoista dioista löytynyt kuva itsestäni 25-vuotiaana.
Tämä aihe liittyy myös kohtaan 2 ylempänä. Olen tajunnut olleeni noin kolmekymmentä vuotta vaihdevuosissa, parikymmentä vuotta oireettomana, koska sain tehokasta hormonihoitoa ja viimeiset kymmenen vuotta erilaisia oireita hoidon puutteen vuoksi kokien. Vähemmästäkin tulee apeita oloja, vaikka olisi kuinka peruspositiivinen. 

Nuorena ei tajua, miten kevyt olo on verrattuna siihen, mitä se on sitten joskus. Onneksi muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti ja niihin ehtii tottua. 

Luin Oi nuoruus! -luonnokseni. Se on hauska, työstän sen valmiiksi tässä lähiaikoina ja yritän säilyttää hauskuuden.

Kesällä 1975

Semmoista. 

Olen harjoitellut ottamaan yhtä iisisti kuin Reunan kirjakauppakissa Saaga. Mökkireissullakin makasin rantapetissä ja luin kirjoja kaksi perättäistä päivää miehen pörrätessä erilaisissa tehtävissä. Hän maalasi laiturin, niitti kasveja polkujen vieruilta mahdollisten punkkihyökkäysten estämiseksi, grillasi ja touhusi. Molemmat saimme mitä halusimme ja olimme tyytyväisiä lomaseemme.
 
Voisi kyllä olla useampi päivä peräkkäin poutaa ja lämmintä, kesä kun on.
Juhannuskin näyttää niin epävakaiselta, että luonnon helmassa olon sijaan lähdemme todennäköisesti Vuohijärven kulttuuritalolle katsomaan Reidar Särestöniemi Experience -näyttelyä. Reidar Särestöniemen töitä on Vuohijärvellä esillä jo toista kesää ja jatkoa on luvassa vaihtuvin teoksin useammaksi vuodeksi. 

Saaga 2.6.2026

PS F-Secure -virustorjuntaohjelma on varoittanut joitain lukijoita minun blogistani. Otin yhteyttä sinne, ja sain ilmoituksen, että se on ollut väärä hälytys. Täällä on siis turvallista vierailla. Sellaista sattuu.