 |
| Vielä väriä Myllykoskella. Taustalla häämöttää käytöstä poistetun tehtaan piippu. Lähistöllä on tusinan verran jättimäisiä nostokurkia; molemmin puolin jokea rakennetaan datakeskuksia. Nykyaikaa. |
Taas siirsimme kelloja taaksepäin, talviaikaan. Illat pimenevät. Pilvisinä päivinä tarvitsemme kohta keinovaloa lähes koko päivän.
Eläkeläinen pystyy valitsemaan ulkoiluunsa lyhyen valoisan ajan, mutta koululaiset ja työssä käyvät eivät voi sitä tehdä.
Kyllä meillä vaan on koetteleva ilmasto, sanotte mitä sanotte, te reippaat!
Pukeutumiskysymyshän se vain on, niinkö? Ei ole, se on terveyskysymys.
Ja vaikka olisikin vain pukeutumiskysymys, niin kyllähän aikuiset ihmiset pukeutua osaavat!
Talvipukeutuminen tulee kalliiksi, kun on oltava vaatteita joka sään varalle lauhoista päivistä koviin pakkasiin. Lenkille on oltava sekä tuulipuku että toppavaatteet ja sekä kesälenkkarit että lämminvuoriset vaelluskengät ja vielä nastakengät. Nykyään on kaikenlaisia kevyitä teknisiä vaatteita, mutta kerrospukeutuminen tekee silti tönkön olon.
Voidapa liikkua kesämekossa...
 |
| Ville Rannan näkemys urheista suomalaisista |
Kun mieli apeutuu valon puutteessa, niin kahvia ja suklaata kuluu, ellei ihan vahvempia piristeitä ja masennuslääkkeitä. Lihakset, nivelet, keuhkot, sydän, iho - ihan kaikki on koetuksella kylmässä.
Ja sitten vielä moititaan meitä pohjoisen ihmisiä siitä, että olemme jöröjä, emmekä kokoonnu ulos sosialiseeraamaan. Emme me voi talvella istua missään ulkona (paitsi nuoret kyllä istuksivat), puiston penkit ovat lyhyttä kesää varten. Me vain siirrymme nopeasti sisätilasta toiseen kylmää varoen - ihan kuten jossain Arabiemiraateissa siirrytään helteellä ilmastoidusta paikasta toiseen varoen hengittämästä liian kuumaa ulkoilmaa.
No niin, myönnetään, on talvessa jotain hyvääkin. Se antaa vastakohdan ja taustan kesälle sekä ylpeyden tunteita talven yli selvinneelle. Ah, minä sisukas ja resilientti, nyt ulos talvipesästä vapauteen, olen niin sen ansainnut.
Jos ei olisi ikinä sairas, niin nauttisiko terveydestä yhtä paljon kuin sairauden peikosta selvinneenä, eipä kyllä.
 |
| Kari yhdisti kuvaansa loppusäkeen tunnetusta laulusta Leivo |
Kevät on upeaa odotuksen aikaa, saa kaiken aikaa seurata luonnon heräämistä. Myös syksy ihana, jos se on lämmin, koska se muistuttaa vielä kesästä ja on värejä, joita ihailla.
Nyt on ollut kivaa syksyä, lämmintä ja kosteaa, hyvää ilmaa hengittää ja valoakin paljon.
Joskus kesää odottanut ei tiedä miten olla, kun se oikea kesä vihdoin koittaa. Pakko mennä ulos, ettei menetä yhtään aurinkoista hetkeä; pakko valvoa, kun on valoa ja iltakin on niin harvoin lämmin.
Sama hätäily saattaa vallata kylmästä kesästä tai muista vuodenajoista ulkomaille lämpimään maahan lomalle matkanneen. Luen parhaillaan uudelleen seuraavaa blogijuttuani varten Milla Härmän romaania Loma (yksi HS:n valitsemista vuoden parhaista esikoisteoksista). Tässä kirjassa äiti hätäilee lapsiperheen lomamatkalla säästä ja kaikkien viihtymisestä niin, että lukijakin kokee sen ahdistuksen.
