tiistai 14. kesäkuuta 2016

Tietokirjoja




Nyt kun blogeissa on ollut menossa kirjoituksia ja keskustelua tietokirjoista, katselin Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa käydessäni tietokirjatarjontaa. 
Kovin näytti olevan monipuolista tietoa! 
Kahdessa kolmesta tuolla alemmalla hyllyllä ei ainakaan näkynyt lähdeluetteloa. Vilkaisin kirjojen sisäpuolelle. Ahaa, ne ovatkin itse täytettäviä, otsikot vain valmiina. Kun listaat ikimuistettavat dokusi ja panosi, niin 'a vot' tietokirja on valmis ja voit kutsua itseäsi tietokirjailijaksi. 
Samalla periaatteella toimivat aikuisten värityskirjat. Niissä on ääriviivat valmiina, ja lukija, ei kun siis katselija, saa tuntea luomisen iloa, kun värittää onnistuneesti. Ne ovat olleet jo pitkään eniten myytyjä TIETOKIRJOJA. 

18 kommenttia:

  1. Kyllä laittaisin nuo värityskirjat paperiosastolle askartelun puolelle, sinne missä on lastenkin värityskirjat olleet aina. Sinne ne kuuluvat, eivätkä tietokirjoihin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Aiemmin oli sellaisia vitsikkäitä, joissa sai leikkiä ja olla luova, kirjoittaa tyhjiin kyltteihin iskulauseita, "meikata" paljaat kasvot jne (mulla on hyllyssä jostain saatuna), Aikuisten värityskirja on nimenä. Mutta nyt on sitten näitä mindfulness-kirjoja, joiden mieleenterveysvaikutus tuntuu liioitellulta.

      Poista
  2. Olen niin tylsiö, että suuresti ihmettelen mikä saa aikuiset ihmiset piipertämään värityskirjojen parissa, toistamaan annettua ja tarkkaan rajattua tehtäväkaaviota. Oikeasti karmivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli mieleen karmiva ajatus, ihmisistä opetetaan näillä kirjoilla tottelevaisia. Äläs mene yli rajan, pysy viivojen sisällä sinä vikuroija!

      Minä kyllä menen mieluummin keskittymään ja rauhoittumaan kävelylle metsään tai meren rannalle. Ja ihan vain kävelemään sinne metsään, en metsäkellimään tai raivoamaan ja nyrkkeilemään näkymätöntä vastustajaa vastaan, kuten viime aikoina on opastettu. Toivottavsti tämä trendi ei yleisty, sitten me hiljaiset emme saa olla metsässäkään rauhassa noilta rauhoittumista suorittavilta porukoilta. Metsäkellintäkirjat ovat varmaan myös tietokirjoja.

      Poista
    2. Marjatta, sama ajatus tulee minullekin näistä aikuisten värityskirjoista mieleen... Mutta tiedä häntä, ehkäpä tuollainen kuvitteelinen 'rajojen sisäpuolella pysytteleminen joitakuita rauhoittaakin. Itseäni pistäisi vain ahdistamaan.

      Metsäkarjunta - auta armias! Siis sitäkin tilaa, jossa ihminen pystyisi vielä hiljaisuudessa rauhoittumaan, ovat trendisetterit meiltä viemässä...

      Poista
    3. Nuo molemmat terapioina markkinoidut asiat, väritys ja porukalla huutaminen, tuntuvat minusta niin elämälle vierailta, suoraan sanoen huijaamiselta.

      Miksi ei jotain oikeaa käsityötä, jossa keskittyy ja voi iloita siitä, mitä saa aikaiseksi, neuletöitä, nikkarointia, koruja, kortteja, joita voi myös käyttää ja lähjoittaa, mikä lisää aina ihmisen hyvinvointia.

      Luin juuri kirjan, jossa kidutettu ahtaasti asuva turvapaikanhakija, hakeutui yksikseen aina kun pääsi ja varsinkin suomalaisen metsän hiljaisuuteen juuri sen hiljaisuuden vuoksi. Luulisi, että karjuminen toisi hänelläkin mieleen kidutuksen eikä auttaisi pääsemään pahoista muistoista.
      Metsäkellintäkurssit ovatkin ehkä jotain tyyristä hyvinvoivien hörhöilyä.
      Meillä oli muutaman vuoden ajan Kainuusta muutettua tapana viettää viikko Vuokatissa muistelemassa. Huomasin siellä ulkomaalaisille tarkoitetun metsäopastusretken. Tällaiset kurssit ovat varmaan tarpeen, kerotaan luonnon antimista, suomalaisen metsän eläimistä jne., mutta että karjuttaisiin suoraa huutoa häiriten eläimiä. Onhan sanontakin 'luonnon rauha', josta tällainen vieraannuttaa.

      Poista
  3. Hyvä että on jokaiselle jotakin, mutta nuo eivät ole minulle, eivätkä aikuisten värityskirjat. Nykyihmiset lienevät pitkälle tottuneita automaattisuuteen, nopeuteen, lyhytjännitteisyyteen, missä kaikessa on hyvät puolensa, mutta liika ohjailu ulkopuolelta vie pohjan luovuudelta.

    Toisaalta tykkään kovasti omasta pöytäkalenteristani. Se on kovasti "ulkoaohjailtu" ja valmiiksi kaavoitettu. Siitä vaan täyttelemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin pidän pöytäkalenteristani, jota ilman en lähde minnekään. Olen myös tehnyt leikekirjoja ja valokuvakirjoja. Niiden laatiminen on kivaa askartelua. Vauvakirjojen täyttäminen silloin aikanaan, ah!

      Minua nyppii vain tuo genre, esitäytettyjen päiväkirjojen sijoittaminen tietokirjoihin. Ydinaseeton Euroooppa ja Dokupäiväkirja vierekkäin!
      Onko Suomessa sitten niin, että kaikki ei-fiktio katsotaan kuuluvaksi tietokirjoihin? Englannin 'nonfiction' on vaatimattomampi termi muille kuin kaunokirjoille. Monet tietohyllyn kirjat sopisivat paremmin harrastekirjoihin ja askartelukirjoihin.

      En myöskään sijoittaisi Patti Smithin muistelmia tietokirjoihin vaan fiktioon siinä missä Knausgårdinkin elämäkerralliset teokset. Minulla on tämä kirja englanniksi ja se tuntuu lukijasta selvästi autofiktiolta ei tietokirjalta, vaikka siinä aikalaisten nimiä onkin.

      Poista
  4. Pitäsköhän ostaa dokupäiväkirja ja julkaista se sitten, kun saanut sen täytettyä. Tietokirjana toki ja varsinkin sitten. Jos oikein repäsis, niin hommais myös panopäiväkirja ja julkaisisi vaikka yhteisniteenä sitten. Tieto-osuus voisi vaikka tulla tilasoista: kuinka usein paneskeli kännissä jne.

    Värityskirjoista sen verran, että uskon kyllä että monia ne voivat rauhoittaa. Ja ovathan kuvat niissä kauniita ja vielä kaniimpia sitten itse valituissa väreissä. Minullakin on värityskirja (ostin kokeeksi kun sai parilla punnalla hienon), mutta ei ole mun juttu. Mietin, että voisi värittää sitä samalla kun kuuntelen äänikirjaa, mutta en kuuntele äänikirjoja. :D

    Mitä tulee värityskirjojen valmiisiin rajoihin: kuka muka sanoo, ettei niitä voi rikkoa muuta kuin te itse! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hyvä idea, poikkitieteellinen teos! Siellä taisi olla jotain taulukoita, joihin voi antaa pisteitä. Voi, miksen ostanut jompaa kumpaa, niin voisin nyt tutkia vähän tarkemmin. :D

      Joo, kyllä ne värityskirjat voivat olla hauskoja, varsinkin juuri rajoja rikkoen. Lapsistakin toiset pitävät värityskirjoista ja toiset ei taas ollenkaan.

      Poista
    2. Ajatteles, Marjatta, mitkä tietokirjailijat maailma meissä menetteekään! Tai no, vielähän tässä ehtii :D

      Poista
    3. Ehtii, ehtii. Meidän kirjoista haluttais varmaan myös tehdä heti tositv-sarja. Popularisoitua tietoa. How about that? :D

      Poista
  5. No jo on tietokirja terminä laajentunut!
    Minusta on ihan jees jos tykkää värittää ja saa siitä hyvän mielen. Hieno asia, että ihminen haluaa rentoutua ja panostaa omaan vointiinsa. Minä menen myös sinne metsään mieluiten (ja hiljaa) mutta meitä on moneksi :) Myös taide antaa voimia- joko on Marjatalla kesämenot katsottuna? Kamarimusiikki olisi kyllä minun tavoitteena tänä vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain. Huvittava hylly! En oikein meinnannut uskoa silmiäni.
      Voi taas jää Kuhmon Kamarimusiikki, kun on muuta kivaa. Heinäkuu menee aika sosiaalisissa merkeissä ja toivottavasti hyvistä ilmoista nauttien. Kaikki lasten kanssa suunnittelemamme vaatii aurinkoa, huvipuistot, vesipuistot, onkiretket yms. Elokuussa on jännittävä tilaisuus, luokkakokous Pomarkussa, 50 vuotta sitten keskikoulusta päässeiden. Sinne on jo hotelli varattu, asua en ole ihan vielä valinnut :) Ja siltä varalta, etten uskalla mennä veteen koko kesänä, pidän suunnitelmissa äkkilähtöä rantalomalle lämpimälle Välimerelle.
      Kiva, että sinulla on Kamarimusiikki tavoitteena.
      Minulla on nyt lähitavoitteena käynti Taidekeskus Salmelassa.

      Poista
    2. Toivotaan siis hyvää heinäkuuta, että suunnitelmat toteutuvat. Salmelaan olisi hieno päästä, samoin Hämeenlinnan lastenkirja(?)kuvitusnäyttelyyn (nimi hävisi!) ja Sanna vinkkasi loistavasta EMMAsta... Niin monta. Mutta Retriittiä kaipaan eniten. Vieläkin surettaa sen kohtalo. Kuului niin suveni rentouttajiin. Mutta Kamari oli ensi kokemalta niin hyvä, että jos saisin sen järjestettyä.. Olisihan siinä samalla Runoviikkoakin sielläpäin!
      Rentouttavaa kesää meille :)!

      Poista
    3. Kuhmon musiikkitapahtuma on niin suuri elämys kaikille aisteille. Ainutlaatuinen!
      Kevättalven Ihminen ja Kosmos -tapahtumassa on samaa henkeä. Vielä minä joskus käyn molemmissa.
      Mukavaa kesää! <3

      Poista
  6. Parhaita tietokirjoja, joiden tekoon olen itse osallistunut, ovat olleet lasteni vauvakirjat. Niitä arvostan:-) Mutta värityskirjat, joopa joo...
    Oikein mukavaa kesää Marjatalle!
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu, onpa hienoa että olet tehnyt noita! Minulle ne ovat niin rakkaita. Onneksi pojat eivät ole vielä pyytäneet omia kirjojaan itselleen.
      Mukavaa kesää Manu sinulle!

      Poista

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen Vain kolme kuvaa . Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden ai...