tiistai 12. toukokuuta 2015

Äitienpäivämietteitä 1, äitiys?

Olen myöhässä äitienpäiväpohdintojeni kanssa ja nytkin lainaan toisia.  Olen valinnut nämä mietelmät siksi, että olen joko samaa mieltä tai että ne huvittavat minua hurjasti. Huvittavat ovat lopussa, huipentumana Groucho Marx. Onhan siellä yksi ajankohtainenkin, näin hallituksen muodostamisen aikaan.

Kuvituksena on pari kuvaa, jotka olen ottanut Picasso-korteista. Picassohan kuvasi äidit emomaisen pyöreinä ja pehmeinä. Maalauksessa Madre y niño on hänen vaimonsa, ballerina Olga Kohlova, Paulo-pojan kanssa. Kuvassa on paitsi hedelmällistä pyylevyyttä (enemmän kuin hoikalla mallillaan) niin myös liioitellun isot kädet, äidin tärkeä ruumiinosa.
 


Vain hätä, tietämättömyys ja puute
antaa naiselle oikeuden olla
jatkuvasti raskaana
aina kantaa ja synnyttää
pysähtymättä välillä miettimään.
Liisa Laukkarinen

Jos naiset pystyisivät suhtautumaan
äitiyteen niin kuin etuoikeuteen, 
eikä niin kuin velvollisuuteen tai
väistämättömään kohtaloon, lapset ehkä
voisivat kasvaa ilman kiitollisuuden taakkaa
elämän lahjasta, jota he eivät koskaan
itselleen pyytäneet.
Germaine Greer
 
Ensimmäistä kertaa minkään tunnetun
yhteisön historiassa äitiydestä on nyt
tullut aikuisen naisen kokopäivätyö.
Alice Rossi



Äidinrakkaus on, erityisesti Amerikassa, 
korkeasti kunnioitettu ja paljon puhuttu tunne.
Kun sitä vielä kiihdytetään ginillä ja bourbon-
viskillä, se voi saada hirvittävät mittasuhteet.
Noël Coward

Kun lapsi on syntynyt, 
   toivoo jokainen, että siitä tulisi älykäs.
Mutta minä kärsin älykkyydestä
   joka on tärvellyt koko elämäni.
Toivon vain
   että poika olisi yksinkertainen, tarpeeksi tyhmä
saadakseen elää huoletta ja mukavasti ministerinä.
Su Tung-p'o

Toisen poikani kanssa
   olen tapellut niin että kylä raikui.
Kuulkaa rehtori, puolustan häntä
   vaikka viimeiseen veripisaraan, 
sellaisia poikia on harvassa.
Pertti Nieminen

Äitini rakasti lapsia
- hän olisi antanut mitä tahansa
jos minusta olisi tullut sellainen.
Groucho Marx


Äitienpäiväni meni kivasti. 
Poikani, joista yhdestäkään ei ole tullut ministeriä, antoivat minulle lahjaksi kosmetologin hemmottelukäsittelyn. Koko vartalo kuorittiin, hierottiin ja öljyttiin hyväntuoksuisilla aineilla. Kasvot olivat pitkään kosteuttavan naamion peitossa, kädet ja jalat muovipusseissa pehmiämässä. Ihana hoito antoi pehmeän ihon ja autuaan olon. Kiitos poijaat!
Mieheltä sain lahjaksi flamenco-essun. Hän on aina ihaillut flamencotanssijoiden vartalon kaaria ja kuvasi innokkaasti yhtä esitystä Mijasissa. Minä pyörähtelin essu päällä tänään korvapuusteja leipoessani.

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta hemmottelulta! Ja kiintoisia ajatuksia, aika kriittisiä. Minulle äitienpäivä on haikea päivä, kun olisin kyllä ajatellut olevani äiti 32-vuotiaana. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllähän sinä vielä ehdit! :)

      Juu, heti kun olin kirjoittanut nämä, minulla alkoi tulvia mieleen herkempiä ja haikeampia ajatuksia. Oma äitinihän kuoli 36-vuotiaana. MInä olin silloin 13. Ehkä kirjoitan vielä lisää äiti-teemasta.