No, myönnän joku yksittäinen pimeä sade- ja pakkaspäiväkin on kiva, kun saa vain käpertyä kotoilemaan, mutta kun niitä on peräkkäin, eikä muuta enää olekaan, niin kotoilu muuttuu nuhjailuksi.
Joulu valon juhlana on hyvä nuhjaantumisen katkaisija. En ihmettele, että meillä joulun mainostus on aikaisempaa ja kiihkeämpää kuin maissa, joissa ei ole kaamosaikaa.
Talven jaksamiseen auttavat ainakin hyvät kirjat. Kirjathan auttavat kaikkeen.
Elokuvat, musiikki ja ryhmässä sekä yksin liikkuminen tulevat sitten lukemisen perässä.
Luen yleensä niin paljon vakavia kirjoja, että päätin vaihteeksi lukea ja katsella jotain hauskaa, poliittisia pilapiirroksia.
 |
| Ville Ranta, Historian oikealla puolella, 2026 Kari, Vanhenemisen taito, toim. Maarit Huovinen, 1993 |
Kari Suomalaisen piirroksissa on sekä ajankohtaan liittyviä, nekin hyvin avautuvia, että myös universaaleja aina ajankohtaisia aiheita. Kirja on tarinakirja, jossa kuvat ovat tarinoiden ohessa kuvituksena. Otsikon mukaisesti suurin osa teksteistä ja kuvista koskee ikää.
Eräällä sivulla pilapiirtäjän omakuva, pieni mustahattuinen ukko, pohtii sohvalla maatessaan seuraavaa:
"Kun lukee nuorempien näkemyksiä ajoista, jotka itse on elänyt, tulee mieleen, että on yhtä vaikea nähdä menneisyyteen kuin tulevaisuuteen."
Ville Rannan kirja koostuu vuosina 2023 - 2026 Iltalehteen ja Helsingin Sanomiin piirretyistä pilakuvista. Kuvat on varustettu uutisesta, johon ko. kuva liittyy.
Takakannen teksti kertoo sisällöstä seuraavasti:
"Vieläkö muistatte, kun Ville Ranta yritti pilata Suomen Nato-prosessin pilkkaamalla Turkin sulttaania? Entäpä, kun meillä oli vasemmistohallitus, ja Ranta pilkkasi sitä jatkuvasti? Ettepä tietenkään muista! Ja kohta jo unohtuvat Purran sakset, Trumpin sekoilut, Putinin nuoleskelijat, woke ja kaikki. Tämä kirja on olemassa siksi, että ette unohtaisi - vaikka haluaisittekin."
Rannan kirjassa minua jaksaa naurattaa aina vain esim. vuoden 2023 kuva, jossa perussuomalaiset ministerit Leena Meri, Lulu Ranne, Riikka Purra ja Wille Rydman retkeilevät pontevina kauppakeskuksessa Itä-Helsingissä ja paikallinen väki lymyää nurkassa kuiskaillen "todella pelottava tuo uusi jengi..." Niin, se hiljattainen uusi Puhos-bussireissu, heh heh.
Ja entäs ne kaksi kuvaa koulujen kännykkäkiellosta! Toisessa lapset seisovat ymmällään isossa asfalttipihassa kuin toiselle planeetalle pudotettuina ja kyselevät "mikä tuo on, kuka sä oot, en mä tiiä". Toisessa THL:n edustaja vetää kännykästä lasta joka taistelee eikä irrota, taustalla mummot ja papat laitteillaan katsetta nostamatta: "Vihdoinkin joku tekee jotain."
 |
| Muuttuvaa maisemaa syksyisen kävelylenkkini varrelta, kuva: Ume |
 |
| Maisema muuttuu paljon. Kuinka paljon, sen näemme myöhemmin. Kuva: Ume |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti