perjantai 4. joulukuuta 2020

Sinivalkoista (Blogihaaste)

Blogeissa on kiertänyt haaste Sinivalkoinen, jossa sininen ja valkoinen ovat päärooleissa. Sain idean Ritalta Kieltenopen kotiblogista ja ajattelin pohdiskella aihetta Suomen itsenäisyyspäivän alla.


Ostin kuvan patalapun kesällä Sotkamon käsityömyymälästä, jossa poikkean aina, kun liikun siellä päin. Näitä on myös nimiaiheisina. 

Lippumme on sinivalkoinen. Sininen taivas ja valkoiset poutapilvet, siniset järvenselät, valkoinen siniseen sihahtava lumi; Sininen polku Kuhmossa, Konstan Pylkkerön siniset ajatukset; sinivuokot, kissankellot ja lemmikit; sinivalkoruutuiset keittiön verhot, sininen lettinauha pikkusiskoni vaaleissa palmikoissa. Kirjoista tulee mieleeni Toni Morrisonin Sinisimmät silmät ja Joan Didionin Iltojen sinessä. Sininen yhdistetään usein uneen. Sininen uni Tapio Rautavaaran laulamana...

Ja pieni sateenvarjo
On aivan kallellaan,
Ja sinistä unien kirjaa
Se kantaa kainalossaan,
Ja unien sinimaahan
Se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne
On sininen, uninen tie.

  


Suurin osa meidän huushollimme astioista on sinivalkoisia, pohjoismaista tyyliä. Kuvassa on viheltävän teepannun ohella muumimukeja, kutsun niitä talvimukeiksi ja Arabian Suomi 100 -juhlavuoden vuosikymmenmukeja. 



Lisää sinivalkoisuutta, vanhaa ja uutta. Isot maljakot ovat China Centeristä, joka toimi, kasvoi ja kehittyi Kouvolassa joitain vuosia ja kaatui epäilyihin laittomasta toiminnasta. Epäilyt osittautuivat turhiksi, mutta eipä ole enää meillä tällaista kivaa basaaria. Mieheni innostui hankkimaan näistä kaupoista maljakoita, niitä on mökilläkin. Pojat kutsuvat näitä Iskän Ming-dynastia-vaaseiksi. 
Juustokupu on matkamuisto Herendin posliinitehtaalta Unkarista. 


Tämän taulun ostimme pari viikkoa sitten Moision kartanosta, joka lopetti toimintansa taidegalleriana. Taulun nimi on Lumipyry ja sen on maalannut Pauli Luoma.  Meille tuli molemmille, miehelleni ja minulle, nostalginen olo tätä taulua katsellessa, Kiertelimme näyttelyssä pitkään ja palasimme aina uudelleen tämän pienen maalauksen luo. Lapsuuden talvisää. 




Vaatteissa minulla on valkoista erityisesti puseroissa, topeista neulepaitoihin. Kesällä yksi mieliasuni on  sinikukallinen hame ja valkoinen toppi, mutta vaatemielivärini on kyllä punainen. Käytän paljon iloista joulun punaista, vanhaa roosaa ja viinipunaista. Kuvan vaniljanvalkoinen neuletakkini on varmaan parikymmentä vuotta vanha. "Löysin" sen, kun mietin, mikä valkoinen olisi kaunis kuvassa.  

Farkuissa pidän tummansinisestä, mutta kaikessa muussa eniten lempeistä vaaleammista sinisistä. Välimeren sininen ah... en nyt etsi matkakuvia. Niiden sijaan kuvaan pienen palan rantapyyhettä. 

Se suloisin sinisen sävy


Mietin, miksi eri värit ovat suosittuja eri maissa. Meillä Suomessa käytetään varovaisia, hillittyjä värejä yleensä kaikessa. Ennen maalla oli punamullalla maalatut talot yleisiä, nykyään pastellit. Kaipaan sitä punaista. 

