Taidenäyttelykäyntejä & väärennös ja muuta kummeksuttavaa

Olen käynyt useammassa lähialueen taidenäyttelyssä. 

Taidekeskus Salmelassa on sekä vanhojen starojen töitä että kuvataidekilpailun kautta valittuja nuorten taiteilijoiden teoksia. Vanhojen mestareiden työt olivat tuttuja eivätkä siksi minua kiinnostaneet, 
Nuorten näyttelystä sen sijaan löysin montakin taiteilijaa joiden tyyliin ihastuin.

Yaroslav Leonets, Portrait of a Girl, 2023

Yaroslav Leonetsin öljytyöt miellyttivät minua kovasti, samoin Maria Patrikaisen etsaustöiden hento viiva ja Terhikki Vaaralan lennokas tyyli öljyväritöissään.

   

Maria Patrikainen, Toivon kannattelema, 2025

Terhikki Vaarala, Onnen aalloilla

Salmelan ohella käyn kesäisin Vuohijärven kulttuuritalolla, joka on Salmelan sisarmuseo. Siellä on tänä kuten viime kesänäkin ja luultavasti monta vuotta eteenpäin Reidar Särestöniemen töitä, harvinaisiakin, osa yksityiskokoelmista. Tämän kesän näyttelyn nimi on Reidar Särestöniemi Experience.

 

Reidar Särestöniemi, Suopursuja, arktisia elementtejä, 1971

Maalausten ohessa näyttelyssä on Särestöniemen omia ja hänen ystävänsä Brita Polttilan lausumia ajatuksia Särestöniemen taiteesta.

"Mies, riekko ja ilves ovat yhtä, ihminen, eläimet ja maisema yhtä. Vihreä kuunsirppi, unelmien merkki, valaisee hiljaista unta ihmisen ja luonnon liitosta." (Brita Polttila)

"Pienestä asti olen nähnyt näitä värejä ja nyt olen oppinut löytämään ne paletista - mikä riemu." (Reidar Särestöniemi 1958)

Omakuva vuodelta 1970 - muka, siis väärennös! Pysähdyin tämän kuvan luo, koska siinä oli niin oudot värit ja pieni koko. Sanoin miehellekin, että katos vaan, Reidar on maalannut tällaisillakin väreillä. Tämä työ on nyt lähetetty tutkittavaksi. Harmi, että Taidekeskus Salmelan paperiesitteen takakannen kuvana on juuri tämä rumanvärinen jäljitelmä. 

Tekijä ?

Yhtenä sateisena päivänä ajelimme Taidekeskus Antarekseen Sippolaan. 

Siellä on näyttely, jota mainostetaan nimellä Mikko Sakala - maalauksia ja valokuvia. Esillä oli pieni ryhmä Sakalan Talo-maalauksia ja paljon upeita valokuvateoksia, joissa perusvalokuvan lisänä on maalausta ja lisäelementtejä. 
Teoslistassa on maininta, että Mikko Sakala on valmistanut valokuvateokset  yhteistyössä valokuvaaja Manja Riihelän kanssa. Jaa - minusta valokuva on aika oleellinen osa näitä teoksia. Ihmettelenkin, miksi näyttelyn nimessä ja sanomalehden Menot-palstan ilmoituksissa tekijänä on yksin Mikko Sakala, joka ei ole valokuvaaja. Tiedän, että Sakala ja Riihelä ovat aiemminkin tehneet yhteisnäyttelyn (ainakin yhden), mutta silloin tekijöinä mainittiin molemmat. 
Minä kyllä nyt laitan kuvien alle molempien nimet.  

Manja Riihelä, Mikko Sakala, Sisaret (2018)

Manja Riihelä, Mikko Sakala, Sininen muotokuva (2022)

Manja Riihelä, Mikko Sakala, Unista ja puista IV (2022)

Viimeisin taidenäyttelykohteeni oli Kouvolan Taidemuseo Poikilo. Siellä on kahden lasitaiteilijan Alma Jantusen ja Johannes Rantasalon yhteisnäyttely Sirkus.