      Poista
    2. Tosi surullista menettää äiti noin varhain. :(

      Poista
    3. Se muutti aivan kaiken. Minä selvisin joillain ihmeellisillä psyyken suojamekanismeilla. Siirsin koko asian sivuun myöhempää käsittelyä varten, jota ei sitten koskaan tullut, mutta tragedian kauheus himmeni.

      Poista
  2. Aah, hulppeita sitaatteja, kiitos! Vaihteeksi jotain tällaista eikä niitä ainaisia jalustalle nostamisia (ikään kuin synnyttäminen vasta tekisi naisesta eheän ja kokonaisen, Naisen isolla ännällä) vaaleanpunaisine sydämineen. Muutenkin äitiys on hypetetty mielestäni pilalle ja sitä ylläpitävän äidit itsekin: koko äitiys tuntuu olevan nykyään jotain ihmeellistä rakettitiedettä, josta ei muka selviä ilman extra-aivoja. :D

    Kaikkia kunnia äideille, en halua äitiyttä väheksyä vaikka en ihan aina jaksakaan tajua, miksi kyseistä valintaa (kyllä: kyseessähän on pitkälti valinta länsimaissa miinus jotkin poikkeukset) niin nostetaan jalustalle, kun periaatteessa kaikki naiset pystyvät samaan. :-)

    Äiti on tärkeä, erityisesti se oma. Surullista, että menetit omasi niin varhain. Itsekin olen tavallaan äitini menettänyt, vaikka hän yhä elossa onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minä tiesin aiempien keskustelujen pohjalta, että sinä pitäisit näistä. :)

      Nykyään tohotetaan. Katsotaan, että äidin pitää saada rauhassa keskittyä yhteen lapseen kerrallaan ja yhteiskunnan pitää maksaa sekä toisen lapsen/toisten lasten päivähoito, että äidille korvaus kotiin, kun on sen yhden kanssa suorittamassa superraskasta ja supervaikeaa tehtävää. Tämä on paitsi hölmöä, niin myös kestämätöntä, kun sinne elämän toiseen päähän myös pitäisi riittää yhteiskunnan tukea. Erityislapset ja erityistilanteet on sitten asia erikseen.

      Päätään on nostanut myös sellainen mystinen asenne, että lastensaanti on jotain viettiä ja vaistoa ja Jumalan lahjaa, vaikka muu elämä on vastuullista ja suunnitelmallista. Vietti sanoo, että vauvat ovat ihania, joten semmoinen pitää saada, mieluummin yllätyksenä. Kyllä siinä tosiaan ihan omasta valinnasta on kyse, kuten tuossa yllä toteat, tekemisestä ja tekemättä jättämisestä (ehkäisyn laiminlyönti).

      Äiti on tärkeä, mutta joskus hypetys menee nolouden puolelle. Muutkin ihmissuhteet ovat lapselle tärkeitä.

      Olen pahoillani Elegia, että olet menettänyt kontaktin äitiisi.

      Poista
  3. Olispa lapsi (huom! ei pelkästään poika) tarpeeksi yksinkertainen, että hänestä voisi tulla ministeri. Voi kuinka naulan kantaan tämä onkaan juuri tässä yht.kunnallisessa tilanteessa.

    Tykkään myös sananlaskusta: Äitiinsä voi luottaa vaikka hän olisi hyeena.

    Ikävä kuulla, että oma äitisi kuoli noin nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää huumoria tuo ministerijuttu, hauskaa ja purevaa, mutta ei liian ilkeää.

      Äiti kuoli nuorena. Hyvä asia minulle siinä - nyt aikuisena - on, että minulla on vain ruusuisia muistoja. Muistojeni äiti on täydellinen.