Ruotsin lippu on sinikeltainen ja eikös siellä näy keltaista myös vaatteissa, mikä on Suomessa harvinaista. Kuninkaallinen kultako lie vaikuttanut? 
Monissa kaukomaissa käytetään loistavia värejä, esim. Chilessä rakennukset saattavat olla mitä väriä vain, kaikkea mitä paletista löytyy. Afrikkalaisten kankaiden sävyt ovat joskus kuin koralleista tai jalokivistä.
Jos erehdyt turistina hankkimaan jonkin vaatteen kaukomatkalla huomaat pian, että se näyttää meidän ilmastossamme räikeältä.
Valitut värit eivät ole aina kiinni luonnostakaan. Mitä kuivimmassa ja värittömimmässä ympäristössä ihmiset saattavat rakentaa maailmansa kirkkain värein maan lipusta kahvikuppeihin, ehkä juuri vastapainoksi luonnon yksitoikkoisuudelle. 



Mökillä maalasimme rakennukset punasävyisiksi valkoisin pielin perinteiseen tapaan.


Muutama talvimaisemakuva vielä tänne. Nämä ovat kaikki Kymijoelta, mieheni  kuvia. 








Jos haluat kirjoittaa ja laittaa kuvia Sinivalkoinen-aiheesta, niin kerro kirjoituksessasi, että haasteen on aloittanut Tiiu blogista Puutarhahetki. Käy myös liittämässä postauksesi Puutarhahetki-blogin Sinivalkoista -haaste -postauksen kommenttikenttään. 
Voit haastaa blogiystäviäsi mukaan, ja aiheestahan voi kirjoittaa milloin vain.  


Sittenpä ei muuta kuin hyvää ja rentoa sinivalkoista itsenäisyyspäivää 2020! 


----------------------

6.12. illalla

Luin juuri erään pysähdyttävän itsenäisyyspäiväkirjoituksen Esmeraldan eetos -blogista.
Lukekaa tekin täältä.


40 kommenttia:

  1. Kiva haaste ja sopii hyvin tähän itsenäisyyspäivän aikaan.
    Kyllä Suomi on kaunis maa. Miehesi on ottanut kauniita kuvia.
    Tuo taulunne sopisi hyvin meillekin seinälle. Sympaattinen, hiljainen tunnelma.

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unton kuvat poikkeavat täysin minun amatöörimäisemmistä otoksistani. Taulukuvaa pitäisi hieman valostaa ja oikaista, mutta annan olla, heh, yritän koulia itseäni epätäydellisyyden hyväksymiseen. Kuvia voisi hioa loputtomiin.

      Tämän taulun tunnelma on hyvin rauhallinen. Kuiva lumipyry alkaa olla eteläisemmässä Suomessa sellainen harvinaisuus, että sitä näkee vain kuvissa. Minulle tulee taulun kuvasta mieleen lapsuuden lumileikit.

      Poista
  2. Hyvää itsenäisyyspäivää toivotan minäkin ja kiitän ihanista kuvista väripohdintoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittäjälle! Väreissä riittäisi pohtimista, siinä miksi jostakin tietystä väristä tulee mieliväri ja toisesta inhokki. Minua on punainen vetänyt aina puoleensa, sen lähes kaikki sävyt, ja joitain likaisen vihreitä kammoan.

      Poista
  3. Upea kuva joutsenparista. Minäkin olisin pysähtynyt Lumipyryn kohdalle :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumipyry on kaunis vaatimattomuudessaa, ja nuo kuluneet raamit sopivat siihen hyvin. Samalta tekijältä oli myös upea syysmaisema kultaisissa kehyksissä, mutta se ei nyt viehättänyt.

      Joutsenissa on aina jotain uljasta. Tästä kuvasta on myös sellainen dramaattinen versio, josta tulee heti mieleen Tuonelan joutsenet. En minä nyt sellaista, korona-aikana.