Poikilo on varta vasten taidemuseoksi rakennettu, samassa rakennuksessa on myös kaupunginmuseo. Salmela, Vuohijärvi ja Antares taas ovat olleet ihan muussa käytössä.
Salmelan taidemuseoon Mäntyharjulla kuuluu entinen iso seurakunnan talo, apteekkarin talo, postitalo ja aittoja.
Vuohijärven kulttuuritalo oli ennen kirkko. Molemmissa on myös konserttisalit, Vuohijärvellä sisätilassa ja Salmelassa katetussa ulkotilassa.
Antares on rakennettu entisen meijerin tilaan. Sen rouheus on viehättävää. Riennämme miehen kanssa molemmat aina Antareksessa kuvaamaan erästä ovea.

Mutta siis Poikilon sirkustunnelmiin: 

Alma Jantunen, Papagallo (2026) ja Papukaijapuu (2026)

Johannes Rantasalo, Töttispöljerö (2026), Jötrö (2025)  ja Puoltottine (2026) 

Lasitaiteilijat ovat toteuttaneet töissään lapsenkaltaista irrottelua, pelleilyä ja iloa.
Lasiin on yhdistetty reippaasti metallia, mikä ei liene aivan helppoa. Eräässä Rantasalon vaikuttavan käsisarjan töistä lasikäsi työntyy ulos metallista repäisten siihen reiän. 
Osa Rantasalon töiden nimistä on kuin Harry Potter -kirjan suomennoksesta. Pöhvelö, Guu, Huhvatti, Huihutti, Bobojoo. Ei ihme, että näyttelyssä oli käymässä paljon lapsia. Iloiset huudahdukset ja kommentit säestivät katseluani.

Johannes Rantasalo, SuperGlassHero, 2018

Sateinen alku- ja kohta jo sydänkesäkin on ollut otollista aikaa paitsi näyttelyissä käymiselle niin myös lukemiselle - ja olisi se hellekin tottavie.

Parhaita viimeksi lukemiani kirjoja, joista en ole ehtinyt tehdä blogijuttua, ovat Milla Härmän Loma (niin osuvaa lasten kuvausta ja nykylapsiperheen kuvausta) ja kiinalaiskirjailijan Yu Hua Kiina kymmenellä sanalla (Kiinan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Yu kirjoittaa kiinnostavasti ja hauskasti maan kolmesta vallankumouksesta: kulttuurivallankumous, talousihme ja korruption kitkentä yhteiskunnassa, jossa jäljitelmien tekemisestä, vrt väärennökset, ja höynäyttämisestä on tullut hyväksyttävää käytöstä). Sen sijaan Karl Ove Knausgårdin Yökoulu ei oikein sytyttänyt (liikaa lavertelua ja sivupolkuja, jotka eivät liittyneet tarinaan). Pidän edelleen Knausgårdin parhaina Taisteluni-sarjan joitain osia ja ehyttä harkittua Vuodenaika-sarjan romaania Kevät. Ehkä vielä kirjoitan näistä kirjoista lisää.
Nyt alkaa kuitenkin jakso, jolloin blogijutut ovat hieman tauolla. On tulossa kesävieraita ja on touhuja lastenlasten kanssa.

'Kesävieras' on paljon kertova termi. Me emme puhu talvivieraista, jouluvieraista kylläkin. Samat ihmiset saattavat käyä muinakin vuodenaikoina, mutta kesä on erikseen. Me arvostamme sitä niin paljon. 

Lopuksi teos, joka sopii ajankohtaan. Meillä on ollut joinain aamuina alle 10 astetta lämmintä. Juuri nyt säähän taitaa tulla muutos, lämmintä ainakin viikoksi.

Susanna Snellman, Kesää kohti, 2026

Mikä näistä tähän juttuuni kuvaamistani teoksista on suosikkisi?
Minulla blogijutun ensimmäinen kuva ja vanhan miehen kuva risukon takana, Unista ja puista.