      Poista
  4. Samaa mieltä Elegian kanssa äitiyden hypetyksestä. Erityisesti ällöttää äitienpäivän rituaali eli ns. ansioituneiden äitien palkitseminen. Nykyään siellä on sentään oikeasti ansioituneita joukossa eikä vain niitä, jotka ovat valinneet synnyttämisen elämän työkseen. Sen ansioitumisen voisi kyllä nykyään jo jättää palkitsematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Aiemmin palkitut olivat järjestään kymmenlapsisten perheiden äitejä maatiloilta.
      Arvostan tämänvuotisisistakin oikeastaan vain yhtä, joka on toiminut sijaisäitinä kriisiperheiden lapsille, jotka ovat viipyneet hänen kotonaan muutamasta päivästä vuoteen. Tämä on oikeasti raskasta työtä, toisin kuin yhden oman kanssa vuosikausia kotona pyöriminen.
      Silloin meidän nuoruudessamme arvostettiin omaa uraa, kukaan ei haaveillut ryhtyvänsä ns lattemammaksi. Minulle tulikin yllätyksenä, että jotkut nuoremmat kollegat ovat jääneet viime vuosina pois opettajan työstä (jopa niinkin tärkeästä :D) kolmeksi vuodeksi, kun saivat lapsen, terveen lapsen, joka varmaan alkoi jo loman loppuvaiheessa kaivata ikäistään seuraa.

      Poista
  5. Ihanan samanlaisia ajatuksia. Minäkin mietin noita äitien palkitsemisia, että eikö niitä voitaisi jo lopettaa? Elämään tulee mutkia matkaan eli varmaan löytyisi isäkin, joka on jäänyt yksin kolmen pienen lapsen kanssa ja selvinnyt. Naisella on nykyään omakin ura, palkitsemisen syy ei voi olla lapsien määrä. Nämä kymmenlapsisten perheiden äidit eivät ole kuin ennen, vaan voivat viitata johonkin suuntaan... Tuosta on tullut ikävä jäänne. Aika on toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitienpäivämitalit voisi lopettaa ja mieluummin palkita kansainvälisenä naisten päivänä nainen tai mies, joka on työskennellyt tasa-arvon edistämiseksi työmarkkinoilla tai maahanmuuttajanaisten hyväksi.
      Ikävä jäänne - hyvin valittu termi.

      Poista
  6. Olen kanssasi samaa mieltä äitienpäivän palkitsemisjäänteestä. Naisia ja miehiä voi palkita muillakin perusteilla kuin suuren lapsilauman tai muun uhrautumisen takia.
    Saimme upeat lahjat lapsiltamme, olimme ne ansainneet ja nautimme täydellisestä hemmottelusta kumpainenkin. Kiitos heille!
    Olet Sinä melkoinen nainen, rohkea ja sinnikäs, et anna periksi ja siksi ihailenkin Sinua ystäväni.
    Rankan lapsuuden kokeneena, liian nuorena jäit yksin selviytymään siksi et nytkään ole lannistunut vaan näet aina kaikessa jotain hyvää ja positiivista.
    Jatka tuota äititeemaa, se kiinnostaa ja herättää keskustelua.
    Ihanaa kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta!
      Hemmottelu on joskus niin paikallaan - ja vielä yllätyksenä, kuten me saimme!
      Kyllä ne lapsuuden koettelemukset varmaan myös antavat voimaa ja keinoja selviytyä elleivät nujerra.

      Äititeema on kiinnostava. Olen kirjoittanut siihen liittyen aiemmin mm. Sari Helinin Huono Äiti -kirjasta, Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta ja Sarianna Vaaran Huomenkellotytöstä.

      Poista
  7. Näillä linjoilla minäkin olen. Hyviä äitejä on paljon paljon enemmän, kuin mitä äitienpäivänä krenikoilla muistetaan.
    Sinusta on kasvanut vahva nainen, jolla on kauniit muistot äidistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kyllä minulla on ollut heikkojakin vaiheita, mutta totta on, että nykyään olen tasapainoinen enkä hätkähdä vähästä.

      En pitkiin aikoihin muistellut äitiäni ollenkaan. Nyt niitä muistoja pitää etsiä valokuvien avulla.

      Poista

Kielivarannosta

Ne ovat jo nouseet lumen alta, sinivuokkoset. Kävin aamukävelyllä katsomassa ja jatkan tarkkailuani, kunnes näen ne ihanat siniset kukat. Ta...