      Poista
  4. Lumipyry taulu on herkän kaunis samoin miehesi ottamat valokuvat. Arabian voipytty löytyy täältäkin ja useita maitokannuja, joita ei enää nykyisin tarvitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Astioiden käytössä huomaa muutoksen käytännöllisempään. Kahvikupit tasseineen ovat hävinneet mukien tieltä ja kaikki astiat suurentuneet. Meilläkin on vielä pari kolme kahvikalustoa tiellä kaapeissa, jos muka järjestäisi jotkut juhlavat juhlat.
      Maitokannut sopivat kukkamaljakoiksi, mutta kahvikannuilla ei tee oikein mitään. Nehän ovat olleet epäkäytännöllisiä, kahvi on jäähtynyt, kun sitä on kaadettu pannusta posliinikannuun ja siitä pieniin laakeisiin kuppeihin.

      Poista
  5. Voi miten ihastuttava ja monipuolinen kuvareportaasi, alkaen tuosta suloisesta patalapusta. 💙 Siitä tupsahti mieleeni pari muistikuvaa lapsuudesta; faijan urheilupaita ja jenkkikassi.

    Nautin täysillä kuvistasi ja jutuistasi. Kuin olisin käynyt taidenäyttelyssöä Ming-vaasejakin ! 💙 Hih.

    (Kiitos linkityksestä.) Hyvää itsenäisyyden viikonloppua. 🇫🇮

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että ostin patalapun vain ja ainoastaan itsenäisyyyspäiväkirjoitustani varten (ja jotkut vielä luulevat, että bloggari tienaa kirjoituksillaan, heh hee) ja sain kirjoitukseeni hauskan näkökulman tästä värihaasteesta. Muutoin olisin varmaan kirjoittanut jotain vakavaa ja yhteiskunnallista yhteishengestä - näin on hyvä.

      Kaunein "Ming" on mökillä. Siinä on jylhä vuorimaisema ja yksinäinen kalastaja joella. Unto näkee siinä itsensä "saaren erakkona".

      Tämä haaste sai muistoja liikkeelle: 50-luvun miesten Suomen lipun väriset verkkarit, lasten merimiespuvut ja tupsupipot. Meidän pojilla oli kullakin vuorollaan esikoisen USA:sta lahjaksi saamat sinivalkoraitaiset työmiehen haalarit, joissa oli taskuja kaikenlaisille työvälineille.

      Poista
    2. Nuo haalarit siis kaksivuotiaan kokoa, pienoismalli farmarin Oshkosh-lappuhaalareista

      Poista
    3. Jylhä vuorimaisema ja yksinäinen kalastaja joella. Sen voi kuvitella näkevänsä. Huokaan ihastuksesta. 💙

      Merimiespuvut lapsilla, mikä suloinen muisto. Itselläni on jonkinverran merimiestyyppisiä vaatteita 😀 Paitapuseroita ja kaksi mekkoa ainakin tulee mieleen.

      Olipa mukavaa käydä tässä postauksessa itsenäisyyspäivän aamuna. 🇫🇮 Tästä tulee hyvä päivä.

      Poista
  6. Olipa tunnelmallisia kuvia! Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää huomista sinulle myös!
      Laitoimme eilen kuusen jalkaan. Laitan siihen tänään lippurivin sekä sinisiä, valkoisia ja sinivalkoisia palloja. Kun itsenäisyys on juhlittu, niin poistan siniset ja lisään punaista ja kultaa. Siihen saan varmaan pienen apulaisen.

      Poista
  7. Hurmaavat talviset luontokuvat. Sydämen vei kuitenkin tuo pysäyttävä taulu, joka vähäeleisyydessään luo tunnelman ikiaikaisesta.

    Hyvää huomista itsenäisyyspäivä ja leppoisaa adeventtiajan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää siltä, että teimme hyvän valinnan.
      Tämä oli halpa taulu, vähän päälle satasen. Galleriassa oli tuhansien, ellei jopa kymmenientuhansien eurojen hintaisia tauluja, jollaisiin meillä ei tietenkään ole varaa. Sellaisia en edes haluaisi omistaa, silloinhan saisi pelätä omaisuutensa puolesta.

      Samat toivotukset sinulle myös!

      Poista
  8. marjatta

    sinisestä väristä tulee mieleen yves kleinin mukaan nimetty kleinin sininen. ja tietysti kieslowskin sininen elokuva. olen joskus ottanut selvää sateenkaarilipun väriraitojen symboliikasta ja nyt tiedän että sininen symboloi noissa väriraidoissa harmoniaa. translipussa vaaleansininen osoittaa poikavauvoiksi määriteltyihin. mikään muu väri ei kai olekaan niin sukupuolittunut kuin vaaleansininen ja vaaleanpunainen.

    en ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi sinisen tai punaisen tai keltaisen kanssa. se johtuu ehkä siitä, että vaikka värit ovat minulle rakkaita ja inspiroivia, ne ovat myös kuluttavia. oman mielenterveyden takia on pakko elää neutraalissa sävymaailmaassa, joka tarkoittaa kaikenlaisia saven, kitin ja hiekan sävyjä.

    90-luvun alussa kävin katsomassa frida kahlon koboltinsinistä taloa coyoacánissa. muistan vieläkin sen hurahduksen ja energisoivan vaikutuksen, joka fridan keittiön väreillä oli. ajattelin että tässä minä huijaan itseäni myyränruskealla ja hiirenharmaalla, vaikka oikeasti sisälläni asuu räväkän värikylläinen frida.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiinnostavista tiedoista, Meri!
      Googlasin Kleinin sinisen - kaunis, juuri sitä ajoin takaa tuolla pyyhekuvalla ja Välimeren sinisellä, ilmeisesti sama sävy. Lasuurin sininen on vaaleampi ja isona määränä mielestäni äitelä.
      Sinistä pidetään kai yleensäkin harmonian värinä, paitsi violettia lähellä oleva sininen, joka on ylevä ja pyhä väri.

      Vaaleansininen on minusta ihana kesäväri varsinkin pikkutytöillä. Eteläisemmässä Euroopassa näkee miehillä paljon vaaleanpunaisia paitoja. Pastellit ovatkin tummalla iholla kauneimmillaan. Samoin puhtaan keltaiset.

      Sinä pidät maanläheisistä väreistä. Minulle ne ovat sisustuksessa ok, hyvä väri pinnoille, kun sitten voi raikastaa huonetta valkoisilla verhoilla ja vaikka punaisilla tyynyillä ja torkkupeitoilla. Pidän myös värikkäistä abstrakteista maalauksista, vaikka tuo yksi pikkutaulu onkin pastellisävyinen.

      Mielialat tosiaan vaikuttavat siihen mitä väriä "tarvitsee". Minulle tulee erilaisia kausia. Vaihdan kodin tekstiilejä sen mukaan, mitä tunnen tarvitsevani tai ostan tietyn värisiä kukkia, yleensä punaisia. Punaiset tulppaanit aivan pisaroivat iloa.

      Frida Kahlo käytti voimakkaita ja joskus hyvin mystisiäkin värejä. Päättelen siis vain kuvista, en ole nähnyt hänen töitään missään. Tuosta talostakin olen nähnyt kuvia jossain.

      Poista
  9. Todella kauniita kuvia! Upeat nuo Kymijoen maisemat. Kiitos, että lähdit haasteeseen mukaan. Mukavaa viikonloppua ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ilmeisesti ollut etupäässä puutarha- ja sisustusblogien haaste. Minä kirjoitan kirjoista ja mietteistä, mihin osastoon sitten sopiikin mikä vain.
      Väriaihe alkoi kiinnostaa nyt niin paljon, että saatan joskus kirjoittaa muistakin väreistä, erityisesti punaisesta.

      Hyvää viikonloppua sinulle myös!

      Poista
  10. Komea tuo patalappu. Tässä voinkin tunnustaa, että minulla on himo patalappuihin ja “teepyyhkeisiin” :D Teepyyhe on tietenkin astiapyyhe/keittiöpyyhe, mutta koska se täällä usein kulkee myös niemllä tea towel, niin käännän sen suoraan ja hihittelen itsekseni. “Patalappuaddiktio” on hieman huvittava, koska en edes kokkaa. Mutta otan mikrosta kyllä ruokaa. :P

    Mainio postaus ja pohdintaa väreistä. Aloin tässä itsekin miettiä erityisesti sinisen merkitystä ja näkyvyyttä esim. meillä kotona. En ole koskaan oikein ollut sinisen ystävä, ellei ole tosi haalea, pastelli.

    Noissa talvisissa kuvissa on juuri sitä sineä, jota rakastan! Toisaalta kesänsini on myös kaunis, mutta eri tavalla. Niin kuin luonnonsini muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tea towels ja potholders (vai käytätkö jotain muuta sanaa) on kivoja keräilykohteita. Matkoilta löytää aina hauskoja keittiöpyyhkeitä ja ne mahtuvat laukkuun.
      Nykyään on karmeita löllöjä silikonisia patalappuja ja patakintaita. Kankainen sen olla pitää. Tämä minun Suomi-patalappuni on kyllä pelkkä koriste.

      Luonnossa kaikki värit sopivat yhteen, myös sellaiset joita ei käyttäisi esim. vaatteissa yhdessä.

      Poista
    2. Juu, ne löllöt silikoniset patakintaat ja -laput eivät ole makuuni. Kankaisia preferoin. Ja Patalappu on tosiaan patalappu, sille ei ole minulla muuta nimeä :D

      Poista
  11. Hyvää & rauhallista itsenäisyyspäivää!💙

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  12. Onpa ihana sinivalkoinen postaus! Miehesi talvikuvat ovat tavattoman upeita ja Lumipyry on ihastuttava. Meillä kotona ei sinistä oikeastaan ole. Mutta sininen oli isäni lempiväri. Hän maalasi aikoinaan eteisen syvän siniseksi, aika rohkea veto tuolloin!

    Hyvää itsenäisyyspäivää Marjatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta!
      Syvän sininen eteinen on harvinaisuus.
      Meillä on olohuoneessa tummanruskeasta vaaleansiniseksi maalattu iso kirjahylly ja siniharmaa sohva. Yhteen aikaan kaipasin sinistä ja mieheni maalasi pyynnöstäni hyllyn, josta tulikin ihanan valoisa. Siihen en kyllästy koskaan.
      Ensimmäisissä vuokra-asunnoissamme nuorena perheenä meillä oli koko 70-luvun värikirjo, mm marjapuuronpunaista ja oranssia seinissä.
      Lapsuudenkodin tuvan huonekaluissa oli tiettyä vihreää, jota ei enää paljon näe.

      Poista
  13. Täydellinen patalappu itsenäisyyspäivään
    🇫🇮🇫🇮🇫🇮💙💙💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Sotkamon käsityöläiset keksivät aina uutta. Nimipatalaput olivat myös kivoja. Niitä sai tilata haluamillaan nimillä, sopivat hyvin esim. kihlalahjoiksi. <3

      Poista
  14. Hei Marjatta!
    Minulle tuli kirjoituksestasi muisto lapsuudesta. Makaan selälläni kotini pihanurmella. Kesäpäivän taivas on kirkkaan sininen. Valkoiset poutapilvet liikkuvat hiljalleen.
    On muuten kauniita kuvia sieltä teidän Kymijoeltanne.
    Hyvää joulunodotusta sinulle!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu, mikä ihana muisto!

      Kymijoki on kaunis, vuolaasti virtaava joki. Monet joet ovat ruskeita ympäröivän maan laadun ja maanviljelyn vuoksi, mutta Kymijoki on aina sininen. Tie meidän taajamasta Myllykoskelta Kouvolaan kulkee osan matkaa Kouvolaan viehättävästi rantaa pitkin. Nautin aina siitä reitistä.

      Hyviä joulunalausaikoja sinulle myös!

      Poista
  15. Olipas ihania kuvia ja kauniita sinivalkoisia esineitä! Hyvää itsenäisyyspäivää myös! Kiitos postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Päivä on kääntymässä iltaa kohti, tai tuntuu siltä, vaikka vasta iltapäivä.
      Olen kiitollinen itsenäisestä ja hyvin hoidetusta maastamme. Samalla hieman peloissaan kaikista haasteista. kotimaisista ja maailmanlaajuisista. Mutta aina ei pitäisi murehtia. Pitää muistaa myös iloita ja olla tyytyväinen kaikesta hyvästä.

      Poista
  16. Lisäsin kirjoitukseni loppuun linkin erittäin vaikuttavaan blogikirjoitukseen. Laitan linkin myös tähän, jos joku sattuu kurkkaamaan tänne kommenttien päähän eikä enää itse kirjoitukseen.
    https://esmeraldaneetos.blogspot.com/2020/12/itsenaisyyspaivan-ajatuksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marjatta, oikein yllätyin kun bongasin tämän blogilinkkini täältä!

      Poista
    2. Ole hyvä, kirjoituksesi ansaitsi noston. Minulla on tapana nostaa silloin tällöin esiin jotakin, mikä vavahdutti minua. Nyt se oli tämä sinun paljosta kertova listasi!

      Poista
  17. Kauniita sinivalkoisia esineitä ja ihana tuo taulu minkä olette hankkineet:) Joutsenet joella on myös tosi ihana kuva.

    VastaaPoista
  18. Kauniita hankintoja! Minuakin houkutti Unkarissa monet Herendin astiat. Ne olivat kovissa hinnoissa, joten Suomessa todella kannattaa niitä poimia ostoskoriin kirpputoreilla.
    Olen samaa mieltä, että värejä saisi olla enemmän käytössä. Juuri vanhan punamullan, indigonsinisen ja keltaokran yhdistelmä on ihana. Täytyy kuvitelmissa reissata Ahvenanmaalle tai Skåneen nähdäkseen tuota yhdistelmää enemmän. Sininen on kaunis väri, mutta yllättävän vähän sitä löytyy omasta kodista. Väreillä on omat kautensa, ehkä siis joskus sinistäkin löytyy enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä olen vain katsellut ja huokaillut ihastuksesta hienompien posliinitehtaiden myymälöissä. Tämä juustokupu oli alekorissa ja sopi siksi budjettiin.

      Täysin valkoiset kodit (päältä sekä sisältä) kauhistuttavat minua, samoin mustankiiltävät keittiöt, joita näkee sisustuslehdissä. Pidän valoisuudesta ja rauhallisista väreistä tehostettuna jollain pirteällä. Tummat mystiset värit ovat kauniita, mutta raskaita isoina pintoina, suosin sellaisia joskus sohvatyynyissä ja muissa pienissä tekstiileissä. Aina kun olen erehtynyt hankkimaan värilliset verhot niin vaihdan ne kohta valkoisiin.

      Väreillä on tosiaan kausia. Se näkyy mm siinä, mitä kukkia valitsee maljakkoon.

      Poista

Ja Oscarin saa... parhaan lyhytelokuvan palkinto 2021 ja muuta Oscar-palkinnoista

Parhaan lyhytelokuvan Oscar-palkinnon sai tänä vuonna hyvin ajankohtaisesta - on ollut pitkään ajankohtainen - aiheesta tehty elokuva Two D...